Ilmastopsykoosi -ketju

Sähköauton plussat ja miinukset – Pitkä koeajo on ohi, nämä ovat sähköautoilun hyvät ja huonot puolet
8.5.201905:40

SÄHKÖAUTOLLA ARJESSA Osa 6/6 Kauppalehden videojuttusarja sähköautoilusta päättyy kiitettävään välitodistukseen.



Ajot takana.Hyundai Kona Electric viihtyi Kauppalehden koeajossa pitkän pätkän talvesta kevääseen.KUVA: NIKO ROUHIAINEN

Hyundai Kona Electric -täyssähköauton koeajorupeama on takanapäin. On aika ynnätä sähköautoilun plussat ja miinukset. Molempia riittää.

Päällimmäiseksi haittapuoleksi jäi ehdottomasti toimintasäteeseen ja lataamiseen liittyvä ajomatkojen suunnittelu. Matkoja täytyy suunnitella aivan eri tavalla kuin mitä polttomoottoriin tottunut autoilija tekee.

Lataamisen hitaudesta johtuen reissuun ei aina voi lähteä silloin kun haluaa, vaan silloin kun pystyy. Ilmiö koskee sähköautoilua Suomessa, ei Hyundai Konaa tuotteena.

Sähköauto on hyvä talviauto. Se lämpenee nopeasti, eikä toimintasädekään kutistu nykyakuilla liikaa.

Sähköautolla on kiva ajaa. Tupruttava polttomoottorisisar alkaa äkkiä tuntua vastenmieliseltä etenkin kaupungissa. Fiilis on vihreä, olkoonkin ettei sähköauto valmistus- ja elinkaarensa kokonaispäästöiltään ole tällä hetkellä juuri muita autoja ekologisempi. Ajaminen on vaivatonta ja mukavaa.

Sähköautot ovat Suomessa, mutta Suomi ei ole valmis sähköautoille. Meillä on etenkin vaalien alla paljon poliittista puhetta ja tahtotilaakin, mutta ei toimeliaisuutta valtion puolelta latausverkon laajentamiseksi.

Lisäksi sähköautoilun yleistymistä vaikeuttaa vanhanaikainen taloyhtiölaki, jossa muutamakin jäärä voi torpata muiden asukkaiden sähköistämishaaveet. Onneksi kuitenkin yksityiset tahot panostavat verkon laajentamiseen.

Sähköautot ovat takuulla tulevaisuuden tapa liikkua. Tällä hetkellä vallitseva akkukäyttöisyys tosin saattaa lähivuosina kääntyä polttokennotekniikaksi, akkuja ja niiden materiaaleja kun ei mitenkään voi riittää kaikkien tarpeisiin. Tällä tekniikalla päästään eroon jopa puoli tonnia painavan akuston rakentamisesta ja raahaamisesta mukana joka ikisellä ajomatkalla. Lisäksi vetypohjainen liikkuminen sopii myös raskaan-, laiva- ja lentoliikenteen tarpeisiin.

Esimerkiksi Shell ja Toyota kartoittavat jo polttoaineen jakeluinfran muuttamista vedyn jakeluun soveltuvaksi.

Tämä on hyvä ymmärtää mahdolliseksi vaihtoehdoksi autovalmistajien puskiessa tällä hetkellä tuotteita ja tietoa lähinnä akkukäyttöisistä autoista.

Sähköautot sopivat monen arkeen, ja niillä voi suorittaa valtaosan kaikista liikkumistarpeista.

Polttomoottoriautot ovat kuitenkin Suomen tapaisessa maassa vielä toistaiseksi ainoa tapa liikkua kaikkialle. Onneksi meillä on hybridejä.


No as. oy:n "jäärät" ovat ihmisiä, joilla ei ole halua tai varaa maksaa toisten sähköautoilua. Siitähän oikeasti on kyse. En usko, että missään latauspaikkoja torpattaisiin, jos latauspaikat haluavat ne maksaisivat itse, eikä kuluja niitä tarvitsemattomille tulisi.
Olin jokusen vuosikymmenen isojen as.oy:den hallituksissa, puheenjohtajana yms. Tehtiin isoja remontteja. Suurin ongelma olivat ne osakkaat, jotka olisivat halunneet lätkiä remonttia remontinperään. As Oy:ssä asui vanhempia eläkeläisiä, joiden asuminen omassa kodissa olisi loppunut uuden päällekkäisen yhtiön korjauslainan maksamiseen. Siksi piti jaksottaa.

Suomessa taloyhtiöissä on korjausvelkaa. Se lie ensisijainen kohde, eikä se että varakkaimmat asukkaat pääsevät trendikkäästi sähköautoilemaan.

Mikään ei yleensä estä hankkimasta latauspisteitä, jos ne hankkivat itse vastaavat kuluista. Nyt "jääristä" valittajat haluavat sen jäärän lompakolle, jotta jäärä, joks ei sähköautoile, maksaisi trendiharrastuksen...
 
Silloisen Metlan tutkijoista osa väitti, että tuolla aineistolla tehtyä tutkimusta ei olisi iljetty pöydälle nostaa edes kansallisella tasolla. Mutta kv-forumeille se kelpasi ja Ylistyskuorot veisasivat todistusveisua neliäänisesti. Äkkiä tosin Metlassakin opittiin se, että tutkimusrahoitukset saa vain, kun ryhtyy todistamaan ilmastonmuutoksen puolesta....hillotolppia oli tarjolla vain siinä genressä. Yksittäiset kerettiläiset eläköityivät tai oppivat pitämään suunsa kiinni.

Muistaakseni runkomäärä oli luokkaa kymmeniä runkoja. Siitä sitten pohtimaan, miten massiivisesta aineistosta oli kyse.
Ja Mann kehui, kuinka hän joutui valikoimaan käyräänsä sopivat puut suurella vaivalla. Ja sitä toiset "hide the decline" -"tiedemiehet" kehuivat.
Itseltäni niitä posteja lukiessa"tippuivat suomut silmiltä". Ja näin, millaista käärmeöljykauppaa IPCC:n toiminta oli.
 

Sir

Luutnantti
BAN
Syntyvyyteen puuttuminen auttaa, sillä planeetalla on jo nyt liikaa ihmisiä (miljardeja). En oikein ymmärrä, miksi syntyvyyden rajoittaminen ei auttaisi väestöongelmaan.
Vastasin jo tähän monta kertaa. Maailman syntyvyys on tällä hetkellä 2.5 lasta per nainen. Se on hyvin lähellä tasoa 2.1, jota alemmas tuskin halutaan mennä, koska se on taso, jolla pitkällä tähtäimellä väestönmäärä pysyy vakiona. Se on laskenut 50:ssä vuodessa (joka on ihmiskunnan historiassa hyvin hyvin lyhyt aika) puoleen siitä, mitä se oli ennen sitä. Syntyvyys ei siis enää ole ongelma. Katsoitko sen Hans Roslingin TED-videon, johon olen tähän ketjuun antanut linkin?

Toiseksi, kuten sanoin, syntyvyys putoaa, kun ihmiset vaurastuvat. Tämä on selvästi tehokkain tapa vaikuttaa siihen. Se toisaalta todennäköisesti lisää päästöjä, jos samaan aikaan ei tehdä mitään muuta. Syntyvyyden alentaminen on siis huono keino koittaa saada maailman CO2-päästöjä pienemmiksi.

