Hyviä uutisia Suomesta - kansallista "hyvä me" -selkääntaputtelua

Eikä siinä mitään, mutta jos itse lähtisin seiväsmatkalle, niin ehken jonnekin lämpimään halvan viinan maahan, en talviseen korpeen. Ne matkapaketit ei nimittäin ole ihan halpoja...

Tämä on juuri se asia mikä ainakin joitakin vaivaa. Viinan hinta. He katsovat että yöelämä alhainen, viinan hinta on liian paljon ja Suomessa ei löydy kunnon vuorta laskettelemiseen. Viinan hintaa laskemalla yöelämä paranee ja ne tunturitkin voisi näyttää isoilta kaljalasien läpi katsottuna.
 
https://www.hs.fi/elama/art-2000005462385.html

Kolmekymppiset ystävykset avasivat Helsinkiin boutique-hostellin, joka työllistää kehitysvammaisia ja maksaa heille kunnollista palkkaa: ”Paras idea ikinä!”
Myö-hostellin perustaneet sosionomit Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall halusivat luoda tyylikkään ja kannattavan hostellin, joka tekee myös hyvää ja työllistää kehitysvammaisia.
...

”Kehitysvammaisille on paljon erilaista työllistämistoimintaa, mutta usein siitä ei makseta palkkaa. Halusimme tehdä tähän tiukan rajanvedon omassa yrityksessämme. Vammainen tai vammaton työntekijä - me palkkaamme parhaan työntekijän ja kaikki saavat ansaitsemansa palkan”, Närhinen sanoo.

Pelkästä hyväntekeväisyydestä ei hostelli-ideassa kuitenkaan ollut kyse, vaan Närhinen ja Sundvall halusivat alusta saakka perustaa menestyvän yrityksen, jossa yhteiskuntavastuu ja taloudellinen menestys eivät sulkisi toisiaan pois.

”Hostelli on työympäristönä toimiva: siellä on monipuolisia työtehtäviä, joita voidaan räätälöidä jokaisen työntekijän omien vahvuuksien mukaan”, Närhinen sanoo.
...


Toivotan sydämestäni naisille menestystä! Tulevaisuudessa automaation lisääntyessä tämä lienee työllistämisen tulevaisuus. Miten yhdistetään ihmistyön väheneminen ja kaikille arvokas elämä? Moni tämän päivän työkykyinen on huomisen "kehitysvammainen", ihan samaan tapaan kuin moni tuon hostellin työntekijöistä olisi vaikkapa 1960-luvulla päässyt töihin rakennustyömaan lautapojaksi ja viettänyt näin tuotteliaan elämän. Tämä on tuhannen euron kysymys kaikissa kehittyneissä maissa. Se on myös yhteiskuntarauhan kannalta keskeinen kysymys ja yhteiskuntarauhan säilymisen kautta myös kansainvälisen politiikan keskeinen kysymys. Millainen yhteiskunta on jossa nuoret eivät pääse järkeviin töihin kiinni? Esimerkkejä voi hakea läheltä ja kaukaa...
 
Suomenmaa verkkolehti:
Suomen talouden suunnanmuutos saa ansaittua suitsutusta johtavalta talouslehdeltä

Torstai 4.1.2018 4:00

Pääkirjoitus Suomen talouden kuntoon laittaminen saa kehuja nyt myös maan rajojen ulkopuolelta. Vaikutusvaltainen talouslehti Financial Times suitsuttaa tuoreessa numerossaan Suomen talouden suunnanmuutosta. Lehden mukaan Euroopan sairas mies hoiti itsensä viimein terveeksi.

FT kertoo artikkelissaan, että rakentamisesta alkanut elpyminen on laajentunut Suomessa nyt myös muille aloille ja sen seurauksena yritysten investoinnit ovat lähteneet selvään kasvuun.

Suomen talous kasvoi viime vuonna huomattavasti ennustettua nopeammin. Viime vuoden heinä-syyskuussa talouskasvu oli 3,6 prosenttia edellisvuotta suurempaa. Pahimmat kilpakumppanit Ruotsi ja Saksa eivät yllä Suomen kasvuvauhtiin.
Talouskasvun myötä työllisyysaste on parantunut ja työttömien määrä kääntynyt selvään laskuun.

Financial Timesin haastatteleman Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Olli Rehnin mukaan ilmapiiri on vaihtunut Suomessa syvästä pessimismistä puolittaiseen euforiaan. Vuosikymmenen kestänyt taantuma on taaksejäänyttä aikaa.

MAAILMAN JOHTAVAN talouslehden kehut mairittelevat pääministeri Juha Sipilän johtamaa hallitusta. Hallitus on onnistunut tärkeimmässä tavoitteessaan, maan talouden kuntoon saattamisessa.

