Huoli kasvaa Ruotsissa, maa lähenee Natoa

[Rajajääkäri]

Kumpikin vaihtoehto on mahdoton. Ruotsi liittyy - Suomi liittyy. Sitä mennään yhdessä tai sitten ei ollenkaan. Muu on käsittääkseni täysin mahdotonta.

Keskinäiseen vääntöön ei ole oikein aineksia enää. Ruotsi tässä nyt on SE, jota seurataan...tykkäsi siitä kuka tahi ei.

Takinkääntö on paikallaan, kun täysin selvästi muuttujat asettuvat sellaiseen jonoon, että huonompikin järki jo pakottaa nöyrtymään. Ei pidä koskaan naulata itseään kivespusseista saunan lauteisiin kiinni.

Mihin perustuu väite, että jos Ruotsi menee natoon, suomi menee varmasti kans. Tietysti toivon tuota ratkaisua, mutta riittääkö Suomella uskallusta asiaan, kun jotenkin aistin suomalaisissa pelon ja miellyttämisen halun itään...

 

[SJ]

Kyllä ruotsalaiset tappelevat itsekin. En ymmärrä, mistä palstalle on pesinyt käsitys, etteivät ruotsalaiset kykenisi sotimaan? Afganistanissa palvelleet voivat varmasti valaista tätä asiaa minua paremmin.

Mutta heillä olisi pulaa koulutetuista joukoista joka tapauksessa. Meiltä luulisi joutavan ukkoja, etenkin jos tuo joukko voitaisiin koota mahdollisuuksien mukaan sijoittamattomasta reservistä ja varustaa Ruotsalaisella kalustolla (jota heillä luulisi olevan vielä jemmassa).

Ei minulla ole epäilyjä siitä, etteikö ne tappelisi vastaan jos Ruotsiin hyökättäisiin. Minua vaan epäilyttää heidän joukkojensa määrä ja se, että suostuisiko ne auttamaan meitä.

 

[MeriTJ]

Tästä suomalais-ruotsalaisesta sotilasyhteistyöstä, mahdollisesti jopa liittoumasta, uhkaa välistä nousta joidenkin ilmeisen naivien ihmisten mielissä käsitys jonakin "melkein Naton veroisena järjestelynä". Lienee kiistatonta todeta ettei se sotilaallisessa mielessä tarjoa meille eikä edes Ruotsille ihan mielettömän vahvaa kumppania johon nojata jos mietitään että suurvalta-armeija on uhkakuvana.

Itseasiassa itselläni tulee aina mieleen tästä vertaus jonka Apple twiittasi kuultuaan Nokian ja Microsoftin menneen yksiin "Two turkeys do not make a eagle". Ilmeisesti tästä illuusiosta kuitenki aletaan vähitellen pääsemään yli ja todetaan että joko oikeasti Nato-jäseneksi tai ei, molemmat, tai erikseen mutta jotain tartteisi tehdä. Itseäni hirvittää tämän poliittisen prosessin hitauden tuoma heikkouden leima jona se näkyy Venäjän suuntaan. Siellä kun on arvostettu ruotsalaishenkistä "diskuteeraamista" kautta aikojen vielä vähemmän kuin meillä ja meilläkin tuntuu olevan tarvetta vatuloida ja venkuloida näissä asioissa kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat ennen kuin mikään etenee minnekään. Onneksi Venäjäkään ei ole aivan aikuisten oikeasti täydellisessä sotilaallisessa ja taloudellisessa iskukyvyssään koska silloin tämä olisi vielä karmeampaa katsottavaa kuin nyt.

 

[chigeen'a]

Mihin perustuu väite, että jos Ruotsi menee natoon, suomi menee varmasti kans. Tietysti toivon tuota ratkaisua, mutta riittääkö Suomella uskallusta asiaan, kun jotenkin aistin suomalaisissa pelon ja miellyttämisen halun itään...

Ei mihinkään, vaan kaikki tahot odottavat sitä sykäystä joka nykäisee tämän liikkeille. Kannattajat ja liikkuvaan junaan hyppäävät. Usko, tai pelko siitä, että on vain yksi mahdollisuus ja että sen on sitten onnistuttava nopeasti, huomaamattomasti ja kerralla tai muuten toista mahdollisuutta ei tule, aiheuttaa tämän yhden kortin varassa olemisen tunteen.

