https://www.iltalehti.fi/uutiset
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomessa tapahtui ”yhden yön ihme” – näin uhkaan varauduttiin salamannopeasti
Huoltovarmuus ja kustannustehokkuus sotivat toisiaan vastaan, Huoltovarmuuskeskuksen Jaakko Pekki sanoo.
Tänään klo 7:01
– Suomen huoltovarmuus on todella hyvällä tasolla, työministeri
Tuula Haatainen (sd) hehkuttaa Iltalehdelle.
Huoltovarmuus kuitenkin maksaa, Huoltovarmuuskeskuksen operatiivisen osaston johtaja
Jaakko Pekki muistuttaa.
– Kun lähdetään tekemään isoja ja massiivisia hankintoja, niin totta kai se vie rahaa, Pekki sanoo Iltalehdelle.
– Vaikka Suomen huoltovarmuuden taso on hyvä, niin onko se riittävä tällaisessa pitkäkestoisessa tilanteessa? Pekki kysyy.
Työministeri Tuula Haatainen. HENRI KÄRKKÄINEN
”Yhden yön ihme”
Huoltovarmuus on varautumista kriiseihin ja häiriöihin. Ruokaa, energiaa, sähköä ja lämpöä pitää riittää tilanteessa kuin tilanteessa. Pandemia ja sitten sota näyttivät, että uhat voivat käydä toteen.
Ukrainan sota osoittaa Suomen varautuneen hyvin, Pekki arvioi.
– Suomen huoltovarmuus oli ja on kuitenkin erittäin vahva. Venäjän mahdollisiin aggressioihin oli osattu varautua myös siviilipuolella, Pekki sanoo.
Pekki puhuu ”yhden yön ihmeestä”, joka nähtiin välittömästi Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Yritykset pystyivät hyvin nopeasti muuttamaan raaka-ainevirtansa Venäjältä muihin maihin.
Vaikka hinnat ovat nousseet, on ruokaa ja energiaa riittänyt vaikeasta tilanteesta huolimatta. Se ei ole Pekin mielestä näkynyt julkisessa keskustelussa.
Huoltovarmuuskeskuksen operatiivisen osaston johtaja Jaakko Pekki. JUSSI ESKOLA
Varastot salaisia
Huoltovarmuuskeskus ylläpitää varmuusvarastoja, joissa on muun muassa polttoaineita ja viljaa. Varastot on hajautettu ja niiden sijainti salataan.
– Kansallinen turvallisuusetu on, että varastojen sijainnit pysyvät salassa, Pekki sanoo.
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen varmuusvarastoja on laajennettu.
Aiemmin viljaa oli varastoitu kuuden kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä. Huoltovarmuuskeskus päätti nostaa sen 8,5 kuukauden kulutusta vastaavaan määrään. Operaatio on tällä hetkellä käynnissä, Pekki kertoo.
Polttonesteitä on varastoitu viideksi kuukaudeksi.
Energian huoltovarmuuden parannuksista työministeri Haatainen mainitsee esimerkkeinä turpeen varmuusvarastojen perustamisen ja nesteytetyn maakaasun terminaalilaivan hankkimisen.
Turvetyötraktori Huhannevan turvesuolla. KAI TIRKKONEN / KL
Kaikkea ei kerrota
Varastojen kehittämiseen liittyy salamyhkäisyyttä.
– Emme kaikkea pysty kertomaan, mutta kerromme minkä voimme, Pekki sanoo.
Varmuusvarastot ovat viimesijainen ratkaisu vilja- tai energiapulaan. Lähtökohtaisesti hyödykkeet hankitaan markkinoilta.
– Varautumista ja huoltovarmuutta ei voi ulkoistaa kellekään muulle, vaan toimijat itse vastaavat ensisijaisesti itse siitä, että heillä on riittävä varautuminen, Pekki sanoo.
Haataisen mukaan huoltovarmuustoiminta on ”läpinäkyvää ja avointa”.
