Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
anti-radition seeker that can home in on the radar output of ships deemed the greatest anti-air threat (like the US Navy’s AEGIS air warfare vessels).
Tuohan on juuri se idis, mita ollaan tuomassa JSM:aan
- silla erolla, etta hakupaa ei ole yksi- vaan moni-toiminen ja aika hankala harhauttaa seka optisen tunnistuksen etta tutka-sormenjaljen kirjastoja, joissa tunnistus tehdaan, yhta-aikaisesti menestyksella.
 
Venäjällä ilmeisesti on jonkinlainen kyky ampua etäältä alas tutkavalvontakoneita. Novator K-100 -ohjus on käsittääkseni jo integroitu (tai sitä ollaan integroimassa) Su-27 -sarjan koneisiin.
On siita valilla hyotyakin, etta tekniikka on vanhanaikaista (vaikkakin tehokasta) ja venalaiset havittajat ovat hurjan kokoisia:
http://www.aviatia.net/wp-content/uploads/2011/10/gripen-vs-su-27.jpg
- helppohan tuollaiseen on modata ja sitten viela ripustaakin painavahko MTO
 
Mielenkiintoinen pikku-uutinen. Pohjoismaiden ilmavoimat ja USAF aikovat kehittää Arctic Challenge -ilmasotaharjoituksesta kansainvälisen tason Flag-harjoituksen (vrt. esim. Red Flag).

http://www.lentoposti.fi/uutiset/po...challenge_exercisen_flag_tason_harjoitukseksi

Käytännössä tarkoittanee sitä, että harjoitusskenaariot pyritään tekemään mahdollisimman realistisiksi ja mukana tulee olemaan kaikki ilmasodan elementit (ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan, elso jne.). Minusta erittäin kannatettava projekti. :solthum:
 
Mielenkiintoinen pikku-uutinen. Pohjoismaiden ilmavoimat ja USAF aikovat kehittää Arctic Challenge -ilmasotaharjoituksesta kansainvälisen tason Flag-harjoituksen (vrt. esim. Red Flag).

http://www.lentoposti.fi/uutiset/po...challenge_exercisen_flag_tason_harjoitukseksi

Käytännössä tarkoittanee sitä, että harjoitusskenaariot pyritään tekemään mahdollisimman realistisiksi ja mukana tulee olemaan kaikki ilmasodan elementit (ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan, elso jne.). Minusta erittäin kannatettava projekti. :solthum:

Tälle iso peukku. :solthum: Tyhjään päähän ei ennen saanut vetää, mutta pistetään ihan innostuksesta tämäkin :salut:.

Pohjoismaiden alueella voidaan järjestää monipuolisia harjoituksia vaihtelevien maastomuotojen ja merialueiden yllä. Voisihan näihin liittää myös maasto- ja meritoimintaa. ;) Ja lääniä Pohjolassa harjoitteluun löytyy.
 
Tälle iso peukku. :solthum: Tyhjään päähän ei ennen saanut vetää, mutta pistetään ihan innostuksesta tämäkin :salut:.

Pohjoismaiden alueella voidaan järjestää monipuolisia harjoituksia vaihtelevien maastomuotojen ja merialueiden yllä. Voisihan näihin liittää myös maasto- ja meritoimintaa. ;) Ja lääniä Pohjolassa harjoitteluun löytyy.

Ja täällä Pohjolassa on vapaata ilmatilaa mitä voi hyvin käyttää harjoitustoiminnassa.

1.webp

Minusta on todella hienoa, että Suomi tekee tiivistä sotilasyhteistyötä pohjoismaisten kumppaneidemme sekä myös suoraan USA:n kanssa. Tällä on turvallisuuspoliittista merkitystä. Ilmavoimat pääsee harjoittelemaan modernia ilmasodankäyntiä ystävällismielisten maiden kanssa. Miettikääpä vaan sitäkin, että jotkut poliitikot haluavat karsia tällaista sotilaallista yhteistyötä tai jopa lopettaa sen kokonaan Venäjän pelossa. Käsittääkseni ainakin Matti Vanhanen on julkisesti todennut, että tällaista sotilaallista "uhoamista" pitäisi vähentää reilusti nykyisestä. :mad:
 
Tälle iso peukku. :solthum: Tyhjään päähän ei ennen saanut vetää, mutta pistetään ihan innostuksesta tämäkin :salut:.