Ongelma on juuri siellä, missä väestöpohja on suurin ja väestönkasvu on suurinta.
Ei ole. Maailman CO2-päästöjen suhteen maat, joissa syntyvyys on yli 3 (eli ei tarvitse olla kovinkaan korkealla) ovat merkityksettömiä. Kuten kirjoitin, vaikka niissä syntyvyys laskisi 2.1:en huomenna, tällä ei olisi oikeastaan mitään merkitystä sen kannalta, mitä maailman pitää tehdä päästöjen vähentämiseksi. Ei mitään.

Ilman ohjausta ei mikään tavoite toteudu itsestään.
Ai ei. Otetaanpa hyvä vertailuesimerkki. Kiina vs. Taiwan. Kiinassa harjoitettiin moraalisesti erittäin kyseenalaista (ja nyt selviä ongelmia esiintuonutta) yhden lapsen politiikkaa. Kulttuurisesti täysin samanlaisessa Taiwanissa ei harjoitettu mitään syntyyvyden säännöstelyä, mutta Taiwan vaurastui nopeammin kuin Kiina. Siellä syntyvyys laski nopeammin kuin Kiinassa ja on tällä hetkellä yksi maailman alimmista ellei kaikkein alin. Mitä ohjausta syntyvyden laskemiseksi Suomessa harjoitettiin ajalla 1910-1970, jona aikana syntyvyys laski viidestä kahteen? Ei yhtään mitään. Ennemminkin päinvastoin, eli vanhemmille tehtiin erinäköisiä valtion tuottamia etuuksia. Mikä oli syntyvyyden laskun takana? Ei ehkäisyvälineiden kehitys (syntyvyyskäppyrästä on täysin mahdotonta nähdä ehkäisypillerin markkinoille tuloa), vaan ihmisten vaurastuminen. Ja sama ihan kaikkialla. Miksi teet tuollaisia väitteitä, joiden taakse sinulla ei ole mitään perusteita?

Otetaan vielä yksi esimerkki. Jemen, jossa oli vielä n. 30 vuotta syntyvyys 8.5 lasta per nainen. Tuo on ihan älyttömän korkea luku. Nyt siellä ollaan n. 4:ssä ja suunta edelleen alaspäin. Mitä ohjausta siellä sinun mielestäsi on tehty? BKT/henki kolminkertaistui siellä tuona aikana (mutta on toki nyt romahtanut sisällissodan aikana). Siinä syy syntyvyyden laskuun.

Kaikkien vaurastuminen ei ole realistinen eikä todellinen haave; maapallon resurssit eivät riitä siihen, mikäli vaurauden taso asetetaan meidän tasollemme.
Entä Suomi vuonna 1970? Siis silloin Suomessa saavutettiin se n. 2 lasta per nainen taso.

Toiseksi, voitko hieman kirjotittaa auki, mitä tuo viimeinen sinusta implikoi? Tarkoitatko, että meillä on moraalinen oikeus varallisuuteemme, mutta muilla ei ole oikeutta koittaa saavuttaa sitä tasoa, vai jotain muuta? Jos maailman resurssit riittävät vaikkapa siihen, että kaikille ihmisille olisi tarjota se taso, joka meillä oli 1970 tai sitten siihen, että meillä on nykyinen tasomme ja niillä ihmisillä, joilla se on nyt reippaasti meidän 1970-tasoamme alempi, se jää sinne tasolle, missä he ovat nyt, niin oikea tapa allokoida maailman resursseja on tuo jälkimmäinen?

Vaikka me suomalaiset poistuisimme kokonaan maailmasta ja lakkaisimme lisääntymästä, maailmanlaajuinen ongelma ei poistuisi. Jo Pietarissa on kutakuinkin saman verran populaa kuin meillä koko maassa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Onko joku väittänyt, että maailman ilmastomuutoksen torjuminen poistuisi sillä, että suomalaiset poistuisivat kokonaan maailmasta? Jos ei, niin sanoisin, että olkiukko.

Maailman resurssit eivät riitä ylläpitämään kaikkialla Monacon asukastiheyttä, mutta ymmärtänet tämän varsin hyvin.
Kyllä ymmärrän. Sitä en ymmärtänyt, että kun halusit vyöryttää taakan maailman ongelmien ratkomisesta sinne, missä "ihmisiä on paljon", niin jostain syystä tässä Monaco, jossa siis on väkeä tiheämmässä kuin missään muussa maassa, ei sinusta ole mitenkään se, jonka pitäisi ensimmäisenä olla taakkansa kantamassa.

Kysy itseltäsi, missä maissa ihmisiä on lukumäärältään paljon ja missä väestönkasvu ja siihen liittyvä ihmisen toiminta aiheuttaa luontoympäristölle eniten tuhoa ja pohdi sitä, niin pääset oikean polun alkuun. Sieltä kannattaa aloittaa.
Kuten sanoin, pinta-alaan nähden niitä on paljon Monacossa. Siellä todennäköisesti on myös aiheutettu eniten tuhoa luontoympäristölle. Ainakaan minun tietääkseni maa ei ole tunnettu koskemattomista aarniometsistä tai mistään muustakaan luontoon liittyvästä.

Kun sinulta kuitenkin menee sarkasmi totaalisesti ohi, niin väännetään nyt rautalangasta. Minusta valtioiden rajat ovat typerä tapa katsoa tätä asiaa, koska ne ovat suht mielivaltainen tapa jakaa ihmisiä erikokoisiin yksiköihin. Minun ehdotukseni oli katsoa asiaa yksilön tasolla, koska sillä tasolla kulutuspäätökset tehdään. Tällöin ei tarvitse välittää siitä, sattuuko ihminen elämään Monacossa vai Kongon demokraattisessa tasavallassa. Molemmilla ihmisillä on sama moraalinen oikeus maailman rajallisiin resursseihin ja molemmilla on sama moraalinen velvollisuus osallistua siihen, että ihmiskunnalla on jatkossakin elinkelpoinen maapallo elettävänä. Oletko tästä perusperiaatteesta eri mieltä?
 

Sir

Luutnantti
BAN
Onko nyt puhuja varma väitteestään? Ajattelin vaan, kun laajeni tuo Pohjois-Suomen "paikallinen lämpojakso" koskemaan koko pohjoista pallonpuoliskoa.. Löytyykö asiasta ihan faktatietoa? :cool::whistle:
:

"Continental-scale surface temperature reconstructions show, with high confidence, multi-decadal periods during
the Medieval Climate Anomaly (year 950 to 1250) that were in some regions as warm as in the late 20th century.
These regional warm periods did not occur as coherently across regions as the warming in the late 20th century (high
confidence). {5.5}"

"It is very unlikely that NH temperature variations from 1400 to 1850 can be explained by internal
variability alone. There is medium confidence that external forcing contributed to Northern Hemispheric temperature variability from
850 to 1400 and that external forcing contributed to European temperature variations over the last 5 centuries. " (NH=Northern Hemisphere)

Jos aiheesta haluaa pidemmin, niin luku 5.
 

Bushmaster

Greatest Leader
Tässä "Sir-altin" IPCC- "virallinen" punaviheree totuus YK:n ilmastonmuutospaneeli, jota "vastuumedia" toistaa ja referoi kuin "jumalansana-faktaa" :unsure::LOL:
(IPCC:n perustivat vuonna 1988 Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP)
(IPCC:n eli hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change)


Jutun lopusta pominto:

Täyteen reikiä ammuttu IPCC on lakkautettava. Kun vielä poliitikotkin ovat sitä mieltä, että ”science is settled” eli ilmastonmuutoksissa ei ole enää mitään tutkittavaa, niin IPCC:tä on turha elättää ja pitää hengissä. IPCC:hen voisi jättää muutaman viskaalin, joiden ainoa tehtävä olisi harjoittaa oikeaa tiedettä, yrittää kumota teoria katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä eikä etsiä todisteita sen puolesta.


