Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

Pihatonttu

Respected Leader
Tämä aihe on pyörinyt paljon päässäni. Ja aina kun huomaan, että hybridivaikuttamista käsitellään ja "ymmärretään" sen sisältöihin keskittyvillä tavoilla, nousee tämä aihe entistä kiukkuisemmin mieleeni.

Koitan avata omaa käsitystäni aiheesta. Ja muistutan että kyse on nimenomaan käsityksestä - ei tiedosta. Eli lukija soveltakoon kriittistä ajatteluaan parhaansa mukaan.

Koitan avata aihetta erilaisten esimerkkien kautta. Osa niistä voi tuntua aiheeseen liittymättömiltä. Ja substanssimielessä ne saattavat ollakin - dynamiiikkamielessä ne voivat silti olla aiheen kovinta ydintä.

Koitan lähestyä aihepiiriä useasta eri suunnasta niin että kuva muodostuu ehjäksi ja edes jotenkin kattavaksi juuri sen vuoksi, että asiaa katsotaan niin eri suunnista. Haittana on sitten se, että sama asia ei eri suunnista aina näytä samalta asialta.

Käytän analogioita jotta asia aukeaisi.

Lähtee....
 
Jos katsotte täysin aivotonta toimintaelokuvaa, jossa ei ole mitään syvällistä, mitään sanomaa tai mitään muuta kuin mäiskettä, niin... yllätys, yllätys - siinä on noita kaikkia. Ne eivät kuitenkaan ole elokuvassa kuin osittain sisältöjen tasolla. Ne ovat suurimmaksi osaksi rakenteen tasolla.

Elokuvan peruskaava on tämä:

1. Päähenkilö eli protagonisti omaa jonkin tunne-elämään liittyvän vaurion. Vaurion korjautuminen edellyttäisi henkistä kasvua ja kehittymistä.

2. Päähenkilö joutuu tilanteeseen, jossa "vanha minä" ei pärjää ja on pakotettu toimimaan jollain tavoin. Päähenkilö toimii reaktiivisesti. Tulee lisää vastuksia ja vastoinkäymisiä. Päähenkilö reagoi niihin. Jossain kohtaa reagoiminen tuottaa tilanteen huononemista.

3. Päähenkilö aktivoituu. Hän muuttuu reaktiivisesta proaktiiviseksi. Hän rupeaa toimimaan suunnitelmallisemmin. Näin hän pystyy käymään kovempien vastusten kimppuun.

4. Kovemmat vastukset nujertavat päähenkilön. Vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin tuoneet hänelle sellaista oppimista ja henkistä kasvua, että hän - uusi hän - kykenee jollain tavoin voittamaan vastapuolen oveluudella, älykkyydellä, juonikkuudella...

5. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eli siinä täysin aivottomassa toimintaräiskepätkässä olikin yhden kaaren sijaan kaksi. Siinä on tapahtumista koostuva juoni. Siinä on päähenkilön henkisen kasvun kaari. Siitä käytetään usein nimitystä teema.

Eikun... Pahiksilla ei tapahdu henkistä kasvua. Ympäristö reagoi päähenkilön henkiseen kasvuun. Eli kahden kaaren rinnalla on vielä kolmas - yhteisön suhde sosioemotionaalisen muutoksen laatuun.

Ja monimutkaistetaan vähän...

Jos käsikirjoittaja ja tuottaja haluavat että leffan äksön vaikuttaa yleisöön, niin se ei onnistu niin että lisätään äksöniä ja rätinää. Sellainen johtaa vain yleisön tylsistymiseen.

Toimintajaksoihin saadaan emotionaalista tehoa niin, että toiminnan merkitys nostetaan suureksi. Tämä tapahtuu henkilöhahmojen syventämisen, yleisön ja hahmojen välisen samaistumisetäisyyden säätelyn, toiminnan muodossa olevan moraalisen argumentoinnin jne. muodossa. Vaikutus siis tuotetaan yhtäällä jotta se voisi syntyä ja kohdistua toisaalla.

Ja venytetään...

Elokuva koostuu kohtauksista. Ne koostuvat otoista. Ne koostuvat kuvista. Muutama kohtaus muodostaa jakson (sekvenssi). Useista sekvensseistä muodostuu näytös. Kolmesta tai useammasta näytöksestä muodostuu ohjelma/elokuva, useammasta ohjelmasta/elokuvasta sarja... Ja samantyylinen kolmen rakennekaaren dynamiikka, jonka kuvasin edellä ohjelman/elokuvan tasolla, ympätään myös kuviin, ottoihin, kohtauksiin, jaksoihin, näytöksiin.. ..sarjoihin. Variaatiota ajallisen mittakaavan eri tasoilla toki on, mutta perusta on sama vaikka se on lyhyemmissä yksiköissä karsitumpi.

Pointti?

Vaikutus syntyy muualla kuin mistä sitä etsitään. Vaikutus kertautuu eri mittakaavoissa. Vaikutus sivuuttaa defenssit ja älyn sen vuoksi, että argumentointi tapahtuu rakenteen ja dynamiikan eikä substanssin maailmassa.

Tässä kohtaa pyydän lukijaa pysähtymään mietiskelytauolle, koska...

Jos jätetään idioottikomediat ja James Bond -elokuvat huomiotta sen vuoksi että ne ovat ne harvinaiset poikkeukset, joissa päähenkilöllä ei tapahdu henkistä kasvua, niiin kuvasin juuri lähes minkä tahansa elokuvan sosio-emotionaalisen ja sitä kautta myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen peruskaavan vaikka en tiedä mitään kyseisen elokuvan sisällöstä, aihepiiristä, genrestä...

Yllytän aiheesta kiinnostuneita valitsemaan vaikka kymmenen elokuvaa ja katsomaan että kuinka moneen tuo kaava pätee. Veikkaisin, että keskimäärin kymmeneen.

Jos keskittyy elokuvien sisältöön, jäävät niiden vaikuttamismekanismit huomaamatta. Jos keskittyy hybridivaikuttamisen sisältöihin, jäävät sen vaikuttamismekanismit helposti huomaamatta. Vaikuttaminen tulee näkyväksi kun keskittyy dynamiikkaan ja rakenteisiin. Ne ovat se kaava. Sisältö on lähinnä kaavaan syötettyjä numeroita.
 