Yleinen palvelusohjesääntö meni taas uusiksi. Heinäkuussa 2009 astui voimaan sääntö, joka palautti sisällä kumarrukset tervehtimistavaksi.

Ulkona viedään käsi päähineeseen, sisällä tervehditään kumartamalla ns."piirukumarrus" paikallaan ollessa ja liikkeessä nyökkäämällä. Liikkeestä tervehtiminen aloitetaan noin viisi metriä ennen tervehdittävää.

Eli paluu "vanhaan hyvään" aikaan.
 
Pitkä juttu ranskalaisten Mirage 2000 -monitoimikoneista Afrikassa.

French Mirage 2000s Came to the Rescue of Green Berets in Niger
The delta-wing fighters have fought in Africa for years
French_Mirage_2000_prepares_to_refuel_from_a_U.S._Air_Force_KC-135_Stratotanker_over_Africa_on_Feb._2_2013-970x350.jpg


WIB airWIB front October 26, 2017 Sebastien Roblin

Around noon on Oct. 4, 2017, a team of 12 U.S. Army Special Forces operators and 30 soldiers from the Nigerien Security and Intelligence Battalion were departing the village of Tongo Tongo, near the Nigerien-Malian border, when they were ambushed by roughly 50 insurgents from an “ISIS-affiliated group” riding in a dozen technicals—pickup trucks armed with heavy machine guns, mortars, rocket-propelled grenades and small arms.

According to an Oct. 23 briefing by the chairman of the U.S. Joint Chiefs of Staff, General Joseph Dunford, the U.S. military didn’t record the Green Berets requesting air support until an hour after the ambush began.

Once the request was received, two French Mirage 2000 fighters based at Diori Hamani Airport in the Nigerien capital of Niamey scrambled within 30 minutes, according to a statement by the French military. It took them another half hour to arrive over the battlefield, around 110 miles to the north.

The fighter jets’ intervention was decisive—even though the Mirages never fired a shot. The French military stated that the pilots couldn’t drop bombs due to the ambushers’ close proximity to friendly forces. It’s possible that the troops on the ground lacked the means to paint a target for the aircraft to destroy, the communication links to coordinate an attack or eligible targets that were ‘t prohibitively close to friendly forces.

Instead, the French jets performed a “show of force”—the French-language statement actually spells out the term in English—buzzing low over the insurgent technicals. The intimidation tactic worked — and compelled the enemy forces to withdraw.

An hour later, armed French helicopters swooped in, deploying French and American special operators. Finally, two Super Puma helicopters flying from Gao, Mali arrived to transport two injured Green Berets and eight Nigerien soldiers to hospitals. The wounded Americans were later flown out of Africa by private contractors

French, Nigerien and American forces remained active around the site of the ambush for two more days searching for a missing Green Beret, Sgt. La David Johnson, who was found dead a mile away from the main site of the engagement on the evening of Oct. 6, bring total losses to four American and five Nigerien troops killed in action.

A senior Pentagon official told ABC news that the bodies of 21 attackers were buried across the border in Mali. Additionally, the village elder of Tongo Tongo was arrested on the suspicion that he stalled the visiting American unit to buy time for the ambushers to arrive into position.

The arrival of French jets that didn’t even fire their weapons may not seem very impressive, and the headline of a Washington Post story the day after the briefing stressed the hour-long delay.

However, on Oct. 24, ABC News quoted a “senior U.S. intelligence official” that suggested their intervention may have averted disaster. “They saved our bacon … The French saved our men. Yes, we lost four. But we would have lost everybody if it wasn’t for the French.”

Anonymous sources quoted by The New York Times, NBC and ABC News on Oct. 24 all stated that the patrol had departed on a routine intelligence mission in which combat was not expected on Oct. 3, but were re-tasked mid-mission to act on new intelligence, either to capture or to obtain intel on a high-value target—possibly the head of Islamic State in Greater Sahara.

Some U.S. media have cast the reliance on French air power as a weakness. However, there are 4,000 French military personnel in the arid sub-Saharan Sahel region serving as the backbone of Operation Barkhane, an effort to coordinate and assist Chad, Burkina Faso, Mali, Mauritania and Niger in their conflict with a hodgepodge of irredentist insurgent groups ranging from Al Qaeda-in-the-Islamic Maghreb, ISIS and Tuareg separatists to the vicious Boko Haram group that’s active in northern Nigeria—all of which have transited fluidly back and forth across national borders.


