Ilmasota

Luulisi päiväkirjoista löytyvän maininta mahdollisesta pudotuksesta jossa tuhoutuminen olisi ollut epävarmaa. Siis oliko noita käytössä vasta jatkosodan loppupuolella?

Päälle 3000 konetta meni Lend-Lease -apuna neukuille. Ensiesiintyminen itärintamalla kesällä 1942. Nyt heitän hatusta, että näitä alkoi näkyä Suomen vastaisella rintamalla 1943 aikana. Ja kesällä 44 koko ajan käytössä. Käsittääkseni juuri A-20 -torpedokoneilla upottivat Kotkan satamaan saksalaisen ilmatorjuntaristeilijä Nioben.
 
Tärkeää historiaa omalta kohdaltamme:


On muuten niin legendaarinen dokkari kun vaan olla ja voi. Mutta olen nähnyt tuosta kaksi erilaista versiota. Ensimmäisen muistan nähneeni telkusta kesällä 2004. Se oli muuten sama kuin tuo sinun laittamasi, mutta siinä oli lisänä suomalaisten hävittäjälentäjien muisteluksia. Mukana oli ainakin Kyösti Karhilan ja Hemmo Leinon, sekä Sakari Heiskasen tarinaa.

EDIT: Joo, tämä vaikuttaisikin olevan JUURI se versio, josta puhuin. :oops:
 
On muuten niin legendaarinen dokkari kun vaan olla ja voi. Mutta olen nähnyt tuosta kaksi erilaista versiota. Ensimmäisen muistan nähneeni telkusta kesällä 2004. Se oli muuten sama kuin tuo sinun laittamasi, mutta siinä oli lisänä suomalaisten hävittäjälentäjien muisteluksia. Mukana oli ainakin Kyösti Karhilan ja Hemmo Leinon, sekä Sakari Heiskasen tarinaa.

EDIT: Joo, tämä vaikuttaisikin olevan JUURI se versio, josta puhuin. :oops:

Näitä saksalaisia Stuka iskuja pappa muisteli. Kyllä taisi olla niin, että ilman tuotakin apua, saataisi olla kyrillisiä aakkosia muksuilla koulussa...
 
Viimeksi muokattu:
Petteri Jouko julkaisi viime vuosikymmenen alussa tutkimuksia 1950 -luvun sa-suunnitelmista. Silloinkin oli perustamistehtäväluettelossa lentolaivueita ilman tietoakaan koneista. Ilmeisesti silloin 60 v siten ajateltiin, että jostain kuitenkin oli ainakin mahdollisuus niitä
saada, vaikka sitten kesken kriisin, kuten Talvisodan aikana. Siksi siis ekstra -lentäjät. Hävittäjälentäjien koulutus on kallista, joten joku järkevä syy ylikoulutukseen tulisi olla.

Drakenien varastoinnista ja lentäjien ylikoulutuksesta on puhunut kenrl evp Jaakko Valtanen, joten pidän tietoa luotettavana. Asia on kuitenkin Kylmän sodan vuosina ollut huippusalaisuus. Hävittäjäohjaajien koulutusmäärät eivät taas sitä voineet olla. joten pseudo-
rynnäkkölentueet kävisivät savuverhoksi. Tunnetustihan rynnäkkölennoista aiheutuu kovat tappiot, kuten Israelille 1967 tai varsinkin 1973. Mutta kuten sanoit, ei ole lähteitä, joten pelkkää spekulaatiota!

Kirjassa Den dolda alliansen (=Salattu liitto) Mikael Holmström, joka on pitkän linjan puolustusasioiden journalisti, kertoo että Drakeneita oli Ruotsissa varastoitu luolastoihin Suomen tarpeita varten valmiiksi maalattuina Suomen väreihin. Pääosin kirja käsittelee Naton ja Ruotsin yhteistyötä ja yhteisiä operatiivisia suunnitelmia kylmän sodan aikana, mutta joitakin muitakin Suomea koskevia juttuja kirjassa on. Kirjassa kerrotaan myös, miten yhteistö kuihtui ja loppui kun demarit joutuivat sivuun hallituksesta.
 
Kirjassa Den dolda alliansen (=Salattu liitto) Mikael Holmström, joka on pitkän linjan puolustusasioiden journalisti, kertoo että Drakeneita oli Ruotsissa varastoitu luolastoihin Suomen tarpeita varten valmiiksi maalattuina Suomen väreihin. Pääosin kirja käsittelee Naton ja Ruotsin yhteistyötä ja yhteisiä operatiivisia suunnitelmia kylmän sodan aikana, mutta joitakin muitakin Suomea koskevia juttuja kirjassa on. Kirjassa kerrotaan myös, miten yhteistö kuihtui ja loppui kun demarit joutuivat sivuun hallituksesta.