Jatkuu...

Hybridivaikuttamisen ja -sodan etenemisen neuvostoliittolais-venäläinen peruskaava:

1. Demoralisointi (kutsutaan myös mädättämiseksi)
2. Destabilointi eli epävakauttaminen
3. Kriisiyttäminen
4. "Normalisointi"
5. Kriisin purkaminen
6. Vakauttaminen
7. Remoralisointi uuteen moraalijärjestykseen.

Ykkönen jatkuu kutoseen asti.
Kakkonen jatkuu vitoseen asti.
Kolmonen jatkuu neloseen asti.
Nelosen nimitys tulee siitä, että Breznev totesi puna-armeijan tankkien vyöryessä Prahaan, että ”no niin, nyt tilanne on normalisoitu". Se on siis äärimmäisen ironinen termi.

Kolmonen voi sisältää hybridisotaa. Kakkonen voi sisältää sotilaallisia operaatioita. Ykkönen on kylmää sotaa. Mikään ei välttämättä kuitenkaan ole puhtaasti jotain vaan enemmänkin pääasiassa jotain.

Toi edellä kuvattu leffan peruskaava on käytössä kaikissa noissa hyvin laajalti. Se tarkoittaa, että hyökkääjän tavoittelema vaikutus syntyy yleensä eri kohdassa kuin puolustajan huomion kohteena oleva sisältö vihjaisi. Tämä tarkoittaa, että puolustajan pitää tajuta hyökkääjän toiminnan dynamiikka ja rakenne hyvin. Erityisen tärkeää on tajuta epäsuoran moraalisen argumentoinnin ja vaikuttamisen luonne ja rakenne.

Hyökkääjä käyttää kolmessa ensimmäisessä vaiheessa eniten puolustavaan kansaan kuuluvia omassa kontrollissaan olevia tahoja. Keskeisin näistä on ns. viides kolonna + ns. hyväuskoiset hölmöt. Näissä kahdessa on paljon päällekkäisyyttä.

Ykkösvaiheen kohteena ovat vakiintuneet ja voimakkaassa asemassa olevat moraalijärjestykset.

Kakkosvaiheessa kohteena ovat perusturvallisuuden tunteen kannalta olennaiset asiat, institutiot ja identiteetit.

Kolmosvaiheen kohteena on poliittinen järjestelmä ja sitä ylläpitävät mekanismit kuten talous, media, turvallisuuskoneistot...

Nelosvaihe on sotilaallisen ja väkivaltamonopolin haltuunotto. Kohteena on sekä valtiollinen että kansainvälinen sotilaallinen voima.

Vitosessa hyökkääjä ottaa valtaamansa alueen siviilyhteiskunnan haltuunsa. Hyökkääjä miehittää sen johdon. Samalla aloitetaan valikoiden sekä hyväuskoisten hölmöjen että viidennen kolonnan teurastukset ja syrjäyttämiset.

Kutosessa hyökkääjä tuotetaan vakautta sekä voimalla että palkitsemalla.

Seiska on käytännössä kulttuurin vaihtaminen uudeksi.

Kaikissa noissa vaiheissä käytetään aiemmin kuvaamiani elokuvan draaman kaaren tuottamisen keinoja ja lähtökohtia.

Ja niistä seuraavaksi...
 
Elokuvan narratiivisesta rakenteesta on tehty useita peruskaavoja. Tässä lyhyesti muutama. Leikkaaliimaan välillä joten kolmatta kotimaista tulee mukaan.

Kolminäytöksinen: Alku, keskikohta ja loppu.


Hauge’s six-stage plot structure:

  1. Stage I: Setup (Fully in identity) ==> turning point 10%
  2. Stage II: New Situation (Glimpses essence) ==> Change of Plans25%
  3. Stage III: Progress: Progress (Vacillates between identity and essence) ==> Point of No Return 50%
  4. Stage IV: Complications & Higher Stakes (Moves steadily into essence) ==> Major Setback 75%
  5. Stage V: Final Push (Retreats to identity, then returns fully to essence) ==> Climax 90-99%
  6. Stage VI: Aftermath (Transformed existence) 100%

Blake Snyder’s Beat Sheat:

  1. Opening image (1)
  2. Theme stated (5)
  3. Set up (1-10)
  4. Catalyst (12)
  5. Debate (12-25)
  6. Break into two (25)
  7. B-story (30)
  8. Fun and games (30-55)
  9. Midpoint (55)
  10. Bad guys close (55-85)
  11. All is lost (75)
  12. Dark night of soul (75-85)
  13. Break into three (85)
  14. Finale (85-110)
  15. Final image (110)

Trubyn seitsemän avainaskelmaa:

  1. Weakness & need:
  2. Desire:
  3. Opponent:
  4. Plan:
  5. Battle:
  6. Self-revelation:
  7. New eequilibrium:

Trubyn 22 askelmaa:

  1. Self-revelation, need & desire: ”Keskustelu” uuden pomon kanssa.
  2. Ghost & story world: Vaimo keskustelee kaverinsa kanssa
  3. Weakness & need: Uudelle työkaverille avautuminen
  4. Inciting event:
  5. Desire:
  6. Allies:
  7. Opponent & mystery:
  8. Fake ally opponent:
  9. First revelation & decision: Chanced desire & motive:
  10. Plan:
  11. Opponent’s plan &main counterattack:
  12. Drive:
  13. Attack by ally:
  14. Apparent defeat:
  15. Second revelation & decision: Obsessive drive, chanced desire & motive:
  16. Audience revelation:
  17. Third revelation & decision:
  18. Gate, gauntlet, visit to death:
  19. Battle:
  20. Self-revelation:
  21. Moral decision:
  22. New equilibrium:
Muitakin toki on. (Syd Field, Eric Edson, David Trottier...) Noihin tutustumalla pääsee kuitenkin hyvin jyvälle siitä, miten suuressa roolissa rakenne ja dynamiikka ovat ja miten substanssilla on hyvin helposti vaihdettavan hyödykkeen rooli.

