Varautumisen suurvallassa tarvitaan nyt nöyryyttä ja toimeentarttumista. Kun turvallisuustilanne ympärillämme on heikentynyt ja varautumistoimia aletaan tarvitsemaan käytännössäkin, on tarpeen nostaa esille muutama kriittinen huomio.
On vaarallista tuudittautua ajatukseen, että olisimme Suomessa ylivertaisia varautumisessa. Puheet varautumisen suurvallasta saattavat rauhoittaa kansaa, mutta ne myös laiskistavat ihmisiä ja organisaatioita. Ei ole varaa ylimielisyyteen. (2/9)
Organisaatioiden ylin johto on käynyt maanpuolustuskurssinsa ja hyvä niin. Kurssit eivät kuitenkaan tee kenestäkään täysinoppinutta. Yrityksissä, julkisella sektorilla, järjestöissä ja kodeissa on paljon varautumiseen liittyvää työtä tehtävänä. (3/9)
Suomessa tuppaa olemaan perinteenä uskoa, että se mitä muualla tapahtuu, ei voi tapahtua täällä. Lähdemme aika hitaasti liikkeelle, vaikka ympärillämme toiminnan tempo onkin jo kiivas. Enää ei tarvitse hyssytellä ettei kansa peljästy tai varoa Neuvostoliittoa. (4/9)
Uskomme mielellämme, että kaikki valtiot ja toimijat ovat sitoutuneet sääntömääräiseen toimintaan ja pidämme itse niistä kiinni, vaikka muut jo vetäisivät mutkia suoriksi tai ainakin tulkitsisivat sääntöjä joustavasti. Kriisitilanteesta ei tulla ulos tyylipisteillä. (5/9)
Varaudumme helposti edelliseen kriisiin. Siihen, josta nyt puhutaan. Vastustaja toimii todennäköisesti seuraavan kerran pelilaudan eri kulmalla. Kaasuputki jo meni, onko seuraavana vuorossa sähkökaapeli vai joku muu? Näyttäviä mahdollisuuksia on melkein rajattomasti. (6/9)
Pelkkä kriisisuunnitelma ei pelasta organisaatiota. On harjoiteltava. On harjoiteltava enemmän kuin yhden kerran. Eteen tuleva tosi tilanne tuskin on juuri se, mitä on harjoiteltu. Mutta harjoittelu antaa valmiudet toimia ja soveltaa, eli parantaa selviytymiskykyä. (7/9)
Kriisitilanteiden harjoittelussa helmasynti on löysät puheet. Luotetaan ja uskotellaan olevaksi resursseja ja suorituskykyjä, joita ei oikeasti ole. Näin pääsee helpolla, mutta organisaation ja toiminnan kehittämiskohteet jäävät pimentoon ja harjoittelun hyötyä menetetään. (8/9)
Varautuminen on tehtävä ennakolta, jälkiviisaus ei pelasta! Varautuminen on myös valintoja. Yleensä se maksaa ja saattaa jopa hieman haitata arjen rutiineja.