Epätieteellinen IPCC tulisi lakkauttaa

Kirjoittaja Antero Järvinen

Vuosien varrella hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n, sisäpiiriläisillä olisi ollut asemansa puolesta mainio mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa paneelin toimintaa niin, että tiedeihmiset olisivat lopettaneet siihen kohdistamansa kritiikin. Koska sisäpiiriläiset ovat IPCC-sopan keittäneet, on toiveajattelua, että he alkaisivat itse siivota seteleillä vuorattua pesäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että IPCC lakkautetaan. IPCC on hyvä esimerkki siitä, että sen kaltaista organisaatiota ei tarvita millään tieteen alalla. Tieteen on oltava vapaata. Kuuluisa tieteenfilosofi Karl Popper (1975) kritisoi tieteen häpäisevien monopolien luomista, jollainen IPCC on. Jos joku kuitenkin järjen vastaisesti haluaisi nostaa IPCC:n tuhkista uudenlaisen tieteellisen ilmasto-organisaation, annan muutaman vihjeen kuinka se pitäisi tehdä. Vihjeet paljastavat lukijalle nykyisen IPCC:n uskottavuutta murentaneet suurimmat heikkoudet.

Täyteen reikiä ammuttu ja tieteen vastainen IPCC
on laukautettava!
Peruslähtökohta olisi tietysti se, että yhtään vanhassa IPCC:ssä ryvettynyttä henkilöä ei pitäisi ottaa mukaan uuden IPCC:n toimintaan, ei ainakaan sen johtotehtäviin. Johtotehtävät tulisi olla lyhytaikaisia, korkeintaan kolmivuotisia, ja ilman uudelleen valinnan mahdollisuutta. Konsensuksesta puhuminen ja eri miltä olevien tiedeihmisten mustaaminen olisi tyystin loputtava. Ne jos mitkä paljastavat organisaation epätieteellisyyden. Päinvastoin, jos kerran kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys, uuden IPCC:n kuin myös oppilaitosten tulisi kannustaa ja rahoittaa tiedeyhteisöä etsimään hypoteesista heikkouksia ja iloita niiden löytymisestä. Jos konsensus kuuluisi tieteen standardeihin, me uskoisimme yhä, että Maa on litteä.

Jatkuvista ja vääriksi osoittautuvista kauhukuvien ’ennustamisesta’ pitäisi myös luopua kasvojen säilyttämiseksi. Klimatologisten aineistojen rukkaaminen haluttuun suuntaan pitäisi tehdä mahdottomaksi purkamalla aineistojen haltijoiden monopolit, mikä estäisi tarkoitushakuisen maalitolppien siirtämisen eli datan muuttamisen tukemaan alati vaihtuvia hypoteeseja. Uuden IPCC:n sääntöihin tulisi kirjata tärkeä pykälä, jossa heidän edustajansa eri maissa velvoitettaisiin tulemaan riippumattoman tahon vähintään kerran vuodessa järjestämään kriittiseen mediatapahtumaan, jonka sisältöön ja kysymyksiin he eivät voisi vaikuttaa. Ilmastopolitiikassa olisi vältettävä nykyisen kaltaista populismia ja totalitarismia, joiden tunnuspiirre on vaihtoehtojen etsimisen karttaminen.

Vuodesta 1990 IPCC on tuottanut 5-6 vuoden välein raportteja, joissa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen (CO₂) ilmastovaikutusten argumentit ovat muuttuneet raportista toiseen. IPCC ei ole koskaan myöntänyt, että aikaisemmat epäonnistuneet selitykset olisivat olleet vääriä, vaan se on jatkuvasti keksinyt uusia selityksiä. Avaruusfyysikko Fred Singer (2013) on laatinut selityksistä lyhyen yhteenvedon (IPCC’s Bogus Evidence for Global Warming), joka löytyy netistä. Jos haluat laajemman yhteenvedon, katso McKitrickin ja kumppaneiden kirjoitus (Independent Summary for the Policymakers, 2007).

Toinen kuuluisa astrofyysikko, Malcolm Ross, on sanonut, että ajatus siitä, että ihminen on merkittävästi lämmittänyt ilmastoa on ylivoimaisesti suurin tieteellinen väärinkäyttö, jonka hän koskaan nähnyt. Singerin ja monien muiden perusteltu kanta on, että IPCC ei ole onnistunut osoittamaan, että ihmisen toiminta, erityisesti CO₂-päästöt, vaikuttaisi merkittävästi ilmastoon. Tärkeä syy tähän onnettomaan tilanteeseen on se, että IPCC:n raportit eivät arvioi suurempaa ja oleellisempaa kokonaisuutta, sitä mitä tiede sanoo ilmastonmuutosten syistä ylipäätään, vaan keskittyy pelkästään ihmisen vaikutuksiin. Tämän vuoksi IPCC:n johtopäätöksiä ei pidä käyttää ilmasto- tai energiapolitiikan perusteena.

Lisäksi on muistettava, että IPCC on poliittinen propagandajärjestö pikemminkin kuin tiedejärjestö. Vaikka raportteja on ollut laatimassa tiedeihmisiä (tosin myös ympäristöaktivisteja ja gradulaisia), kansalliset hallitukset valitsevat niiden kirjoittajat usein ideologisin perustein. Hallitusten edustajat editoivat raporttien luetuimman osan, lyhyen yhteenvedon Summaries for the Policymakers, suljettujen ovien takana viikkoja käytävän politikoinnin jälkeen. Sitten raportin paksua tieteellistä osaa rukataan jälkikäteen poliitikkojen haluamaan suuntaan! Lopuksi poliitikot väittävät, että koko raportti edustaa tieteen käsitystä ilmastonmuutoksesta! Ja media tiedetoimittajineen nielaisee poliittisen yhteenvedon sellaisenaan.

Kun ilmaston lämpeneminen ja ilmastonmuutos ovat
vetäneet vesiperän, ilmastohysterian ylläpitäjät ovat
löytäneet uuden, hennon oljenkorren, sään ääri-ilmiöt,
jolla he yrittävät saada toivottomalle asialleen jatkoaikaa.
IPCC:n raporteissa esiintyvät prosenttiarviot ihmisen vaikutuksesta ilmastoon perustuvat muutamien henkilöiden subjektiivisiin mielipiteisiin eli arvauksiin eivätkä todennettavissa oleviin tilastollisiin analyyseihin. Samaan aikaan kasaantuu painavaa tieteellistä näyttöä katastrofaalista ilmastonmuutospropagandaa vastaan. Ennen internet-aikakautta IPCC:n ja poliitikkojen massiivinen työ olisi luultavasti myynyt hetkessä läpi heidän hullunkurisen sanomansa, elämälle välttämättömän hivenkaasu CO₂:n tuhoamisen tärkeyden. Kun asianosaiset huomasivat, että ilmasto ei lämpenekään mallien mukaisesti, he hylkäsivät ilmaston lämpenemishullutuksen ja alkoivat propagoida epämääräisen ilmastonmuutoksen puolesta, jota on mahdotonta testata tieteellisesti. Kun kansalaiset näkivät senkin onttouden (ilmastohan muuttuu jatkuvasti), propagandistit alkoivat puhua sään ääri-ilmiöistä. Ainahan jossakin päin maailmaa havaitaan jokin satunnainen äärevä sääilmiö, jota kauhistella. Tilastot eivät kuitenkaan tue väitteitä ääri-ilmiöiden runsastumisesta.