Trubykaava kunnollinen ymmärtäminen vaatii sen, että käsittää mitä Truby tarkoittaa termeillä premissi, designing principle ja moraalinen argumentti.

Haugen kaavan aukeaminen edellyttää sitä, että tajuaa, mitä Hauge tarkoittaa termeillä essence ja identiteetti ja mikä on niiden molempien rooli yksilön tasolla.

Leffakaavojen ja hybridivaikuttamisen välisen yhteyden tajuaminen edellyttää sitä, että tajuaa, että yksilö, ryhmää, yhteisöä tai sen osaa ja jopa kokonaista yhteiskuntaa voi käsitellä yhtenä yksikkönä eli aivan kuin ihmisyksilöä.

Näin toteutetun vaikuttamisen tehokkuuden hahmottaminen edellyttää sen tietämistä, että järki, defenssit, tieto tai analyyttinen "äly" eivät yksinkertaisesti toimi silloin kun moraalinen ja sosiaalinen argumentointi tapahtuu toiminnan eikä substanssin tasolla. Kyse on siis lähes täydellisessä tutkakatveessa tapahtuvasta operoinnista.

Kokonaisuus ei tietenkään ole niin yksinkertainen kuin millaisena sen edellä kuvasin. Jätän tarkoituksella kuvaamatta esim. yhteiskunnan keskeisten institutioiden kautta ja sisällä tapahtuvan vaikuttamisen.

Lisäksi muistutan vielä että lähes sata prosenttia hybridivaikuttamisesta tapahtuu suomalaisten tekemänä, suomalaisten kautta ja jopa Suomen tai joidenkin suomalaisten edulla perustellen.



Myöhempi lisäys:

Jos joku haluaa tutustua helppotajuisen kirjallisuuden kautta tuohon kolmen kaaren vaikuttamisprosessiin, niin Snyderin "Save the Cat" tarjoaa hyvän johdannon.

Jos joku haluaa tutustua asiaan vähän syvällisemmin ja moniulotteisemmin niin Trubyn "The Anatomy of Story" tarjoaa monipuolisemman mutta myös vaikeammin pureskeltavan lähtökohdan.

Pureskelu on helppoa, jos haluaa vain oppia muistamaan. Mutta jos haluaa tajuta asiat sellaisella tavalla että pystyy käyttämään tietoa työkaluna, niin pureskelu muuttuu paljon vaikeammaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa takaisin...

??

Kiitos.

Koitan taas häipyä muutamaksi kuukaudeksi ihan kohta. Aika ja huomion suuntaaminen ovat nyt mun elämässä ne resurssit joita ei ole varaa tuhlata keskustelupalstoilla. (Mun pitäisi tehdä noin 60-70 -tuntista viikkoa yhden jutun parissa ja noin 30-tuntista viikkoa toisen jutun parissa sekä olla vielä hyvä isä ja puoliso jolla on aikaa perheelleen.)

Tavoitteena on, että saisin tähän ketjuun tarpeeksi soopaa niin että tietty kokonaiskuva muodostuisi mahdollisimman helposti aukeavana. Kun se on tehty, mulla ei ole pitkään aikaan mitään sellaista annettavaa, mitä joku muu ei voisi antaa.

Koitan tänään mättää tänne jotain sellaista, mikä avaa eri mittakaavoissa, aikajänteissä ja välineissä tapahtuvaa toistoon ja sisäkkäisyyteen perustuvaa vaikuttamista, vastatoimien tehon etukäteen tapahtuvaa päinvastaiseksi kääntämistä ja muutamaa muuta asiaa.

Ikävä kyllä joudun pohtimaan varsin vakavasti sitä, että mistä aiheeseen liittyvästä ei edes näin maallikkopohjalta voi tai kannata kirjoittaa mitään. Hallinnon, politiikan ja muiden institutioiden kautta tapahtuva vaikuttaminen on monin osin sellaista. Hyvin toimivien vastatoimien maailma on varsin suurelta osin sellaista, vaikka jotain yleisluontoista voikin kirjoittaa.

Koitan mättää tätä aihetta tänne varsin väsyneenä ja kiireisenä, joten tekstin laatu tulee olemaan heikkoa, kokonaiskuva sirpaleinen ja monien asioiden avaaminen jää kokonaan pois. (Esim. noi edelle leikkaaliimatut tarinarakennekaavat. Valistunut lukija löytää kyllä aiheesta tietoa ja kaavat itsessään kertovat älykkäälle lukijalle että mitä, mistä ja miksi kannattaa etsiä.

Yksi syy tähän on se, että hybridivaikuttamiseen kohdistua huomio on painottunut aivan liikaa substanssiin. Rakenteeseen kohdistuva huomio on ollut organisatorisiin rakenteisiin keskittyvää. Dynamiikkaan keskittyvä huomio on ollut liian analyyttistä. Venäläinen vaikuttamisperinne sisältää kaikkiin näihin liittyvät peitteet niin että asian tutkiminen noihin keskittyen johtaa helposti juuri sellaisiin johtopäätöksiin jotka palvelevat vastapuolen toimintaa. Haluan murtaa tätä tilannetta edes vähän.

Käytän tota kässärirakenneanalogiaa muutamasta syystä.

1. Se on helppo tapa tuoda esille sitä, miten moraalijärjestysten muutoksia tuotetaan tilanteisilla tekijöillä.

2. Ihmisillä on (lapsellinen) taipumus leimata salaliittoteoretisoinniksi kaikki sellainen kollektiivisen toiminnan kuvaaminen, joka sisältää yli yhden lenkin pituisia kausaalisia tai funktionaalisia ketjuna, rinnakkaisia etenemiskaaria tms.

