Paitsi että me emme puhu resurssista. Vaan keinotekoisesta "resurssista" joka luodaan hallinnollisella päätöksellä ja jaetaan tasaisesti ilman vastiketta kaikille.
No, suunnilleen yhtä keinotekoisesta kuin aikoinaan 3G-lisenssien tapauksessa. Siinäkin hallinnollisella päätöksellä päätettiin jakaa asiaa, jota ei aiemmin ollut olemassa.
Toinen esimerkki olisi ne kalat. Niin kauan, kun ihmisen kalastuskyky oli vähäinen kalakantojen selviytymisen kannalta, ei ollut mitään tarvetta säännöstellä sitä, miten paljon kukakin sai kalastaa. Jokainen sai vetää kalaa merestä niin paljon kuin vain kalastustaidoillaan kykeni. Sitten kalastusmetodit kehittyivät niin hyviksi, että meret oli mahdollista kalastaa "tyhjiksi" kaloista. Tässä vaiheessa oli pakko panna toimeen niitä hallinnollisia päätöksiä, joilla rajallista resurssia (kalakannat) jaettiin ihmisille.
Suunnilleen sama koskee kaikkia muitakin resursseja, jotka ovat aluksi olleet käytännössä rajattomia, mutta sitten niiden määrä on todettu rajalliseksi ja niiden käyttöä on pitänyt ruveta säännöstelemään. Suunnilleen aina järkevä tapa tähän on se, että jaetaan resurssit jotenkin ja pannaan ne yksityisomistukseen, jonka jälkeen markkinamekanismit ohjaavat resurssien käytön tehokkaaksi. Ja nyt tämä koskee ilmastoa. Jos hyväksytään se lähtökohta, että ilmakehään ei voi rajatta kasvihuonekaasuja dumpata, vaan tätä pitää ryhtyä rajoittamaan, koska muuten joudutaan katastrofiin, niin silloin resurssi nimeltä "kasvihuonekaasujen dumppaus ilmakehään" tulee arvokkaaksi resurssiksi ja sen allokoinnissa on järkevää käyttää markkinoita hyväksi. Periaatteessa on mahdollista jopa luoda keinoja, jotka vähentävät kasvihuonekaasuja ilmakehässä, ja tällainen markkinamekanismi kannustaisi näiden kehittelyyn ja käyttöönottoon, koska silloin voit myydä tätä resurssia ihan kuten joudut ostamaan sitä dumppausoikeutta.
Lopuksi sanoisin, että voit jopa ajatella yleisesti yksityisomistusta niin, että se perustuu siihen, miten ihmisyhteisö omistuksen "hallinnollisella päätöksellä" määrittelee. Et edes omista sellaista asiaa kokonaan itse kuin "työpanoksesi arvo", vaan hallinnollisella päätöksellä suunnilleen kaikissa maissa siitä verotetaan tuloveroina osa muulle ihmisyhteisölle.
Lisäksi mallisi ei huomioi sitä, että jos jo nyt ylikäytämme tätä "resurssia", niin meidän täytyisi ensin pudottaa kokonaismäärää x% ja sitten jakaa jäljelle jäänyt määrä tasaisesti. Käytännössä mallisi johtaisi teollisten yhteiskuntien romahdukseen.
Minusta on mahdollista sisäänajaa mallini jonkinlaisella siirtymäajalla. Sanotaan vaikka niin, että otamme lähtötasoksi maailman nykyiset päästöt ja jaetaan oikeudet sen mukaan. Sitten joka vuosi tätä nipistetään pienemmäksi. Tämä mahdollistaa ihmisille a) investoinnin päästöjä vähentäviin teknologioihin ja b) säästötoimiin ryhtymisen ilman, että tulee mitään yhtäkkistä romahdusta.
Mikä muu olisi mahdollista? Minun on täysin mahdotonta nähdä, että jos ainoa keino pelastua ilmastokatastrofilta on se, että nyt yhtäkkiä vähennämme päästöjen kokonaismäärää x%, niin kansakunnat ryhtyisivät tällaiseen täysin puhtaasta hyväntahtoisuudesta muita kansakuntia kohtaan. Minusta tämä on paljon poskettomampi ajatusmalli kuin se, mitä minä ehdotin.
Ainoa malli, missä tuo toimii edes teoriassa olisi totalitaristinen maailmanhallitus joka suorittaisi jaon ja nuijisi köyhtyviä teollisuusmaiden asukkaita päähän.
Ei tarvita totalitaristista maailmanhallitusta, eikä tämä nuiji ketään päähän. Ainoastaan, jos ei hyväksy sitä, että nykyisen menon jatkaminen johtaa koko maailmaa koskevaan katastrofiin, on jotain perusteluja olla kannattamatta tätä.
Huomaan, että et halua ottaa kantaan tähän aikakysymykseen.
Mihin aikakysymykseen?