Tälle tunteelle luo pohjan koettu historia itsenäistymisestä alkaen ja kyllä. Ryssän pelko. Valitettavasti se yksi kortti jonka varassa suomalaisten päätöksenteko rohkeus roikkuu, on nyt se Ruotsi.

Jotta itsetunto ei ihan menisi mutkaan muistettakoon, että ei se joka kerta näin ole ollut. Äänestysjärjestys Eu:n liittymisestä harkittiin tarkkaan ja siksi Suomi pantiin kärkeen.

Niin tai näin ihan hiuskarvan varassa tämäkin juttu taas tulee olemaan. Oikein ajoitetut tuen ilmaistu voivat ovat myös ratkaisevassa asemassa. Siihen kaivataankin sitten jo sitä henkilökohtaista rohkeutta.

 

[jurppi]

Kumpikin vaihtoehto on mahdoton. Ruotsi liittyy - Suomi liittyy. Sitä mennään yhdessä tai sitten ei ollenkaan. Muu on käsittääkseni täysin mahdotonta.

Keskinäiseen vääntöön ei ole oikein aineksia enää. Ruotsi tässä nyt on SE, jota seurataan...tykkäsi siitä kuka tahi ei.

Takinkääntö on paikallaan, kun täysin selvästi muuttujat asettuvat sellaiseen jonoon, että huonompikin järki jo pakottaa nöyrtymään. Ei pidä koskaan naulata itseään kivespusseista saunan lauteisiin kiinni.

Ikävä sanoa mutta minulla on sellainen aavistus että Suomi on jo saattanut pudota NATO-junasta. Jopa niin että Ruotsi halutaan vetää jäseneksi mutta ilman Suomea.

Oli miten oli niin ainoa mahdollisuus Suomen NATO-jäsenyydelle on ruotsalaisten peesaaminen. Poliittisesti ei oikeastaan ole enää mahdollista (tai ainakaan viisasta) tavoitella Ruotsi-Suomi liittoa. Nimittäin jopa pelkkä avoin pyrkimys kahdenkeskisiin sitoumuksiin puolustuksen osalta saattaa johtaa Venäjän uhkavaatimukseen, pysyä erossa tällaisesta liittoutumisesta. Se olisi äärimmäisen kova paikka kotimaan poliitikoille. Pelkäänpä pahoin että sellaisesta nootista tulisi kuolinisku Suomen pyrkimyksille liittoutua sotilaallisesti ylipäänsä mihinkään suuntaan.

Tällainen poliittinen nootti käytännössä sinetöisi suomalaiset turvallisuuspoliittisesti EU:n ulkorajalle, jonkinlaiselle harmaalle alueelle. Ehkä hieman erilaiseen asemaan kuin esim. Valko-Venäjä mutta kuitenkin ulkopuolelle muusta Euroopasta. EU:stakin saatettaisiin kylmästi viestittää että se on nimenomaan juuri se asemointi jota Suomi tavoitteli ja sai itselleen, presidentti halosen ja maanpetturi* tuomiojan johdolla ns. Lissabonin sopimukseen.

Pari linkkiä joissa ihanalla tavalla sama asia nähdään valtiosihteeri Tiilikaisen kommentoimana. Ensimmäinen Halosta nuoleskellen v.2008 ja toinen nykyisen presidentin aikana.
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=125470&culture=fi-FI
http://www.pax.fi/node/25081

* Voi kun tuomioja olisi aikoinaan saatu tilille torkeästä maanpetoksestaan v.1973 Zavidovo-jutun yhteydessä. Kyseisen rikoksen syyteoikeus vanheni (20 vuoden jälkeen 1993), mutta rikos sinällään ei vanhene koskaan. Tuomioja on myös röyhkeästi tunnustanut syyllisyytensä ko. rikokseen.

 

[jurppi]

Ei mihinkään, vaan kaikki tahot odottavat sitä sykäystä joka nykäisee tämän liikkeille. Kannattajat ja liikkuvaan junaan hyppäävät. Usko, tai pelko siitä, että on vain yksi mahdollisuus ja että sen on sitten onnistuttava nopeasti, huomaamattomasti ja kerralla tai muuten toista mahdollisuutta ei tule, aiheuttaa tämän yhden kortin varassa olemisen tunteen.

Tälle tunteelle luo pohjan koettu historia itsenäistymisestä alkaen ja kyllä. Ryssän pelko. Valitettavasti se yksi kortti jonka varassa suomalaisten päätöksenteko rohkeus roikkuu, on nyt se Ruotsi.