Tuo salaliittoteoretisoinniksi leimaaminen kumpuaa luultavasti pätemisen tarpeen ja oman ajattelun rajoitusten konflkitista. Sitä ei oikein voi sulkea ulkoa käsin pois. Jos voi kuitenkin osoittaa, että jokin sekä ketjuuntumista että rinnakkaisia kaaria sisältävä kuvio on ihan vakiintunutta peruskauraa, niin salaliittoteoretisointileimaaminen tavallaan kääntyy itseään vastaan. "Muut tajuavat tämän. Tämä on vakiintunut juttu jota alan oppaat ovat tulvillaan. Ja tuo yksi höyrypää höpöttää salaliittoteoretisoinnista. Onko se vähän tyhmä vai onko se vähän tyhmä?"

3. Sosiaalipsykologian puolella ja amerikkalaisessa influence -tutkimuksessa ja työskentelyssä on keinoja avata aihetta. Jos käyttää aiheen avaamiseen niitä, joutuu tuomaan esille joitain sellaisia seikkoja joita en halua työntää nettiin myös vastapuolen nähtäville.

4. Elokuva- ja ohjelmatuotanto on teollisuudenala. Sillä on oma tuotantologiikkansa, joka tunnetaan globaalisti. Siitä on helppo löytää tietoa.

Ala keskittyy vaikuttamiseen - erityisesti sosiaaliseen, emotionaaliseen ja moraaliseen vaikuttamiseen. Se on maailmankuvateollisuutta. Se on kaikille tuttu. Asioita ei tarvitse todistella ja osoittaa liikaa kun kaikki tietävät ja voivat tarkastaa perusasiat.

5. Minulla on aihepiiriin liittyvää omaa kiinnostusta, jonka vuoksi koitan saada tietoa ja ymmärrystä alasta.
 
Käytän analogioita jotta asia aukeaisi.


Ö-luokan elokuvan rakenne ei ole monimutkainen. Miksi joku katsoo ö-luokan elokuvan loppuun? Koska hänen on tiedettävä, miten siinä käy. Saako sankari kaapatun vaimonsa takaisin? Keitä on mustassa autossa?

Tietenkin voisi lisätä, että usein tarinassa on myös hermeneuttinen eli arvoituksen koodi: kerronta rakentuu kertomuksen asettamista kysymyksistä, joihin se lopulta vastaa. Toisin sanoen tavoite on vastaus ja katsoja pidetään kysymyksin ja arvoituksin koukussa, kunnes asia ratkeaa.

Taide-elokuva on hankalampi. Niillä on vähemmän yleisöä, mutta he ovat taideinstituutiossa merkittäviä. Tähän palaan myöhemmin.

Sitten lukijan kehitysehdotus

Kun yhdistät sisällöt analogiaan vielä konkreettisemmin ruohonjuuriesimerkein, olet soveltanut kunnolla. Tarkoitan sitä, että mainitessasi vaikka "demoralisoinnin" tästä olisi hyvä saada heti vaikka symboli. Esim. "Tarja Halonen". Sitten se aukeaa. Muussa tapauksessa joudut tyytymään pitkälti yksinpuheluun tai sitten kommentoijat puhuvat ihan eri asiasta. Neroutesi jää abstraktiotason luonnokseksi, jossa mallia (jossa selität yhtäältä katsottavan kertomuksen rakennetta ja toisaalta vaikuttamisen muuta kaavaa) ei sido lukijan silmissä mikään kunnollinen liima.

Esim. demoralisointia on tehty vuodesta 1944 mutta uuden ajan poliittinen korruptio lepää enemmän energiassa ja Harry Harkimossa ja siinä kaikessa hyvässä, mitä ne meille tuovat, oli kyse lämmöstä tai viihteestä.
 
Toisaalta kuka Suomessa on soluttanut mielen ja kielen? Ei ainakaan Venäjä.

Yksi dramaattisimpia suurten tarinoiden alkukoukkuja Ukrainassa oli Maidan.

Jos talousvaikuttaminen on tärkeä osa hybridisodan keinovalikoimaa, siitä on etua vai sille, joka on ylivoimainen taloudellisesti. Vain sellainen voi toimia hyökkääjänä taloudessa.

Suomi on itse asiassa traaginen sankari. Pelokas etuvartiomies, joka toivoo, että hänet muistetaan.

Kolmostaso sisältää luontaisesti mahdollisuuksia moniin pikku tarinoihin.
 
1. Toisaalta kuka Suomessa on soluttanut mielen ja kielen?

2. Jos talousvaikuttaminen on tärkeä osa hybridisodan keinovalikoimaa, siitä on etua vai sille, joka on ylivoimainen taloudellisesti. Vain sellainen voi toimia hyökkääjänä taloudessa.

3. Suomi on itse asiassa traaginen sankari. Pelokas etuvartiomies, joka toivoo, että hänet muistetaan.

1. Yleisellä tasolla katsoen näyttää helposti siltä että anglo-amerikkalainen viihdeteollisuus ja mediatuotanto on "soluttanut” mielen ja kielen.

Nyt on kuitenkin kyse toisenlaisesta, "sotaa toisin keinoin" -tyyppisestä soluttamisesta. Tähän tarkasteluun on mielestäni järkevää lähteä tavallaan säätelyteoreettisesta suunnasta. Silloin pitää miettiä että mitkä alat tai institutiot ovat yhteiskunnan rakenteiden ja dynamiikan kannalta sellaisessa kohdassa, että niissä tuotettu vaikutus kertautuu edetessään ja vielä sellaisella tavalla, että vaikutuksen tuottajat ovat suojassa vastatoimilta tai mahdolliset vastatoimet tuottavat sellaista vaikutusta, johon hyökkääjä pyrkii.

Tässä joitain sellaisia aloja:
- Oikeuspolitiikka, sen valmistelu, tulkinta ja siihen liittyvien sidonnaisuuksien tulkinta. (Vrt. Demla)
- Yhteiskuntatieteellinen agendan asettaminen, "tiedon"muodostus ja määrittelyvallan käyttäminen.
- Media ja sen toiminta. Erityisen keskeisenä media-alan koulutukseen tapahtuva oppilasvalinta.
- AKT.
- OAJ sekä koulutuspoliittisia tavoitteita tuottava asiantuntijaverkosto.
- Poliisikoulun oppilasvalinta, opetus ja poliisien ammattiliitto. (Katsokaa miten tehokkaasti poliisien ammattiliitto on onnistunut viimeisintä lukuunottamatta kaikki siviiliyhteiskunnan kautta rakennettavat, poliisikoneiston tukena olevat sotilaallista toimintakykyä sisältävät hankkeet.)
- Tiedustelun ja sotilaallisen toiminnan poliittinen valvonta.
- Läntiseen liittoutumiseen liittyvän mielikuvamaailman ja tunneilmaston ohjaaminen.