Tieteessä käytetään tieteellistä metodia, jossa hypoteesia testataan vertaamalla reaalimaailmasta kerättyä dataa kulloisenkin hypoteesin johtopäätöksiin. IPCC karttaa tieteellistä metodia. Jos johtopäätökset ja reaalimaailma eivät vastaa toisiaan, hypoteesi hylätään. Tieteelliseltä kannalta on täysin epäoleellista, kuinka monta tiedeihmistä, järjestöä, presidenttiä, rautatie-insinööriä, kirkonmiestä tai filmitähteä kannattaa jotakin hypoteesia. Ne jotka itsepintaisesti jatkavat väärän hypoteesin puolustamista etsimällä sille konfirmaatioharhan mukaisesti tukea, osoittavat joko tietämättömyytensä tieteellisestä metodista tai taipumuksensa tieteen väärinkäyttöön. Katastrofilla pelottelijoiden pitää itse osoittaa, että lämpenemishypoteesia ei voida tieteellisesti kumota. Mikään muu ei kelpaa todisteeksi. IPCC:n tapa luetella argumentteja, kuten jään sulamista tai merenpinnan nousua, ei käy, sillä ne kertovat pelkästään siitä, että luonto muuttuu, mutta ei mitään muutosten syistä.

Tietokonemallien mielikuvitusmaailma, lämpötilaennusteet
(climate predictions), ovat vuosi vuodelta yhä kauampana
todellisuudesta, mitatuista lämpötiloista (actual temperatures).
IPCC on siis epätieteellisesti pyrkinyt todistamaan oikeaksi yksipuolisen hypoteesinsa, ihmisen aiheuttaman katastrofaalisen ilmaston lämpenemisen, eikä tieteen mukaisesti kumoamaan sitä. Vaikka IPCC olisi oikeassa väitteissään, mikä näyttää faktojen perusteella vuosi vuodelta yhä epätodennäköisemmältä, se että se ei ole koskaan yrittänyt kumota hypoteesiaan tarkoittaa, että sitä ei ole voitu myöskään hyväksyä. Tietokonepohjaiset ilmastomallit voivat olla käyttökelpoisia apuvälineitä, mutta niiden avulla hypoteesia ei voida kumota eikä hyväksyä. Mallit eivät vertaa hypoteesien seurauksia reaalimaailmasta kerättyyn dataan muulla tavalla kuin vertaamalla menneen ajan lämpötilatietoja, joita matkimaan mallit on alun perin viritetty. Kun kerran ilmastomallit eivät kykene ennustamaan tulevaisuutta, se osoittaa, että ilmaston muutosten kaikkia syitä ei tunneta. Tieteen kultaisen säännön mukaan surkeat mallit kuuluu heittää romukoppaan.

IPCC:n ilmastomalleihin perustuvalla ihmisperäisellä lämpenemisväitteellä on mittavat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset. Poikkeuksellisten väitteiden tueksi on syytä vaatia poikkeuksellisen vahvaa näyttöä, jota IPCC ei ole pystynyt antamaan. Yksi halpa keino, josta IPCC voisi aloittaa, on ensimmäisten IPCC:n raporttien (1990, 1995) mallien oikeaan osuvuuden testaaminen havainnoilla, jotka on tehty mallien rakentamisen jälkeen, siis verrata mallien povaamaa tulevaisuutta meidän menneisyyteen (lähes 30 vuoden ajanjakso).

Näitä vanhoja malleja pidettiin luotettavina, kun ne luotiin. Niiden hyvyyden testaaminen välivuosina kertyneellä datalla antaisi edes vähän pohjaa arvioida, onko meillä nyt riittävän vahvoja todisteita ryhtyä radikaaleihin, lähes kaikki voimavarat vieviin, poliittisiin ilmastotalkoisiin huterien mallien perusteella. Reaalimaailmassa on aina vaihtoehtoja ja niiden riskejä pitää arvioida. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lämpöaallot tappoivat 8589 ihmistä, mutta kylmäaallot 16313 ihmistä 1979-2002 (ks. Tšekin tasavallan presidentin, 2003-2013, Václav Klausin kirja Blue Planet in Green Shackles, 2008).

Pelkkä onnistunut ennustus lämpötilan noususta on riittämätön, naiivi ennustus, koska maailma on lämmennyt pikku jääkauden jälkeen hitaasti ja melko tasaisesti jo 200 vuotta. Sen sijaan vuoden 1990 mallien pitäisi pystyä ennustamaan vaikkapa lämpenemisen loppuminen noin 1998-2015. Ennen mallien kunnollista testaamista niillä on turha povata lämpötiloja sadan vuoden päähän! IPCC:n ennustukset ulottuvat poikkeuksetta kauas tulevaisuuteen. Miksei vaikkapa 10 vuoden päähän, jolloin ennustajat olisivat vielä elossa? IPCC:llä pitkän ajan ennusteiden virhemarginaalit ovat vain asteen kymmenyksiä ja pienempiä kuin lyhyen ajan ennusteiden marginaalit. Toisin kuin muilla tieteen aloilla, klimatologiassa ennusteiden ketjuttaminen näyttää jollakin mystisellä tavalla lisäävän niiden luotettavuutta.

Muut kuin IPCC, jolle asia kuuluisi ja jolla olisi siihen mittavat resurssit, ovat testanneet ilmastonlämpenemishypoteesia (esim. Carlin 2011). Useat testit ovat kumonneet hypoteesin. Jo yksi kumoaminen on tietysti tieteellisesti riittävä. Tavallinen kansalainenkin voi helposti tarkistaa IPCC:n erehdyksen esimerkiksi vertaamalla netissä maapallon lämpötilan kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana suhteessa IPCC:n ennustuksiin. Jos IPCC olisi tieteellinen organisaation, se olisi kauan sitten todennut olleensa väärässä, pahoitellut rahan ja resurssien tuhlausta ja lakkauttanut itse itsensä.

Tietokoneiden suoltamien ilmastomallien ennustuskyky
on ollut huvittavan heikko.
Äiti Luonto on puhunut: vain ideologia/uskonto tukee katastrofaalista ilmaston lämpenemistä. IPCC:n pseudotieteelle on olemassa tieteellisiä vaihtoehtoisia hypoteeseja, jotka ovat toistaiseksi läpäisseet tieteelliset kumoamisyritykset kuten esimerkiksi, että ilmastonmuutokset ovat riippumattomia hivenkaasu hiilidioksidista, erityisesti ihmisen tuottamasta hiilidioksidista. Uusien tutkimusten mukaan hiilidioksidin ja globaalin lämpötilan kohoaminen johtuu geofysikaalisista tekijöistä eikä ihmisestä. Data ei tue oletusta, että ilmakehän hiilidioksidi olisi sään/ilmaston säätelijä ja että ihmisen CO₂-päästöt kontrolloisivat ilmakehän CO₂-pitoisuutta. IPCC:hen käytetyistä sadoista miljoonista osa olisi pitänyt käyttää vaihtoehtoisten hypoteesien testaamiseen eikä laittaa kaikkia munia yhteen koriin. Jos ilmastonmuutokset olisivat pääsääntöisesti ihmisen aiheuttamia, IPCC:n olisi pitänyt aluksi osoittaa, että ihmisen aiheuttamaksi väitetty muutos ylittää luonnon luonnollisen vaihtelun suuruuden, mitä se ei tee.

