Hypersoniset aseet

Ja artikkelin kirjoittajana itse Aleksei Kettunen, tuo itäisten ihmeaseiden tuntija (ja fani).
Onhan tässä viime vuosina alkanut paljastua, että Venäläisten uusimmat aseet eivät ole sitä mitä lupaavat/uhoavat niiden olevan. Viimeksi taisi Armenian pääministeri haukkua Iskanderin maasta taivaaseen. Väitti, että 90% ammutuista jäi suutareiksi.
 
Onhan tässä viime vuosina alkanut paljastua, että Venäläisten uusimmat aseet eivät ole sitä mitä lupaavat/uhoavat niiden olevan. Viimeksi taisi Armenian pääministeri haukkua Iskanderin maasta taivaaseen. Väitti, että 90% ammutuista jäi suutareiksi.
Tuo haisi huomattavasti enemmän siltä, ettei pääministeri ole valmis myöntämään osuuttaan häviöstä. Toisaalta kenraalit ei myöskään ja nehän vierittää sitä poliitikkojen niskoille. Kaikkia "inspiroi" lisäksi toimiin tarvittaessa isot pojat.
 
Tuo haisi huomattavasti enemmän siltä, ettei pääministeri ole valmis myöntämään osuuttaan häviöstä. Toisaalta kenraalit ei myöskään ja nehän vierittää sitä poliitikkojen niskoille. Kaikkia "inspiroi" lisäksi toimiin tarvittaessa isot pojat.
Nämä tulokset saattavat johtua monesta asiasta ja Pm tuskin on erityisen luotettava lähde.

Iskanderin huonot tulokset saattavat johtua monesta syystä
- Ohjukset ovat huonoa ja/tai epäluottetavia
- Ohjukset sinänsä ovat tehtaalta lähtiessään hyviä, mutta niitä on ei ole osattu huoltaa/varastoida oikein, tai ne eivät kestä aikaa.
- Ohjuksen käyttöä ei ole osattu, ei ole mitenkään harvinaista, että itä-kalusto vaatii käyttäjältä paljon osaamista, koska niissä ei ole "älyä"
 
Onhan tässä viime vuosina alkanut paljastua, että Venäläisten uusimmat aseet eivät ole sitä mitä lupaavat/uhoavat niiden olevan. Viimeksi taisi Armenian pääministeri haukkua Iskanderin maasta taivaaseen. Väitti, että 90% ammutuista jäi suutareiksi.
Pääministeri Pashinyan on jo itsekin myöntänyt olleensa väärin informoitu eli hänen puheensa olivat höpöhöpö juttuja.

Armenia ampui mahdollisesti yhden Iskari E -ohjuksen Bakuun. Azerbaidzan väittää onnistuneensa torjumaan sen Barak 8 järjestelmällä.
 
Pääministeri Pashinyan on jo itsekin myöntänyt olleensa väärin informoitu eli hänen puheensa olivat höpöhöpö juttuja.

Armenia ampui mahdollisesti yhden Iskari E -ohjuksen Bakuun. Azerbaidzan väittää onnistuneensa torjumaan sen Barak 8 järjestelmällä.
Eli Iskander olisi hyvinkin torjuttavissa jos Azerien tieto pitää paikkaansa.
 
Niin ja sitten? Määristä ja kustannusepäsuhdasta on ollut tähänkin asti kyse. Sillä ei ole väliä onko yksittäinen torjuttu teoriassa tai jopa käytännössä.
Tarkoitin tuolla sitä, että Venäjä kun uhoaa, että heidän aseensa ovat kuin ihmeaseita joille ei mahda mitään.
 
Jos oletetaan, että oli torjuttu Iskander E mallinen ohjus, niin kiinnostaa, että millainen ero vientimallin ja paremman mallin välillä on torjuttavuudessa.

Valitettavasti Suomella ei ole tällä hetkellä mitään millä noita torjuisi.

E mallissa taisi olla isompi taistelukärki jotta kantama pysyy sopimusten rajoissa. Tämä vaikuttanee torjuttavuuteen. Rajallinen kantama siis.
 
E mallissa taisi olla isompi taistelukärki jotta kantama pysyy sopimusten rajoissa. Tämä vaikuttanee torjuttavuuteen. Rajallinen kantama siis


Mikäli Wikipedian tieto pitää paikkaansa, niin M-mallissa (=Iskander Tender) olisi isompi taistelukärki kuin E mallissa.
Vientimallin tarkkuus on parempi. Kantomatka pidempi. Hyötykuorma isompi.
Tiedä vaikka jos elektroniikka, optiikka sekä häiriönsiatokykykin olisi parempi kuin vientimallissa.


Iskander (ven. Искандер, Nato-raportointinimi SS-26 Stone) on venäläinen lyhyen kantaman ballistinen ohjus.