Jos kyse on sodan ja rauhan välistä rajaa hämärtävän, sotilaallisia ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia tuottamaan pyrkivästä toiminnasta, niin nuo ovat hyviä esimerkkejä sellaisista säätöpisteistä, joissa tuotettu vaikutus kertautuu ja kertautuu ja kertautuu...

2. Ei pidä paikkansa. En kuitenkaan lähde etenemään sen enempää tähän suuntaan.

3. Suomi on enemmänkin se rohkea etuvartiomies, joka tietää että ensimmäinen keskitys tulee joko hänen omaan asemaansa tai jonkun muun etuvartiokansan (Baltian maat, Ukraina, Georgia, osa staneista...) asemiin mutta pysyy silti asemissaan ja hoitaa hommansa.

Jos muihin maihin on tullut keskitys, niin Suomi osaa kyllä katsoa, että mitä etuvartioita on vielä jäljellä ja millainen riski niihin kohdistuu.
 
Koitan taas häipyä muutamaksi kuukaudeksi ihan kohta. Aika ja huomion suuntaaminen ovat nyt mun elämässä ne resurssit joita ei ole varaa tuhlata keskustelupalstoilla. (Mun pitäisi tehdä noin 60-70 -tuntista viikkoa yhden jutun parissa ja noin 30-tuntista viikkoa toisen jutun parissa sekä olla vielä hyvä isä ja puoliso jolla on aikaa perheelleen

Nämä samat vaatimukset on itse kenelläkin....niin kauan, kun antaa MUIDEN NE ASETTAA. Aseta vaatimuksesi ITSE. Minä en tee enää 70-tuntista viikkoa edes ampumisen uhalla, teen tasan 30 tuntia viikko ja se saa riittää ikämiehelle, jos ei riitä, niin pankoot multiin. Hyvä puoliso ja isä. Parhaansa voi siinä tehdä ja odottaa silti mitä tahansa. Mitään takeita onnistumisesta ei ole. Perhettään pitää palvella, mutta se tehdään parhaiten elämällä siinä mukana ihmisiksi. Jos piilotan itseni 70 tunniksi viikossa pois perhe-elämästä....vituksi menee. Olipa se syy miten jalo tahansa, mikään ei ole sen väärti, että rajallista elämäänsä tuhlaa -pois perheeltään-.

Mä olen tässä aivan tosissani, mutta ymmärrän myös sen, että edustan yhtä mielipidettä muiden joukossa, mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
 
Nämä samat vaatimukset on itse kenelläkin....niin kauan, kun antaa MUIDEN NE ASETTAA. Aseta vaatimuksesi ITSE. Minä en tee enää 70-tuntista viikkoa edes ampumisen uhalla, teen tasan 30 tuntia viikko ja se saa riittää ikämiehelle, jos ei riitä, niin pankoot multiin. Hyvä puoliso ja isä. Parhaansa voi siinä tehdä ja odottaa silti mitä tahansa. Mitään takeita onnistumisesta ei ole. Perhettään pitää palvella, mutta se tehdään parhaiten elämällä siinä mukana ihmisiksi. Jos piilotan itseni 70 tunniksi viikossa pois perhe-elämästä....vituksi menee. Olipa se syy miten jalo tahansa, mikään ei ole sen väärti, että rajallista elämäänsä tuhlaa -pois perheeltään-.

Mä olen tässä aivan tosissani, mutta ymmärrän myös sen, että edustan yhtä mielipidettä muiden joukossa, mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Voinen omalla kokemuksella yhtyä @baikal suositukseen täysin.. seinä tulee vastaan, kovimmillekin..(ja itseäni en laske tuohon joukkoon)
 
2. Ei pidä paikkansa. En kuitenkaan lähde etenemään sen enempää tähän suuntaan.
.

Olet ehkäpä väärässä, mutta ei se tietenkään romuta malliasi.

Länsimaat ovat taloussodankäynnissä tyypillisesti hyökkääjä, koska niillä on talousylivoima. Heikompien yritys olisi järjetön, koska taistelu on hövitty valmiiksi. Tälläkin hetkellä useat maat ja järjestöt ovat pakotetoimien kohteena. Tämä on itse asiassa turvallisuuskomiteankin tiedossa ja poimin ajatuksen sieltä.

Pohjois-Korea ja Iran... ISIS eristettiin tuontisaarrolla. Vastaisku Krimin valtaukselle ovat Venäjän talouspakotteet.

Venäjä puolestaan siihen vastaiskuna on asettanut tuontirajoituksia kohdistaen ne elintarvikkeisiin ja edelleen maataloustuotantoon. Tässä onkin tarinan kova ydin, kern des punktes, meidän kannaltamme.

Elintarvikeomavaraisuus. Vastakkainasettelu maanviljelijöiden tukemisen ja kaupunkien välillä on saatava aikaan. Suomen maatalouden investointikyky on heikko ja maatiloja lopetetaan edelleen suuri määrä joka vuosi. Osaamiskapasiteetti ei ole pikaisesti rakennettavissa.

Trollikomennot: Iskekää. Kärjistäkää. Luokaa tarinoita.

(muokattu turvallisuuskomitea lähteeksi)
 
Viimeksi muokattu:
Hauraimmillamme olemme energiaomavaraisuuden ja elintarvikeomavaraisuuden parissa. Muistellaanpa, miten brittien merisaarto vaikutti ratkaisuun vuonna 1941. Meillä oli teoriassa kaksi kauppareittiä auki. Neuvostoliitto tai Saksa. Valintaa ei ollut syytä epäillä, vaikka kiljuntaa takakäteen riittää.
 
Mädättämisestä...