Suomen talouden vahva käänne tunnustetaan ja tiedostetaan toki Suomessa. Hallituksen toimien merkitystä talouden suunnanmuutoksessa on sen sijaan vähätelty.

Erityisesti oppositiolle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa antaa hallitukselle tunnustusta hyvästä työstä. Yleinen käsitys opposition sisällä tuntuu olevan, että talous on kääntynyt kasvuun hallituksesta huolimatta.

Hallituksen roolia on vähätelty sanomalla, että hallitus on saanut merkittävää vetoapua maailmantalouden kasvusta. Näin on väitetty siitä huolimatta, että maailmantalous kasvoi samalla vauhdilla myös edellisellä hallituskaudella.

Syystä tai toisesta Suomi ei tuolloin päässyt mukaan maailmantalouden vetoon – joko hallituksesta huolimatta tai juuri sen takia.

Hyvin hoidettu talous on parasta sosiaaliturvaa. Nykyistä yhteiskunnallista tukiverkkoa on vaikea ylläpitää, jos talous on rempallaan.

HYVISTÄ TALOUSLUVUISTA huolimatta hallituksella ei ole varaa ryhtyä laskettelemaan kohti seuraavia eduskuntavaaleja. Talouskasvun ylläpitäminen vaatii jatkuvaa uudistamista.

Hyvin hoidettu talous on parasta sosiaaliturvaa. Nykyistä yhteiskunnallista tukiverkkoa on vaikea ylläpitää, jos talous on rempallaan.

Kaiken taloushehkutuksen keskellä on hyvä muistaa, että Suomi ottaa edelleen miljarditolkulla velkaa ylläpitääkseen nykyistä hyvinvointia. Tämä kaikki raha on pois tulevilta sukupolvilta.

Hallituksen tavoitteena on lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä. Suotuisan talouskehityksen ansiosta tämäkin tavoite on toteutumassa.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
https://yle.fi/uutiset/3-10007199

Kiistelty kiky-jumppa saattoi vähentää sairauspoissaoloja – kunta säästi jopa 300 000 euroa
Juuan kunnassa on saatu sairauspoissaolot vähenemään. Muun toiminnan kehittämisen ohella työntekijät ovat saaneet harrastaa liikuntaa työajalla.

– Sairauspoissaolojen väheneminen säästi 300 000 euroa juukalaisten rahoja, kunnanjohtaja Markus Hirvonen kertoo.

Kun kilpailukykysopimukseen kuuluvasta työajan pidennyksestä pari vuotta sitten sovittiin, Juuassa päätettiin, että lisätyöaika voitaisiin käyttää liikkumiseen työajalla. Kuntatyönantajat jyrähti, että ei käy, mutta työpaikkaliikuntaan satsattiin Juuassa silti.

Vuodesta 2016 vuoteen 2017 sairauspoissaolot vähenivät yhteensä 27 prosenttia. Sairauden vuoksi töistä oltiin poissa vähemmän kaikilla toimialoilla.
...


Hyvä Juuka! Huomioitavaa on, että työnantajien politrukit ovat usein paikallisen järkevyyden tiellä ihan samalla tavalla kuin työntekijöiden politrukit...
 
https://www.hs.fi/paivanlehti/12012018/art-2000005521290.html

Yhä useampi haluaa säilyttää toimintakykynsä baareissa – Alkoholittomien juomien trendi syrjäytti tiskeiltä yhden klassisen tuotteen

Helsinkiläisten ravintoloitsijoiden mukaan käynnissä on isompi muutos ihmisten juoma- ja elämäntavoissa. Eikä kyse ole vain tipattoman tammikuun ilmiöstä vaan pysyvämmästä suuntauksesta. Esimerkiksi Hartwall kertoo, että alkoholittomien oluiden menekki kasvoi ravintoloissa vuonna 2017 neljänneksen, 25 prosenttia.

”NYKYISIN entistä useammin perusteena on vain se, että ei halua nauttia alkoholia vaan pitää hauskaa selvin päin. Se on minusta ihan fiksua”, sanoo ravintolatoimenjohtaja Pekka Tyynilä ravintola Teatterista. Alkoholittomien juomien nauttiminen ravintoloissa on hänen mukaansa kasvanut rajusti.
...
Kaislan ravintolapäällikkö Loponen muistaa edelleen ajat, jolloin asiakkaat saattoivat pyytää alkoholittoman tai ykkösoluen kaatamista kolmosoluen tuoppiin, etteivät kaverit huomaisi. Nyt alkoholiton juodaan omasta tuopistaan.
 
