Vaikka jatkuvasti laskevan syntyvyyden myötä ihmiskunta ei kasvaisi enää eksponentiaalisesti niin tapahtuva kasvu tulee aiemman päälle:
Aivan, mutta tätä kasvua ei pysty oikeastaan millään pysäyttämään. Ruikutus siitä, että "kehitysmaiden pitää saada holtiton väestönkasvunsa pysähtymään tai me ei tehdä mitään päästöillemme" on yhtä tyhjän kanssa, jos väestönkasvu johtuu vain siitä, että nuoria on paljon ja vanhoja vähän, jolloin kuolleisuus ei mitenkään voi olla syntyvyyden tasolla, vaikka itse syntyvyysluku (lapsia per nainen) olisi jo matala (lähellä kahta). Se ei ole minusta siis "holtitonta väestönkasvua", että kansakunta ei nyt vaan ala tapattaa kansalaisia, vaan antaa heidän vanhentua ihan normaaliin tapaan. Ei, vaikka hyväksyisi sen lähtökohdan, että hyvin korkeaan syntyvyyteen valtiolla olisi jotain mahdollisuuksia vaikuttaa (joka minusta on sekin varsin heikko lähtökohta, koska kyse on henkilökohtaisella tasolla tehtävistä päätöksistä, joihin ei oikeastaan voi vaikuttaa muuten kuin erittäin totalitaristisin menetelmin).
Etiopia 80 luvulla on huono esimerkki koska tuo oli sotilasjuntan aiheuttama keinotekoinen nälänhätä joka koski niitä alueita joita haluttiin heikentää muttei maata kokonaisuutena.
Kaikki viimeisen 50 vuoden ajan nälänhädät ovat olleet tällaisia. Käsittääkseni ei ole tältä ajalta löydettävissä yhtään nälänhätää, jolloin maa ei samaan aikaan olisi vienyt ruokaa ulos maasta.
Tähän liittyy tietenkin sitten se, että kansainvälinen kauppa, joka on aivan eri tasolla kuin aiempina vuosisatoina, johtaa sitten siihen, että paikalliset ruuan tuotannon ongelmat eivät kovin helposti johda nälänhätään. Kuten tässä jo aiemmin mainitsin, Suomen maatalouden tuotannon arvo on alle 5% Suomen BKT:stä. Vaikka tulisi totaali kato, eikä maatalous tuottaisi yhtään mitään, niin Suomessa ei nälkää nähtäisi, vaan tarvittava ruoka vaan yksinkertaisesti ostettaisiin ulkomailta.
Toisaalta esimerkiksi Irlannin väestö ei koskaan palautunut vuosien 1845-1852 nälänhädästä.
Mutta tämä ei johtunut siitä, että nälänhätä olisi tappanut 3 miljoonaa ihmistä (jonka verran Irlannin väkiluku oli vähentynyt vuoteen 1860 mennessä), vaan siitä, että maasta muutettiin joukkomäärin pois parempien taloudellisten olosuhteiden toivossa. Irlannin väkimäärä lähti tuon jälkeen nousuun vasta 1940-luvulla eli 100 vuotta kyseisen nälänhädän jälkeen. Toinen juttu Irlannin nälänhädässä oli se, että se johtui suunnilleen pelkästään siitä, että ruuantuotanto oli yhden viljelykasvin (peruna) varassa ja siihen iski tauti, joka tuhosi sadon kokonaan. Taudin mentyä ohi ruuantuotanto tietenkin palasi vanhalle tasolle, mutta väestö ei sen liikkeelle lähteneen muuttoliikkeen vuoksi enää lähtenyt kasvamaan. Niin tai näin, Irlannin väestönkasvu ei siis pysähtynyt siksi, että nälänhätä tappoi sieltä väkeä. Kuolleiden määrä oli jossain siellä miljoonan tienoilla. Se on siis äärimmäisen huono esimerkki siitä, että paikallisilla nälänhädillä olisi merkittävä mahdollisuus vaikuttaa väkimäärän kasvuun. Ja sekin oli siis 150 vuotta sitten ja sen jälkeen maailmankauppa on mennyt paljon eteenpäin. Vastaava yhden viljelykasvin romahdus ei siis aiheuttaisi nykyaikana edes noin suurta väkimäärän vähenemistä.
Yksi sana: Huoltovarmuus.
Laajemmin tästä aiheesta voisi jauhaa maatalousketjussa, mutta sanotaan nyt tässä ketjussa, että onko Suomella nyt huoltovarmuus kunnossa maataloustuotannon suhteen? Jos on, niin se, että viljelyolosuhteet ilmaston lämpenemisen mukana paranevat, ei muuta tilannetta yhtään mihinkään. Jos ei, niin sanoisin, että aika uhkapelillä mennään, jos huoltovarmuudessa lasketaan sen varaan, että viljelyolosuhteet Suomessa paranevat. Väitteeni on siis edelleen se, että ilmastomuutoksesta seuraava mahdollinen Suomen maanviljelysolosuhteiden paraneminen on täysin marginaalinen asia Suomelle johtuen siitä, että Suomen hyvinvoinnista maatalous tuottaa täysin merkityksettömän pienen osan.
yle.fi