Mikä on tänään hyvin innostava ja dramaattinen, tunteikas ja näkyvä kohtaus?

Göttingenissä sata äärivasemmistolaista mielenosoittajaa yritti estää zimbabwelaismiehen karkotuksen. Yhteenotoissa loukkaantui mielenosoittajien lisäksi kaksi poliisia. Tästä saatiin paljon juttua aikaan.

Zimbabwelaista oltiin palauttamassa Norjaan. Tarinan ja demonstraation kannalta tällä ei liene merkitystä.

Me lännessä annamme vanhan subversion jatkua aina vain, ja tekijät todellakin ovat aika samat.
 
Keksittyjä (?) esimerkkejä siitä, miten tuota kolmen kaaren narratiivista rakennetta voisi käyttää.

1. Kuvitellaan että jokin sosiaalialan korkeakoulutettujen työntekijöiden äärivasemmistolainen ja/tai Venäjän intressejä kuunteleva ryhmittymä perustaisi keskustelupalstan, jossa se käsittelisi alaan liittyviä moraalisia, poliittisia, institutionaalisia, normatiivisia jne. kysymyksiä. Nimetään sellainen keksitty palsta vaikka Kuraverkostoksi.

Jos ylläpito ja tiivis SJW -henkinen aktivistilauma asettaa moderointiin, floodaamiseen ja tahalliseen väärinkäsittämiseen liittyvin keinoin keskusteluille joitain tiettyjä poliittisia tarkoituksia palvelevan suunnan, niin kyseinen suunta on aika helppo esittää alan yleisenä konseksusena. Tuollaista esittämistä helpottaa se, että täysipäiset alan toimijat eivät välttämättä viitsi vängätä palstaa ylläpitävän ja sen ilmapiiriä hallitsevan kaaholauman kanssa.

Keskusteluissa työn ja asiakkaiden arjen kysymykset (juoni) voidaan liittää koko ajan työidentiteetin, yksilöidentiteetin ja sosiaalisten ja psyykkisten uhristatusten kaltaisiin asioihin (teema) ja sitä kautta koko yhteiskunnan kehityssuuntiin (subversiivinen yhteisöllinen vaikuttaminen).

Juonen kaari tuottaa teeman kaaren ja nämä kaksi yhdessä tuottavat yhteisöllisen muutoksen kaaren.

2. Kuvitellaan, että Venäjä säikähtäisi sekä Suomea että Ruotsia koskevaa Naton ja Natomaiden suuntaan tapahtuvaa ulko-, turvallisuuspoliittista ja logistiikkaan liittyvää lähentymistä. Kuvitellaan, että Venäjä haluaisi kaataa Suomen ja Ruotsin hallitukset tai ainakin horjuttaa niiden asemaa ja suosiota todella rajusti ennen seuraavia vaaleja, jotta näihin maihin tulisi paremmin Venäjän talutusnuorassa olevat hallitukset.

Sekä Suomessa että Ruotsiasa joukko journalisteja ja medioita käynnistää täysin ylimitoitetun ajojahdin jostain sinänsä keskikokoisesta poliittisesta töppäilystä. (Vaikka sellainen että pääministeri vihjaa, että YLEn pitäisi toimia journalistisesti kestävällä tavalla.)

Jos poliittinen järjestelmä puolustautuu, niin juttu paisuu. Jos poliittinen järjestelmä ei puolustaudu, niin juttua voidaan paisuttaa ja puolustautumattomuus voidaan leimata epäsuoraksi tunnustamiseksi.

Yhteiskunnallinen kaari on Venäjän ja Naton välinen valtataistelu. Teema on poliittisen hallinnon asema suomalaisessa ja ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa juoni on "pääministeri loukkaa journalistista vapautta ja journalismi vastahyökkää". Ruotsissa juoni voisi olla vaikka "puolustusministeri ei estänyt näiden tietopalveluiden ulkoistamista Venäjän ulottuville".

Haluttu vaikutus tuotetaan eri paikassa ja eri asialla. Vaikutusmekanismi on sillä tavoin kaksikerroksinen että reaktiivinen vastavaikuttaminen kääntyy palvelemaan hyökkääjän tavoitteita.

Itseään suojaamaan pyrkivä avoin demokratia puolustautuisi tällaista vastaan etukäteen karvaamalla tämmöisten alakohtaisten ulkoa johdettujen vaikuttamisverkostojen muodostumista, edistämällä niiden purkautumisia ja paljastumisia sekä käyttämällä taloudellisia ja normatiivisia kiertoteitä. (Tässä teen poikkeuksen ja puhun jotain vastatoimista.)

Jos on pakko käyttää reaktiivisia vastatoimia, niin niiden käyttäminen + niihin liittyvä viestitntä pitäisi siirtää jollekulle sellaiselle jonka järki ja hermot ovat edes puolittain ajan tasalla sen suhteen, että mistä todellisuudessa on kyse ja mistä ei. Vastatoimissa pitäisi pyrkiä näkymättömyyteen ja The Small BIG -periaatteen noudattamiseen ja mahdollisuuksien mukaan niin että vastatoimet tapahtuvat proxytoimijoiden kautta.

Taas: juonen kaari, teeman kaari, yhteiskunnallisen muutoksen kaari.

3. Koska sodan ja rauhan välinen raja on poistunut, tarvitsisi Suomi sellaisia sotilaallisen varustuksen, toimintakyvyn ja komentorakenteen sisältäviä joukkoja, joilla voidaan rauhan aikana estää vieraan vallan tunnuksettomien joukkojen tekemät toimet. Poliisin koulutus, varustus tai mentaliteetti ei riitä. Poliiseja ei ole tarpeeksi. Poliisit voidaan erilaisin hämäyksin saada olemaan väärään aikaan väärässä paikassa.

Jos tuollaiset rauhan aikana tehtäviinsä asetettavat suojajoukot olisivat puolustusministeriön alaisuudessa, niin niiden käyttöön ottamisella olisi tilannetta eskaloiva vaikutus. Niinpä niiden pitäisi olla rauhan aikana sisäministeriön alaisuudessa ja toimia enemmänkin poliisin kuin sotavoiman suuntaan viittaavan nimikkeen alaisuudessa.