There are major French bases are in N’Djamena in Chad, Niamey in Niger and Ouagadougou in Burkina Faso, with an additional forward base in Gao, Mali. French fighter jets, special operators and light mechanized units have engaged in numerous peacekeeping and combat operations, particularly in Mali, and sustained casualties from IEDs and ambushes.

By contrast, the U.S. Africa Command—which muster around 5,000 troops for all of Africa—has played a lower-profile role, providing airlift and deploying Special Operations Forces to train allied military forces and assist in intelligence-gathering missions, all the while discretely building a sprawling spiderweb of clandestine bases across Africa from which it dispatches drones or civilian light aircraft on spy missions.

The 800 U.S. troops in Niger were originally under orders only to accompany African troops on operations in which contact with enemy forces was unlikely.

Because of U.S. military’s generally non-combat disposition in West Africa, it was inevitable they would need to call on the French for armed backup. A recent report by The Drive’s Joseph Trevithick notes that cooperation between French and American forces in West Africa, though substantial, may nonetheless occur on a relatively ad-hoc basis as the two nations pursue separate missions.

Emirate_Mirage_2000_jets-1024x681.jpg
At top — A French Mirage 2000D prepares to refuel from a U.S. Air Force KC-135 Stratotanker over Africa on Feb. 2, 2013. U.S. Air Force photo by Staff Sgt. Austin M. May. Above — Emirate Mirage 2000 multirole combat fighter aircraft conduct a flight over Afghanistan Nov. 10, 2008, in support of exercise Iron Falcon. U.S. Air Force photo


The French rival of the F-16

The Mirage 2000 aircraft that responded to the Green Beret’s call for help entered service in 1984 as a fourth-generation successor to the famous delta-wing Mirage III and swept-wing F1, both of which saw action in air battles over the Middle East, Africa and South America.

The Mirage 2000 model reverted to the triangular delta-wing configuration, trading lift and maneuverability for speed, allowing it to fly up Mach 2.2 powered by its single M53 turbofan engine.

However, the new jet was also engineered to be aerodynamically unstable—it has no tail stabilizers—to improve maneuverability, and compensated for that by using then-new fly-by-wire technology to automatically stabilize the plane for the pilot.

The result is a fast, highly agile fighter with excellent handling that could lug 14,000 pounds of munitions on nine pylons.

The Mirage 2000’s characteristics at the time placed it in competition with the similarly agile F-16 Fighting Falcon. The lighter Mirage 2000 arguably has a modest edge in close air-to-air dogfighting performance, as it boasts a 10-percent-higher maximum speed and a superior instantaneous turn rate.

However, the F-16 can still sustain turns better over time, and more importantly, is a multi-role design whereas early-model Mirages are less suitable for ground-attack missions. While the Mirage 2000 in in service with eight countries — notably including India, Yemen, Taiwan and Greece — the cheaper F-16 serves with 26.

The Mirage 2000s of the French l’Armée de l’Air first saw action during the Gulf War flying air superiority patrols, as did Peruvian Mirages during a 1995 border conflict with Ecuador and Indian Mirages during the Kargil War.

However, in none of these cases did the fighters shoot down enemy aircraft. Ironically, the only aerial victory a Mirage 2000 has scored was in an encounter between a Greek aircraft and a two-seat Turkish F-16D over the Aegean Sea in October 1996.

However, as the Turkish pilot probably didn’t expect his Greek adversary to accidentally launch a Matra missile in what had previously been a series of tense but nonlethal aerial skirmishes—the Greek pilot insists he forgot the missile was armed for launch—it wouldn’t exactly qualify as a typical combat engagement.

Instead, the Mirage 2000 staked out its legacy primarily in the ground-attack mission. They first released weapons in anger during the NATO intervention in Bosnia and later in Kosovo, though a man-portable surface-to-air missile shot down a 2000N model in 1995.

Indian Air Forces Mirages of No. 7 squadron were hotwired to employ Paveway laser-guided bombs, and played a decisive role in knocking out Pakistani bunkers as high as 5,000 meter above sea level during the 1999 Kargil War while dodging Stinger missiles.

Then between 2002 and 2011, French Mirage 2000Ds stationed first in Tajikistan and Kyrgizstan, and then forward deployed to Kandahar, provided air support for NATO troops in Afghanistan, using laser-guided bombs to destroy targets identified by friendly troops, as visible in the video below.


