Otsikkoni on harkittu ja hieman provokatiivinen, mutta totta kai vaihtoehtoja on useita. Lähtökohtani oli, että tilanne jossa presidentti, eduskunta ja hallitus lähtisivät tosissaan ja yhdessä ajamaan Naton jäsenyyttä olisi sellainen, ettei silloin ole aikaa kansanäänestykselle muuta kuin niiden mielestä, jotka vastustavat Natoa kaikissa tilanteissa. Äänestyksen vaatiminen on huomattavasti luonnollisempaa jos kyseiset instannssit käynnistäisivät keskustelun Natosta noin yleisellä tasolla ja kysyisivät sitten kansalaisten kantaa, ei päinvastoin. Nato ei sitoisi Suomea samalla tavalla kuin EU, joten tuskin edes perustuslaki sitä edellyttäisi. No, kyselyt ovat kyselyjä!
Venäjällä on jotain meneillään, kansaa lietsotaan ja valmistellaan johonkin. Toivottavasti vain kurjuuteen, ei sotaan!
Kysymyksen asettelusi on kieltämättä hiukan provokatiivinen - mutta toisinaan on hyvä harjoittaa provokatiivisia ja osoittelevia kyselyjä. Jos otsikon kysymykseen vastaisin raadollisesti, niin ikävä kyllä Suomesta löytyy ihmisiä jotka mielummin valitsisivat Venäjän kanssa solmitun kumppanuussopimuksen kuin integroitumisen läntiseen puolustusliittoon, mutta onneksemme tämä joukko ihmisiä on häviävän pieni vähemmistö. (Tarkennus: en kuulu kyseiseen vähemmistöön - marginaaliryhmään).
Jos tarkastellaan uskottavia vaihtoehtoja niin eipä niitä kovinkaan montaa ole, jos siis lähtökohdaksi asetetaan sotilaallinen liittoutuminen tai yhteistyö jonkin organisaation tai valtion kanssa.
NATO:a ei tietenkään voi unohtaa tässä tapauksessa, se on puolustusliitto johon suurin osa EU:n jäsenmaista on liittynyt ja jonka tarjoamaan puolustusyhteistyöhön maat tukeutuvat ja luottavat, toisaalta tästä seuraa vääjäämättä se, että halua eikä tahtoa ole rakentaa kilpailevaa organisaatiota esim. EU:n sisälle - eihän siinä ole rationaallisesti ajateltuna mitään mieltä, järjetöntä puuhaa. Joten voimme unohtaa sen spekulatiivisen mahdollisuuden EU:n omasta turvallisuusorganisaatiosta, se on "kuollut kirjain" ainakin oman ajattelutapani mukaan.
Puolueeton Ruotsi tarjoaa yhden vaihtoehdon, enkä täysin sulje ovea tältä vaihtoehdolta vaikka oma kantani on NATO-myönteinen, puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on kuitenkin parempi kuin ei mitään, toki vielä paremmaksi sekin muuttuisi mikäli Ruotsi panostaisi puolustukseen riittävästi ja etenkin maavoimien kohdalla ottaisi hatun kouraan ja ryhtyisi perusteelliseen uudistusohjelmaan ja vahvistaisi maavoimia että myös reserviä - painotan sanaa reserviä. Ilmavoimien kohdallakin on jonkin verran kohennettavaa, sen sijaan näkisin, että laivaston asema Ruotsissa on vankka.
Joidenkin viljelemälle "pohjoismaiselle yhteistyölle/puolustusliitolle" voimme kyllä sanoa hyvästit, en usko sellaisen toteutumismahdollisuuteen, koska Norja, Tanska ja Islanti ovat oman valintansa tehneet jo aikoja sitten enkä usko, että heillä on todellakaan halua heikentää omaa puolustustaan siirtymällä täysin hypoteettisen "pohjoismaisen liiton" jäseniksi.
Entäpä sitten itä?
Eiköhän jokainen ajatteleva ihmisen ymmärrä, että minkään lainen puolustusyhteistyö Venäjän kanssa ei voi tulla kyseeseen - joten ei kiitos moisille ehdotuksille.
On huomioitava ettei Suomi ole enää puolueeton, se on valinnut EU:hun liittymisen myötä läntisen integroitumisen - lännen, Suomi tekee yhteistyötä NATO:n kanssa (ja kuvittelee "kultakorttien" tai kumppanuussopimuksien kaikkivoipaisuudesta) ja Suomi on osallistunut NATO-johtoisiin operaatioihin, joten minusta olisi luontevaa ja loogista, että integroituminen länteen vietäisi loppuun saakka ja haettaisi NATO:n jäsenyyttä. Mutta hätätilassa yhteistyön lisääminen Ruotsin kanssa sopisi minulle tai suoranainen puolustusliitto.
Tietenkin on muistettava kaikissa tilanteissa se ettei omaa puolustusta saa ajaa alas tai saa heikentää ja kuvitella, että joku muu hoitaa Suomen puolustuksen kuntoon. Suomen pv:n on oltava kunnossa, sen on oltava ajantasainen ja sitä on rahoitettava riittävästi - tähän päälle tulevat sitten puolustusta omalta osaltaan vahvistavat liitot muiden tahojen kanssa.
vlad.