80-luvun alussa PV:n komentajana toiminut Jaakko Valtanen kommentoi tuota kirjaa niin, että Suomi olisi kriisitilanteessa yrittänyt ostaa nuo Drakenit, eli ei niitä ilmaiseksi olisi saatu.
 
80-luvun alussa PV:n komentajana toiminut Jaakko Valtanen kommentoi tuota kirjaa niin, että Suomi olisi kriisitilanteessa yrittänyt ostaa nuo Drakenit, eli ei niitä ilmaiseksi olisi saatu.
Talvisodassa saatiin lainaa Ruotsista saman verran kuin Suomen puolen vuoden valtionbudjetti. Siihen vielä päälle jatkosodan aikaiset lainat Ruotsilta. Sotien jälkeen Ruotsi antoi ne kaikki anteeksi.

Juu , kyllä ne olisi ostettu.
 
Erikoinen pyyntö Sveitsistä. Joku sikäläinen ilmailumuseo pyytää Suomea lahjoittamaan heikäläisille yhden Hawkin.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005210782.html

Amiraali evp. Juhani Kaskeala on toiminut välikätenä Suomen puolustusvoimien suuntaan. Sveitsiläisten motiivina Hawkin saamiselle on se, etteivät Sveitsin omat ilmavoimat ole Hawkia museoineet. Mk 66 -konetta eivät sentään pyydä, koska ne ovat Suomella aktiivikäytössä.

Tämmöisestä on muuten olemassa jo ennakkotapaus. Yksi käytöstä poistettu Hawk on tätä nykyä Viron Tartossa paikallisessa ilmailumuseossa. Yhtään ei sen sijaan ole tällä hetkellä näytteillä kotimaan ilmailumuseoissa (tietääkseni).
 
Krimin siltatyömaan liepeiltä nostettu lend lease Curtiss P-40.

"A P40 fighter aircraft was found at a depth of just 9 meters, 6 kilometers offshore, close to Kerch, Crimea."

2-1.jpg


6.jpg


11.jpg


http://www.ww2wrecks.com/portfolio/salvaged-a-p40-found-in-kerch-crimea-самолет-р-40/

 
Viimeksi muokattu:
Löysin Doriasta tämmöisen tutkielman, joka käsittelee ilmavoimien lentokoulutusta ja asentotajun säilyttämistä. Tutkimuksen päätelmät pätevät varmasti ihan yhtä hyvin myös siviili-ilmailun puolella, sillä lentoturvallisuuteenhan tämä aihe liittyy.
 

Liitteet

  • SM169.pdf
    1.9 MB · Luettu: 8
Löysin Doriasta tämmöisen tutkielman, joka käsittelee ilmavoimien lentokoulutusta ja asentotajun säilyttämistä. Tutkimuksen päätelmät pätevät varmasti ihan yhtä hyvin myös siviili-ilmailun puolella, sillä lentoturvallisuuteenhan tämä aihe liittyy.

Olipas mielenkiintoista tarinaa ja pätee siviili-ilmailun puolellakin, aivan kuten totesit.
Täytyypä lukea ajan kanssa huolellisesti läpi.

Itse olen ilman omaa mittarikelpparia aina vältellyt näkölento-olosuhteiden menettämistä kaikin mahdollisin keinoin.
Paras keino huonojen näkölento-olosuhteiden vallitessa on jättää lähtemättä.

Yksilöllisiä erojakin lienee. Syöksykierrettä olen oikaissut, (koulutuksessa ja tarkoituksella) siinä lentotilassa ei harha-aistimus meikäläiseen iskenyt.
(Pyörimisen loputtua on mahdollista saada harha-aistimus, että pyöriminen jatkuu kierteen vastakkaiselle puolelle.)

Muutoin olen varma, että pilvessä ilman keinohorisonttia ja koulutusta sen lukemiseen, on hommat lopullisesti paketissa alta minuutin.
Eikä mitenkään onnellisessa päätöksessä.
 
Viimeksi muokattu:
Uusi hävittäjä yllätti USA:n vakoilukoneen – 63 vuotta sitten Lapin taivaalla käytiin kylmän sodan taistelu
5c8b0b323d484a1a91719c8f22121ad9.jpg

Harold Austin lensi vakoilulennolla B-47 Stratojet -pommikoneesta (kuvassa) muokatulla RB-47E Stratojet -vakoilukoneella. Neuvostoliitto lähetti koneen perään Mig-17-hävittäjiä (pikkukuva).

