HULLUIMMAT aseet

adam7

Ylipäällikkö

John Hilly

Kenraali
Musti oli asennettuna vain leikillään ja pelottelumielessä. Ei sillä ollut tarkoituskaan ampua.
 

Juna112Porojetsiin

Eversti
Lahjoittaja
Kiitos, nyt löysinkin jo sen. (y)
Mieleen tuli tuosta Karin mustilla ampumisesta yksi huvittava yksityiskohta;
kun olimme saaneet joukkuetoverin kanssa sovittua ampumiseen liittyvän protokollan (siis kun sitä saamarin vermettä ei saanut varmistettua ja fillarin kahva laukaisimena sekä ristinivel vakaimena oli sen verran hutera systeemi, että aivan varmaan olisi kova lähtenyt vahingossa, jos olisi vähänkin tärähtänyt vaunu johonkin. Ja todennäköisesti kansiluukussa keikkuva kaveri olisi ilman päätä.), eli:
kansiluukusta ylös > lukko auki > lataa ammuksen > lukko puoleen väliin kiinni > vetää itsensä alas ja luukun kiinni > sekä läppäisee minua jalkaan.
Minä käännyn sen verran, että saan lukon kiinni ja sitten tähtäämään. (tähtäys meni muuten niin, että otin sivusuunnan kohdilleen ja annoin aseen painua maalin alle, sitten nostin ja ammuin, kun mielessä asettamani ennakkopiste oli maalin keskellä.
No - juuri kun käännyin laittamaan sitä lukkoa kiinni, niin oman porukan "yleisöosasta" lähti majuri, taisi olla viestitoimiston päällikkö, juoksemaan takaa päin vaunua kohtia viittoen mulle jotain. Juoksi suoraan siihen painealueelle ja huusi jotain; nostin nakkipipon korvallista ja tämä huutaa että "sulla on lukko auki!!"... sanoin jotain ystävällistä kuten "niin on ja nyt painu vittuun siitä". En sitten jäänyt katselemaan mihin se sukelsi, kun piti antaa se näytöskin. Molemmat laakit sitten osui ja laukausten väliin ei -yllättäen- tullut enään ketään kuuloetäisyydelle.

... en tosin olisi mitään kuullutkaan sen ekan laukauksen jälkeen.
 

adam7

Ylipäällikkö
Mieleen tuli tuosta Karin mustilla ampumisesta yksi huvittava yksityiskohta;
kun olimme saaneet joukkuetoverin kanssa sovittua ampumiseen liittyvän protokollan (siis kun sitä saamarin vermettä ei saanut varmistettua ja fillarin kahva laukaisimena sekä ristinivel vakaimena oli sen verran hutera systeemi, että aivan varmaan olisi kova lähtenyt vahingossa, jos olisi vähänkin tärähtänyt vaunu johonkin. Ja todennäköisesti kansiluukussa keikkuva kaveri olisi ilman päätä.), eli:
kansiluukusta ylös > lukko auki > lataa ammuksen > lukko puoleen väliin kiinni > vetää itsensä alas ja luukun kiinni > sekä läppäisee minua jalkaan.
Minä käännyn sen verran, että saan lukon kiinni ja sitten tähtäämään. (tähtäys meni muuten niin, että otin sivusuunnan kohdilleen ja annoin aseen painua maalin alle, sitten nostin ja ammuin, kun mielessä asettamani ennakkopiste oli maalin keskellä.
No - juuri kun käännyin laittamaan sitä lukkoa kiinni, niin oman porukan "yleisöosasta" lähti majuri, taisi olla viestitoimiston päällikkö, juoksemaan takaa päin vaunua kohtia viittoen mulle jotain. Juoksi suoraan siihen painealueelle ja huusi jotain; nostin nakkipipon korvallista ja tämä huutaa että "sulla on lukko auki!!"... sanoin jotain ystävällistä kuten "niin on ja nyt painu vittuun siitä". En sitten jäänyt katselemaan mihin se sukelsi, kun piti antaa se näytöskin. Molemmat laakit sitten osui ja laukausten väliin ei -yllättäen- tullut enään ketään kuuloetäisyydelle.

... en tosin olisi mitään kuullutkaan sen ekan laukauksen jälkeen.
Normimustissa ampujan paikka ei ole pahin, koska ampuja on niin kiinni aseessa että se paineaalto ei iske yhtä pahasti kuin lähellä olijoihin. Pahin on valmiiksi kaivetussa poterossa muistaakseni ammusmies 3 jonka potero on lyhyt pätkä juoksuhautaa, jossa paineaalto kohtaa seinän.

