Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
En tarkoittanut, että 109:n ahtimesta olisi ruuvattu osia irti ja ympätty ne amerikkalaiseen, jonka seurauksena eräänlainen frankenahdin olisi saanut alkunsa. Kyse on ehkä lähinnä toimintaperiaatteiden yhdistämisestä tehokkaalla tavalla. Joka tapauksessa tuloksena oli ilmeisen soiva peli.

F4U-5 oli ohjaamoergonomialtaan huomattavan paljon kehittyneempi kuin koneen varhaisemmat mallit ja ohjaajan työkuorma oli sen seurauksena pienempi. Gregin videolla ounasteltiin sotasaaliiksi saadun FW-190:n tutkimisen vaikutusta tähän asiaan, 190 kun oli mitä ilmeisimmin siinä suhteessa terävintä kärkeä toisen maailmansodan aikana.
Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Fw:n ohjaamo oli tosiaan kohtuullisen hyvin järjestelty, mutta kaikissa jenkkiraporteissa ohjaamoa pidetään hemmetin ahtaana. Kiitos moottoriautomatiikan, Fw oli lennolla siinä suhteessa paljon helpompi. Itse asiassa yhdessä jenkkiraportissa, jossa verrataan Spittiä ja Hurricanea useaan jenkkikoneeseen mainitaan, että kumpikin britti on paljon helpompi lentää vastaavista syistä.

Osalla jenkkiohjaajia oli kovaa vastahankaa erinäisiä muunmaalaisia ratkaisuja kohtaan. Esimerkiksi Bellin koelentäjä Jack Woolams resoneerasi, ettei hän halua Fw:n tyyppistä kuomun pakkolaukaisua, jos se painaa vähänkään lisää. Osa taas vastusti "yhden tehovivun" järjestelmää, koska "sillä ei pysty säätämään niin tarkasti". Ja em. ohjaajat eivät kyllä edustaneet keskivertoja sotakoulutettuja ohjaajia.

Kannattaa hommata kirja "Report of Joint Fighter Conference NAS Patuxent River". Siinä on noita juttuja enemmänkin.
 
Focke-Wulfin "kommandogerät" on liikaa hehkutettu. Mustang- ja Sptifire -pilotit laittoivat vain "vivut eteen" (kaasu/ lapakulmat). Jäähdytys on niissäkin automaattista.
 
Focke-Wulfin "kommandogerät" on liikaa hehkutettu. Mustang- ja Sptifire -pilotit laittoivat vain "vivut eteen" (kaasu/ lapakulmat). Jäähdytys on niissäkin automaattista.
Pitää paikkansa enimmäkseen (=osassa koneita oli seossäätövipukin). Itse asiassahan Mersunkaan ohjaajan ei tarvitse käyttää itse lennolla kuin kaasivipua. Nousussa ja laskussa pitää käyttää potkurin säätöä.

Mutta, esimerkiksi Hellcatissa ohjaajan piti säätää kaikkia näitä lennolla, jos halusi optimoida:
-kaasuvipu
-seos
-ahdin
-potkuri
-kaasuttimen ilmanotto
-jäähdytys (kidukset)
-välijäähdytys
-öljynjäähdytys
 
FW 190:
Appelsiinit ja omenat. Ahtaus ja lentäjien keskimääräinen koko saattavat olla yhteydessä toisiinsa?

190 (A -mallit) ei ollut ilmeisesti kovin kylmä kone lentää, sillä korkeahkoista ohjaamolämpötiloista raportoitiin myös myöhemmässä vaiheessa sotaa. Jos kiinnostaa, voin kaivaa kirjallisuuslähteen tälle hyllystä.