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801122200656086_u0.shtml

Viime vuodet on puhuttu paljon Lapista ja kiinalaisista, mutta Rovaniemen suurin matkailijaryhmä yöpymisissä mitattuna ovat todellisuudessa israelilaiset.

Israelilaiset viettivät joulupukin kotikaupungissa tammi-lokakuussa 33 800 yötä. Ulkomaalaisista Kiina on vasta kakkosena 30 800 yöpymisellään.

Tilanne on käytännössä yhden miehen, Simon Bitonin, ansiota. Kaiken takana on tietenkin myös nainen, Bitonin vaimo.
 
Saab investoi 70 miljoonaa euroa Tampereelle – Gripen-hävittäjän sensoritekniikkaa kehitetään Suomessa

17.1.2018 16:30 Kauppalehti

Saab perustaa uuden tutkimuskeskuksen Tampereelle. Tarjolla on sata työpaikkaa viidessä vuodessa 50-70 miljoonan investoinneilla.

Ruotsin puolustusteollisuuden suuryhtiö Saab ilmoitti keskiviikkona perustaneensa Tampereelle sotilastekniikkaa kehittävän teknologiakeskuksen, jonka palvelukseen aiotaan värvätään lähivuosina noin sata henkeä.

Saabin pääjohtaja Håkan Buskhe sanoi Helsingissä pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että konserni investoi hankkeeseen viidessä vuodessa 50-70 miljoonaa euroa. Rekrytoinnit on aloitettu jo viime vuonna, ja mukana on nyt 12 hengen ydinryhmä.

Keskuksen tarkoitus on kehittää sekä ohjelmistoja että laitteita eri maiden puolustusvoimien käyttöön. Ruotsin ja Suomen lisäksi potentiaalisia asiakkaita on lähinnä Nato-maissa.

”Emme myy venäläisille, vaikka he haluaisivat”, Saabin pääjohtaja Håkan Buskhe vastasi tiedotustilaisuudessa Talouselämän kysymykseen. Hänen mukaansa Saab noudattaa tiukasti EU:n ja isäntävaltioidensa asevientikieltoja, joten Venäjä ei ole ainoa huipputeknologian mustalla listalla oleva maa.

Tampereen keskustassa sijaitsevan Saab-keskuksen tutkimuksen pääkohteena tulee olemaan sensoriteknologia, pääasiassa lentokoneissa käytettävien havaintolaitteiden kehittäminen. Erityinen painopiste on mikroaaltotaajuuksien sensoreissa.

Tampereelle tulee kymmenes tutkimuskeskus
Saab-konsernilla on ennestään yhdeksän vastaavankokoista tutkimuskeskusta eri puolilla maailmaa. Tampereella tehtyä sensorien kehitystyötä on tarkoitus käyttää kaikissa konsernin toiminnoissa.

Saab on keskittänyt sensoritutkimusta Suomeen jo viime vuonna, jolloin yhtiö julkisti kymmenen miljoonan euron arvoisen tutkimusyhteistyöohjelman Aalto-yliopiston kanssa.

Tampereen keskuksen kehitystyö liittyy pääosin ilmavoimien tarpeisiin. Saabin johtajat painottivat kuitenkin, että uuden keskuksen perustaminen ei johdu Suomen ilmavoiminen HX-hankkeesta, jonka tarkoitus on uusia ilmavoimien hävittäjäkoneet ensi vuosikymmenellä.

Keskus ei liity Suomen hävittäjähankintaan
Saabin valmistama Gripen E -hävittäjä on mukana Suomen tarjouskilpailussa, jonka pitäisi ratketa vuonna 2021.

Saabin valvontalaitteita valmistavan surveillance-osaston johtaja Anders Carp sanoi, että Tampereen keskuksen perustaminen ei liity suoraan HX-hankkeeseen, vaikka puolustusalan teollinen yhteistyö katsotaan yhdeksi kriteeriksi hävittäjän valintaa tehtäessä.

Tiedotustilaisuudessa paikalla oli myös Saabin hallituksen puheenjohtaja Marcus Wallenberg. Hän korosti, että digitaalinen evoluutio on niin nopeaa, että Saab tarvitsee myös sensoriteknologiaan erikoistunutta tutkimuskeskusta, ja Tampere oli sille luonteva paikka.

”Totta kai ymmärrämme senkin, että HX-hankkeessa valituksi tulevalla lentokoneyhtiöllä on oltava vahva sitoutuminen Suomeen”, Wallenberg myönsi.

Hänen mukaansa Saabin on kustannussyistä keskitettävä eri alojen tutkimukset samaan paikkaan, ja Suomi on havaintoteknologian kehittämiseen sopiva maa insinööritieteen osaamisensa vuoksi.