Tuo roikkunivel vaikuttaa samansuuntaiselta kuin ruotsalaisten mustinvastineessa Pansarvärnspjäs 1110, jossa putki roikkuu nivelen päässä, jolloin maaston epätasaisuus ei vaikuta siihen onko se suorassa. Postasin juuri markkinointifilmin tuosta 1110:sta tuonne Panssarintorjunta ketjuun.

Eli laitteessa ei ollut varsinaista tähtäintä, jota olisi voinut käyttää?

Majureita en edes viitsi kommentoida....
 

Juna112Porojetsiin

Eversti
Lahjoittaja
Normimustissa ampujan paikka ei ole pahin, koska ampuja on niin kiinni aseessa että se paineaalto ei iske yhtä pahasti kuin lähellä olijoihin. Pahin on valmiiksi kaivetussa poterossa muistaakseni ammusmies 3 jonka potero on lyhyt pätkä juoksuhautaa, jossa paineaalto kohtaa seinän.

Tuo roikkunivel vaikuttaa samansuuntaiselta kuin ruotsalaisten mustinvastineessa Pansarvärnspjäs 1110, jossa putki roikkuu nivelen päässä, jolloin maaston epätasaisuus ei vaikuta siihen onko se suorassa. Postasin juuri markkinointifilmin tuosta 1110:sta tuonne Panssarintorjunta ketjuun.

Eli laitteessa ei ollut varsinaista tähtäintä, jota olisi voinut käyttää?

Majureita en edes viitsi kommentoida....
Siinä oli Mustin normaali tähtäin, olkapäätä vasten oli rakennettu ylösalaisen U:n muotoinen olkatuki(muistaakseni) ja suuntaus tapahtui, tietenkin pitämällä olkapäällä tukea paikallaan, fillarin tangolla(mallia Helkama ;) ) jossa laukaisimena oli fillarin jarrukahva. Haaste siinä tähtäämisessä oli se, että vapaasti heiluvaa raskasta putkea on todella vaikea pitää suunnassa fillarin kahvalla, pienenkin liikkeen vääntömomentit on sen verran isoja. Mutta antamalla raskaan putken liikkua niin, että liikerata on vain yhteensuuntaan, saa osumaan kunhan ottaa huomioon ennakon.

Olin itse sitä mieltä että moisella virityksellä ei voi osua tai edes ampua, ja suhtauduin Karin aseeseen panssarivaunumiehen arroganssilla.. joten niinhän siinä kävi, että kun piti löytää sopiva mies ampumaan - niin minähän sieltä itseni sen putken kanssa löysin.
Meillä ei tosiaan ollut tässä koreografiassa ammusmies numero kolmosta, ainoa ammusmies oli Pasin kannen alla. Paitsi tietenkin se majuri, joka kovasti oli tulossa kolmosen paikalle.

Sen verran selvitykseksi; kuuluin pst-koulutettuihin ja joukkueen -ryhmään, eli meillä oli ihan normaali Mustikin ja sille muutamat asemat ammuspoteroineen ja kantalinnoitteineen. Tehtävänä oli torjua iippojen panssarikärki, jos näin korskeasti asian ilmaisee. (tämän suunnitelman järkeä voi pohtia erikseen.) Mutta siis olimme ampuneet Mustilla Niinisalossa ja tämä erikoiskoulutus lankesi minulle koska oli taisteluvaunumies - sehän on melkein sama :p
 
Viimeksi muokattu:

Hanski

Eversti
Siinä oli Mustin normaali tähtäin, olkapäätä vasten oli rakennettu ylösalaisen U:n muotoinen olkatuki(muistaakseni) ja suuntaus tapahtui, tietenkin pitämällä olkapäällä tukea paikallaan, fillarin tangolla(mallia Helkama ;) ) jossa laukaisimena oli fillarin jarrukahva. Haaste siinä tähtäämisessä oli se, että vapaasti heiluvaa raskasta putkea on todella vaikea pitää suunnassa fillarin kahvalla, pienenkin liikkeen vääntömomentit on sen verran isoja. Mutta antamalla raskaan putken liikkua niin, että liikerata on vain yhteensuuntaan, saa osumaan kunhan ottaa huomioon ennakon.

Olin itse sitä mieltä että moisella virityksellä ei voi osua tai edes ampua, ja suhtauduin Karin aseeseen panssarivaunumiehen arroganssilla.. joten niinhän siinä kävi, että kun piti löytää sopiva mies ampumaan - niin minähän sieltä itseni sen putken kanssa löysin.
Meillä ei tosiaan ollut numero tässä koreografiassa ammusmies kolmosta, ainoa ammusmies oli Pasin kannen alla. Paitsi tietenkin se majuri, joka kovasti oli tulossa kolmosen paikalle.

