Nämä hinta-veikkailut voisi työntää perseeseen ja ampua sen perseen jonnekin kuuhun
Venäläisiä koneita emme voi missään nimessä ostaa, jos todennäköisin vihollinen on Venäjä! Eri asia tietenkin jos olisi joku vaihtoehtoinen todellisuus missä olisimme kimpassa Venäjän kanssa.
Emme tietekään voi, siksi taikasauva! Em. maista Etelä-Korea lienee ainoa josta tosimaailmassa ei olisi juuri poliittisia esteitä hankkia taistelukonetta, ostettiinhan sieltä juuri iso määrä tykkejäkin.
Jatkelen Su-35:llä:
Su-35 on tulos Su-27:n rungon pitkäkestoisesta kehitystyöstä. Moottorit ovat tehokkaampaa mallia, sisäistä polttoainemäärää on lisätty ja ohjaamo uusittu. Häivemateriaalien käytöllä koneen tutkapoikkipinta-alaa on pudotettu noin puoleen edeltäjistä, vaikka tällainen muutos ei siitä tietenkään mitään häivekonetta tee. Tutkana on Barsia hiukan kevyempi mutta modernimpi Irbis. Tutkan antennissa on myös laaja-alainen hydraulinen kääntömekanismi, joten sen keilausalue on hämmästyttävän lavea, vaakatasossa yli 240 astetta! Tutkajärjestelmän erikoinen piirre on että IFF-käyttöön tarkoitetut L-taajuusalueen anturit on siirretty itse tutka-antennista koneen siipien johtoreunoihin. On arveltu että niitä voitaisiin käyttää myös elso-tarkoituksiin.
Koneen avioniikat ovat kauttaaltaan venäläistä valmistetta: tutkavaroitinjärjestelmä on L-150-35, 90-luvulla käyttöön tulleen 'Pastelin' viimeisin versio jonka ominaisuudet ovat tiettävästi vastaavat kuin nykyisin käytössä olevissa länsimaisissa järjestelmissä. Koneessa on häirintäjärjestelmä, pitkään kehitetty L-175 'Hibini' joka on saatavilla myös Su-30:een. Taktinen datalinkki on Link-16:ta vastaava S-108 ja koneessa on myös parvilinkki joka mahdollistaa mm. toisen koneen ampuman ohjuksen ohjaamisen maaliin. Kokonaan uusittua ohjaamoa dominoi kaksi valtavaa nestekidenäyttöä ja se muistuttaa hiukan F-35:n ohjaamoa. Informaation esitystapaa ja sensorifuusiota on paranneltu aikaisempiin Flanker-versioihin verrattuna ja tietokone pystyy analysoimaan sensorien löytämiä maaleja ja osoittamaan lentäjälle parhaiksi katsomiaan aseiden laukaisuparametreja.
Hävittäjänä Su-35 tarjoaa hämmästyttävät saavutusarvot. Työntövoima/paino-suhde on eräs nykyhävittäjien parhaista ja liikehtimiskyky erinomainen. Sisäinen polttoainemäärä on massiiviset 11.5 tonnia, mikä on enemmän kuin millään toisella palveluskäytössä olevalla hävittäjällä – lähes kaksi kertaa enemmän kuin F-15C:llä. Toimintamatka hävittäjätehtävissä on todella pitkä. Kone pystyy käyttämään lähes kaikkia venäläisiä ilmasta-ilmaan ja ilmasta-maahan -aseita, mukaanlukien raskaat Oniks-risteilyohjukset. Ulkomaisia aseita siihen ei ole integroitu.
Hintatietojen perusteella Su-35 on melko edullinen. Kiinan tilaamat 24 konetta maksoivat 2 miljardia dollaria, ja Indonesian tilaamat 11 konetta $1.14 miljardia. Tämän perusteella 64 konetta mahtuisi kevyesti meille kaavailtuun 6-10 miljardin euron raamiin. Alhaisiin hintoihin vaikuttaa Venäjän ruplan halpa kurssi, toisaalta molemmat vientiasiakkaat ovat ennestään Flanker-perheen koneiden käyttäjiä ja omaavat jo suuren osan tarvittavasta huolto- ja koulutusinfrastruktuurista.
