Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Laadullinen etu oli pakko palauttaa jollain, mäntämoottorihävittäjiä edelleen kehittämällä se tuskin olisi onnistunut. Olisiko oikea ratkaisu sitten ollut Me-262:n sijasta halvempi kone (He-162 tai He-280) on kysymys sinänsä. Suihkuhävittäjien etu oli myös se, ettei ne täysin kilpailleet samoista 'pullonkauloista' potkurihävittäjien kanssa (moottorit, polttoaine).Sakujen kannalta Me 262 oli järjetön projekti. Jos siis oli tarkoitus voittaa ilmasota, ei kerätä ässille ilmavoittoja.
Se oli keväällä 1945 kaikkein uudenaikaisin.Laadullinen etu oli pakko palauttaa jollain, mäntämoottorihävittäjiä edelleen kehittämällä se tuskin olisi onnistunut. Olisiko oikea ratkaisu sitten ollut Me-262:n sijasta halvempi kone (He-162 tai He-280) on kysymys sinänsä. Suihkuhävittäjien etu oli myös se, ettei ne täysin kilpailleet samoista 'pullonkauloista' potkurihävittäjien kanssa (moottorit, polttoaine).
Rakettihävittäjät sen sijaan oli melko kyseenalainen kehityslinja, vaikka helppohan se on jälkikäteen huudella.
Sodanjohdon osuus suihkukoneiden viivästyksissä on vähän kiistanalainen aihe, ja menee ehkä meriselityksen puolelle: moottorien kehitys otti oman aikansa ja materiaalipula haittasi.
Tuskin sentään. RLM oli se joka tilasi suihkumoottoreita - ja koneiden prototyyppejä - valmistajilta jo 1939, ja joutui itse asiassa patistelemaan näitä sijoittamaan teknologian kehitykseen. On totta että 1940 annettiin käsky keskittyä lyhyen aikavälin projekteihin. RLM ei tehnyt tätä ilkeyttään tai ahneuttaan, vaan siksi että tekijämiehiä oli vähän, ja nämä tarvittiin ratkaisemaan rintamalle menevän sotakaluston ongelmia. Britanniassa Air Ministry antoi kesällä 1940 samanlaisen käskyn. Tällainen oli sotaa käyvissä maissa täysin tavanomaista. Briteissä oli 1939 kehitteillä tai jo kokeiluvaiheessa tavattoman voimakkaita moottoreita (Vulture, Sabre, Griffon, Centaurus, suihkumoottorit~!). Niillä oli kuitenkin vain melko pieni merkitys sodan kulkuun, koska kesti niin monta vuotta saada ne luotettaviksi, että sota oli siinä vaiheessa käytännössä jo voitettu. Olisiko ne saatu kuntoon ehkä aiemmin? Kenties, mutta sitten rintamalaivueilla olisi ollut vähemmän Hurricaneja, Spitfirejä, Blenheimejä, Battleja, Wellingtoneja...Kiistanalaista on se, halusiko Hitler siitä kostopommittajan ja aiheuttiko tuo mahdollisesti viivytyksiä enää siis kun vuoden 1943 proto oli valmis. Eli tehdäänkö "Schwalbe" vai "Sturmvogel".
1940 Berliini määräsi, että hankkeiden tulosten piti olla taistelukäytössä vuoden sisällä tai niitä ei jatketa. Kehitystyö pysähtyi lähes kokonaan ja siitä tuli (aikalaisten mukaan) ainakin puolentoista vuoden viivästys Me 262:n sarjatuotannon osalta. Udetin tuella Mersu piti projektin joiltain osin salaa hengissä, mutta se oli vähän "vasemmalla kädellä".
Ei tässä kukaan ole ilkeydestä ja ahneudesta puhunut, eikä sillä ole merkitystä, vaan sillä, että määräys hidasti kaksi vuotta. 1942 Willy Messerschmitt jatkoi. Kun protoon päästiin 1943 moottorin kehittäminen oli toki seuraava viivytys. Raaka-aineita puuttui. Jumo 004b saatiin tuotantoon vuonna 1944.Tuskin sentään. RLM oli se joka tilasi suihkumoottoreita - ja koneiden prototyyppejä - valmistajilta jo 1939, ja joutui itse asiassa patistelemaan näitä sijoittamaan teknologian kehitykseen. On totta että 1940 annettiin käsky keskittyä lyhyen aikavälin projekteihin. RLM ei tehnyt tätä ilkeyttään tai ahneuttaan, vaan siksi että tekijämiehiä oli vähän, ja nämä tarvittiin ratkaisemaan rintamalle menevän sotakaluston ongelmia. Britanniassa Air Ministry antoi kesällä 1940 samanlaisen käskyn. Tällainen oli sotaa käyvissä maissa täysin tavanomaista. Briteissä oli 1939 kehitteillä tai jo kokeiluvaiheessa tavattoman voimakkaita moottoreita (Vulture, Sabre, Griffon, Centaurus, suihkumoottorit~!). Niillä oli kuitenkin vain melko pieni merkitys sodan kulkuun, koska kesti niin monta vuotta saada ne luotettaviksi, että sota oli siinä vaiheessa käytännössä jo voitettu. Olisiko ne saatu kuntoon ehkä aiemmin? Kenties, mutta sitten rintamalaivueilla olisi ollut vähemmän Hurricaneja, Spitfirejä, Blenheimejä, Battleja, Wellingtoneja...