Aika montaa konetta lentänyt ja testannut ”Erich” Brown piti FW 190:tä ohjattavuudeltaan ja hallittavuudeltaan erittäin hyvänä. Kone oli hänen mielestään hyvä lennettävä myös huonoissa sääolosuhteissa, mikä voi ehkä hieman viitata täällä käytyyn keskusteluun ergonomiasta ja lentäjän työkuormasta.
———
Itselainaaminen on ehkä vähän haram, mutta laitan nyt tähän vaikka edelliseltä sivulta löytyy. Kannattaa katsoa tuo Gregin jenkkikonevideo ensin ja sitten muutamia muita käsittelevä osa. Minulla postauksessa järjestys on nurin kurin.
Pohditaan välillä vähän sotakoneiden suunnittelua, ergonomian, lentäjän työkuorman jne. näkökulmasta.
Edit: se toinenkin juttu
———
Hehkutusta tai ei, kommandogerät oli ilmeisen toimiva ratkaisu. Hyviä ratkaisuja oli muissakin koneissa.
Edit: ”Kuplaohjaamo” eli huomion kiinnittäminen ympärille näkemiseen oli eräs toimivista ratkaisuista.
 
Viimeksi muokattu:
———
Hehkutusta tai ei, kommandogerät oli ilmeisen toimiva ratkaisu. Hyviä ratkaisuja oli muissakin koneissa.
Edit: ”Kuplaohjaamo” eli huomion kiinnittäminen ympärille näkemiseen oli eräs toimivista ratkaisuista.
Oli toki Luftwaffen piloteille, joilla oli takanaan 100-200 lentotuntia.
US Navylla oli 600.
Japanilaiset olivat kuplaohjaamojen mestareita. A6M, Ki-43, KI-44, KI-84 ym.
 
FW 190:
Appelsiinit ja omenat. Ahtaus ja lentäjien keskimääräinen koko saattavat olla yhteydessä toisiinsa?

190 (A -mallit) ei ollut ilmeisesti kovin kylmä kone lentää, sillä korkeahkoista ohjaamolämpötiloista raportoitiin myös myöhemmässä vaiheessa sotaa. Jos kiinnostaa, voin kaivaa kirjallisuuslähteen tälle hyllystä.

Aika montaa konetta lentänyt ja testannut Erich Brown piti FW 190:tä ohjattavuudeltaan ja hallittavuudeltaan erittäin hyvänä. Kone oli hänen mielestään hyvä lennettävä myös huonoissa sääolosuhteissa, mikä voi ehkä hieman viitata täällä käytyyn keskusteluun ergonomiasta ja lentäjän työkuormasta.
———
Itselainaaminen on ehkä vähän haram, mutta laitan nyt tähän vaikka edelliseltä sivulta löytyy. Kannattaa katsoa tuo Gregin jenkkikonevideo ensin ja sitten muutamia muita käsittelevä osa. Minulla postauksessa järjestys on nurin kurin.

———
Hehkutusta tai ei, kommandogerät oli ilmeisen toimiva ratkaisu. Hyviä ratkaisuja oli muissakin koneissa.
Edit: ”Kuplaohjaamo” eli huomion kiinnittäminen ympärille näkemiseen oli eräs toimivista ratkaisuista.
Tähän hätään en noita videoita ennätä katsoa. Eric (ilman hoota) Brown tosiaan totesi noin. Hänhän oli jopa aikalaisekseen lyhkäinen äijä. Hän viittaa Fw-kommenteissa yleensä ohjausharmoniaan. Eli karkeasti ottaen ohjainvoimat pitäisi olla niin, että jos niitä kuvataan esimerkiksi numeroilla 1-3 kevyimmästä raskaimpaan, niin siivekkeet 1, korkeusperäsin 2 ja sivuperäsin 3. Fw oli ilmeisen onnistunut tässä suhteessa. Etenkin Mersuun verrattuna. Spitfiressä taas oli se "vika", että siivekkert olivat korkeusperäsintä raskaammat.

Ohjaajan koko varmasti vaikuttaa. Ongelmana on, että hyvin harvoin löytyy tietoja ohjaajien pituudesta. Sanotaan, että esimerkiksi Corsairin pääkoelentäjä Boone Guyton olisi ollut 190 cm pitkä. Brittiraportissa on maininta, että Corsairin istuimen alimmassa asennossa "lyhyt" ohjaaja ei näe ohjaamon laitojen yli.

Koneen muu koko ei välttämättä kerro ohjaamon kokoa. Esimerkiksi Zerossa oli muuten tilava ohjaamo, mutta pitkäjalkaisella oli ongelmia. Raidenissa oli tilava ohjaamo myös läntisellä mittapuulla. Moranessa ohjaamo oli käsittääkseni kooltaan ok. Pyörremyrskyssä, joka ei rungoltaan Mersua paljoa suurempi ole, oli tilava ohjaamo. Mittoja mulla ei ole, mutta nähtävästi myös Mersua pienemmässä Jak-3:ssa oli tilavampi ohjaamo.
 