Venäjän sotilaallisissa intresseissä on estää kaikkien sellaisten suoja- ja erikoisjoukkojen syntyminen ja toiminta, jotka haittaisivat sen vapaata tai lähes vapaata toimintaa sen valmistellessa kohdemaan sisällä laajan hyökkäysen tai vaikuttamisen edellytyksiä.

Niinpä Venäjän kannattaisi keinolla millä hyvänsä miehittää Poliisien ammattijärjestö tärkeimpiä istuimia ja sitä kautta estää vuosikymmenestä toiseen tahalliseen väärinkäsittämiseen perustuvilla valheellisilla perusteluilla kaikki sellaiset hankkeet, joilla tunnuksettomien joukkojen vapaa operointi Suomen sisällä voisi olla edes osittain estettävissä.

Juoni: Ammattiliitto "suojelee työntekijöiden etuja estämällä ammattikouluttamattoman henkilöstön käytön poliisin tehtävissä". Teema: Varsinaisen hybridisodan torjumisen vaikeuttaminen.
Yhteiskunnallinen kaari: Työmarkkinajärjestelmän rooli yhteiskunnassa vakauden tai epävakauden osana.

Sivujuoni: Työmarkkinajärjestelmään kohdistuva uhka epävakauttaa yhteiskuntaa.

jne. jne. jne.

Vastaavia esimerkkejä voisi keksiä kymmenittäin. Kaikille on yhteistä se, että mukana on kolme narratiivista kaarta: juonen kaari, teeman kaari ja yhteiskunnallisen vaikutuksen kaari. Kaikille on yhteistä se, että yhden kaaren alueelle tarkoitettu vaikutus tuotetaan toisen kaaren - tai kahden muun kaaren - alueella. Kaikille on yhteistä se, että se ensimmäisenä mieleen juolahtava (idioottimainen ja täysin luovasta ongelmanratkaisusta irrotettu) "älykäs" reaktiivinen vastatoimi tuottaa täsmälleen sitä päävaikutusta, johon vastapuolen hybriditoiminta tähtää. Kaikille on yhteistä se, että ne kuuluvat suureen kumuloituvan vaikuttamisen jatkumoon, jossa nimenomaan kumuloituvuus on se iso ja voimakasta vaikutusta tuottava juttu. Kaikille on yhteistä se, että takana oleva vaikuttamiskoneisto on hyvin, hyvin tiiviisti kosketuksissa sekä media- ja viihdeteollisuuden tuotantokoneistojen että yhteiskuntatieteelllsen tutkimuksen ja praktiikan kanssa.

Jokohan joku alkaa hahmottamaan substanssien takana olevaa rakenteellista ja toiminnallista kokonaiskuvaa?
 
Jokohan joku alkaa hahmottamaan substanssien takana olevaa rakenteellista ja toiminnallista kokonaiskuvaa?

Ehkä. Tosin yrityksellä pukea asia niukempaan esitysmuotoon.:ROFLMAO:

Huomaatko, että kun esität yllä monipuolisia -nykysotilaallisia- uhkakuvia ja temppuja, niin vastaus jää saamatta. Jotenkin siis löytyy muulinsilta -yksilöiden valmentamiseen- ja poikkeuksellisten yksilöiden löytämiseen ja kouluttamiseen.

Nykyisen kaltaiset asevoimat eivät ole SE paras mahd. palikka, jolla hybridus maximusta vastaan otellaan silloin, kun ruutia poltetaan. Tai ainakin asevoimista pitää löytyä ne palikat, jotka vastaavat.

En väitä, että asiat on ihan perseillään, ei ole, mutta tietty keskustelunsa tästä voidaan haluttaessa käydä.
 
Mädättämisestä...

Me lännessä annamme vanhan subversion jatkua aina vain, ja tekijät todellakin ovat aika samat.

Erotan oman päättelyni tässä vastauksessa mainitsemalla että kyse on omasta päättelystäni. Sitä ei pidä rinnastaa tietoon vaan mielipiteisiin.

Oman käsitykseni mukaan subversion varsin kehittyneet muodot syntyivät kauan sitten islamin piirissä. Venäjän ja islamin vääntäessä Tsaarin ohrana + sotilaallinen tiedustelu oppi tietämään ja ymmärtämään aiheesta aika paljon.

Tarkastettevissa olevan tiedon mukaan ns. Frankfurtin koulukunta kehitti subversion teorioita ja käytäntöjä todella pitkälle mahdollistaakseen marxilaisen maailmanvallankumouksen.

Oman käsitykseni mukaan sekä frankfurtilainen että tsaarin hallintoon siirtynyt osaaminen kohtasivat ja täydensivät toisiaan Neuvostoliitossa maailmansotien välisellä ajalla. Toisen maailmansodan jälkeen tämä osaaminen kehittyi valtavasti ja siirtyi hyvin laajassa mitassa läntisen maailman akateemisiin ympyröihin ja niistä eteenpäin.

Kylmän sodan vuosikymmenet olivat tiiviin ja tauottoman subversio vuosikymmeniä. Suomi kuului sen intensiivisen toiminnan piiriin. Subversio ulottui sekä poliittisen että akateemisen maailman ylimmille portaille asti. Oman käsitykseni mukaan ainakin kaksi presidenttiä valtaoikeuksineen oli epäsuorassa itäisessä ohjauksessa.

Myöhemmin kolmen tieteenalan kehittyminen on tuonut subversion piiriin kokonaan uusia työkalupakkeja. En pysty uskomaan että Venäjä ei olisi ottanut näiden kolmen alan uutta osaamista ja tietoa käyttöönsä: verkostoteoreettinen tutkimus, memetiikka ja säätö/vaikutusteoreettinen tieto.

