MiG-21MF-suihkuhävittäjä harrastekoneena
Julkaistu 24.2.2015|Teksti: Janne Kuutti
Yhdysvaltalainen liikennelentäjä osti Tšekkoslovakian ilmavoimien entisen MiG-21MF:n ja kunnosti sen sopivaksi suihkuhävittäjäharrastukseen.
Matkustajakoneita työkseen lentävä
William Ward on kokenut suihkulentäjä myös varsinaisen leipätyönsä ulkopuolella. Hänen lentämänsä 90 konetyypin joukosta löytyy esimerkiksi F-104, T-33, MiG-15, MiG-17 ja MiG-21. Tulevaisuudessa Ward toivoo lisäävänsä tyyppilistaansa kääntyväsiipisen MiG-23 “Floggerin”.
MiG-tyypeistä eniten Ward on lentänyt Red Eagle Evaluation and Airshowsin nimissä MiG-17F “Fresco C” -hävittäjällä. MiG-17F:llä (N406DM), jonka Ward myös omistaa, hän on lentänyt noin 400 tuntia, muun muassa näytöksissä ja erilaisissa mainoksissa. MiG-21-tiimaa Wardille on toistaiseksi kertynyt 45 tuntia.
Vaativa huolto-operaatio
Ward osti noin viisi vuotta sitten maamieheltään
Oscar Vickeryltä MiG-21MF:n (NATO-koodi “Fishbed-J”) rekisteriltään N9307. Vickery oli hankkinut koneen välikäden kautta Kanadasta 1998. Alun perin tämä MiG-21MF sarjanumeroltaan 96004307 on peräisin Tšekkoslovakian ilmavoimilta. Kyseinen yksilö on valmistettu Neuvostoliitossa 1975, ja se palveli Tšekkoslovakian ilmavoimia vuosina 1975–1993. Kone sai alun perin Tšekkoslovakiassa tunnuksen 4307, mutta se muutettiin 9307-tunnukseksi 3.12.1985, kun selvisi, että Tšekkoslovakian ilmavoimilla oli jo kone tunnuksella 4307.
N9307 laskussa Willow Runin lentoasemalle 22.7.2011.
Vickeryn ostaessa koneen sillä oli lennetty vain noin 1 600 tuntia ja sen moottorissa oli noin puolet käyttötunneista jäljellä. Tšekkoslovakian ilmavoimissa koneella oli lennetty normaalien lentotehtävien lisäksi lentonäytöksissä.
MiGin tullessa Yhdysvaltoihin siitä oli luonnollisesti poistettu tykki, vain jalusta oli jätetty paikoilleen. Muutkaan asejärjestelmän osat eivät enää olleet toiminnassa. Tosin koneen tähtäimen heijastusnäyttö ja asevalintakytkimet olivat edelleen käyttökunnossa. Lisäksi koneen mukana tulivat ripustimet ja pudotettavat lisätankit.
Ward kiinnostui tästä MiG-21-yksilöstä, kun hän näki kuvia koneesta sen tultua Yhdysvaltoihin. Hän etsi MiGin silloisen omistajan Oscar Vickeryn käsiinsä ja pääsi tutustumaan hänen opastuksessaan koneeseen perinpohjaisesti. Myöhemmin onnellisten yhteensattumien jälkeen Ward päätyi ostamaan koneen.
Koneen siirryttyä Wardin omistukseen se kävi läpi kalliin, noin 18 kuukautta kestäneen, suurta vaivannäköä vaatineen tarkastus- ja huolto-operaation. Koneen läpikäynnin tuloksena Wardilla oli käytettävissään suhteellisen turvallinen kone, jonka järjestelmät, huoltotilanne, avioniikka ja paperipuoli olivat viimeisen päälle kunnossa.
Yhdysvaltojen ilmailuviranomaisen FAA:n suhtautumista suihkuhävittäjillä operointiin lentäjä kehuu hyväksi – rajoitukset eivät ole liian tiukkoja.
Maapallo vilistää lentäessä
Lentämistään konetyypeistä Ward pitää MiG-21:tä kaikkein vaativampana, mutta hän myös arvostaa koneen suorituskykyä. Wardin mielestä juuri koneen vaativuuden ja suorituskyvyn yhdistelmä kiehtoo sillä lentäviä.
Wardin mukaan MiG-21:een istuessa ja vyöttäytyessä tuntee olevansa erittäin hyvin suunnitellussa täysiverisessä suihkuhävittäjässä. Hän sanoo MiGien olevan lujia, erittäin hyvin mietittyjä ja toteutettuja suihkuhävittäjiä. Kone on vastoin monien luuloja monimutkainen hävittäjä, ja sen järjestelmät sekä rajoitukset täytyy tuntea hyvin. Koneessa ei ole fly-by-wire-ohjausjärjestelmää, joten sen hallinnan voi menettää, toisin kuin uusien suihkuhävittäjien.
Ward ”Psycho Ward” MiG-17F:n (N406DM) ohjaamossa Gathering of Eagles Airshow:n yhteydessä 9.7.2011 Willoughbyn kaupungissa Ohiossa.