Jotta itsetunto ei ihan menisi mutkaan muistettakoon, että ei se joka kerta näin ole ollut. Äänestysjärjestys Eu:n liittymisestä harkittiin tarkkaan ja siksi Suomi pantiin kärkeen.

Niin tai näin ihan hiuskarvan varassa tämäkin juttu taas tulee olemaan. Oikein ajoitetut tuen ilmaistu voivat ovat myös ratkaisevassa asemassa. Siihen kaivataankin sitten jo sitä henkilökohtaista rohkeutta.

Juuri näin. Olen täysin samaa mieltä Suomen tilanteesta.

 

[SuomiKP]

Minua vaan epäilyttää heidän joukkojensa määrä ja se, että suostuisiko ne auttamaan meitä.

Ruotsin lähetyskelpoiset joukot on varsin tarkkaan tiedossa. Ei siinä pitäis olla mitään epäilemistä. Ruotsin armeijalta tulevissa joukoissa on se hyvä puoli, että ne ovat ammattilaisia. Joiden palvelussitoumuksessa muuten lukee, että heidät voidaan tarpeen vaatiessa lähettää Ruotsin hallituksen käskyllä myös ulkomaille sotilaallisiin tehtäviin. Siten tuo joukko on käskytettävissä vaikka huomisesta lähtien Suomen itärajalle (tietysti vain Suomen hallituksen myötävaikutuksella). Toisen osan Ruotsin puolustuksesta muodostaa reservi ja kodinturva. Noita joukkoja ei voi Ruotsin rajojen ulkopuolelle käskyttää.

Tuohon suostumispuoleen en osaa ottaa kantaa. Ammattilaisjoukot tosin aina helpompi määrätä keikalle kuin varusmiesarmeija, jonka määrääminen ulkomaille demokratiassa on sula mahdottomuus. Lasken kyllä sen varaan, että Suomen ja Ruotsin maarajaa on sen verran pitkälti, etteivät he halua piippalakkeja sinne.

Natokaan tuskin tykkää skenaariosta, että Venäjä saa hyökkäyskäytävämahdollisuuden syvälle Narvikin ja Mo-i-Ranan alueille, jos Suomi lakkaa olemasta välissä. Eiköhän sitä apua tule. Saksa varmaan tekee vuoden 1939 toisinnot. Idiootit ovat vetäneet ittensä löyhään ryssään kaasuhirteen. Tosin tän päivän hesarissa oli uutinen kuinka Putler kuulemma kyykyttää Angelaa tämän koirapelolla. Jonka vuoksi kyseisten johtajien välit ovat jäätävät vaikka molemmat osaavat toistensa äidinkieliä. Tuo oli hyvä uutinen. Toivottavasti Angela rupeaa ostamaan aseita, koska tuo mulkvisti Moskovasta tulee vielä testaamaan häntä sodassa.

 

[SuomiKP]

Ikävä sanoa mutta minulla on sellainen aavistus että Suomi on jo saattanut pudota NATO-junasta. Jopa niin että Ruotsi halutaan vetää jäseneksi mutta ilman Suomea.

Oli miten oli niin ainoa mahdollisuus Suomen NATO-jäsenyydelle on ruotsalaisten peesaaminen. Poliittisesti ei oikeastaan ole enää mahdollista (tai ainakaan viisasta) tavoitella Ruotsi-Suomi liittoa. Nimittäin jopa pelkkä avoin pyrkimys kahdenkeskisiin sitoumuksiin puolustuksen osalta saattaa johtaa Venäjän uhkavaatimukseen, pysyä erossa tällaisesta liittoutumisesta. Se olisi äärimmäisen kova paikka kotimaan poliitikoille. Pelkäänpä pahoin että sellaisesta nootista tulisi kuolinisku Suomen pyrkimyksille liittoutua sotilaallisesti ylipäänsä mihinkään suuntaan.

Tällainen poliittinen nootti käytännössä sinetöisi suomalaiset turvallisuuspoliittisesti EU:n ulkorajalle, jonkinlaiselle harmaalle alueelle. Ehkä hieman erilaiseen asemaan kuin esim. Valko-Venäjä mutta kuitenkin ulkopuolelle muusta Euroopasta. EU:stakin saatettaisiin kylmästi viestittää että se on nimenomaan juuri se asemointi jota Suomi tavoitteli ja sai itselleen, presidentti halosen ja maanpetturi* tuomiojan johdolla ns. Lissabonin sopimukseen.