Neuvostohävittäjät tulittivat yhdysvaltalaista vakoilukonetta Suomen ilmatilassa.
”Lapissa lentäneet vieraat suihkukoneet ovat ilmeisesti joutuneet keskenään ilmataisteluun. Lehden väittämän mukaan ovat venäläiset ja amerikkalaiset kaikesta päättäen avanneet tulen kohdatessaan toisensa.”

Näin siteerasi Aamulehti toukokuussa 1954 Uuden Suomen uutista Suomen ilmatilassa käydystä laukaustenvaihdosta.


Kylmän sodan aikainen virallinen Suomi kiisti tapahtuneen.

Kylmän sodan aikainen virallinen Suomi kiisti tapahtuneen. Rajavartiolaitoksen mukaan Lapissa oli kuultu ”pamahduksia, mutta ei voida lainkaan sanoa mitä nämä pamahdukset ovat olleet”. Aamulehti kirjoitti, kuinka rajavartiolaitoksen mukaan pamahdukset ovat voineet tulla koneista, mutta ”kuitenkaan ei mistään ilmataistelusta ole mitään tietoa”.

Myös Suomen ulkoministeriö ja Yhdysvaltain ilmavoimat kiirehtivät kiistämään Uuden Suomen uutisen.

Yhdysvaltalaispilotti Harold ”Hal” Austin on kuitenkin kertonut tapahtumista Suomen taivaalla.

Vakoilukone kohtasi Neuvostoliiton MiG:it
Toukokuun 8. päivän aamuna 1954 kolme Yhdysvaltain ilmavoimien RB-47E Stratojet -konetta nousi ilmaan Britanniasta. Strategisesta B-47-pommikoneesta vakoilukoneiksi muokattujen RB-47E Stratojetien suuntana oli Jäämeri.

Runsaan 150 kilometrin päässä Murmanskista kaksi koneista kääntyi ennakkosuunnitelman mukaisesti takaisin. Kolmas Harold Austinin ohjaama kone jatkoi kuitenkin Neuvostoliiton ilmatilaan tarkoituksenaan kuvata Kuolan niemimaan sotilaslentokenttiä.

21fe1daff52240eb8dba0b270f0a6a18.jpg

USA:n ilmavoimat käyttivät Stratojet-47-pommikoneita. (KUVA: PJF Military Collection / Alamy / AOP)

Austin muisteli vuosituhannen vaihteessa internetissä julkaistussa kirjoituksessaan, kuinka hän oli miehistöineen ehtinyt kuvata 12 kilometrin korkeudesta kaksi sotilaskenttää, kun he saivat seuraa kolmesta MiG-hävittäjästä. Myöhemmin perään ilmestyi lisää neuvostokoneita. Vakoilukoneen kuvattua Arkangelin lähistön kenttiä se oli ollut tunnin Neuvostoliiton ilmatilassa ja kääntyi lounaaseen kohti viimeisiä kohteitaan.

Neuvostohävittäjät eivät pysähtyneet Suomen rajalla
Yhdysvaltalaistiedustelu oli vakuuttanut miehistölle, ettei Neuvostoliiton MiG-15-hävittäjistä olisi vaaraa Stratojetin lentokorkeudessa. Heidän perässään olikin kuitenkin uusia MiG-17-hävittäjiä.

Ensimmäinen neuvostohävittäjä avasikin tulen, jolloin Austin painoi koneensa syöksyyn kerätäkseen lisää vauhtia. Kaksi seuraavaakin MiGiä missasi kohteensa, osin Stratojetin takatykkien tulen takia. Neljännen MiG-17:n tykkien ammukset osuivat Stratojetin siipeen.

Vakoilukone oli kuvannut viimeisen kohteensa, ja Austin käänsi koneen länteen kohti Suomea ”päästäksemme helvettiin sieltä”. Austin kirjoitti, kuinka takaa-ajajat vaihtuivat uusiin, ja neuvostokoneiden tulitus jatkui myös Suomen ilmatilassa.


Siellä on luultavasti useampia päällikön paikkoja vapaana, koska teitä ei ammuttu alas.

Stratojetin takatykkien pelko sai kuitenkin neuvostohävittäjät pysymään sivummalla poissa parhailta ampumalinjoilta. Neuvostolentäjät eivät tienneet, että yhdysvaltalaiskoneen aseet olivat tuolloin jo jumittuneet.

