Mikäli Wikipedian tieto pitää paikkaansa, niin M-mallissa (=Iskander Tender) olisi isompi taistelukärki kuin E mallissa.
Vientimallin tarkkuus on parempi. Kantomatka pidempi. Hyötykuorma isompi.
Tiedä vaikka jos elektroniikka, optiikka sekä häiriönsiatokykykin olisi parempi kuin vientimallissa.
fi.wikipedia.org
Iskander (
ven. Искандер,
Nato-raportointinimi SS-26 Stone) on
venäläinen lyhyen kantaman ballistinen ohjus.
Alkuperäinen
Scud-ohjusten korvaajaksi aiottu
OTR-23 Oka kiellettiin
Neuvostoliiton ja
Yhdysvaltain välisellä
INF-sopimuksella.
Ohjuksen kantamaa jouduttiin sopimuksen mukaan rajoittamaan 500 kilometriin eli Iskander on lyhyen kantaman ohjus
SRBM.
Ohjuksen kehitystyö aloitettiin NKP:n keskuskomitean ja ministerineuvoston päätöksellä 21.joulukuuta 1988.
Ohjuksen kehitti
KBM pääsuunnittelijanaan Sergei P. Nepobedimyi.
Iskanderin ensimmäinen onnistunut laukaisu tapahtui vuonna 1996 ja järjestelmä esiteltiin
MAKS-messuilla 1999.
Päivitettyä Iskander-M-järjestelmää testattiin 2011.
Ohjuksen vientiversio Iskander-E kantaa 50–280 km ja sen tarkkuus CEP on 20 m.
Ohjuksen kärki painaa 480 kg.
Iskander-M eli Tender omaa suuremman kärjen, on tarkempi ja kantaa pidemmän matkan.
Ohjus on tarkka ja siinä on tavanomainen
taistelukärki.
Taktinen ohjus Iskander on yksivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen.
Ohjuksessa on elektronis-optinen pääteohjausjärjestelmä, joka lisää ohjuksen tarkkuutta samoin kuin inertiajärjestelmän lisäksi
GPS/
GLONASS-paikannin.
Kesällä 2014 uutistoimisto Tass kertoi
Venäjän asevoimille toimitetun jo monelle paikkakunnalle 500 kilometrin kantaman Iskander-M -ohjuksia.
Ohjusten tuotannosta vastaa Venäjän valtionkonserni
Rostehin tytäryhtiö
Vysokototšnyje kompleksy (lyh. NPO VK, toiselta nimeltään High Precision Systems).
Venäjä on päivittämässä ohjusta, ja se saataneen operatiiviseen käyttöön viimeistään vuoteen 2020 mennessä
Katso liite: 48198