MiG-21:llä lentämisestä – tai lähinnä startista – Ward kertoo seuraavasti:
– Ennen rullausta suoritetaan rullausta edeltävät tarkastukset. Itse rullaus on helppoa paineilmakäyttöisillä jarruilla ohjaten. Kun kone on rullattu normaalisti lähtöpaikalle kiitotien keskiviivalle, kytketään transponderi päälle, vapautetaan laskutelineiden lukitus, jarrut päälle ja sitten suoritetaan ohjaamossa viimeinen tarkastus, katsotaan että lämpötilat ja paineet ovat ok. Seuraavaksi työnnetään tehovipu ohi haitan täyden jälkipolton teholle, ja jälkipolttimen sytyttyä vapautetaan jarrut. Kiihtyvyys on mahtava.
Ward ei ole koskaan lentänyt teen-sarjan (F-14, F-15, F-16 ja F/A-18) -hävittäjillä, mutta MiG-21:n kiihtyvyys tuo ne silti hänelle mieleen. Varsinaisten siviilikoneiden joukosta on hyvin vaikea löytää vastaavaa suorituskykyä tarjoavaa konetta.
– Kiihtyvyys lähdössä painaa MiG-21:n ohjaajaa tukevasti istuimeen ja maapallo vilistää alla vauhdilla. Kiihtyvyyteen tottuu nopeasti, mutta joka kerta se jaksaa kuitenkin säväyttää.
MiG-21:n on ohjaimiltaan raskas, mutta samalla tehokas ja herkkä. Ward pitää koneen ohjattavuutta ja vakautta erinomaisena läpi koko nopeusalueen, jopa suhteellisen pienillä ilmanopeuksilla.
Ward muistelee erään mieleenpainuvan lennon tapahtuneen juuri MiG-21:llä. Hän oli laskukierroksessa laskua varten pienellä polttoainekuormalla, koneen ollessa lähes 1:1 työntövoima-painosuhteessa, kun hän työnsi moottorin tehovivun haitan ohi täydelle jälkipolttoteholle ja veti koneen 75 asteen nousuun koneen kiihtyessä yhä suuremmalle nopeudelle. Ward sanookin, että vaikka MiG-21 on suhteellisen hyvä lennettävä pienilläkin nopeuksilla, viihtyy se parhaiten suurilla nopeuksilla.
N9307:n ohjaamo 15.9.2011.
Hintava harrastus
Wardin molemmat MiGit oli vakuutettu erikoisvakuutusfirman kautta ja koneiden vakuutukset maksoivat vuodessa 6 000–7 000 dollaria. Polttoaine on erittäin suuri kuluerä MiG-21:llä lennettäessä, sillä kulutus on keskimäärin 2 300 l/h. Yhdysvaltojen viime aikaisella hintatasolla pelkkään polttoaineeseen rahaa kuluu lentotuntia kohden pahimmillaan yli 3 000 euroa.
Vaikka N9307:n maksoikin pienen amerikkalaisen talon verran, oli sen hankintahinta huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi P-51 Mustangin tai Spitfiren. Operointikustannuksissa onkin sitten iso ero potkurihävittäjien eduksi, kuten edellä kerrotut summat paljastavat.
Ward sai joskus peitettyä MiG-21:n kulut lentonäytöspalkkioilla, mutta ne olivat kuitenkin epävarma tulonlähde. Tarvittava lisärahoitus oli peräisin miehen omasta lompakosta. Hänellä ei ollut sponsoreita auttamassa koneen operointikulujen peittämisessä, koska sponsorisopimusten ja hänen päivätyönsä yhdistäminen on vaikeaa.
Koneen vuotuisia lentotunteja oli jakamassa kakkospilottina
Paul Van Den Heuvel, jota Ward pitää Yhdysvaltojen parhaana MiG-21-asiantuntijana.
Wardin MiGin pyrstö. Suihkuputken yläpuolella oleva putki sisältää jarruvarjon.
Onnettomuus päätti lennot
Ward lensi 12. heinäkuuta 2012 Minnesotaan Michiganista tarkoituksenaan osallistua tulevana viikonloppuna olevaan AirExpo-tapahtumaan. Hän oli laskeutumassa MiG-21:llä Minnesotan osavaltion Eden Prairien kaupungin Flying Cloud -lentoasemalle, kun jarrutusvaiheessa koneen jarruvarjo repesi.
Jarruvarjon petettyä Ward ei saanut pysäytettyä konetta, vaan laskukiito meni pitkäksi. Läpäistyään aidan kone jatkoi matkaa kentän päässä olleen tien yli pysähtyen lopulta tienpenkalle. Kone vaurioitui onnettomuudessa huomattavasti, mutta ohjaaja selvisi pienillä vammoilla. Kukaan muukaan ei vammautunut onnettomuudessa.
Ward pitää ihmeenä sitä, että pystyi kävelemään paikalta pois omin jaloin sellaisen rytäkän jälkeen. N9307 vaurioitui onnettomuudessa niin pahasti, että sitä ei enää korjata. Kone on tarkoitus purkaa osiksi.
Onko Ward aikeissa hankkia toista MiGiä N9307:n tilalle?
– Tuhoutuneen MiGin voisi tulevaisuudessa korvata MiG-21R, English Electric Lightning (BAC Lightning) tai Blackburn Buccaneer (Hawker Siddeley Buccaneer), Ward pohtii.