Yhdysvaltalaiskone pääsi lopulta turvaan Ruotsin ilmatilaan, jonne neuvostohävittäjät eivät sitä enää seuranneet. Norjan edustalla tehdyn ilmatankkauksen jälkeen kone palasi tukikohtaansa Britanniaan.

– Siellä on luultavasti useampia päällikön paikkoja vapaana, koska teitä ei ammuttu alas, oli strategisten ilmavoimien komentaja, kenraali Curtis LeMay Austinin mukaan todennut.
Mikko Heino

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005202581.html

Kainuun Sanomissa aika villiä tarinaa. Mukamas U-2 olisi käynyt Kajaanissa 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa.

http://www.kainuunsanomat.fi/kainuu...ce=highfi&utm_medium=rss&utm_campaign=generic
 
Suut puhuu, kädet tekevät.
#YYA

Näkökulma: Kävikö U-2-vakoilukone Kajaanissa?
★ TUTUSTU ILMAISEKSI
Kolumnit Julkaistu 18.5.2017 klo 13:55 | 19 http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kolumnit/nakokulma-kaviko-u-2-vakoilukone-kajaanissa/
www.history.com
1517871-150x150.jpg
Eino Kaikkonen

Kirjoittaja on eläkkeellä opettajan ammatista Vantaalla.

Kainuun Sanomat pyytää kerrotusta tapauksesta mahdollisesti tietäviä ottamaan yhteyttä uutistoimitukseen. Puhelin: 050 379 2503; sähköposti: [email protected]; postiosoite: Kainuun Sanomat, uutistoimitus, Kauppakatu 11, 87100 Kajaani

(TAUSTAJUTTU)

Oppikouluvuodeltani 1960 Kajaanin Lyseossa minua on askarruttanut CIA:n U-2-vakoilulentokoneeseen liittyvä tarina, jota en ole yrityksistäni huolimatta kyennyt selvittämään: kävikö sanotun kaltainen lentokone Kajaanissa Paltaniemen lentokentällä joko syksyllä 1959 tai 1960?



Tarina pohjautuu setävainajani, Kainuun Sanomien käsinlatojan Antero (Anttu) Kaikkosen kertomukseen mainitulta ajalta. Hän kertoi hyvän ystävänsä, Lehtikankaan Keskuskadun naapurin pojan Seppo Kekkosen silloin tuoreen kuvauksen Paltaniemen lentokentältä. Seppo Kekkonen oli töissä TVH:ssa, joka tuolloin piti kunnossa Paltaniemen kentokentän kiitoratoja.





Paikalla olleet näkivät hyvin siron, pitkäsiipisen lentokoneen laskeutuvan ja rullaavan jonkin matkan päähän lennonjohto- ja kenttäterminaalista. Koneen viereen kiiruhti heti ryhmä siviili- ja sotilaspukuisia henkilöitä, joiden kansallisuudesta ei voinut sanoa mitään. Sen jälkeen kiitoradan valot sammutettiin ja lentokentän paikalla ollut henkilökunta käskettiin lähtemään kotiin sekä muistutettiin vaitiolovelvollisuudesta.




Seppo Kekkonen oli kertonut sedälleni, että kentän hoitohenkilökunnan palattua seuraavana aamuna töihin, siroa lentokonetta ei enää näkynyt, vain kapeat laskutelineiden pyörien jäljet kiitoradan ohuessa lumipeitteessä.



Koska setävainajani ja Seppo Kekkonen, hänkin jo edesmennyt, olivat hyviä ystäviä, en 15-vuotiaana lyseolaisena epäillyt tarinaa. Setäni Anttu vannotti myös minua olemaan kertomatta kuulemastani mitään.



Tarina jäi mieleeni ja mietitytti, koska en epäillyt sen todenperäisyyttä. Muistelin vuosia U-2-koneen yhdeksi varalaskupaikaksi osoitetun kartalla Kajaanin lentokentän.





Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun lopussa yritin ottaa selvää asiasta –  tuloksetta.



Olin yhteydessä samasta aiheesta vanhaan ystävääni Kainuun Sanomien toimittajaan, ilmailuun erikoistuneeseen Matti Haapavaaraan. Hän kiinnostui, mutta totesi myös, että useat tuonaikaisista tuonaikaiset Paltaniemen lentokentän työntekijöistä ovat jo kuolleet ja mahdollinen lentokentän arkisto merkintöineen siirretty muualle. Ymmärsin Matin sanoista, että asian tutkiminen olisi suuritöinen hanke. Hän suhtautui kuitenkin asiaan myötätuntoisesti eikä epäillyt kertomustani.