IPCC:llä ei ole empiirisiä todisteita siitä, että ihmisen CO₂-päästöt ovat pääsyy ilmaston lämpenemiseen. IPCC-tiedeihmisten ainoa ’todiste’ on se, että he eivät ole 30 vuoden aherruksen jälkeen keksineet asialle muutakaan selitystä. Harjoitettu deduktiivinen logiikka ei ole tässä tapauksessa tieteellisesti pätevä, koska päättelyketjusta puuttuu induktiivinen, havaintoihin perustuva osa. Murheellista on myös se, että IPCC:n ja poliitikkojen ’settled science’ perustuu tälle epätieteelliselle logiikalle, jonka perusteella he lapsellisesti pilkkaavat kriittisiä tiedeihmisiä mm. holokaustin kieltäjiksi. Epätieteellisempää ajatusta kuin ’settled science’, päätökseen saatettu tiede, on mahdotonta löytää.

IPCC:n katastrofiennusteet lepäävät heikon ja toistaiseksi todistamattoman oljenkorren varassa: muut tekijät kuten vesihöyry muka moninkertaistaisivat hiilidioksidin lämmittävän vaikutuksen ns. positiivisten eli vahvistavien takaisinkytkentämekanismien kautta. IPCC:n uskottavuuden kannalta on valitettavaa, että yhtään tällaista positiivista takaisinkytkentämekanismia ei ole löydetty luonnosta ja että on olemassa suurempi todennäköisyys että nämä mekanismit ovat negatiivisia eli CO₂:n lämmittävää vaikutusta hillitseviä. Elämälle välttämätöntä hiilidioksidia on ilmakehässä niukasti. Jo nyt on nähtävissä, että CO₂:n lisäyksestä on ollut hyötyäkin: kasvillisuus on alkanut kukoistaa karuillakin mailla. IPCC on aiheetta pelotellut hiilidioksidilla mm. väittämällä, että sen kiertoaika olisi satoja vuosia, kun se todellisuudessa on vain kymmenkunta vuotta. Virhettään IPCC ei ole korjannut.

Olennaisia kysymyksiä ovat kuinka paljon ilmasto muuttuu, mikä siitä on ihmisen osuus, onko muutos pahaksi vai hyväksi ja voimmeko me tehdä asialle jotakin taantumatta kivikauteen ja tappamatta miljoonia ihmisiä? IPCC väittää, että viimeisen 150 vuoden aikana maapallon keskiarvoistettu ilmasto on lämmennyt luonnollisista ja ihmisen aiheuttamista syistä arviolta 0,8 astetta verrattuna esiteolliseen poikkeukselliseen kylmään aikaan. Se ei kuitenkaan kerro, että mittaussarjan 95 %:n luottamusväli on ±1 astetta, mikä tarkoittaa, että mainittua 0,8 asteen muutosta ei voida tilastollisesti erottaa nollasta (Frank 2011). Ihmiset voivat pitää uskonnolliset/ideologiset uskomuksensa niin halutessaan, mutta heidän ei pitäisi väittää, että ne perustuvat tieteeseen, jos uskomuksia ei voida vahvistaa tieteellisen metodin mukaisesti. Väärää hypoteesia ei myöskään pitäisi käyttää argumenttina energiatuotannon tuhoamiseksi, joka tulee meille erittäin kalliiksi.

On tärkeää, että tiede ohjaa ympäristölinjauksia eivätkä polittiikka ja ideologia. Ero on siinä, että tiede perustuu, tai ainakin sen pitäisi perustua, reaalimaailman ilmiöiden vertailuun tavalla, joka on toistettavissa ja todistettavissa. Kun ympäristölinjaukset perustuvat ideologiaan tai polittiikkaan, vaarana on, että ne eivät kykene tuottamaan tieteellisesti pätevää ja siten käyttökelpoista tulosta. Ilmaston lämpeneminen on tästä oppikirjaesimerkki. Vuosi vuodelta aika on tieteen puolella, koska yksikään katastrofaalisista ilmastomuutosennustuksista ei ole toteutunut. Kuinka kauan tuhon kauppiaat voivat vielä myydä apokalypsistaan ilman todisteita? Valtiot ovat syytäneet IPCC:lle ja muille ilmasto-organisaatioille suunnattomasti rahaa mm. tietokonemallinnukseen, jotka eivät osoita muuta kuin sen, että tietokonemallinnus on kallista ja vähäarvoista tieteellisten hypoteesien testaamisessa, varsinkin kun kyseessä on kaaottinen monimuuttujajärjestelmä.

Miksi tiedepolittiikka ja -hallinto ovat niin kehnoja alalla, jossa niiden oletetaan olevan päteviä? Eräs syy on se, että on synnytetty laaja ja byrokraattinen järjestelmä, jossa tiedeihmiset jättävät tutkimushakemuksia erilaisiin (poliittisiin) tiedeohjelmiin, joissa hanke-esitykset vertaisarvioidaan. Ilmastotutkimuksessa ongelmana on se, että vertaiset ovat usein tutkijoita, jotka ovat harjoittaneet huonoa tiedettä vuosikymmeniä ja hyväksyvät siksi vain hankkeita, jotka tukevat heidän omia hypoteesejaan. Ja tätä epätoivottavaa tieteellistä tilaa on vuodesta 1988 pahentanut IPCC, jonka tehtävänä on alusta alkaen ollut edistää huonoa tiedettä, sillä tieteen periaatteiden vastaisesti se on arvioinut vain ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia. Ennen kuin asiaa oli edes kunnolla tutkittu, oltiin varmoja, että lämpeneminen oli totta ja että se oli ihmisen syytä.

Vuosina 2009 ja 2011 Climategate-tietovuodot paljastivat IPCC:n ja ilmastotutkimuksen mädännnäisyyden. IPCC:n ajama ilmaston lämpeneminen alias ilmastonmuutos alias sään ääri-ilmiöt täyttää ideologian tunnuspiirteet: epäilyksen puute, väittelyn suvaitsemattomuus, auktoriteettiin vetoaminen ja halu rangaista eri mieltä olevia. Naisiin kohdistuneen seksuaalisen häirinnän vuoksi helmikuussa 2015 eroamaan joutunut IPCC:n pitkäaikainen puheenjohtaja, rautatie-insinööri Rajendra Pachauri, puhui erokirjeessään jopa uskonnosta: ”For me the protection of Planet Earth, the survival of all species and sustainability of our ecosystems is more than a mission. It is my religion and my dharma.”

Vääriksi osoittautuneet katastrofiennustukset ovat olleet IPCC:n tavaramerkki. Koska järjestön olemassaolo perustuu pelotteluun, sen on epätieteellisesti keksittävä jatkuvasti uusia uhkakuvia. Kuvassa IPCC:n pitkäaikainen (2002-2015) puheenjohtaja, rautatie-insinööri Rajendra Pachauri, joka joutui myöntämään IPCC:n olleen väärässä povatessaan Himalajan jäätiköiden sulamista vuoteen 2035 mennessä. Jäätiköiden sulamisen sijasta IPCC toivottavasti sulaa jo paljon ennen vuotta 2035.

Täyteen reikiä ammuttu IPCC on lakkautettava. Kun vielä poliitikotkin ovat sitä mieltä, että ”science is settled” eli ilmastonmuutoksissa ei ole enää mitään tutkittavaa, niin IPCC:tä on turha elättää ja pitää hengissä. IPCC:hen voisi jättää muutaman viskaalin, joiden ainoa tehtävä olisi harjoittaa oikeaa tiedettä, yrittää kumota teoria katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä eikä etsiä todisteita sen puolesta.