Elinkaaren kannalta Su-35 olisi meille kuitenkin ongelmallinen. Ensinnäkin iso kone olisi huollollisesti nykykalustoa selkeästi raskaampi. Polttoaineen ja tilan tarve olisi selkeästi suurempi. Kehityksellisesti Su-35 vaikuttaa tietyllä tapaa umpikujalta. Monille järjestelmille Su-35 on kehityskaaren 'päätepiste', esimerkiksi Su-57:n avioniikkapaketilla on varsin vähän yhteistä Su-35:n kanssa. PESA-tutka on tämän päivän mittapuulla riittävä, mutta 2040 olisi varmasti jo vanhentunut. Koneeseen ei ole saatavilla AESA-tutkaa ja sellaisen kehittäminen ja käyttöönotto vain Suomea varten tulisi hyvin kalliiksi. Huomioitava on ettei Su-35:stä ole olemassa kaksipaikkaista versiota. Muille käyttäjille tämä ei ole ongelma koska niillä on käytössä Su-30:tta mutta jos Suomi haluaisi kaksipaikkaisen (mikä olisi varmasti toivottavaa koulutuksen kannalta) niin se joutuisi tilaamaan myös Su-30:ttä joka monella tapaa eri kone ja toisi huollollisia haasteita. -Tietysti myöskään F-35:stä ei ole olemassa kaksipaikkaista versiota.
Venäjän ilmavoimat suhtautuu koneeseen välityyppinä jota tilataan odotellessa Su-57:n valmistumista. Kiinan tilauksen taustalla näyttää olleen pääasiassa halu tutustua Flanker-perheen uusimman tuotoksen teknisiin ratkaisuihin ja hyödyntää koneen pitkää toimintamatkaa Etelä-Kiinan merellä. Vientimarkkinoilla koneen potentiaali on rajallinen, koska useimmat asiakkaat näyttävät mieluummin valitsevan pommitustehtäviin paremmin soveltuvan Su-30:n.
Tarjolla olevista Flanker-varianteista Su-30MK tarjoaisi 'kansainvälisemmän' avioniikka- ja aseistusvaihtoehtopaletin ja tiettyä jatkuvuutta suuren käyttäjäkunnan puolesta. Esimerkiksi Ilmavoimien olemassaolevat Litening-säiliöt luultavasti toimisivat siinä suoraan. Kone on kuitenkin kokonaisuutena edellisen sukupolven tuote joka ei varmasti monelta osin tyydyttäisi ilmavoimien vaatimuksia. Su-35 toisaalta tarjoaisi torjuntahävittäjänä parempaa suorituskykyä edullisempaan hintaan, ollen muutenkin yleisesti ajantasaisempi, mutta siinä olisi tyytyminen pelkästään venäläisen aseistuksen ja varustelun käyttöön. Su-27 -pohjaisia koneita on valmistettu hyvin paljon joten ei olisi merkittävää pelkoa että Suomi jäisi loppukäyttäjäksi, tai yksin mahdollisten teknisten ongelmien kanssa. Myös modernisaatioita olisi varmasti saatavilla kaikkiin malleihin. Elinkaarikustannusten suhteen koneet olisivat meille kuitenkin kalliita ja hankintahinnassa saavutettu etu olisi todennäköisesti nopeasti syöty. Lisäksi moottorien käyttöikä todennäköisesti olisi lyhyempi kuin itse koneen. Elektroniikan – ja erityisesti tutkan – vanhahtavuus tarkoittaisi että jossain vaiheessa väistämättä vastaan tuleva MLU olisi erittäin kallis jos koneet haluttaisiin pitää kilpailukykyisinä elinkaaren loppuun asti.