Alkuperäinen Scud-ohjusten korvaajaksi aiottu OTR-23 Oka kiellettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisellä INF-sopimuksella.
Ohjuksen kantamaa jouduttiin sopimuksen mukaan rajoittamaan 500 kilometriin eli Iskander on lyhyen kantaman ohjus SRBM.

Ohjuksen kehitystyö aloitettiin NKP:n keskuskomitean ja ministerineuvoston päätöksellä 21.joulukuuta 1988.
Ohjuksen kehitti KBM pääsuunnittelijanaan Sergei P. Nepobedimyi.
Iskanderin ensimmäinen onnistunut laukaisu tapahtui vuonna 1996 ja järjestelmä esiteltiin MAKS-messuilla 1999.
Päivitettyä Iskander-M-järjestelmää testattiin 2011.

Ohjuksen vientiversio Iskander-E kantaa 50–280 km ja sen tarkkuus CEP on 20 m. Ohjuksen kärki painaa 480 kg.
Iskander-M eli Tender omaa suuremman kärjen, on tarkempi ja kantaa pidemmän matkan.

Ohjus on tarkka ja siinä on tavanomainen taistelukärki.
Taktinen ohjus Iskander on yksivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen.
Ohjuksessa on elektronis-optinen pääteohjausjärjestelmä, joka lisää ohjuksen tarkkuutta samoin kuin inertiajärjestelmän lisäksi GPS/GLONASS-paikannin.

Kesällä 2014 uutistoimisto Tass kertoi Venäjän asevoimille toimitetun jo monelle paikkakunnalle 500 kilometrin kantaman Iskander-M -ohjuksia.
Ohjusten tuotannosta vastaa Venäjän valtionkonserni Rostehin tytäryhtiö Vysokototšnyje kompleksy (lyh. NPO VK, toiselta nimeltään High Precision Systems).
Venäjä on päivittämässä ohjusta, ja se saataneen operatiiviseen käyttöön viimeistään vuoteen 2020 mennessä

1615875484276.png
 
Mikäli Wikipedian tieto pitää paikkaansa, niin M-mallissa (=Iskander Tender) olisi isompi taistelukärki kuin E mallissa.
Vientimallin tarkkuus on parempi. Kantomatka pidempi. Hyötykuorma isompi.
Tiedä vaikka jos elektroniikka, optiikka sekä häiriönsiatokykykin olisi parempi kuin vientimallissa.


Iskander (ven. Искандер, Nato-raportointinimi SS-26 Stone) on venäläinen lyhyen kantaman ballistinen ohjus.

Alkuperäinen Scud-ohjusten korvaajaksi aiottu OTR-23 Oka kiellettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisellä INF-sopimuksella.
Ohjuksen kantamaa jouduttiin sopimuksen mukaan rajoittamaan 500 kilometriin eli Iskander on lyhyen kantaman ohjus SRBM.

Ohjuksen kehitystyö aloitettiin NKP:n keskuskomitean ja ministerineuvoston päätöksellä 21.joulukuuta 1988.
Ohjuksen kehitti KBM pääsuunnittelijanaan Sergei P. Nepobedimyi.
Iskanderin ensimmäinen onnistunut laukaisu tapahtui vuonna 1996 ja järjestelmä esiteltiin MAKS-messuilla 1999.
Päivitettyä Iskander-M-järjestelmää testattiin 2011.

Ohjuksen vientiversio Iskander-E kantaa 50–280 km ja sen tarkkuus CEP on 20 m. Ohjuksen kärki painaa 480 kg.
Iskander-M eli Tender omaa suuremman kärjen, on tarkempi ja kantaa pidemmän matkan.

Ohjus on tarkka ja siinä on tavanomainen taistelukärki.
Taktinen ohjus Iskander on yksivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen.
Ohjuksessa on elektronis-optinen pääteohjausjärjestelmä, joka lisää ohjuksen tarkkuutta samoin kuin inertiajärjestelmän lisäksi GPS/GLONASS-paikannin.

Kesällä 2014 uutistoimisto Tass kertoi Venäjän asevoimille toimitetun jo monelle paikkakunnalle 500 kilometrin kantaman Iskander-M -ohjuksia.
Ohjusten tuotannosta vastaa Venäjän valtionkonserni Rostehin tytäryhtiö Vysokototšnyje kompleksy (lyh. NPO VK, toiselta nimeltään High Precision Systems).
Venäjä on päivittämässä ohjusta, ja se saataneen operatiiviseen käyttöön viimeistään vuoteen 2020 mennessä

Katso liite: 48198

No, sen mukaan sitten. Tuo "Tender" kantaa pidemmälle, eli on hankalampi torjua. Nyt kun ajattelen, niin eikös tuo Israelilais ohjus ollut juurikin tarkoitettu torjumaan alle 300km. kantaman ohjuksia?
 
No, sen mukaan sitten. Tuo "Tender" kantaa pidemmälle, eli on hankalampi torjua. Nyt kun ajattelen, niin eikös tuo Israelilais ohjus ollut juurikin tarkoitettu torjumaan alle 300km. kantaman ohjuksia?