 
Viimeksi muokattu:

Bushmaster

Greatest Leader
Kyllähän tästä "ilmasto-hihhuloinnista" ja IPCC:n touhusta on ollut tietoa jo vaikka kuinka pitkään mutta kun "vastuumedia" ei siitä juttua tee muutakuin syyllistäen ja haukummalla niitä valheeksi (ihan kuten mokutus ja matutus agendaa kritisoivia/arvostelevia)

Mutta lukekaa tämä juttu (ja tätä linkkiä) niin se voi "avata silmiä" ja ymmärrystä mistä tässä "ilmastomuutos-agendessa" on kyse ja miten sitä toteutetaan.. Tieto kyllä löytyy kun vain jaksaa etsiä eikä tarvitse olla vain "Sir-altin vastuumedian" informaation varassa...


tiistai 23. huhtikuuta 2013
Ilmastotieteen epätieteellisestä argumentoinnista?

Konsensus"tieteet"

Ilmastotiede - jos sitä nyt tieteenalaksi voi kutsua - poikkeaa monella tavalla niistä tieteenaloista, joita minä aikanaan opiskelin, ja joihin tukeuduin työelämässä. No tunnustan suoraan, mitä siitä ajattelen. Pidän nykyistä ilmastotieteen valtavirtaa enemmän tieteen kaapuun naamioituneena poliittisideologisena liikkeenä, jonka keskeisintä hypoteesia hiilidioksidin määräävästä asemasta ilmastomme säätäjänä voi pitää yhtä uskottavana kuin homeopatian, astrologian, refleksologian ja kreationismin keskeisiä oppeja. Näille kaikille yhteistä on horjumaton ja sisäisen tai ulkoisen kritiikin kieltävä usko hypoteesin lopulliseen oikeassa oloon.

No tietysti samanlaisia ilmiöitä on esiintynyt muidenkin tieteiden alueilla. Kommunistihallintojen alaisuudessa lähes kaikki tieteet saivat ainakin yhteiskunnalliset perusteensa marxilais-leniniläisistä lähtökohdista. Tänäkin päivänä meillä on vielä jäljellä tutkijayhteisöjä, jotka kaipaavat noiden aikojen kaikuina lähtökohdikseen ihmisen syyllistämistä. Tämä on tuttua tietysti vaikkapa sosiologian nais- ja kulttuuritutkimuksien saroilta. Yhteistä näille ja myös nykyiselle ilmastotieteen valtavirralle on vahva linkki politiikkaan. Ne ovat ehkä kaikkein politisoituneimpia tieteenaloja tai niiden osia.

Tiedän hyvin, että yllä olevat kappaleet eivät vakuuta todellisia skeptikkoja, joita tieteen ystävät ja harjoittajat aina ovat. Katsotaanpa, miten ilmastotieteilijät argumentoivat tiedeyhteisön sisällä ja myös julkisuudessa. Se on aika paljastavaa.

Pohjoismaiden suurin riippumaton tutkimuslaitos, Sintef, julkaisi hiljattain tutkimuksen ilmastokeskustelun tilasta. Tuo tutkimus on otsikoitu "Yksimielisyys ja erimielisyys, väittely ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta". Tutkimuksen pääkirjoittajana ollut Emil A. Røyrvik käy läpi sekä ilmastotieteen päävirran että sen kriitikoiden keskeisimmät argumentit ja tulee johtopäätöksiin, joihin minäkin olen tullut. Mutta katsotaanpa ennen johtopäätöksiä nuo argumentit lyhyesti.

Ilmastotieteilijät - tai oikeammin ilmastoaktivistit - perustelevat väitteidensä vaikuttavuuden erityisesti poliitikoille seuraavin argumentein:

  1. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on muodostanut yksimielisyyden siitä, miten maapallon ilmasto reagoi ihmisen vaikutukseen perustuen IPCC:n raportteihin.
  2. Ilmastotiede on lähes yksimielinen ihmisen syyllisyydestä ilmaston viimeaikaiseen lämpenemiseen (CAGW) perustuen kolmeen tutkimukseen (Doran ja Zimmermann 2009, Oreskes 2010, Anderegg 2010).
  3. Suurin osa kansallisista tiedeinstituutioista tukee em. kahta asiaa.
Skeptikoiden kritiikki kohdistuu noihin kaikkiin kolmeen asiaan. Heidän mielestään IPCC:n konsensus johtuu poliitikkojen ylivallasta IPCC:ssa, ilmastotiede ei ole ollenkaan niin yksimielinen kuin em. tutkimukset väittävät, ja myös kansallisilla tasoilla on huomattavia erimielisyyksiä.

Seuraavaksi Sintefin selvitys analysoi ilmastokeskustelun kuumimpia aiheita, joiksi se nimeää lätkämailaa muistuttavat ja menneisyyteen ulottuvat lämpötilarekonstruktiot, globaalin lämpötilamittauksen nykytilan ja monille johtaville ilmastotieteilijöille kiusalliset tietovuodot.

Sintefin selvitys toteaa, että skeptikoiden epäilykset ovat hyvin argumentoituja. Ilmastotieteen yksimielisyys ja uskottavuus suorastaan murenee Sintefin selvityksessä, ja sen mukana tietysti enemmän tai vähemmän poliittisiksi muodostuneiden IPCC:n ja kansallisten tiedeneuvostojen uskottavuus oleellisesti vähenee.

Mutta lopullisen niitin ilmastotiede ja sen johtavat elimet saavat oikeastaan vasta johtopäätösluvussa, jossa Sintel käyttäen norjalaisia esimerkkejä todistaa tieteenalan ja sen poliittisten kannattajien argumentoinnin länsimaisen tieteen ihanteiden vastaiseksi. Aivan erityisen selkeästi Sintef osoittaa, että tieteessä konsensus ei ole oleellista, mutta jatkuva epäily vallitsevaa paradigmaa kohtaan sitä on. Sitä oikea ja eteenpäin vievä tiede aina on.

Lopussa Sintefin selvitys lainaa tarkasti aistivan kirjailija Michael Crichtonin sanoja: "Tieteessä yksimielisyys on joutavaa. Tärkeintä ovat toistettavat tulokset. Historian suurimmat tiedemiehet olivat niitä, jotka rikkoivat yksimielisyyden. Ei ole yksimielistä tiedettä. Jos se on yksimielistä, se ei ole tiedettä. Jos se on tiedettä, se ei ole yksimielistä. Loppu."

Kun muistamme vaikkapa Ilmatieteen laitoksen johtokaksikon, Petteri Taalaksen ja Mikko Alestalon, vakioargumentoinnin, voimme todeta heidän syyllistyvän poikkeuksetta tieteenvastaiseen propagointiin, kun he lähes kaikissa esiintymisissään vetoavat juuri noihin kolmeen edellä mainittuun yksimielisyyden aiheeseen. Alestalohan on jopa kirjoittanut propagandaohjeistusta erimielisten hiljentämiseksi.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleeni aivan erinomainen ajatus ilmastotieteen kotimaisesta kehittämisestä. Jospa yksityistettäisiin tämä yksimielisen tieteen tyyssija, Ilmatieteen laitos. Ei suoraa valtion rahoitusta - vain tilauksia - ja markkinoille tilaa myös itsenäisille palveluntarjoajille. Pärjätköön Sintefin tavoin markkinaehtoisesti. Paranisiko argumentointi? Opettaisivatko markkinat tieteellistä epäilyä?

Sintefin raportti on lähdeviitteineen 82 sivun mittainen. En mitenkään kyennyt luomaan täydellistä selostusta siitä yhteen lyhyeen blogikirjoitukseen. Niinpä suosittelen sujuvasti englantia lukeville tunnin verran ajan varaamista tuohon raporttiin tutustumiseksi. Aika ei mene hukkaan.
 