Mirages in Africa
The French Air Force currently operates three types of Mirage 2000 jet fighters across two bases in West Africa. In N’Djamena, the capital of Chad, there are two Mirage 2000D attack planes as well as two 2000Ns—a model originally intended to lug heavy ASMP nuclear cruise missiles, but which has had its role expanded to conventional attack, tactical recon and signals intelligence.

Both are two-seat variants equipped with Antelope terrain-following radars for low-altitude operations, laser targeting systems and enhanced defensive countermeasure suites including jammers and warning receivers. However, neither type has cannons, which could be useful for strafing point targets close to friendly forces.

Far to the west in the Nigerien capital of Niamay, there are two to four more Mirage 2000Ds as well as two of the basic single-seat Mirage 2000C-5 fighter variants equipped with two 30 millimeter revolver cannons, which have been modified to launch GBU-12 laser-guided bombs.

The two types have often “buddied up” — the D-model aircraft painting targets with their laser designators for the C-model fighters to hit. The short-range fighters usually require tanker support from locally based KC-135FR refueling tankers.

A short French Air Force documentary from 2015 depicts the deployment, daily life, and flight operations of the Mirage units in Niamey, which also serves as a major base for French and U.S. military drones.


Six Mirage 2000Ds first entered action in the region on January 2013 as part of Operation Serval, serving alongside four newer Rafale fighters and two older Mirage F1s. At the time, a military coup had paralyzed the Malian government at the very moment that a Tuareg separatist rebellion hijacked by Islamic extremists overran the entire eastern half of the county, infamously leading to the destruction of ancient texts in the city of Timbuktu.

A rebel army mounted on technicals was making a beeline for the capital of Bamako when the French fighter jets and helicopter gunships swooped into action in support of Malian troops, followed by French special forces and light armor on the ground. The counteroffensive halted and then completely rolled back the rebel advance. However, efforts to keep the peace afterward have suffered setbacks.

The Mirages operating out of the Sahel have encountered their share of difficulties. In June 9, 2014, a 2000D crashed half-way between Gao and Niamey due to an unspecified “technical failure.” And on Sept. 28, 2017, a Mirage 2000N based in N’Djamena crashed during takeoff. In both cases, the crew successfully ejected.

While cooperation between the countries in Operation Barkhane appears to have reduced the short-term likelihood of an incident such as the near collapse of Malian forces in 2013, the many factor that have caused insurgencies to fester in the Sahel region—which include not only political corruption and internal ethno-religious divisions, but also extra-regional conflicts in Libya and Nigeria—seem unlikely to vanish any time soon.

As such, it’s possible Mirage 2000s will stay active over West Africa for some time to come.

http://warisboring.com/french-mirag...in-niger/?mc_cid=b8a1afe017&mc_eid=45a4b1a714
 
Kenraali evp. Chuck Hornerin yleisöluento 1991 Persianlahden sodan ilmasotatoimien toteutuksesta.


Äh, kamalan huono äänenlaatu tuossa. Tässä samaa asiaa.


Horner oli tuolloin liittouman johtava ilmasotastrategi. Miehen kirjaa voitaneen pitää klassikkona.

0691horner2.webp 1326101.webp
 
Viimeksi muokattu:
Eikos siella ollut myos Tommy Franks isona pomona (ja kun oli tykistomiehia, niin kavereilla kavi ajatukset hyvin yksiin siita, etta HE tuonne, lisaa taas tuonne... ja pian on valmis nakki)
- tykisto jai (kaukoraketteja likkuunottamatta) ikaankuin sivu-rooliin ja siitahan se lahti innostus naihin kauas-kantaviin tarkkuusammuksiin (varsinainen ajatus on vasta nyt kokemassa renesanssin ja tulossa takaisin, siihen rinnalle)
 
Eikos siella ollut myos Tommy Franks isona pomona (ja kun oli tykistomiehia, niin kavereilla kavi ajatukset hyvin yksiin siita, etta HE tuonne, lisaa taas tuonne... ja pian on valmis nakki)
- tykisto jai (kaukoraketteja likkuunottamatta) ikaankuin sivu-rooliin ja siitahan se lahti innostus naihin kauas-kantaviin tarkkuusammuksiin (varsinainen ajatus on vasta nyt kokemassa renesanssin ja tulossa takaisin, siihen rinnalle)

1991 Desert Stormissa Tommy Franks palveli 1. ratsuväkidivisioonan apulaiskomentajana. En usko että miehellä olisi hirveästi ollut sananvaltaa ilmasotakuvioissa. 2003 invaasiossa tämä olikin jo CENTCOM:in komentaja ja vastuuta ja käskyvaltaa oli rutosti enemmän.
 