Sitä en tiedä onko Israelin Barak-8 suunniteltu erityisesti torjumaan ohjuksia joidenka kantama on alle 300km.
Wikipediassa sanotaan näin:

Designed to defend against any type of airborne threat including aircraft, helicopters, anti-ship missiles, and UAVs as well as ballistic missiles, cruise missiles and combat jets.

Monipuolinen vehje siis.

1615902403541.png
 
Hypersonic weapons are commonly touted as new, revolutionary missile technologies. The United States, Russia, and China are racing to acquire them at great expense—$3.2 billion dollars in the most recent US annual defense budget. But claims regarding the performance of these weapons are rarely backed up with data.
 
University of Central Florida researchers are building on their technology that could pave the way for hypersonic flight, such as travel from New York to Los Angeles in under 30 minutes.

In their latest research published in the journal Proceedings of the National Academy of Sciences, the researchers discovered a way to stabilize the detonation needed for hypersonic propulsion by creating a special hypersonic reaction chamber for jet engines.

"There is an intensifying international effort to develop robust propulsion systems for hypersonic and supersonic flight that would allow flight through our atmosphere at very high speeds and also allow efficient entry and exit from planetary atmospheres," says study co-author Kareem Ahmed, an associate professor in UCF's Department of Mechanical and Aerospace Engineering.

"The discovery of stabilizing a detonation - the most powerful form of intense reaction and energy release - has the potential to revolutionize hypersonic propulsion and energy systems."

The system could allow for air travel at speeds of Mach 6 to 17, which is more than 4,600 to 13,000 miles per hour. The technology harnesses the power of an oblique detonation wave, which they formed by using an angled ramp inside the reaction chamber to create a detonation-inducing shock wave for propulsion.

Unlike rotating detonation waves that spin, oblique detonation waves are stationary and stabilized.

The technology improves jet propulsion engine efficiency so that more power is generated while using less fuel than traditional propulsion engines, thus lightening the fuel load and reducing costs and emissions.

In addition to faster air travel, the technology could also be used in rockets for space missions to make them lighter by requiring less fuel, travel farther and burn more cleanly.

En usko että kukaan on edes unelmoinut Mach 16 maan ilmakehässä.
 
A B-52 bomber conducted a successful test of the simulated hypersonic kill chain, using a hypersonic weapon to neutralize a target, the U.S. Air Force said.

The test was a "successful simulated hypersonic kill chain employment from sensor to shooter and back," during the Northern Edge 21 exercises in Alaska, an Air Force statement said on Thursday.

As the B-52 traveled from Barksdale Air Force Base, La., to Alaska and back, it received target data from sensors over 1,000 nautical miles away at Joint Base Elmendorf-Richardson, Alaska.

It then used an AGM-183 Air Launched Rapid Response Weapon to "successfully take a simulated shot of the target from 600 nautical miles away," employing the Beyond Line of Sight Kill Chain concept, the statement said
 

Yhdysvallat koelaukaisi hypersooniseen yli 5 Machin nopeuteen yltävän HAWC-ohjuksen

Raytheon ja Northrop Grumman ovat suorittaneet onnistuneen koelaukaisun hypersooniseen nopeuteen yltävällä ns. scramjet eli yliäänipatoputkimoottorilla varustetulla ohjuksella, joka lentää yli viiden Machin nopeudella.


Raytheon Technologies ja Northrop Grumman ovat syyskuussa 2021 suorittaneet ensimmäisen koelennon DARPA:n (Defense Advanced Research Projects Agency) ja Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa hankkeessa, jossa kehitetään hypersoonisia aseita.
Koelento suoritettiin yliäänipatoputkimoottorilla varustetulla HAWC-konseptiohjuksella (Hypersonic Air-breathing Weapon Concept).

Koelennolla Raytheonin valmistama HAWC-ohjus oli kiinnitettynä lentokoneen siipeen, josta se pudotettiin lentoon.
Ohjuksen rakettimoottori käynnistyi vain sekunteja myöhemmin ja kiihdytti ohjuksen ylisooniselle nopeusalueelle.
Tätä seurasi Northrop Grummanin uuden scramjet-moottorin käynnistäminen, joka avulla HAWC saavutti hypersoonisen nopeuden.
Koelennolla varmistettiin HAWC:n rungon sekä työntövoimajärjestelmän toimivuus hypersoonisella nopeusalueella lennettäessä.

HAWC:n ohjus yltää valmistajan mukaan viiden Machin nopeudelle eli viisinkertaiselle äänennopeudelle.
Tällaisella nopeudella lentävä ohjus saavuttaa kohteensa merkittävästi nopeammin verrattuna perinteisiin ohjuksiin.
Hypersoonisen ohjuksen kineettinen energia on merkittävä tuhovoima jopa ilman räjähdekärkeä.
 
Back
Top