Lokakuussa 2012 otin sähköpostitse yhteyttä samasta asiasta Helsingin Sanomien emeritustoimittajaan Jukka Rislakkiin, jonka erikoisalana ovat olleet niin lehtiartikkeleissa kuin hänen julkaistussa kirjoissaankin sotilas- ja tiedusteluasiat.



Rislakki vastasi kertoen ottaneensa yhteyttä omiin lähteisiinsä muun muassa Ilmavoimissamme. Hänelle oli vastattu, että Ilmavoimissa on kiertänyt aikoinaan puhe U-2 koneen käynnistä Kajaanissa. Enempää tietoa ei hänkään ollut saanut, ei ainakaan oman kertomansa mukaan.





U-2-koneen mahdollinen pikakäynti Kajaanin Paltaniemen lentokentällä 56 vuotta sitten on yhä selvittämättä, vaikka edesmenneen silminnäkijän aikalaiskertomus on ja asiasta lienee nyös arkistomerkintöjä, ellei niitä ole merkitty salaisiksi. Ilmavoimissa palvelleita henkilöitä voi olla vielä elossa, heitä jotka tietävät aiheesta mieskohtaisesti.



Kertomani tapahtuma on käsitykseni mukaan todenperäinen, pieni episodi Kajaanista niin sanotun kylmän sodan ajailta. Olisi tärkeää, että 15-vuotiaana kuulemani todellinen tarina tulisi lopultakin dokumentoiduksi myös sen alkuperäisen kertojan kunniaksi.



U-2 kriisi kiristi suurvaltasuhteet




Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelu CIA:n Lockheed U-2-tiedustelukone nousi varhain 1. toukokuuta vuonna 1960 Pakistanin Peshawarin sotilastukikohdasta.



Vakoilukoneen tarkoituksena oli lentää Afganistanin ja Hindukušin vuoriston yli Neuvostoliiton ilmatilaan, valokuvata kohteet ja laskeutua lopuksi Bodøhön Pohjois-Norjaan.





Konetta lensi aikaisemminkin vakoilulentoja Neuvostoliittoon tehnyt luutnantti Gary Powers. Lennon koodinimi oli Grand Slam.



Vakoilukohteina olivat Baikonurin avaruuskeskus, ohjuskoealue Kystynissä, ydinkoelaitos Sverdlovskissa, ohjusasema Plesetskissä ja Murmansk. Osin Suomen ja Ruotsin ilmatilan läpi reitti kaarsi Bodøn kentälle.



Noin yhdeksän tunnin lennon varalaskukentäksi oli merkitty muun muassa Sodankylä.



Lentomatkan pituus oli 6 000 kilometriä, josta 4 600 kilometriä lennettäisiin Neuvostoliiton ilmatilassa.





Neuvostoliitto sai tutkahavainnon koneesta jo varhain.



Moskovassa politbyroo hälytettiin koolle ja koko Neuvostoliiton ilmatila suljettiin. U-2:n perään lähetettiin hävittäjät.



Sverdlovskin alueen yläpuolella konetta kohti laukaistiin useita ohjuksia ja sitä koettivat pudottaa useat neuvostohävittäjät.



U-2 vaurioitui, kun yksi maasta ammutuista ohjuksista räjähti koneen vasemmalla puolella. Kone lähti hallitsemattomaan kierteeseen maata kohti, ja ohjaamon paineistus katosi.



Powers hyppäsi ulos vapaaseen pudotukseen. Laskuvarjo avautui 4 500 metrin korkeudella. Hän laskeutui rajusti 15 kilometrin päähän Sverdlovskista kolhoositilan pellolle, jossa hänet otettiin kiinni.





U-2:n pudottaminen johti pari viikkoa myöhemmin aseidenriisuntaa käsitelleen huippukokouksen epäonnistumiseen Pariisissa.



Pääsihteeri Nikita S. Hruštšov vaati Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä siitä, ettei tämä ollut lopettanut vakoilulentoja Neuvostoliiton ilmatilaan, vaikka oli näin luvannut Hruštšoville tämän vieraillessa Yhdysvalloissa vuotta aikaisemmin.



Hruštšov lähti kokouksesta kesken ja kutsui Eisenhoweria kakkosmieheksi, shakkinappulaksi alaistensa käsissä.