Törmäys 3 700 km/h vauhdissa: Maailman nopeimman lentokoneen tuho jäi videolle
Kasperi Summanen | 28.10.2017 | 15:33- päivitetty 28.10.2017 | 15:40

https://www.verkkouutiset.fi/tormay...lman-nopeimman-lentokoneen-tuho-jai-videolla/

Yhdysvallat kehitti kylmän sodan aikaan vakoilulennokkia, joka laukaistaisiin maailman nopeimmasta lentokoneesta.

Erään amerikkalaisen Edwardsin lentotukikohdan strategisen B-52-pommikoneen nokkaan on ilmestynyt maalaus, jonka mukaan se on ollut mukana huippusalaisessa vakoilukoneohjelmassa kylmän sodan aikaan. Asiasta uutisoivan The Aviationistin kuva koneesta löytyy tästä.

Kuvassa pommikoneen alle on piirretty mustanpuhuva ohjusta muistuttava lennokki. Yllä lukee ”Tagboard flyer”. Sillä viitataan Yhdysvaltojen 50 vuotta sitten pyörittämään Tagboard-nimellä tunnettuun ohjelmaan. Siinä pyrittiin kehittämään supernopeaa lennokkia, jolla amerikkalaiset pystyisivät vakoilemaan Neuvostoliittoa ja Kiinaa.

Tiedustelusatelliitit eivät vielä 1960-luvulla olleet riittävän kehittyneitä ja vakoiluun tarvittiin lentokoneita. Nopeasti kehittyneet ilmatorjuntaohjusjärjestelmät merkitsivät, että koneiden täytyi lentää yhä korkeammalla ja nopeammin.

Tähän tarkoitukseen luotiin SR-71 Blackbird. Vuonna 1964 ensilentonsa lentänyt kone ylsi yli kolminkertaiseen äänennopeuteen. Tagboard-ohjelmassa pyrittiin kuitenkin vielä hurjempiin nopeuksiin. Ajatuksena oli rakentaa miehittämätön lennokki, joka laukaistaisiin muokatun SR-71-koneen päältä liki 4 000 kilometrin tuntivauhdissa. Lennokki kuvaisi automaattisesti halutut kohteet ja laukaisisi laskuvarjolla varustetun filmipaketin ulos rungostaan. Filmi haettaisiin maasta tai napattaisiin jo ilmasta.

Hanke koki heti aluksi kovan kolauksen. D-21-lennokin moottorit eivät käynnistyneet normaalisti neljännellä testilennolla ja lennokki pyörähti yli kolminkertaisessa äänennopeudessa eli noin 3700 kilometrin tuntivauhdissa ympäri ja törmäsi sitä kuljettaneeseen Blackbirdiin.

Hurja onnettomuus tallentui testiä seuranneesta toisesta SR-71-koneesta kuvatulle videolle. Se löytyy tästä.

kuva_tormays.jpg

Törmäys repi koneen ja lennokin palasiksi. www.youtube.com
Lentäjä Bill Park ja kakkospilotti Ray Torick onnistuivat kuin ihmeen kaupalla laukaisemaan heittoistuimensa ja selvisivät koneen tuhonneesta törmäyksestä. D-21:n laukaisusta vastanneen Torickin puku kuitenkin repesi onnettomuudessa ja hän hukkui miesten laskeuduttua mereen.

Tuhoisa onnettomuus oli viimeinen kerta, kun D-21 yritettiin laukaista Blackbirdin kyydistä. Myöhemmät laukaisut tehtiin aina B-52-pommikoneista. Salainen lennokkiohjelma lopetettiin tuloksettomana vuonna 1971. D-21 ehti suorittaa neljä epäonnistunutta tiedustelulentoa Kiinan yllä.

 
1,5 h ilmassa kerrallaan; jos noita olisi ostettu, Hornetien sijasta, montakohan enemman olisi tarvittu vastaaviin ilmapuolustussuoritteisiin?
 
1,5 h ilmassa kerrallaan; jos noita olisi ostettu, Hornetien sijasta, montakohan enemman olisi tarvittu vastaaviin ilmapuolustussuoritteisiin?

Muistaakseni aluksi tuolloinen General Dynamics tarjosi F-16A -mallia, joka ei suomalaisia niin kiinnostanut. Hornetin tultua mukaan kisaan tarjosivat jo uudempaa C-versiota.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Back
Top