On merkillepantavaa että von Ohain, joka aloitti suihkumoottorien rakentelun jo 1935, ei koskaan saanut aikaiseksi tuotantokelpoista moottoria.
Sotahistorioitsijat ovat peranneet Gallandin ja muiden osallisuutta, eikä kaikki ole olleet samaa mieltä asioiden todellisesta kulusta. Googlettamalla "Me 262 myths" löytää erilaisia näkemyksiä aiheesta, mutta kerrotaan nyt Alfred Pricen mielipide:Ei tässä kukaan ole ilkeydestä ja ahneudesta puhunut, eikä sillä ole merkitystä, vaan sillä, että määräys hidasti kaksi vuotta. 1942 Willy Messerschmitt jatkoi. Kun protoon päästiin 1943 moottorin kehittäminen oli toki seuraava viivytys. Raaka-aineita puuttui. Jumo 004b saatiin tuotantoon vuonna 1944.
1944 yhdysvaltalaisten pommitukset tietysti hankaloittivat. Hitler sai lisäksi sen kuuluisan paskahalvauksen kuullessaan, että Me 262 on rakennettu yksinomaan hävittäjäkoneeksi. Samalla hän päätti, että kaikki tuotannon alkamisen jälkeen rakennetut jo noin 120 suihkuhävittäjää oli muutettava pommikoneiksi. Näin tehtiin! Pari pommia siihen sai eikä kukaan tiennyt, osuttiinko mihinkään.
Hävittäjää kehitettiin kuitenkin ilman hyväksyntää. Tämän vuoksi sitä mietitään, viivästyttikö Hitlerin hönöily enää paljon. Ehkä sen voi mitata kuukausissa. Lokakuussa 1944 Hitler antoi luvan Me 262 -suihkuhävittäjän sarjatuotannon aloittamiseen ja suihkuhävittäjäyksikön perustamiseen.
Näin siis Adolf Gallandin mukaan. Toki sinä saatat tietää häntä enemmän Saksan suunnittelutoimista, mutta uskon hänellä olleen jonkinlainen näköalapaikka. On helppo huomata 1945 tuloksista, että tämän koneen oleminen sarjatuotannossa hävittäjänä jo 1942-1943 olisi ollut kova juttu.
Tunnen mielipiteen, koska luen kirjoja enemmän, mutta ei ole myytti, että suihkumoottoriohjelman tyrmäsi rahoituksen puute, joka johtui ensisijaisesti korkea-arvoisten virkamiesten, kuten Göringin, asenteesta, jonka mukaan sota voitiin voittaa tavanomaisilla lentokoneilla. Hermann Göring leikkasi moottorikehitysohjelman insinööreistä valtaosan pois helmikuussa 1940. Tästä ei pääse yli eikä ympäri.Sotahistorioitsijat ovat peranneet Gallandin ja muiden osallisuutta, eikä kaikki ole olleet samaa mieltä asioiden todellisesta kulusta. Googlettamalla "Me 262 myths" löytää erilaisia näkemyksiä aiheesta, mutta kerrotaan nyt Alfred Pricen mielipide:
Not until August 1944 was the average running life of the 004 jet engine raised to 25hr; that was still a very low figure, but it meant that the design could be frozen and mass production could begin. In September Hitler rescinded his order that all new Me 262s be delivered as fighter-bombers. By then more than a hundred fighter airframes were sitting around without engines, and as soon as 004s became available these aircraft were completed and delivered to the Luftwaffe. In fact Hitler's order delayed the introduction of the Me 262 into service in the fighter role by only about three weeks.
Eli Hitlerin sekaantumisella (joka ei ollut hänen oma ideansa, vaan pommitusversiota ajoi useampi taho, ml. Willy Messerschmitt itse) olisi ehkä ollut isokin vaikutus, ellei moottoriongelmien vuoksi koneen toimitukset olisi sen verta viivästyneet, ettei koneita saatu pommituslennostoille paljoa muutenkaan.