Oli toki Luftwaffen piloteille, joilla oli takanaan 100-200 lentotuntia.
US Navylla oli 600.
Japanilaiset olivat kuplaohjaamojen mestareita. A6M, Ki-43, KI-44, KI-84 ym.
Jatkosodan alussa meillä oli hävittäjäohjaajia, joilla oli alle 150 lentotuntia ennen ensimmäistä ilmataistelua. Vahvasti epäilen, että monella meidän huippuässällä ei ollut 600 tuntia edes sodan lopussa.
 
Pikkuisen katsottu Gregin videota. Sulake kärähti lopullisesti, kun se nuljake esitti 100 % totuutena, että brittikoneiden pyöräjarrut olivat vaikeat (awkward) käyttää. Asiasta on nimittäin aikalaisilta ja myöhemmiltäkin täysin päinvastaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Jeffrey Ethell kuvaa omassa Spitfire XVIII -artikkelissaan Spitin jarruja erittäin helpoiksi ja kevyiksi käyttää.

Muutenkin videon selostus poukkoili ja jaaritteli sinne ja tänne. Pitää olla lehmän hermot, jos moista kestää koko pituuden katsoa selvin päin.
 
Pikkuisen katsottu Gregin videota. Sulake kärähti lopullisesti, kun se nuljake esitti 100 % totuutena, että brittikoneiden pyöräjarrut olivat vaikeat (awkward) käyttää. Asiasta on nimittäin aikalaisilta ja myöhemmiltäkin täysin päinvastaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Jeffrey Ethell kuvaa omassa Spitfire XVIII -artikkelissaan Spitin jarruja erittäin helpoiksi ja kevyiksi käyttää.

Muutenkin videon selostus poukkoili ja jaaritteli sinne ja tänne. Pitää olla lehmän hermot, jos moista kestää koko pituuden katsoa selvin päin.
Hehe, appelsiinit ja omenat, yksi tykkää tytöstä ja toinen äidistä. Tottumus on toinen luonto ja harjoittelu tekee mestarin. Esimerkiksi Messerscmitt 109 eri versioineen oli saksalaisille huippuässille tuttu ja turvallinen työhansikas, mutta samaan aikaan noviiseille varmasti jossain määrin jännittävä kokemus.

Eräänä huomionarvoisena tekijänä WW2 ilmasodassa olivat taisteluista johtumattomat tappiot. Näihin vaikuttivat luonnollisesti monet tekijät, mutta myös ohjaamoergonomialla ja käytettävissä olevilla instrumenteilla on vaikutusta siihen, millaisissa olosuhteissa konetta on turvallista lentää.

En väitä, että Gregin videot olisivat Jumalan lakitauluja, mutta niissä käsitellään mielestäni paljon kiinnostavia asioita ja tunnelmaa nostattavaa nippelipornoa. Ota, mutta reippaasti ja sinnittele tai katso pätkissä. Itse tein siten, että kuuntelin juttuja kuulokkeilla ja välillä aina kävin kurkistamassa padista mittaristokuvia samalla kun imuroin huushollia ja puhdistelin nukkasihtejä yms. eli keräsin hellavääpeliltä plussapisteitä. Rejäl sats, sano ruottalainen. ;)

Human Factors in WW2 US Fighters siis ensiksi ja sitten vasta se toinen (Neuvostoliiton hävittäjien vertailujaksoa odotellessa).
 
Jatkosodan alussa meillä oli hävittäjäohjaajia, joilla oli alle 150 lentotuntia ennen ensimmäistä ilmataistelua. Vahvasti epäilen, että monella meidän huippuässällä ei ollut 600 tuntia edes sodan lopussa.
Windillä ja Tuomaisella lähemmäs 400 sotalentoa ja Juutilaisella yli 430. Eli kyllä siellä varmasti rauhan aika ja harjoitus- ja koelennot mukaan lukien on täytynyt useammallekin kaverille kertyä pitkälti yli 600 tuntia tiimaa.
 
Back
Top