Tervetuloa takaisin...
??
Kiitos.
Koitan taas häipyä muutamaksi kuukaudeksi ihan kohta. Aika ja huomion suuntaaminen ovat nyt mun elämässä ne resurssit joita ei ole varaa tuhlata keskustelupalstoilla. (Mun pitäisi tehdä noin 60-70 -tuntista viikkoa yhden jutun parissa ja noin 30-tuntista viikkoa toisen jutun parissa sekä olla vielä hyvä isä ja puoliso jolla on aikaa perheelleen.)
Tavoitteena on, että saisin tähän ketjuun tarpeeksi soopaa niin että tietty kokonaiskuva muodostuisi mahdollisimman helposti aukeavana. Kun se on tehty, mulla ei ole pitkään aikaan mitään sellaista annettavaa, mitä joku muu ei voisi antaa.
Koitan tänään mättää tänne jotain sellaista, mikä avaa eri mittakaavoissa, aikajänteissä ja välineissä tapahtuvaa toistoon ja sisäkkäisyyteen perustuvaa vaikuttamista, vastatoimien tehon etukäteen tapahtuvaa päinvastaiseksi kääntämistä ja muutamaa muuta asiaa.
Ikävä kyllä joudun pohtimaan varsin vakavasti sitä, että mistä aiheeseen liittyvästä ei edes näin maallikkopohjalta voi tai kannata kirjoittaa mitään. Hallinnon, politiikan ja muiden institutioiden kautta tapahtuva vaikuttaminen on monin osin sellaista. Hyvin toimivien vastatoimien maailma on varsin suurelta osin sellaista, vaikka jotain yleisluontoista voikin kirjoittaa.
Koitan mättää tätä aihetta tänne varsin väsyneenä ja kiireisenä, joten tekstin laatu tulee olemaan heikkoa, kokonaiskuva sirpaleinen ja monien asioiden avaaminen jää kokonaan pois. (Esim. noi edelle leikkaaliimatut tarinarakennekaavat. Valistunut lukija löytää kyllä aiheesta tietoa ja kaavat itsessään kertovat älykkäälle lukijalle että mitä, mistä ja miksi kannattaa etsiä.
Yksi syy tähän on se, että hybridivaikuttamiseen kohdistua huomio on painottunut aivan liikaa substanssiin. Rakenteeseen kohdistuva huomio on ollut organisatorisiin rakenteisiin keskittyvää. Dynamiikkaan keskittyvä huomio on ollut liian analyyttistä. Venäläinen vaikuttamisperinne sisältää kaikkiin näihin liittyvät peitteet niin että asian tutkiminen noihin keskittyen johtaa helposti juuri sellaisiin johtopäätöksiin jotka palvelevat vastapuolen toimintaa. Haluan murtaa tätä tilannetta edes vähän.
Käytän tota kässärirakenneanalogiaa muutamasta syystä.
1. Se on helppo tapa tuoda esille sitä, miten moraalijärjestysten muutoksia tuotetaan tilanteisilla tekijöillä.
2. Ihmisillä on (lapsellinen) taipumus leimata salaliittoteoretisoinniksi kaikki sellainen kollektiivisen toiminnan kuvaaminen, joka sisältää yli yhden lenkin pituisia kausaalisia tai funktionaalisia ketjuna, rinnakkaisia etenemiskaaria tms.
Tuo salaliittoteoretisoinniksi leimaaminen kumpuaa luultavasti pätemisen tarpeen ja oman ajattelun rajoitusten konflkitista. Sitä ei oikein voi sulkea ulkoa käsin pois. Jos voi kuitenkin osoittaa, että jokin sekä ketjuuntumista että rinnakkaisia kaaria sisältävä kuvio on ihan vakiintunutta peruskauraa, niin salaliittoteoretisointileimaaminen tavallaan kääntyy itseään vastaan. "Muut tajuavat tämän. Tämä on vakiintunut juttu jota alan oppaat ovat tulvillaan. Ja tuo yksi höyrypää höpöttää salaliittoteoretisoinnista. Onko se vähän tyhmä vai onko se vähän tyhmä?"
3. Sosiaalipsykologian puolella ja amerikkalaisessa influence -tutkimuksessa ja työskentelyssä on keinoja avata aihetta. Jos käyttää aiheen avaamiseen niitä, joutuu tuomaan esille joitain sellaisia seikkoja joita en halua työntää nettiin myös vastapuolen nähtäville.
4. Elokuva- ja ohjelmatuotanto on teollisuudenala. Sillä on oma tuotantologiikkansa, joka tunnetaan globaalisti. Siitä on helppo löytää tietoa.
Ala keskittyy vaikuttamiseen - erityisesti sosiaaliseen, emotionaaliseen ja moraaliseen vaikuttamiseen. Se on maailmankuvateollisuutta. Se on kaikille tuttu. Asioita ei tarvitse todistella ja osoittaa liikaa kun kaikki tietävät ja voivat tarkastaa perusasiat.
5. Minulla on aihepiiriin liittyvää omaa kiinnostusta, jonka vuoksi koitan saada tietoa ja ymmärrystä alasta.