Muuten ymmärrän kirjoituksesi täysin, mutta en käsitä, mitenkä Ruotsin Nato-hakemuksen peesaaminen säästäisi meidät nootilta? No, onhan se toki teoreettisesti mahdollista....en kyllä usko tuollaiseen skenaarioon pätkääkään.

Jos ja kun Ruotsi Naton jäsenyyttä hakee, se tapahtuu aikaisintaan vaalien jälkeen, seuraavalla hallituskaudella. JOS porvariklikki voittaa vaalit. Silloin alkaa "utredning", joka kestää herra ties kuinka monta vuotta. Sitten kansanäänestetään ja lopulta jätetään jäsenhakemus sisään, jota NATO märehtii varmaan yhden 12 kuukautta?

Ei mikään nopea prosessi siis tiedossa ja eiköhän tämä tilanne nyt selviä parin kolmen vuoden sisällä, siis paljon nopeamminkin kuin kumpikaan, Suomi tai Ruotsi, ehtii mitään Nato-jäsenyyksiä itselleen hakemaan.

 

[jurppi]

Muuten ymmärrän kirjoituksesi täysin, mutta en käsitä, mitenkä Ruotsin Nato-hakemuksen peesaaminen säästäisi meidät nootilta? No, onhan se toki teoreettisesti mahdollista....en kyllä usko tuollaiseen skenaarioon pätkääkään.

Jos ja kun Ruotsi Naton jäsenyyttä hakee, se tapahtuu aikaisintaan vaalien jälkeen, seuraavalla hallituskaudella. JOS porvariklikki voittaa vaalit. Silloin alkaa "utredning", joka kestää herra ties kuinka monta vuotta. Sitten kansanäänestetään ja lopulta jätetään jäsenhakemus sisään, jota NATO märehtii varmaan yhden 12 kuukautta?

Ei mikään nopea prosessi siis tiedossa ja eiköhän tämä tilanne nyt selviä parin kolmen vuoden sisällä, siis paljon nopeamminkin kuin kumpikaan, Suomi tai Ruotsi, ehtii mitään Nato-jäsenyyksiä itselleen hakemaan.

Eihän se säästäisikään, mutta mahdollinen nootti (tai mikä se sitten olisikaan) tulisi sekä Suomelle että Ruotsille. Kenties siinä "peesissä" uskallettaisiin kuitenkin tehdä ratkaisut ruotsalaisten esimerkin mukaisesti. Jos/kun samalla kuitenkin tiedettäisiin että jäsenyyskin on tulollaan.

Jos Suomen NATO-jäsenyys jäisi syystä tai toisesta toteutumatta edes ruotsalaisten vetoavulla niin viimeistään siinä vaiheessa voidaan lopettaa höpisemiset NATO-optioista. Nimittäin, sekin ikävä vaihtoehto on olemassa ettei Suomea enää haluta NATO:n jäseneksi. Siis jäsenyydelle ei löydykään yksimielisyyttä kaikilta nykyisiltä jäsenmailta.

 

[SJ]

Ruotsin lähetyskelpoiset joukot on varsin tarkkaan tiedossa. Ei siinä pitäis olla mitään epäilemistä. Ruotsin armeijalta tulevissa joukoissa on se hyvä puoli, että ne ovat ammattilaisia. Joiden palvelussitoumuksessa muuten lukee, että heidät voidaan tarpeen vaatiessa lähettää Ruotsin hallituksen käskyllä myös ulkomaille sotilaallisiin tehtäviin. Siten tuo joukko on käskytettävissä vaikka huomisesta lähtien Suomen itärajalle (tietysti vain Suomen hallituksen myötävaikutuksella). Toisen osan Ruotsin puolustuksesta muodostaa reservi ja kodinturva. Noita joukkoja ei voi Ruotsin rajojen ulkopuolelle käskyttää.

Tuohon suostumispuoleen en osaa ottaa kantaa. Ammattilaisjoukot tosin aina helpompi määrätä keikalle kuin varusmiesarmeija, jonka määrääminen ulkomaille demokratiassa on sula mahdottomuus. Lasken kyllä sen varaan, että Suomen ja Ruotsin maarajaa on sen verran pitkälti, etteivät he halua piippalakkeja sinne.