Bushmaster

Greatest Leader

rööperi

Kapteeni
BAN

Proposal to spend 25% of EU budget on climate change

Eight European countries have called for an ambitious strategy to tackle climate change – and to spend a quarter of the entire EU budget on fighting it.

The joint statement says the EU should have net-zero greenhouse gas emissions by 2050 "at the latest".

It was signed by France, Belgium, Denmark, Luxemburg, Netherlands, Portugal, Spain, and Sweden.

The group says their plan can "go hand in hand with prosperity" and "set an example for other countries to follow."

The position paper comes ahead of a major summit of European leaders in Romania, beginning on Thursday, which will discuss the future of Europe and the EU's strategy for the next five years.

But not everyone is on board - there are 28 countries in the EU, and several of those absent from the joint position statement are significant players - including Germany.

What does the paper say?
The position of the eight countries is that climate change has "profound implications for the future of humanity" and that its impacts are already apparent - citing "the heat waves and scorching fires of last summer".

The group also say that their citizens are clearly concerned "as shown by the recent mobilisation of young people" - in an apparent reference to the wave of walk-outs and marches by schoolchildren across the continent.

The Extinction Rebellion protests in London in April also gained widespread attention and have spread to other countries.

"The EU budget currently under negotiation will be an important tool in this respect: at least 25% of the spending should go to projects aimed at fighting against climate change," the paper said.

A climate change activist with her body painted demonstrates around Parliament Square during the Extinction Rebellion protest in London, Britain April 23, 2019
Image captionClimate change activists from Extinction Rebellion held mass demonstrations in London
It also added that "as a general principle" the EU budget should not fund anything which would add to climate emissions.

The eight want the EU to announce a policy of zero emissions by 2050 at the United Nations climate summit in September, and strengthen its existing targets at the same time.

At the moment, EU countries are required to cut greenhouse gas emissions by 20% from their 1990 levels by 2020, with the aim of raising that to a 40% reduction by 2030. But many are set to miss these targets - some by a wide margin.

Some of the eight countries behind the proposal have already made stronger commitments. French President Emmanuel Macron has made climate change a key issue for campaign speeches, while Sweden has already announced plans to become carbon neutral by 2045.

What about the other 20 countries?
Speaking at a press conference with Dutch Prime Minister Mark Rutte on Monday, Mr Macron said the joint document was "ambitious" and that "we are in the middle of building a coalition on this".

The goal of a carbon-neutral Europe by 2050 is not new - it was proposed by the European Commission, which is the starting point for European Union legislation, in November 2018.

The Commission's plan was based around the Paris agreement targets of keeping global warming to "well below" a 2C increase, and "pursue efforts" to reach 1.5 degrees as a limit.

But such proposals need the support of the European Parliament – and ultimately the approval of the European Council, made up of the leaders of each member state.

Those leaders will be meeting informally at the summit in Sibiu, Romania. The position paper by eight of them is likely to be used as a launching point to bring others on board.

But several countries oppose strengthening current commitments, which have proven difficult to stick to just two years after the Paris climate agreement was signed.

Political and economic giant Germany is among them, fearing that further action could damage its industry. Poland, which still relies on coal for power, is among the central European nations opposed to such plans.

The UK, meanwhile, will be represented at the summit – by the Brexit Secretary, Stephen Barclay. Prime Minister Theresa May is not expected to attend.
Olisivat pistäneet samantien 50%:iin. Verot pidetään yhtä korkealla ja ohjataan puolet koko potista yrityksille, että joku "tiedemiesten" tehtailema puolen asteen ilmastohuuhaa voidaan motittaa.
 

Bushmaster

Greatest Leader

Lähentymistä ilmastotutkijoiden kesken
6.5.2019 09:49 Jouni Aro

  • Ilmaston lämpeneminen alkoi yli 400 vuotta kestäneen kylmän kauden jälkeen
    Ilmaston lämpeneminen alkoi yli 400 vuotta kestäneen kylmän kauden jälkeen
Luennoitsija ja ilmastotutkija tohtori Tamsin Edwards on todennut skeptikkotutkijoiden olleen oikeassa ja IPCC:n antaneen liian yksipuolista ja liioiteltua kuvaa ilmaston lämpenemisestä. Luonnollisilla tekijöillä on suurempi rooli kuin raporteissa on kerrottu. Arktisen alueen 20 vuotta jatkunut sulamistrendi ei välttämättä jatku. Antarktinen alue on kerännyt lisää jäätä jne.

Skeptikkopuolella on hyviä ihmisiä, heitä on turhaan syytetty mistä milloinkin, kun on vain ollut eri näkemyksistä kysymys ihmisen osuudesta maapallon lämpenemiseen. Luonnollisilla tekijöillä on ollut koko ajan roolinsa, vaikka ihmisen osuudesta on toisen maailmansodan jälkeen ollut havaittavaa kasvua liittyen maankäyttöön jne. 1/3 ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta on johtunut maaperän köyhtymisestä, vaikka fossiilisista polttoaineista on puhuttu yksinomaan.

Tulevaisuudesta emme kuitenkaan tiedä mitään, mikä ei tarkoita, että ilmastotutkijat eivät tiedä tai ymmärrä mistään mitään, vaan on elettävä epävarmuuden kanssa. Lämpenemistä on mahdollisesti liioiteltu, jäätiköt eivät sula nopeasti, merenpinta ei nouse montaa metriä. Tulevaisuus näyttää epävarmalta ja sen kanssa on elettävä.
 

Bushmaster

Greatest Leader
Hyvä kommentti linkkeineen edellisestä jutusta:


Tapio Simonen
6.5.2019 11:55

Kun ilmastonmuutosta kokonaisarvioidaan, on otettava huomioon (ilmaston lämpötilojen vaihteluissa) luonnollisten tekijöiden, kuten auringon kokonaissäteilyn (TSI) ja aurinkosyklien voimakkuuden vaihteluiden vaikutukset planeetta Maata ympäröivän magneettikentän muutoksiin, mikä puolestaan päästää/estää kauempaa avaruudesta tulevien energiarikkaiden kosmisten hiukkasten muuttuvaa (päästää läpi/estää) vaikutusta pilvisyyteen ja sitä kautta ilmaston lämpötiloihin.

Alla olevien linkkien aiheet:

Ilmastoskeptikot
https://www.tapionajatukset.com/37099

Aurinkofyysikkojen tutkimukset ilmaston vaihteluista
Ilmastotutkija, astrofysiikan tohtori Judith Lean

https://www.researchgate.net/profile/Judith_Lean
http://www.nasonline.org/member-directory/members/...
https://www.google.com/search?q=judith+lean+ilmast...

Profesori Valentina Zharkova
https://www.researchgate.net/profile/Valentina_Zha...
https://prabook.com/web/valentina_vladimirovna.zha...

Suomenkielinen yhteenveto (Judith Leanin ja Valentina Zharkovan tutkimuksista)

https://www.tapionajatukset.com/36782
UUSI TUTKIMUS

https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/1...
 

Sarek1

Ylipäällikkö
D4E324D0-F4F7-4682-9ADD-6756394C31EB.jpeg
Joskus vaikuttaa siltä, että hihna jää hiihtämään. Mutta ei se mitään, kokeillaan hihnasprayta.

Vastasin jo tähän monta kertaa. Maailman syntyvyys on tällä hetkellä 2.5 lasta per nainen. Se on hyvin lähellä tasoa 2.1, jota alemmas tuskin halutaan mennä, koska se on taso, jolla pitkällä tähtäimellä väestönmäärä pysyy vakiona. Se on laskenut 50:ssä vuodessa (joka on ihmiskunnan historiassa hyvin hyvin lyhyt aika) puoleen siitä, mitä se oli ennen sitä. Syntyvyys ei siis enää ole ongelma. Katsoitko sen Hans Roslingin TED-videon, johon olen tähän ketjuun antanut linkin?