”Alan kehitys on äärimmäisen nopeaa. Se ei pysähdy hetkeksikään. Meidän on pidettävä etäisyyttä sekä vihollisiin että kilpailijoihimme ”, Buskhe sanoi.

Sensoritekniikassa Saabin pahimpia kilpailijoita ovat muun muassa amerikkalainen Raytheon ja ranskalainen Thales.
 
Suomalaisesta supersähköauto Toroidionista tullut kyselyjä Kiinasta asti – L-U: ”Haluaisivat ostaa 2 000 kappaletta”

07:49 TEKSTI Tekniikan Maailma

Suomalainen huippusähköauto Toroidion on kerännyt mielenkiintoa ulkomailta, ja esimerkiksi Kiinassa auton tuotantomallia haluttaisiin jo tilata isossakin mittakaavassa, kertoo Länsi-Uusimaa-lehti Länsiväylän mukaan.

Lehden mukaan Pohjankurussa Raaseporissa on jatkettu Toroidionin kehittämistä ja valmisteltu teollisen tuotannon aloittamista.

”Kaikki on valmiina. Yhtiö valmistautuu teollisen tuotannon käynnistämiseen”, sanoo Toroidionin perustaja ja toimitusjohtaja Pasi Pennanen Länsi-Uusimaa-lehdelle.

Pennasen mukaan ensimmäisessä vaiheessa olisi kyse alle 75 yksikön vuosituotannosta.

Toroidion haki toissa vuonna rahoittajia joukkorahoituksella, mutta jäi tavoitteestaan. Yhtiö tarvitsee edelleen lisää sijoittajia. Kysyntää autolle olisi, Pennanen sanoo lehdessä.

”Meillä on 40 asiakasta, jotka haluavat tällaisen auton. (…) Kiinasta on tullut kyselyjä ja he haluaisivat ostaa 2 000 kappaletta konseptiautoon pohjautuvia tuotantomalleja.”

Toroidionin erikoisuus on sähköinen, turvallinen suoravetoinen voimansiirto ilman vaihteistoa.

Pennanen lupailee uusia tuotejulkistuksia tälle vuodelle, lehti kirjoittaa.

Yksi Toroidionin päämääristä on ollut Le Mansin 24 tunnin ajot. Pääsponsori tätä varten kuitenkin vielä puuttuu.
 
Telegraphissa pitkä juttu sisusta.

Brittilehti: Unohtakaa hygge, uusi trendi on suomalainen sisu

Juho Mäki-Lohiluoma | 05.02.2018 | 07:20- päivitetty 05.02.2018 | 00:13

The Telegraph kysyy, onko sisu vastaus modernin mukavuudenhaluisuuden haasteisiin.

Brittilehti The Telegraphin mukaan suomalainen sisu on uusin skandinaavinen villitys, joka liittyy muun muassa hyggen, lykken ja lagomin joukkoon maailmalla tunnettuna pohjoisena elämäntapatrendinä.
Kirjailija Joanna Nylund on kirjoittanut sisusta kirjan nimellä Suomalaisen sisun salaisuudet (Sisu: The Finnish Art of Courage) ja kertoo lehdelle, että muun maailman lisäksi myös suomalaisilla olisi opittavaa sisusta elämäntapana. Sosiaalisen median suosio ja Suomen elintason nopea nousu 1900-luvun lopulla ovat johtaneet siihen, että nuorempi sukupolvi ei enää koe yhteyttä suomalaisin arvoihin.
– Helikopterivanhemmuus on osasyyllinen, Nylund sanoo ylisuojelevaan vanhemmuuteen viitaten.
– Sisun ajatuksena on voimaannuttaa lapsi toimimaan enemmän kuin suojella tätä.
The Telegraph käy sisu-artikkelissaan läpi Suomen sotahistoriaa, mutta Nylund huomauttaa, että talvisodan historiaa ei tule juhlia sokeasti. Hän sanoo monien palanneen rintamalta takaisin traumatisoituneina ja edelliseltä sukupolvelta perintönä tulleen tunteista vaikenemisen kulttuuri estäneen monien ongelmien käsittelyn. Se johti osaltaan pitkittyneisiin korkeisiin itsemurhalukuihin.
Sisusta puhuttaessa siihen pitäisi Nylundin mielestä sisällyttää rohkeus pyytää apua silloin kuin sitä tarvitsee.
– Sisu on ehkä yksilöllinen ominaisuus, mutta myös ominaisuus, jonka inspiroimme toinen toisissamme.

https://www.verkkouutiset.fi/brittilehti-unohtakaa-hygge-uusi-trendi-on-suomalainen-sisu/
 
Tässäpä hauska kirjoitus meidän verrattomasta äidinkielestämme... taidanpa pistää tuon kirjan tilaukseen.