Siis viittasin tuohon Gotlanti tapaukseen. Onko heillä itsellään tarpeeksi joukkoja pitääkseen rannikkonsa siistinä, vai tarvitsisivatko ehkä meiltä apua. Ja muistaakseni viimekerralla Ruotsalaiset tekivät aika paljon oman nahkansa pelastamiseksi, eikä kaikki siitä ollut meidän etujen mukaista. Siis onko poliittista uskallusta, vai piilottelevatko meidän selän takana niin kauan kun se vain on mahdollista.

 

[Rajajääkäri]

Tosiaan, ei meillä mitään kiirettä ole ehtiä Ruotsin kelkkaan Nato-hakemuksen kanssa. Ruotsalaisten loputtomien "utredning" :ien ja tårtan syömisien aikana, euroopan rajat ehditään kyllä siirtää uudelleen.

 

[YliKoo]

Mutta onko NATO yhtenäinen enää ottamaan uusia jäseniä? Mitä tekevät myyrät Turkki ja Unkari?

 

[fulcrum]

Tästä suomalais-ruotsalaisesta sotilasyhteistyöstä, mahdollisesti jopa liittoumasta, uhkaa välistä nousta joidenkin ilmeisen naivien ihmisten mielissä käsitys jonakin "melkein Naton veroisena järjestelynä". Lienee kiistatonta todeta ettei se sotilaallisessa mielessä tarjoa meille eikä edes Ruotsille ihan mielettömän vahvaa kumppania johon nojata jos mietitään että suurvalta-armeija on uhkakuvana.

Toisaalta, Ruotsin kanssa luultavasti ei voisi käydä niinkuin Naton kanssa olisi luultavaa, eli joku jossain toisella puolella mannerta oleva konflikti vetäisi meidät mukaan, halusimme tai emme.

 

[artti]

Siis viittasin tuohon Gotlanti tapaukseen. Onko heillä itsellään tarpeeksi joukkoja pitääkseen rannikkonsa siistinä, vai tarvitsisivatko ehkä meiltä apua. Ja muistaakseni viimekerralla Ruotsalaiset tekivät aika paljon oman nahkansa pelastamiseksi, eikä kaikki siitä ollut meidän etujen mukaista. Siis onko poliittista uskallusta, vai piilottelevatko meidän selän takana niin kauan kun se vain on mahdollista.

Voidaanhan me aina päästää jokunen T-72 läpi ja pakottaa Ruotsi puolustautumaan.

 

[SJ]

Voidaanhan me aina päästää jokunen T-72 läpi ja pakottaa Ruotsi puolustautumaan.

Ongelma on siinä, että ne T-72:t olisi meidän huoltoreitin tukkona. Tai ainakaan minulla ei ole epäilystäkään, etteikö tuota reittiä tarvittaisi vaikka ryssä ei erityisesti häiritsisikään kauppamerenkulkua.

 

[RPG83]

Mutta heillä olisi pulaa koulutetuista joukoista joka tapauksessa. Meiltä luulisi joutavan ukkoja, etenkin jos tuo joukko voitaisiin koota mahdollisuuksien mukaan sijoittamattomasta reservistä ja varustaa Ruotsalaisella kalustolla (jota heillä luulisi olevan vielä jemmassa).

Tuskin Ruotsilla on yhtään sen enemmän tavaraa varastoissa kuin täälläkään, kts. Stena & Mt-Lb. Eikä pidä luulla, etteikö ammattiarmeija tuottaisi reserviä, eli eiköhän sielläkin saada tiukassa paikassa ylimääräinen prikaati-pari kasaan. Ainakaan kalustopuolella Leopardeja ei ole enää kuin se 120 kpl ja CV90-kalustoakin vain n. 500 vaunua. Ei noilla kolmea prikaatia enempää oikein varusteta, ja Wikipedian mukaan pelkästään valmiusjoukkojen listoilla keikkuu kuusi mekanisoitua pataljoonaa. Jos Gotlannin pitoon ei noilla eväillä, ilmatuella ja laivastolla kyetä, ei siinä muutama tuhat finnjäveliä auta.