Kahden vuoden viivästyminen kuulostaa melkoisen epätodennäköiseltä. Uuden mäntämoottorin saamisessa penkkiajoista sotakelpoiseksi näytti kestävän yleisesti ottaen noin 4-5 vuotta (esim. Griffon, Double Wasp, DB 603). Joissain kesti pitempäänkin (esim B-29:n Duplex-Cyclone). Jumo 004 pärähti pyörimään ensimmäisen kerran 1940. Tuntuisi äärettömän epätodennäköiseltä että se olisi ollut sotavalmis ennen vuotta 1944 missään olosuhteissa.
Lueppa vielä kirjat :Tunnen mielipiteen, koska luen kirjoja enemmän
Radiger ja Schick löytyy mökin kirjahyllystä. Se on sellainen kahvipöytälukemiseksi sopiva kirja. Mutta kiitos vinkistä.Lueppa vielä kirjat :
Manfred Böhme: JG 7
Radinger/Shick: Me 262
Tiedä enemmän, luule vähemmän
Näin se on, täsmälleen, vuosina 1943-1944. Mutta edelleen: etsikkoaikaa hukattiin, kun vuosiksi 1940 - 1942 moottorinkehitysohjelma suurelta osin lopetettiin ja sijoitettujen insinöörien määrä karsittiin. Göring (ja muutama muu ensimmäisen maailmansodan mies) ei uskonut suihkariin.Tästä Hitlerin fiksaatiosta pommittajiin jossakin määrin aiheutui viivettä, mutta suurin ongelma oli liittoutuneiden pommitukset tuotantolaitoksille.
Näin se on, täsmälleen, vuosina 1943-1944. Mutta edelleen: etsikkoaikaa hukattiin, kun vuosiksi 1940 - 1942 moottorinkehitysohjelma suurelta osin lopetettiin ja sijoitettujen insinöörien määrä karsittiin. Göring (ja muutama muu ensimmäisen maailmansodan mies) ei uskonut suihkariin.
Tässä on siten useita vaikuttavia syitä pitkällä ajanjaksolla. On kuitenkin erikoinen ajatus, että raju puuttuminen resurssiin liki kahden sotavuoden ajaksi ei vaikuttaisi mitenkään moottorin ja rakenteiden kehittämisen aikatauluun, että ei se sen nopeammin olisi tullut. Että olisi sama asia, teetkö konetta 5-6 vuotta tuettuna vai muutaman vuoden välillä salaa puolivaloilla ja välillä resursoituna ja luvalla.
Sikäli kun ymmärrän, pommien kuljetusmahdollisuus oli otettu huomioon melko varhaisessa vaiheessa, koska tuossa vaiheessa kaikki hävittäjät olivat jo 'Jaboja': miksipä 262 olisi ollut poikkeus? Pöytäkirjojen mukaan Galland olisi ollut paikalla kokouksessa, jossa tätä oli käsitelty - ennen tätä kuuluisaa esittelytilaisuutta Hitlerille!Galland elämänkerrassaan kertoo ensimmäisestä lennostaan Lechfieldissä toukokuussa 1943 Me 262:llä. Kone oli V4 tunnuksella PC+UD.
Oli erittäin vaikuttunut koneen suorituskyvystä.
25.5-43 Galland laati Milchille muistion, jossa ilmoitti kannattavansa täysin uutta konetta ja suositteli laajamittaisen tuotannon aloittamista. Gallandin kaavailujen mukaan neljäsosa kaikista hävittäjistä olisi tyyppiä Me 262.
Tuona samana päivänä Milch antoikin käskyn koneen sarjatuotannon aloittamisesta.
26.11-43 Göring puuhasi Insterburgiin koneen esittelyn Hitlerille. Hitler kysyi Willi Messerschmithiltä, kykeneekö kone kantamaan pommeja. Suunnittelija tiesi, koska 8 versiota koneesta oli jo suunniteltu, että kyllä onnistuu.
''Tässäpä meillä on pikapommittaja!''. A. Hitler.
Galland ja suunnittelija itse olivat sitä mieltä, että kone pitäisi varustaa hävittäjäksi, ei pommittajaksi.
Mitään "kahden vuoden paussia" saksalaisten moottorinkehityksessä ei ole havaittavissa.
Eivät tietenkään, kun kerran itse marsalkka ei siihen uskonut. On aivan toinen kysymys, oliko valinta jopa silti niissä oloissa täysin oikea. Varmaa on vain se, että täydellä teholla projekti eteni vasta, kun se sai sodanjohdon tuen.Jotain priorisointia aina oli, eikä suihkumoottorit olleet aina korkeimmalla sijalla.