Sen verran selvitykseksi; kuuluin pst-koulutettuihin ja joukkueen -ryhmään, eli meillä oli ihan normaali Mustikin ja sille muutamat asemat ammuspoteroineen ja kantalinnoitteineen. Tehtävänä oli torjua iippojen panssarikärki, jos näin korskeasti asian ilmaisee. (tämän suunnitelman järkeä voi pohtia erikseen.) Mutta siis olimme ampuneet Mustilla Niinisalossa ja tämä erikoiskoulutus lankesi minulle koska oli taisteluvaunumies - sehän on melkein sama :p
On lähes epäluonnollisen vaikeaa uskoa, että löytyy henkilö, joka on ampunut tuolla vekottimella ja erityisen ihmeellistä on, että kaveri on vielä ammunnan jälkeen tolkuissaan!
 

Juna112Porojetsiin

Eversti
Lahjoittaja
Tolkuissaan ja tolkuissaan :D ..
 

taantumu

Eversti
Toisen maailmansodan keskivaiheilla briteillä oli ongelmana panssarivaunujensa tykkien riittämätön läpäisy saksalaisvaunujen panssaroinnin parantuessa. Ratkaisuksi tuli 17-paunan tykki jonka väljyytenä oli 3 tuumaa eli 76,2mm. Ison tykin asentaminen käytössä oleviin panssarivaunuihin tuotti vaikeuksia ja Sherman Firefly saatiin käyttöön vasta Normandian maihinnousuun. Hätäratkaisuksi ennen Fireflyta keksittiin laite nimeltään Self Propelled 17pdr, Valentine, Mk I, Archer.

Archer oli samankaltainen saksalaisten Panzerjäger-vaunujen kanssa eli kevyesti panssaroitu mutta raskaasti aseistettu laite kiinteällä tykillä. Archerin erikoisuutena oli tykin sijoittelu sillä ase osoitti kohti vaunun perää. Erikoinen rakenne johtui hätäratkaisusta jossa 17-paunan tykki sijoitettiin suoraan Valentine-panssarivaunun alustalle ja vehje olisi ollut aivan liian etupainoinen sekä pitkä jos tykki olisi osoittanut normaaliin tapaan eteen. Taktisesti tykin sijoittelu kohti perää ei tuottanut suurta ongelmaa sillä vaunua pyrittiin käyttämään väijytyksissä ja tuliasemasta poistuminen onnistui nopeasti.

Painoa Archerilla oli 15 tonnia ja panssarointi oli paksuimmillaankin vain 20mm. Taistelutila oli päältä avoin, miehistöä oli 4 johtaja, ampuja, lataaja ja ajaja. Ajajan paikka ei ollut erityisen miellyttävä sillä se sijaitsi suoraan tykin takana ja tykki kävi joidenkin kymmenien senttien päässä ajajan päästä rekyylin aikana. Puolustusaseena vaunussa oli Bren-pikakivääri.

Archer tuli käyttöön vuoden 1943 toisella puoliskolla ja valmistus jatkui sodan päättymiseen asti jolloin 655 suunnitellusta 800 kappaleen tuotannosta oli valmistunut. Sodan jälkeen vaunuja annettiin Egyptiin ja Jordaniaan. Viimeiseksi Archerin sodaksi jäi vuoden 1956 Sinain sota. Brittien palveluksessa Archer oli 50-luvun puoliväliin saakka.



Egyptiläinen Archer edestä.

1.jpg

Archer takaa.

2.jpg
 

Pandahki

Kapteeni
Tuosta Karin mustista tulee elävästi mieleen M50 Ontos, joka palveli USAn merijalkaväkeä Vietnamissa. Kenraalit eivät koskaan laitteesta tykänneet, mutta käyttäjät pitivät. Kyllä kuudestilaukeava (ilman lataustaukoja) kelpaisi varmaan kenelle tahansa panssarintorjujalle. Nopea paikkolaukaus on kultaa.
 

taantumu

Eversti
Ranskalainen René Leduc aloitti patoputkimoottorilla varustetun lentokoneen kehittelyn 1930-luvulla. Sota katkaisi kehittelytyön mutta sodan jälkeen kehittely jatkui ja vuonna 1949 Leduc 0.10 teki ensilentonsa, ilmeisesti ensimmäisenä pelkkää patoputkimoottoria käyttävänä lentokoneena. Leduc 0.10 kuten sen seuraaja vuonna 1953 ensilentonsa tehnyt Leduc 0.20 eivät kyenneet nousemaan omin voimin vaan ne piti laukaista toisen lentokeoneen selästä.