– Niin kuin Puolustusvoimillakin, kaikkia asioita ei julkisuuteen kerrota. On tiettyjä alueita, joista ei voida sanoa, mitä on tehty, koska ne liittyvät turvallisuuteen. Ne ovat hyvin konkreettisia ja teknisiä, Haatainen kertoo.
Munsalan öljysataman maanalainen varmuusvarasto poistettiin käytöstä 2004. Arkistokuva vuodelta 2007. Huoltovarmuuskeskus ei päästä kuvaamaan varmuusvarastoja, joiden sijainti on salattu. JOHANNES TERVO / TE
Luottamusbisnes
Pekki harmittelee, että Huoltovarmuuskeskuksen yksittäinen epäonnistuminen vuonna 2020 näkyi julkisuudessa. Onnistunut varautumistyö ei ole uutinen.
Keväällä 2020 Huoltovarmuuskeskus sai kielteistä julkisuutta, kun
Suomen Kuvalehti paljasti keskuksen tehneen miljoonien maskikaupat ulosottovelkaisen liikemiehen
Onni Sarmasteen kanssa ilman asianmukaisia menettelyjä.
Suomen huoltovarmuuden erikoisuutena on yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyö. Kriittisten yritysten verkostoon kuuluu noin 1 500 eri alojen yritystä. Huoltovarmuuskeskus toimii verkoston solmukohtana.
– Hallintokuntien ja yksityisten toimijoiden välillä on tiiviit verkostot, Haatainen sanoo.
Huoltovarmuustoiminta on ”luottamusbisnestä”, Pekki kuvailee.
– Jaetaan hyvin arkaluonteisia tietoja ja omia liiketalouteen liittyviä arvioita. Yhteistyö ja luottamus ei synny hetkessä, Pekki sanoo.
Huoltovarmuus ei kuulu vain valtiolle, vaan myös yrityksille ja kotitalouksille.
Teräsputkia Munsalan öljysataman käytöstä poistetulla varmuusvarastolla. Arkistokuva vuodelta 2007. JOHANNES TERVO / TE
Ennakoinnin vaikeus
Huoltovarmuuskeskus ennakoi mieluummin kuin reagoi. Uhkien maailmaa on kuitenkin vaikea ennakoida.
– Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on hyvin vaikea arvioida, miltä maailma näyttää muutaman vuoden päästä, Pekki sanoo.
”Kiusantekoon” on Pekin mukaan varauduttu – on kiusa sitten kyberhäirintää tai fyysistä sabotaasia.
Myös Haatainen nostaa esiin kyberturvallisuuteen kohdistuvat uhat, jotka uhkaavat esimerkiksi maksuliikenteen toimintaa. Itämeren datakaapelien katkaisemisen varalta on Haataisen mukaan kehitetty varajärjestelmiä.
Yksityiskohta Munsalan käytöstä poistetusta öljyn varmuusvarastosta Uusikaarlepyystä. JOHANNES TERVO / TE
Lisää rahaa?
Tarvitseeko huoltovarmuus lisää rahaa? Pekin mielestä asiasta tulisi keskustella.
Erillinen huoltovarmuusrahasto mahdollistaa nopeat operaatiot.
Rahastoa rahoitetaan huoltovarmuusmaksulla, joka perustuu fossiilienergian käyttöön. Maksua ei ole korotettu kertaakaan vuoden 1992 jälkeen.
– Miten pystymme tasapainoilemaan, kun huoltovarmuusmaksun tuotto pienenee vuosittain ja tarpeet kasvavat koko ajan? Pekki kysyy.
Haataisen mukaan on tärkeää varmistaa huoltovarmuuden rahoittaminen myös tulevaisuudessa.
– Uskon, että kansalaisten silmissä huoltovarmuuteen satsaaminen on asia, josta ei haluta tinkiä, Haatainen sanoo.
www.maaseuduntulevaisuus.fi