DIETER HERMANN SCHMITZ, 54, kohtasi suomalaisuuden ensi kertaa teini-iässä Saksan Reininmaalla.

Hän oli kylässä ystävän luona, jonka kotiin oli hankittu erikoisuus: Suomesta tilattu sauna. Saunan seinällä kerrottiin kuvin ja tekstein, miten saunassa kuuluu käyttäytyä.

Nuoret miehet nauroivat kippurassa yhdelle sanalle, joka kuulosti erityisen hassulta: löyly.

”Se sana jäi jo silloin mieleen. Vasta myöhemmin opin, mitä se tarkoittaa”, Schmitz kertoo.

Se olikin kuin enne. Myöhemmin Schmitz muutti Suomeen, ja hänestä kehkeytyi innokas saunoja – sekä innokas suomen kielen harrastaja.

SCHMITZILTÄ ilmestyi viime syksynä romaani Kun sanat ei kiitä – suomalaisinta sanaa etsimässä (Atena).

Kirja vaikuttaa omaelämäkerralta: päähenkilö on Tampereella asuva saksalainen mies, joka on töissä yliopistolla ja jolla on suomalainen vaimo, kaksi lasta ja itsepäinen kissa, aivan kuten Schmitzilläkin.

Kirjailija ei silti paljasta, mikä kirjassa on totta, mikä keksittyä. ”Raja on aika ohut, ja on siinä paljon tositarinaakin”, hän myöntää.

Kirjan päähenkilö kuuluu työryhmään, jonka tarkoituksena on etsiä kaikkein suomalaisimpia sanoja – mieluiten sellaisia, joille ei ole suoraa vastinetta muissa kielissä.

Loppusuoralle kaikkein suomalaisimman sanan kisassa pääsevät tietysti sauna ja vihta, mutta myös esimerkiksi oho, loska, jeesusteippi, hölökynkölökyn, sohvaperuna, santsikuppi, sikahyvä, hali, puheripuli, mäntysuopaliuos, kossukrapula, kissanpäivät, susiraja, akkavalta, tuulipukukansa ja nirskujuusto.

Sekä känkkäränkkä, joka on kirjan mukaan erittäin kuvaava ja mitä suomalaisin sana.

Vahvoilla on myös sana rakkaus, vaikka kirjailijalla kesti tottua siihen. ”Kun tämän sanan makuun pääsee, sitä ilman ei pärjää ollenkaan. Se on myös soinniltaan kiistattoman suomalainen: alussa kova, pärähtävä r, keskellä töksähtävä kaksoiskonsonantti (kk), jonka jälkeen diftongi (au), ja lopussa vielä sihahtava s”, hän kirjoittaa.

Hän pitää myös sanoista, joiden hilpeyttä monikkomuoto korostaa: kekkerit, penkkarit, synttärit, päättärit, pullakahvit.​
On myös eräs sana, jonka esiintyvyys on hyvin tasaista ja riippumatonta vuorokaudenajasta ja viikonpäivästä, Schmitz kirjoittaa.

Se on tietysti vittu. Myös yleisvitutus on kisassa vahvoilla.

KIRJASSA ei päästä yksimielisyyteen suomalaisimmasta sanasta, mutta se ei olekaan lopulta tärkeintä. Schmitzin tapa kuvailla suomalaisia sanoja on hykerryttävän hauska.

Schmitz pääsee esittelemään suosikkejaan. Kuten esimerkiksi tämän: ”Eräs sana on minusta ehdottoman tyypillisesti suomalainen ja kuulostaa mielestäni erittäin kauniilta. Se sana on jäätelötötterö!”

Hän pitää myös sanoista, joiden hilpeyttä monikkomuoto korostaa: kekkerit, penkkarit, synttärit, päättärit, pullakahvit.

Yksi hänen lempi-ilmauksistaan on totta kai, ”joka on paljon enemmän kuin jäykkä kyllä, välinpitämätön joo tai perin päättämätön juu juu. Se, joka vastaa kysymykseen totta kai, tekee epäilyksistä lopun.”

Hän ihastelee pitkiä yhdyssanoja, kuten sunnuntaiyllätyshemmotteluaamiainen ja talvitapahtumatuotanto, joka ”kuulostaa loitsulta, jota lappalainen shamaani mumisee rummun tahdissa”.

Schmitz makustelee myös sanaa iltatähti, joka tarkoittaa iäkkäiden vanhempien saamaa perheenlisäystä, ”tuota odottamatonta, myöhäistä taivaan lahjaa. Mutta se on myös todennäköisesti maailman hunajanmakein kiertoilmaus ei-toivotulle raskaudelle korkeassa riski-iässä”, hän kirjoittaa.

