Miksi auton toimintamatka pitää olla 1200 km? Pakko päästä Suomi päästä päähän ilman tankkausta? Miksi ihmeessä?
Tätä minäkin olen yrittänyt pohtia, tuloksetta. 500km WLTP on itselleni tarpeeksi, koska 3-4h ajomatkan jälkeen on jo turvallisuussyistä hyvä pitää taukoa. Samalla ehtii ladata autonkin akun.
Juuri näin. Tuntuu ennemminkin, että jostain on aina pakko keksiä tekosyy, jolla perustella muutosvastarintaa ja sitten siirretään maalitolppia. Ensin ei voida ostaa sähköautoa, kun niissä oli vain 120km toimintasäde, vaan sanottiin, että pitää olla vähintään 300km. Sitten tuli autot, joilla pääsi 300km, niin yhtäkkiä pitääkin päästä 500km. Nyt on autoja, joilla pääsee 500km, niin pitääkin olla 1200km. Sitten kun tulee sähköautot, joilla pääsee sen 1200km, niin varmaan on vaatimus, että 2000km pitää päästä yhdellä latauksella.
Työssäni olen joutunut läheisesti tutustumaan ihmisen luontaiseen taipumukseen muutosvastarintaan. Ratkaisu ei ole koskaan lähteä keksimään suoria ratkaisuja ihmisen esittämiin tekosyihin siitä, miksi hän ei voi esim. käyttää uutta IT-järjestelmää. ”En voi käyttää, koska ei ole tehty käyttöohjeita”. OK, teen käyttöohjeen. ”En voi käyttää, koska ohje on liian lyhyt, ei kata kaikkia käyttötapauksia”. OK, teen laajemman ohjeen. ”En voi käyttää, koska ohje on liian pitkä, ei ole aikaa lukea 50-sivuista ohjetta”. Tämä maalitolppien siirtely jatkuu maailman tappiin, jos sallii itsensä lähtevän vedätettäväksi. Todellisuudessa ohjeiden puuttumisella ei ole mitään tekemistä järjestelmän käyttämishaluttomuuden kanssa, vaan oikea syy on, että a) käyttäjä pelkää omien heikkojen IT-taitojensa paljastumista muille ja b) käyttäjä kokee uuden järjestelmän uhkaksi omalle asemalleen toimenkuvalleen.
Tulee samanlaisia fiiliksiä tästä sähköautojen toimintamatkan käyttämisestä muka-syynä haluttomuuteen vaihtaa sähköön.
Tietty tässä voi olla taustalla vain se yksinkertainen syy, että ei ole rahaa. Ihminen on mestari keksimään syitä sille, miksi hän ei muka voi hankkia jotain, kun todellinen ja ainoa syy on, että siihen ei ole varaa.
Kullekin ansionsa mukaan, sano saksalainen.
Harvempi meistä ajelee maata päästä päähän ihan päntiönään. En itse tee noin pitkää taivalta yksillä tulilla juurikaan, mutta tankkailen sattuneesta syystä perheen pidemmässä ajossa olevaa autoa harvakseltaan eli keskimäärin noin 700-1200km välein. Joskus tiuhemmin.
Ajellaanpa vähän sähköllä.
Pitkän toimintasäteen etu käytännössä tulee siinä, että perille pääsy on ainakin liikkumiseen tarvittavan energian osalta turvattu, vaikka tekisit useita matkoja ilman pakottavaa tarvetta täydentää välillä energiavarastoa. Ja jos olet syystä tai toisesta liikkumassa paikoissa, missä energian saanti on hankalampaa tai mahdotonta ja kuljet useaan perättäiseen paikkaan, sitä hyödyllisempi pitkä toimintamatka on. Ja jos ajoneuvo vetää kuormaa, normaaliajon suurehko toimintamatkareservi on varsin hyödyllinen ominaisuus, se kun ei tuo kuorma ilman energiaa lähde liikkeelle.
Miksi parempaan ei saisi pyrkiä? 1200km WLTP tarkoittaa jo kohtuullista todellista kykyä liikkua kaikissa olosuhteissa. Reilun tuhannen kilometrin todellinen toimintasäde on ihan ok, mutta 200 lisää siihen kuulostaa paremmalta, eikös vain? 2000km toimintasäde olisi tietenkin mellevä ominaisuus, mutta ehkä sen saavuttamiseen menee vielä aikaa.