Powersin oikeudenkäynti alkoi 16. elokuuta 1960 Moskovan ammattiliittojen talossa, jossa oli 1930-luvulla Stalinin aikana järjestetty näytösoikeudenkäyntejä. Välttääkseen kuolemanrangaistuksen Powers katui tekojaan oikeudessa ja sai kolmen vuoden vankeuden ja seitsemän vuoden pakkotyötuomion.



Powersin isä vetosi uuteen presidenttiin John F. Kennedyyn, jotta hänen poikansa vaihdettaisiin neuvostovakooja Rudolf Abeliin, joka oli tuomittu vankeuteen 30 vuodeksi vakoilusta. Lopulta Neuvostoliitto suostui vaihtoon, joka tapahtui 10. helmikuuta 1962 Glienicken sillalla Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla.



Lähde: Wikipedia
 
Kainuun Sanomissa aika villiä tarinaa. Mukamas U-2 olisi käynyt Kajaanissa 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa.

http://www.kainuunsanomat.fi/kainuu...ce=highfi&utm_medium=rss&utm_campaign=generic

Olisko toi edes teoriassa mahdollista? Meinaan vaan että toi kiitotie ei ole ollut 60-luvun alussa varmaan edes 2 km. Konehan nousee kevyesti, mutta jos se on jo murjottu laskussa niin voi olla vaikea ainakaan lentäen sitä sieltä pois saada. Toki siivet kun saa irti niin konehan menisi pieneenkin tilaan myöhempää siirtoa varten.
 
Olisko toi edes teoriassa mahdollista? Meinaan vaan että toi kiitotie ei ole ollut 60-luvun alussa varmaan edes 2 km. Konehan nousee kevyesti, mutta jos se on jo murjottu laskussa niin voi olla vaikea ainakaan lentäen sitä sieltä pois saada. Toki siivet kun saa irti niin konehan menisi pieneenkin tilaan myöhempää siirtoa varten.
U2 on todella häjy kone laskea. Jos oli hyvää tuuria, heikko tuuli ja taitava pilotti niin saattoihan se ehyeksikin jäädä.;)
 
Olisko toi edes teoriassa mahdollista? Meinaan vaan että toi kiitotie ei ole ollut 60-luvun alussa varmaan edes 2 km. Konehan nousee kevyesti, mutta jos se on jo murjottu laskussa niin voi olla vaikea ainakaan lentäen sitä sieltä pois saada. Toki siivet kun saa irti niin konehan menisi pieneenkin tilaan myöhempää siirtoa varten.

Minusta menee samaan kategoriaan kuin meilläpäin liikkuva urbaanilegenda siitä, että 60-luvun alussa amerikkalainen U-2 olisi laskeutunut Lappeenrannan kentälle.
 
U2 on todella häjy kone laskea. Jos oli hyvää tuuria, heikko tuuli ja taitava pilotti niin saattoihan se ehyeksikin jäädä.;)
Tuo U2 vaikea hallittavuus maanpinnalle on nyt sitä, mitä tarkoitin siinä kopteri keskustelussamme, eli, kone on rakennettu "pyramidin" huipulla lentämisen, eli todella korkeaan ilmanalaan, joka pakottaa tiettyihin aerodynaamisiin ratkaisuihin siiven profiilissa ja painopisteessä, sekä aerodynaamisen nostovoimakeskiön ja painopisteen suhteessa toisiinsa.
Siksi kone on maaefektialueella superkriittinen ja äärimmäisen pienikin asia muuttaa lentoa välittömästi.
Jos olette lentäneet Pik 3c Kajavalla, niin siinä koneessa on tuota samaa, mutta ilman korkealle tarkoitettua aerodynamiikkaa, kun profiili on niin tehokas aikalaistensa tapaan, että laskussa ollessasi maaefektialueella jos lentäjäkaverisi radanlaidasta päättävät yhdessä puhaltaa laskun loppuvetovaiheessa kohti konetta, se lähtee uudelleen nousuun... :)
 
The Economist -lehdessä 2011 julkaistussa Jukka Rislakin kirjoituksessa kerrotaan, että Sodankylä oli Gary Powersin U-2 -lennon varakenttä.

"A Russian missile downed Gary Powers' U-2 on May Day 1960 when he was flying from Pakistan to Norway. Powers had with him a map showing that in an emergency he could land on Sodankylä airport in Finnish Lapland. He also said so in Soviet court after being taken prisoner."

http://www.economist.com/blogs/easternapproaches/2011/12/finland-and-american-intelligence
 
Back
Top