Joistakin sanoista hän pitää ennen kaikkea siksi, että ne kuulostavat hilpeiltä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi sillä lailla, jompikumpi ja lämpimämpi. ”Kolmikkoa voisi varmasti käyttää tuutulaulun sanoina”, hän kirjoittaa.

Hän pitää myös onomatopoeettisista ilmauksista, kuten höpö höpö, kipin kapin ja vinksin vonksin.

Kaikista suomen sanoista Schmitz ei innostu. ”Jos en jostain pidä, niin sanasta iskä. Minun korvissani iskä kuulostaa huonekaluliikkeeltä.”

1518277045923.gif
Dieter Hermann Schmitz sanoo olevansa ”suoksalainen”. (KUVA: RAMI MARJAMÄKI)
Schmitz on asunut Suomessa yli 20 vuotta. Hän kuvaa itseään termillä suoksalainen, Suomessa asuva saksalainen. Hän arvelee pystyvänsä havainnoimaan suomen kieltä kenties eri lailla kuin syntyperäinen suomalainen. Schmitz hallitsee suomen niin hyvin, että ymmärtää sanojen vivahteetkin.

Harva on ehkä tullut ajatelleeksi, että suomessa on todella terävä ärrä, hän huomauttaa. ”Voimakkaasti pärähtävä ärrä suo suomalaisille sanoille jämeryyttä: riita, röyhkeys, raaka, rikos tai rikki. Siinäpä konsonantti kuin rummunpärinä!”

Schmitz nostaa esiin myös i-päätteiset lainasanat, ”jotka kuulostavat saksalaisen korvaan yksinkertaisesti söpöltä. Ministeri, bordelli tai skandaali.”

Välillä Schmitz ihailee suomen käytännönläheisyyttä. ”Esimerkiksi seinänaapuri on niin käytännöllinen sana, että kaipaisin vastaavaa myös saksan kieleen”, hän sanoo.

Joskus Schmitz on toki huomannut, että jokin asia on helpompi ilmaista saksaksi kuin suomeksi. Tällainen ilmaisu on esimerkiksidoppelt gemoppelt.

”Sitä on vaikea kääntää, se tarkoittaa jotakin sellaista kuin tuplasti tehty, varmuuden vuoksi. Sen voi saksaksi ilmaista todella nasevasti.”

OLI sattumaa, että Schmitz aikoinaan päätyi Suomeen. Valmistuttuaan yliopistosta hän näki lehdessä ilmoituksen, jossa Goethe-instituutti etsi saksan kielen opettajaa vuodeksi Suomeen. Schmitz haki ja pääsi – ja sitten kävi se perinteinen.

”Kuten voit arvata, tapasin täällä tulevan vaimoni ja jäin Suomeen. Sanon aina, että tulin tänne töiden vuoksi mutta jäin naisen vuoksi.”

Suomen kielen hän opetteli sisulla. ”Alusta asti halusin oppia ainakin vähän kieltä. Kävin alkeiskurssin, jossa opeteltiin suurin piirtein numerot, hyvää päivää ja kiitos. Sen jälkeen opettelin itsekseni ja vaimon kanssa puhumalla.”

Saksaa puhuvalle olisi ollut helpompaa opetella ruotsia, Schmitz myöntää. ”Kun kävin kaupassa, ruotsinkieliset tekstit pakkausten kyljessä olivat pelastukseni.”

”Joskus kysyn vaimoltani, miksi tähän ja tähän tulee partitiivi, eikä hänkään tiedä”, hän naurahtaa.​
Suomessakin on toki helppoutensa. ”Ääntäminen ja kirjoittaminen on helppoa. Kun sisäistää kieliopin säännöt, asiat sujuvat.”

Mutta sanasto on todella erilainen kuin indoeurooppalaisissa kielissä, Schmitz toteaa. ”Ihmettelen edelleen, miksi suomessa ei sanota esimerkiksi Telefon tai Universität tai jotain sinne päin niin kuin melkein kaikissa muissa kielissä.”

Nykyään Schmitz saattaa pohtia suomen kielessä niin vaikeita asioita, ettei niihin osaa suomalainenkaan välttämättä vastata.

”Joskus kysyn vaimoltani, miksi tähän ja tähän tulee partitiivi, eikä hänkään tiedä”, hän naurahtaa.

Nykyään Schmitz työskentelee Tampereen yliopiston saksan kielen lehtorina. Hän viihtyy Mansessa.

”Minulle tämä on tosi kiva asuinpaikka. On harjua ja metsää, missä ulkoilla. Tampere on tarpeeksi iso, että täällä tapahtuu kaikenlaista, ja kuitenkin suht koht pieni.”