Sähköautokirjoittelussani olen tarkastellut autoteknologiaa oman napani eli omien tarpeideni keskiöstä. Mitä hyötyä on minulle autosta, jolla en voi tehdä niitä asioita, joita voin tehdä nykyisellä pelsepuupin keksinnöllä? Se kun on hankittu nimenomaista tarvetta varten niiden ominaisuuksien vuoksi, joita siinä on. Sähköautossa minulle tärkeitä ominaisuuksia ovat toimintavarmuus (pitäisi olla kaiketi ok?), toimintamatka (kehitettävää), akkukapasiteetin määrä ja akkujen kesto (kehitettävää), vetokyky (potentiaali olemassa, mutta kehitettävää käytännön tasolla), käyttööni soveltuvat tilaratkaisut (harva sähköauto mahtuu vielä raamiin), kaikkinainen turvallisuus ja hyvä hinta-laatusuhde.
Rahanpuute eli köyhyys on selvä ongelma auton hankinnassa; kaikki meistä eivät ole syntyneet hopealusikka suussa. Raha on omalla kohdallani ilmiselvä vaikutin. Auton hankkiminen on suurimmassa osassa tapauksista taloudellisesti kannattamatonta (pl jotkut keräilyharvinaisuudet), sillä jo liikkeestä ulos ajaessa voi rullata rattaiden arvosta melkoisen tuohirullan pois. Toisaalta uuden ostaessaan tietää jokaisen taaksen jätetyn kilometrin ja tietää paremmin, missä kunnossa auto on ajamisen jäljiltä.
Toinen perheen auto voisi jo nykyisellään olla tuollainen 500km toimintasäteen omaava sähköauto, mutta hankintahinta ja epävarmuus akkuteknologian kypsyydestä mietityttävät melkoisesti juuri rahan vuoksi. Sen eteen kun joutuu pyörittämään tovin sun toisenkin sorvia. Kotona minulla on ollut yli kymmenen vuotta 3x35A liittymä nykyisiä ja tulevia sähkön tarpeita varten ja voimavirta on vedetty valmiiksi molemmille paikoille autotalliin, joten olen varmaankin jäänyt jälkeen kehityksestä. Voi minua kurjaa.
Pitäisikö auton arvon nollautuminen asettaa akkujen elinajan mukaan? Sähköautojen hankintahinnat ovat varsin kovia ja tarjonta vähäistä siinä segmentissä, johon enemmän ajettavaa ja vahvempaa traktoria tarvisin. Sadantuhannen euron yli menevä hankintahinta kirpaisee kukkarossa, jolle koiperhoset ovat tutumpia kuin suuret setelit. Autoihin ja autoiluun sekä niihin liittyviin kuluihin liittyvä poliittinen oskillaatio lisää autoilijan epävarmuutta.
Mitä taas tulee työssä kohdattaviin asioihin:
a) en pelkää omien vajavaisten auton käyttötaitojeni paljastumista muille,
b) sähköautot ja sähköautoilu eivät ole uhka toimenkuvalleni.
Suon mielelläni teknisen edistyksen ja etevämmyyden airueen roolin niille, jotka sitä halajavat. Minä tarvitsen vain oikeasti toimivan kiesin, joka täyttää asettamani toiveet.
Sähkömoottorit ja sähköautot tarjoavat potentiaalisesti kiistattomia etuja ja suunta sähköteknologian lisääntyvään käyttöön on selvä. Teknologia on vielä kuitenkin keskeneräistä etenkin energian varastoinnin osalta. Sama pätee nyt saatavilla oleviin hybridiautoihin. Kun suuret autovalmistajat saavat tuulta purjeisiin tällä saralla, voimme ehkä odottaa kilpailun tuottavan jotain sellaista, mistä nyt vielä haaveillaan.
P.S.
Työssäni kohtaan käsityksiä, uskomuksia ja ideologioita, jotka äärimmillään ja ilman ohjausta etenevät lähes uskonnollisen hurmoksen tasolle. Ja myös sitä muutosvastarintaa.
Tässäkin tapauksessa (sähköautoilu) vastarintaa on havaittavissa. Itsenäinen ajattelu ja luova ideointi on pannassa. Esim. akkuteknologiaa ei voi kehittää; käytettävien akkujen kapasiteetti ei voi olla suurempi, tehokkaampia akkuteknologioita ei voi kehittää, standardoituja modulaarisia akkuja ja autojen perusrakenteita ei voi kehittää, akkujen vaihtoa ei voi tehdä yksinkertaiseksi jne. (Teko)syynsä kullakin.