Suora käännös subversiosta olisi kai tässä yhteydessä valtiovastainen toiminta. Demoralisointi ja pidemmälle edenneenä epävakauttaminen kuuluvat sen ytimeen. Termi "mädättäminen" viittaa moraaliseen mädättämiseen (kala alkaa mätänemään päästä - venäläinen sanonta joka viittaa siihen, että subversio ja muu moraalinen mädäntyminen alkaa ns. älymystöstä)

Subversio on erittäin, erittäin laajan rintaman toimintaa. Venäjän tiedustelu- yms. viranomaiset antavat sille suunnan ja tavoitteet. Sen jälkeen kohdemaan omat viideskolonnalaiset ja hyväuskoiset hölmöt + kaiken maailman massanmukanakulkijat toteuttavat asetettuja tavoitteita. Kyse on siis portaittain välittyneestä proxytoiminnasta jossa suurin osa toimijoista ei tiedä ollenkaan sitä, että ovat marionetteina isossa pelissä. (Tämän tiedon puute ei tietenkään vapauta heitä minkäänlaisesta vastuusta.)

Tekijät vaihtuvat. Osa pysyy samoina, osa poistuu - lähinnä luonnollisen poistuman muodossa. Mukaan tulee uusia. Taustavoima ja vaikuttamisen rakenteelliset ja dynamiikkaan liittyvät seikat ovat aika pysyviä.

Yhteiskunnallisen keskustelun kohtaamattomuutta seuratessa on hyvä tajuta, että jos joku väittää jotakuta mädättäjäksi, niin kyse ei ole mistään summittaisesta haukkumisesta vaan kyse on ulkoa ohjatun ja johdetun valtiovastaisen toiminnan toteuttamisessa mukana olemiseen liittyvä syytös. Leikkimielisesti voisi sanoa että mädättäjä on (ulkoa johdettua) valtiovastaista moraalista ja poliittista sabotaasia toteuttava henkilö. Avoimessa demokratiassa sellainen on täysin laillista. Näin ollen sellaisesta syyttäminen lienee useimmiten - joskaan ei kai aina - täysin laillista jos syytös on faktoin perusteltavissa.

Paras subversiota koskeva esittely lienee edelleen Bezmenovin video.
 
1. Huomaatko, että kun esität yllä monipuolisia -nykysotilaallisia- uhkakuvia ja temppuja, niin vastaus jää saamatta.

2. Jotenkin siis löytyy muulinsilta -yksilöiden valmentamiseen- ja poikkeuksellisten yksilöiden löytämiseen ja kouluttamiseen.

3. Nykyisen kaltaiset asevoimat eivät ole SE paras mahd. palikka, jolla hybridus maximusta vastaan otellaan silloin, kun ruutia poltetaan. Tai ainakin asevoimista pitää löytyä ne palikat, jotka vastaavat.

4. En väitä, että asiat on ihan perseillään, ei ole, mutta tietty keskustelunsa tästä voidaan haluttaessa käydä.

1. Arvasin sen jo etukäteen.

Jos mikään tässä ketjussa oleva päätyy aihepiirin parissa työskentelevien ihmisten korvien väliin ja on siellä millään tavoin hyödyksi, niin tämä ketju ja näiden horinoiden kirjoittaminen on ollut vaivan arvoista.

Ikävä kyllä näitä juttuja on pakko horista aika suurilla sanamäärillä ihan sen takia, että kokemus on opettanut että jos tiivistää, niin törmää sellaiseen tahallisen ja poissulkevan väärinymmärtämisen muuriin, että siitä ei mene läpi edes bunkkeripommi. Niinpä jäljelle jää vain liiallisen rautalangan käyttämisen mahdollisuus.

2. Eihän se mikään sattuma ole, että mun aloittamat ketjut käsittelevät yksilötuotantoa (vastakohtana joukkotuotannolle) ja hybridivaikuttamista.

3. Hybridus maximuksen tarkoitus on luoda sekä tutkakatveita että esteettömän toiminnan mahdollisuuksia hyökkäävälle taholle. Siihen on aivan liian myöhäistä reagoida silloin kun ruutia poltetaan.

Sekä tehokkainta että kustannustehokkainta on toimia proaktiivisesti, ennalta ehkäisevästi ja vastustajan pelisiirtoja etukäteen poissulkevalla tavalla.

Jos ei pysty toimimaan ennakoivasti, niin toiseksi tehokkainta on toimia ajantasaisesti proaktiivisesti siten, että oma toiminta kohdistuu sinne, missä vastustajan toiminnan vaikuttavuus syntyy eikä sinne, missä se ilmenee tai missä substanssi on esillä.

Ajantasainen reaktiivisuus on jo katastrofi.

Myöhästynyt reaktiivisuus on lähinnä avustettuun itsemurhaan verrattava toimintamalli.

4. Jos asiat on hoidettu valtion suunnalla erinomaisesti, niin kukaan meistä ei saa tietää, että ne on hoidettu erinomaisesti.

Jos asiat on hoidettu hyvin, niin osa meistä huomaa, että jotain on perseellään.

Jos asiat on hoidettu huonosti, niin hyvin monet meistä huomaavat hälytyssignaaleita.

Keskustelua on helppo käydä yleisellä tasolla. Siinä on kuitenkin hyvin vahva mutuilun ja märehtimisen saundi mukana. Silti sitä on hyvä käydä.

Yksi kiinnostava ulottuvuus asiassa on rauhan ja puolustustilan välinen juridinen ero. Jokin toiminta saattaa rauhan aikana olla täysin laillista poliittista ja yhteiskunnallista aktivismia, mutta jos kyseisen toiminnan laaja jatkumo on mukana tuottamassa Suomeen kohdistuvaa sotilaallista toimintaa, niin sotatilan aikaan jokin "mä oon toimittaja ja suojelen lähteitäni" tai "kyllä mulla on oikeus organisoida valtiota vastustavaa tai maanpuolustusta haittaavaa toimintaa" -mussutus ei ehkä saakaan lakimiesarmeijaa ja suojatyöpaikkakokoelmaa kasautumaan aktivistin tueksi. Joku ryhmä siinä edessä voi olla, mutta se saattaa olla enemmänkin toimeenpaneva kuin kanssauhriutuva.



P.S. Koitan saada tän ketjun napanuoran tänään poikki ja pyydän sen jälkeen varmaan vieroitusbänniä vähintään syksyyn asti.
 
Back
Top