Perhe asuu Ylöjärvellä. Sieltä käsin hän on alkanut käydä Eppu Normaalin konserteissakin.

”Aluksi ihmettelin heidän musiikkiaan, eihän siinä ole mitään kovin erikoista. Mutta myöhemmin opin ymmärtämään, että salaisuus on teksteissä.”

Saksalaisen on ollut helppo sopeutua Suomeen. Schmitz puhuu lähes virheetöntä suomea, toki pienellä aksentilla.

”Vitsailen aina, että olen akustinen ulkomaalainen – minut huomataan ulkomaalaiseksi vasta, kun alan puhua.”

LÖYLY. Se oli siis ensimmäinen suomalainen asia, jonka Schmitz oppi. Nyt hän nauttii löylyistä sekä kotisaunassaan, avantouintipaikalla Ylöjärvellä että tamperelaisessa Rajaportin saunassa. Rajaportin yleisellä saunalla on tärkeä merkitys myös hänen kirjassaan. Saunassa käydään kiihkeitä keskusteluja.

”On yllättävää, kuinka puheliaita miehet ovat saunassa. Erityisesti julkisissa saunoissa keskustellaan vilkkaasti, vieraat ihmiset keskenään. Rajaportin miesten saunassa puhutaan kaikesta mahdollisesta: jalkapallosta, krapulasta, naisista, Venäjän tilanteesta... Olen kuullut vaikka mitä.”

Sekin on hänestä klisee, että suomalaiset olisivat erityisen hiljaisia.

”Kyllä Suomessa naiset ovat yleensä puheliaita, ja heitähän on puolet kansasta. Myös lapset ja vanhukset puhuvat paljon, samoin kaupunkilaiset. Hiljaisten maine tulee ehkä keski-ikäisistä miehistä, jotka asuvat maalla”, hän pohtii.

Sitten hän peruu vähän. ”Okei, small talk ei ole Suomessa pakollista. Täällä kestetään se, jos kukaan ei sano mitään.”

Joskus Schmitz ihmettelee, miten vähillä sanoilla täällä toimitaan. Joku saattaa mennä kahvilan kassalle ja sanoa vain yhden ainoan sanan: kahvi.

”Se on hämmästyttävää.”

Kuka?
Dieter Hermann Schmitz on saksalaissyntyinen, Suomessa asuva kirjailija ja opettaja. Tampereen yliopiston saksan kielen lehtori.

Kotoisin Dürenistä Saksan länsirajalta. Asuu perheineen Ylöjärvellä omakotitalossa. On asunut Suomessa myös Joensuussa ja Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla.

Suomalainen vaimo, kaksi lasta. Lapset on kasvatettu kaksikielisiksi.

Mistä tunnetaan?
On kirjoittanut kaksi Suomeen sijoittuvaa romaania. Täällä pohjoisnavan alla – Matkani saunankestäväksi suomalaiseksi ilmestyi vuonna 2013 (alkuperäinen Die spinnen, die Finnen vuonna 2011), Kun sanat ei kiitä – suomalaisinta sanaa etsimässä vuonna 2017.

Näiden lisäksi on kirjoittanut romaanin ja lastenkirjan, jotka on julkaistu Saksassa vuonna 2016.

Mistä ei tunneta?
Esittää yhden miehen nukketeatteria lapsille saksaksi, esiintyy esimerkiksi kirjastoissa ja saksankielisissä kouluissa. On esiintynyt vuosia myös Pyhänä Nikolauksena 6. joulukuuta eri tilaisuuksissa Tampereen seudulla.

Näistä en luovu
Kunnon talvi

”Tammikuu on ollut Tampereen seudulla enimmäkseen talvinen ja kuin satukirjasta otettu. Jos Suomen talvet muuttuisivat pysyvästi synkiksi ja sateisiksi, harkitsisin muuttoa takaisin Saksaan.”

Runebergintorttu, laskiaispulla, mämmi ja tippaleipä
”Suomen sesonkierikoisuudet ovat kuin kulinaarinen vuosikello. Aina on jotain, mitä voi odottaa vesi kielellä.”

Suomen kieli
”Onhan se edelleen minulle vaikeaa, joskus jopa kiusallista, mutta se on kaunis kieli ja muualla maailmalla todellinen salakieli. Valitettavasti suomen kielen asema tiedekielenä on vaarassa, monissa isoissa firmoissa käytetään enimmäkseen englantia. Ja jopa Tampereella on baareja, joissa saa palvelua vain englanniksi.”

