Koska se on uskoakseni minulle edullista. Olen hyvä ihminen, parempi kuin se kiinalainen jota en edes tunne, siksi ansaitsen parempaa.
Ja jos kiinalainen ajattelee täsmälleen samalla tavoin, niin kumpi oikeassa?
Näin markkinatalous toimii, minä haluan jotain ja toimin sen mukaisesti.
Aivan, mutta sinä toimit yhteisön sääntöjen mukaan. Sinä et ota tien laidassa olevaa autoa käyttöösi, vaikka fyysisesti se olisi sinulle mahdollista (sanotaan, että avaimet ovat virtalukossa) koska tiedät, että se olisi väärin ja ennen kaikkea tiedät, että ympärillä oleva yhteisö ei hyväksyisi sitä, vaan sen sijaan asettaisi sinulle sanktioita, jos niin toimisit. Juuri nämä sanktiot ovat yhteisön keino ylläpitää yksityisomistusta.
Markkinatalous ei siis todellakaan toimi niin, että kukin puuhastelee ihan mitä huvittaa, vaan etenkin rajallisten resurssien kohdalla markkinatalous toimii yksityisomistukseen ja vapaaehtoiseen kauppaan perustuvan systeemin puitteissa allokoidakseen ne resurssit.
Täytyy huomata, ettet ole pelastamassa maailmaa, vaan jakamassa jotain jota kuvaat "rajalliseksi resurssiksi".
Olen pelastamassa maailmaa. Lähtökohtana ehdotukselleni oli siis se, että tiede on näyttänyt, että jos emme vähennä päästöjämme, seurauksena on katastrofi. Olen koittanut hahmotella mallin, jolla tämä päästövähennys saavutetaan käyttäen hyväksi markkinatalouden mekanismeja.
Kyse on täsmälleen samasta kuin silloin, kun tiedemiehet näyttivät, että merestä ovat kalat loppumassa. Ainoa keino pelastaa kalakannat oli panna kalastukselle kiintiöitä, joiden suuruus määräytyy sen mukaan, minkä verran kalastusta uskomme kalakantojen kestävän. Sama ajatus on minulla tässä ehdotuksessani.
Sellainen resurssi on arvokas ja siitä ei luovuta ilman riittävää kompensaatiota.
Mistä luopumisesta nyt puhut? Et sinä "omista" oikeutta CO2-päästöihin yhtään sen enempää kuin ne kalastajat, joille lätkäistiin kalastuskiintiöitä omistivat niitä meressä olevia kaloja.
Mutta sen suhteen olet oikeassa, että se päästökiintiö on arvokas. Siksi uskonkin markkinatalouden johtavan sen suhteen tehokkaaseen allokointiin.
Mutta voitko nyt selittää, mihin kompensaatioon nyt oikein viittaat?
Öljy on sinänsä hyvä esimerkki, meinaatko, että ihmiset alkaisivat maksamaan siitä yllättäen, jos sitä olisi voinut käyttää veloituksetta, niin kuin nyt CO2-päästöjä.
Meinaan. Tämä koskee kaikkia resursseja, jotka joskus aiemmin historiassa ovat olleet rajattomia ja sitten niiden liian suuren käytön vuoksi tulleet rajallisiksi ja niiden käyttöä on pitänyt rajoittaa.
Otetaan vaikka tuo öljy. Ennen polttomoottorin keksimistä öljylle ei ollut paljoakaan käyttöä. Niissä paikoissa, joissa sitä oli paljon saatavilla, kuka tahansa halukas saattoi ottaa sitä käyttöönsä niin paljon kuin halusi. Sitten sille syntyi suuri kysyntä ja nyt jokaisella öljytynnyrillä on tarkasti määrätty omistaja. Jopa vielä maan alla edelleen olevat öljyvaratkin on tarkoin jaettu. Et voi mennä Pohjanmerelle ja länttäistä sinne öljynporaustornia ja alkaa pumpata öljyä ylös, vaan se, kenen omistuksessa se kenttä on, tulee häätämään sinut varsin nopeasti pois.
Syntyisi organisaatio joka järjestelisi ja valvoisi asiaa.
Niin, yksityisomistusta pitää aina valvoa. Jos sinä alkaisit pystytellä kännykkämastoja ilman lisenssiä käyttämiesi taajuuksien käyttöön, niin kyllä poliisi äkkiä tulisi paikalle ja sanoisi niiden taajuuksien kuuluvan niiden omistajille ja käskisi sinun lopettaa radioaaltojen lähettämisen niillä taajuuksilla. Onko tämä sinusta väärin? Onko väärin, että yleensäkään yksityisomistusta suojellaan, vai haluaisitko meidän siirtyvän kommunismiin tai anarkiaan?
Edelleenkin sinulta on muuten ehdottamatta jokin parempi keino päästöjen alentamiseen kuin se minun ehdotukseni. Jos hyväksyt sen lähtökohdan, että päästöjä pitää saada alemmas, niin olisi reilua, että kertoisit oman ehdotuksesi, jos minun ehdotukseni ei kerran kelpaa. Muussa tapauksessa vaikutat tavalliselta populistilta, joka vaatii samaan aikaan matalampia veroja ja parempia julkisia palveluita.