 

[SJ]

Tuskin Ruotsilla on yhtään sen enemmän tavaraa varastoissa kuin täälläkään, kts. Stena & Mt-Lb. Eikä pidä luulla, etteikö ammattiarmeija tuottaisi reserviä, eli eiköhän sielläkin saada tiukassa paikassa ylimääräinen prikaati-pari kasaan. Ainakaan kalustopuolella Leopardeja ei ole enää kuin se 120 kpl ja CV90-kalustoakin vain n. 500 vaunua. Ei noilla kolmea prikaatia enempää oikein varusteta, ja Wikipedian mukaan pelkästään valmiusjoukkojen listoilla keikkuu kuusi mekanisoitua pataljoonaa. Jos Gotlannin pitoon ei noilla eväillä, ilmatuella ja laivastolla kyetä, ei siinä muutama tuhat finnjäveliä auta.

Entäpä tykistö? Meiltä voisi joutaa tykistöä.

 

[Rajajääkäri]

Entäpä tykistö? Meiltä voisi joutaa tykistöä.

Jos itä-naapuri on rynnistämässä Gotlantiin tai johonkin osaan Ruotsia, se varmasti seuraa Suomen reaktioita ja siinä tilanteessa en kyllä haluaisi luopua yhdestäkään tykinputkesta tai muusta aseesta.

 

[SJ]

Jos itä-naapuri on rynnistämässä Gotlantiin tai johonkin osaan Ruotsia, se varmasti seuraa Suomen reaktioita ja siinä tilanteessa en kyllä haluaisi luopua yhdestäkään tykinputkesta tai muusta aseesta.

Toisaalta sama koskee ruotsiakin. Jos Gotlanti on uhattuna, niin he eivät haluaisi luopua yhdestäkään lentokoneesta. Lisäksi jos vihollinen saataisiin lyötyä Gotlannissa, niin silloin siltä sektorilta saattaisi joutaa joukkoja Suomeenkin. Ruotsalaisilla on Archereita, joten niitä voisi täydentää D-30:llä ihan perus ammuntoihin. Pari patteristoa vaihdetaan ilmatukeen, reilu kauppa.

Ja mitä tulee politiikkaan, niin tälläinen yhtenäisyyden osoitus olisi sitten jotakin ihan muuta suuruusluokassaan.

 

[SuomiKP]

Siis viittasin tuohon Gotlanti tapaukseen. Onko heillä itsellään tarpeeksi joukkoja pitääkseen rannikkonsa siistinä, vai tarvitsisivatko ehkä meiltä apua. Ja muistaakseni viimekerralla Ruotsalaiset tekivät aika paljon oman nahkansa pelastamiseksi, eikä kaikki siitä ollut meidän etujen mukaista. Siis onko poliittista uskallusta, vai piilottelevatko meidän selän takana niin kauan kun se vain on mahdollista.

Niin, jos maailma pyörisi meidän etujen ympärillä, niin istuisimme kätevästi koko Suomen kansa Kalliovuorten ydinsodankestävissä bunkkereissa ja joisimme Dom Perignonia samalla kun katselisimme, kuinka Suomea puolustamaan määräämämme kansakunnat taistelisivat. Ruotsalaiset voisivat hoitaa vaikka sodan vuoksi evakuoidun Suomen meripuolustuksen. Amerikkalaiset ilmataistelut ja annetaanko panzerkrieg vaikka saksalaisten hoidettavaksi? Näin minä sen organisoisin. Suomen kansan tehtäväksi laittaisin sampanjan juomisen...johan me WW2:ssa niin kovasti kärsittiin.

Sitten herätyskello rupesi soimaan ja heräsin tästä unestani.

Lopuksi asiakysymyksiin haaveilun sijasta:
Nykyajan lentokoneet siirtyvät kyllä niin nopeasti paikasta toiseen, että ei kait niitä tarvitse kaikkia 180 makuuttaa Gotlannin edustalla odottamassa hyökkäystä, jota ei ehkä koskaan tule? Ei sieltä varmaan koko ilmapuolustusta Karjalaan siirretä, eikä sitä kukaan edes odota eikä siinä mitään järkeä edes olisl. Mutta ihan vuoden 1939 malliin Ruotsin sopisi oikein näppärästi hoitaa vaikka Suomen Lapin ilmapuolustus ja siinä samalla turvaisivat oman strategisesti tärkeän pohjoisen osansa. Jotkin asiat eivät vaan muutu.

Nämähän on kyllä aika tyhjänpäiväisiä keskusteluja. Vähän niinkuin entinen mies haaveilee suurperheestä naapurintytön kanssa vaikka ei ole kertaakaan edes pukille päässyt. Mielestäni Svea-neito on elekielellä aika tehokkaasti antanut ilmaista, että tsäänssejä ei taida olla.