Schmitzin lempisanoja suomen kielessä
Aatonaatto. ”Mahtava idea keksiä jouluaatolle vielä varta vasten ikioma aatto. Kuulemma jopa aatonaatonaatto on olemassa!”

Itämeri. ”Epäilemättä lainauskäännös. Suomen kansan näkökulmasta tämän meren nimi pitäisi ehdottomasti olla Lounaismeri.”

Mäyräkoira. ”Onko jo tutkittu, tuleeko enemmistölle suomalaisista ensiksi eläin vai olutpullopakkaus mieleen?”

Taskumatti. ”Onko taskumatti nukkumatin veli? Tai matti meikäläisen sukua? Kuuluuko mattimyöhäinen samaan ryhmään? Onko Matti Nykäsestä tullut jo elävä sananlasku?”

Kalsarikänni. ”Miespuolinen henkilö viettää ryyppyillan yksin alusvaatteissa... Todennäköisesti osuva käsite, ja hauska ilmaisu sille.”

Omituisia asioita Suomessa
Joulupukin muori. Minusta on huomionarvoista, että Suomessa on joulupukin lisäksi myös joulupukin muori. Joulupukkihan on monissa maailman maissa vannoutunut vanhapoika.

Mitä missä milloin -kirjat. Saksassa isänpäivälahjaksi annetaan sukkia, solmioita ja brandykonvehteja. Suomessa annetaan sukkien lisäksi myös Mitä missä milloin. Isien mielipidettä kirjasta ei ole koskaan tilastollisesti tutkittu.

Marimekko. Marimekon design-sisustusturhake ei ole kaunis mutta on varmasti ollut sitäkin kalliimpi. Sitä en vapaaehtoisesti laittaisi hyllyyn pölyä keräämään.

Äänen mataluus. Mielenkiintoista on sekin, että lapseni ääni on suomeksi vähintään yhden oktaavin matalampi kuin saksaksi.

Kop, kop, kop. On todella huvittavaa, että Suomessa voi koputtaa sanoilla. Työhuoneeni ovi on aina auki, mutta kun suomalaiset kollegat käyvät luonani, he sanovat ovensuussa "kop kop kop". Se naurattaa minua joka kerta.

Pyhäpäivien rauhattomuus. Sunnuntaina asuinalueellamme ajetaan jatkuvasti ruohoa, sahataan puunrunkoja ja hakataan halkoja. Sekä hiotaan, kiillotetaan, porataan, naulataan, kolkutetaan tai painepestään aina jotain.

Mansikkahulluus. Tiedän kokemuksesta, että mansikat saavat jokaisen suomalaisen sykkimään kiivaammin. Siksi kakunpala maksaa suomalaisessa kahvilassa kaksi euroa enemmän, jos sen päällä on yksi mansikka.

Yhteisten aterioiden puute. Monissa suomalaisissa perheissä on sellainen tapa, että kukin ottaa jääkaapista mitä mielii ja syö silloin kun on nälkä ja sattuu huvittamaan. Me arvostamme yhteisiä aterioita.

Autojen rekisterikilvet. Miksei autojen rekisterikilvistä näe, mistä sitä tullaan – onko kotikaupunki esimerkiksi Köln, Koblenz tai Düsseldorf. Suomalaisten rekisterikilpien umpimähkäisyys on suoranaista anarkiaa!

Syntymäpäiväsankarit. Olen aina oudoksunut suomalaista tapaa kutsua sankariksi myös jokaista, jolla on syntymäpäivä.

Linnojen vähyys. Vanhempani ovat tottuneet siihen, että jokaisessa joenmutkassa on linna ja jokaisen kukkulan laella linnake ja että luostarit ja tuomiokirkot ovat vähintään tuhat vuotta vanhoja. Heistä on söpöä, että Suomessa on vain kourallinen linnoja ja linnoituksia. Se tekee elämästä selkeää.

(Poimintoja Kun sanat ei kiitä -kirjasta.)

Schmitzin kirjassa ihmetellään myös muun muassa elintarvikkeiden kalliita hintoja, kukan muotoisia suomalaisia pipareita ja sitä, että makaronilaatikko on ”kaikkien alle 32-vuotiaiden suomalaislasten suurinta herkkua”.
 
Autojen rekisterikilvet. Miksei autojen rekisterikilvistä näe, mistä sitä tullaan – onko kotikaupunki esimerkiksi Köln, Koblenz tai Düsseldorf. Suomalaisten rekisterikilpien umpimähkäisyys on suoranaista anarkiaa!
Itsekin muistelen haikeudella entisaikojen läänikohtaisia kilpiä. Esimerkiksi A-alkuisesta saattoi heti päätellä jonkun hesalaisen tulleen tänne maalle elvistelemään jne.
 
Back
Top