Aiemmista koekoneista rohkaistuneena Ranskan ilmavoimat pyysi Leducia kehittämään palveluskäyttöön sopivan patoputkimoottorisen torjuntahävittäjän joka kykenisi nousemaan 275 m/s. Tuloksena kehittelystä oli Leduc 0.22 joka edeltäjistään poiketen kykeni nousemaan omin voimin ilmaan sillä koneessa oli sekä suihkumoottori että patoputkimoottori. Leduc 0.22 lensi ensikerran patoputkimoottorin voimin keväällä 1957. Laskujen mukaan koneen piti ylittää 2 machia ja nousta 370 m/s. Todellisuudessa kone ei kyennyt ylittämään äänennopeutta ja moottori käytti polttoainetta aivan liikaa sillä 1800 kg riitti vain 30 minuutin lentoon. Vuonna 1958 Leduc 0.22 kehitys lopetettiin ja patoputkimoottorisen hävittäjän kehittely keskittyi tavanomaisempaan North 1500 Griffoniin.

Futuristisen näköinen hävittäjä Leduc 0.22.
4.jpg

Ohjaamo sijaitsi nokassa moottorin akselilla. Hätätilanteessa lentäjä pystyi irrottamaan koneen nokan pelastautuakseen.
3.jpg

Vehje lennossa.
2.jpg
 
Viimeksi muokattu:

EK

Kenraali
Ranskalainen René Leduc aloitti patoputkimoottorilla varustetun lentokoneen kehittelyn 1930-luvulla. Sota katkaisi kehittelytyön mutta sodan jälkeen kehittely jatkui ja vuonna 1949 Leduc 0.10 teki ensilentonsa, ilmeisesti ensimmäisenä pelkkää patoputkimoottoria käyttävänä lentokoneena. Leduc 0.10 kuten sen seuraaja vuonna 1953 ensilentonsa tehnyt Leduc 0.20 eivät kyenneet nousemaan omin voimin vaan ne piti laukaista toisen lentokeoneen selästä.

Aiemmista koekoneista rohkaistuneena Ranskan ilmavoimat pyysi Leducia kehittämään palveluskäyttöön sopivan patoputkimoottorisen torjuntahävittäjän joka kykenisi nousemaan 275 m/s. Tuloksena kehittelystä oli Leduc 0.22 joka edeltäjistään poiketen kykeni nousemaan omin voimin ilmaan sillä koneessa oli sekä suihkumoottori että patoputkimoottori. Leduc 0.22 lensi ensikerran patoputkimoottorin voimin keväällä 1957. Laskujen mukaan koneen piti ylittää 2 machia ja nousta 370 m/s. Todellisuudessa kone ei kyennyt ylittämään äänennopeutta ja moottori käytti polttoainetta aivan liikaa sillä 1800 kg riitti vain 30 minuutin lentoon. Vuonna 1958 Leduc 0.22 kehitys lopetettiin ja patoputkimoottorisen hävittäjän kehittely keskittyi tavanomaisempaan North 1500 Griffoniin.

Futuristisen näköinen hävittäjä Leduc 0.22.
View attachment 25350

Ohjaamo sijaitsi nokassa moottorin akselilla. Hätätilanteessa lentäjä pystyi irrottamaan koneen nokan pelastautuakseen.
View attachment 25347

Vehje lennossa.
View attachment 25346
Meleko kyrväkkään oloinen kampe.
 

Thunderbolt

Kersantti
Lahjoittaja
Saattaa olla jo postattu johonkin muuhun ketjuun, mutta ansaitsee tulla mainituksi myös täällä: Hellfire-ohjus ilman taistelukärkeä, varustettuna kuudella juuri ennen osumaa aukeavalla veitsenterällä.


https://www.businessinsider.com/us-has-a-secret-knife-missile-to-kill-terrorists-not-civilians-2019-5?r=US&IR=T

Tekee auton kattoon osuessaan mahdollisesti tällaista jälkeä:

https://www.thedrive.com/the-war-zone/7914/was-a-new-type-of-drone-launched-weapon-used-to-kill-al-qaedas-2-man?fbclid=IwAR0ifqac8jhSZ8dQPv57UxNfWpD3virpG501EU1V7pa0Ph-gtrVp0ygD7AI

Mikähän mahtaa olla osumaprosentti ihmisen kokoiseen maaliin?
 
Top