Toiseksi, kuten sanoin, syntyvyys putoaa, kun ihmiset vaurastuvat. Tämä on selvästi tehokkain tapa vaikuttaa siihen. Se toisaalta todennäköisesti lisää päästöjä, jos samaan aikaan ei tehdä mitään muuta. Syntyvyyden alentaminen on siis huono keino koittaa saada maailman CO2-päästöjä pienemmiksi.
1. Jo nykyinen väestömäärä on ympäristön kannalta liian suuri. Ja maapallon väestömäärä lisääntyy koko ajan entisestään. Siksi väestömäärän vähentäminen olisi tarpeellista.
2. Vaurastuminen edellyttää nykymenetelmillä ja -tyylillä luonnon tuhoamista (resursseja ja raaka-aineita tarvitaan yhä enemmän ja enemmän) ja mitä useampi vaurastuu, sitä laajemmaksi tuho käy. Ja väestömäärän kasvaessa - tämä on varsin yksinkertaista, rakas Watson.

Sivujuonne: Minulla ja vaimollani on kolme lasta eli vaimoni syntyvyysluku on 3. Olisi voinut olla enemmänkin jos oltaisiin hoksattu niitä asioita toimittaa aikaisemmin. Olemmeko köyhiä kun lipsahti yli? Onko sinulla lapsia?

Ei ole. Maailman CO2-päästöjen suhteen maat, joissa syntyvyys on yli 3 (eli ei tarvitse olla kovinkaan korkealla) ovat merkityksettömiä. Kuten kirjoitin, vaikka niissä syntyvyys laskisi 2.1:en huomenna, tällä ei olisi oikeastaan mitään merkitystä sen kannalta, mitä maailman pitää tehdä päästöjen vähentämiseksi. Ei mitään.
3. Mitkä maat ovat merkityksettömiä? Kiina, Intia, kaukoidän ja Afrikan maat?
4. ElinYmpäristön ElinkelpoiSuus* ratkaisee sen, kuinka paljon ihmisiä maapallo voi elättää. CO2 on hyvin kaitainen siivu kakusta, eikä sillä yksin paranneta tilannetta. Alueilla, joissa väestöä on paljon ja väestönkasvu on suurta, tulee painetta lähteä läpyttelemään muualle kun elinympäristön elinkelpoisuus heikkenee siellä. Open your EYES*.
5. Maailmassa täytyy tehdä paljon asioita EYES -tavoitteen eteen tapahtuipa mitä tahansa. Syntyvyyden pienentämisen ja sen seurauksena planeetan väkimäärän vähentymisen kautta päästään ympäristön kanssa tasapainoisempaan ja kestävämpään tilanteeseen.

Ai ei. Otetaanpa hyvä vertailuesimerkki. Kiina vs. Taiwan. Kiinassa harjoitettiin moraalisesti erittäin kyseenalaista (ja nyt selviä ongelmia esiintuonutta) yhden lapsen politiikkaa. Kulttuurisesti täysin samanlaisessa Taiwanissa ei harjoitettu mitään syntyyvyden säännöstelyä, mutta Taiwan vaurastui nopeammin kuin Kiina. Siellä syntyvyys laski nopeammin kuin Kiinassa ja on tällä hetkellä yksi maailman alimmista ellei kaikkein alin. Mitä ohjausta syntyvyden laskemiseksi Suomessa harjoitettiin ajalla 1910-1970, jona aikana syntyvyys laski viidestä kahteen? Ei yhtään mitään. Ennemminkin päinvastoin, eli vanhemmille tehtiin erinäköisiä valtion tuottamia etuuksia. Mikä oli syntyvyyden laskun takana? Ei ehkäisyvälineiden kehitys (syntyvyyskäppyrästä on täysin mahdotonta nähdä ehkäisypillerin markkinoille tuloa), vaan ihmisten vaurastuminen. Ja sama ihan kaikkialla. Miksi teet tuollaisia väitteitä, joiden taakse sinulla ei ole mitään perusteita?
6. Yhden lapsen politiikan toteuttaminen toteutettiin Kiinassa kommunistisen järjestelmän valvonta- ja sanktiokoneiston avulla. Lapsia sai tehdä vain luvan kanssa ja kontrolloidusti. Perheet toivoivat poikalapsia (kulttuuriset perinteet ja tavat), joten tyttövauvoja surmattiin salassa. Pojille ei siis ollut saatavissa riittävästi oman ikäisiään vaimoja. Onhan se ongelma.
7. Taiwan oli ennen Kiinaa ns. halpatuotantomaa.
8. Olitko lapsi tai nuori 60-70 -lukujen taitteessa? Minä olin. Ja muistan vielä sen kuin eilisen: lasten tekemistä vastaan saarnattiin sen ajan mediakirjoittelussa ja väestönkasvu oli kansallinen ja maailmanlaajuinen kauhu ja moraalipeikko. Ehkäisy vaikutti asuinalueellani perheiden lapsilukuun kotomaassa muissa kuin L+ -perheissä. Tuolloin oli myös yleisesti käytössä ympäristömyrkkyjä ja muita vaarallisia aineita, joiden vaikutusta meihin ja kykyymme lisääntyä voi kauhun sekaisin tuntein arvailla. Eräässä toisessa ketjussa lienen käsitellyt hiukkasen tähän asiaan liittyviä ulottuvuuksia.
9. Suomessa ei valtiollista ohjausta ole ollut. Ennen muinoin lapset olivat vanhuuden turva myös meillä, mutta eläkejärjestelmät ja muut yhteiskunnalliset uudistukset ovat muuttaneet tilannetta. Lapsikuolleisuus on vähentynyt, joten särkymävaraa ei samassa mielessä tarvita suvun jatkamiseksi. Ehkäisy on vaikuttanut perheiden lapsimäärään, halusitpa hyväksyä asiaintilaa tai et.

Otetaan vielä yksi esimerkki. Jemen, jossa oli vielä n. 30 vuotta syntyvyys 8.5 lasta per nainen. Tuo on ihan älyttömän korkea luku. Nyt siellä ollaan n. 4:ssä ja suunta edelleen alaspäin. Mitä ohjausta siellä sinun mielestäsi on tehty? BKT/henki kolminkertaistui siellä tuona aikana (mutta on toki nyt romahtanut sisällissodan aikana). Siinä syy syntyvyyden laskuun.
10. Mitenkähän tuo sisällissota ja sota ylipäätään vaikuttaa syntyvyyteen?

(Hmm. Tiedän kotimaassa perheitä, joissa on 8-16 lasta. Suomalaisia ja kantasellaisia. Yleensä monilapsisimpien perheiden selittävänä tekijänä on L+ . Ja se tarkoittaa ei ehkäisyä. Tonttinaapureilla on perheissä puolenkymmentä lasta, vaikka eivät kuulu ko. aatteelliseen yhdistykseen. Eivät nuo kyllä kovin vaurastumattomilta näytä.)

Entä Suomi vuonna 1970? Siis silloin Suomessa saavutettiin se n. 2 lasta per nainen taso.

Toiseksi, voitko hieman kirjotittaa auki, mitä tuo viimeinen sinusta implikoi? Tarkoitatko, että meillä on moraalinen oikeus varallisuuteemme, mutta muilla ei ole oikeutta koittaa saavuttaa sitä tasoa, vai jotain muuta? Jos maailman resurssit riittävät vaikkapa siihen, että kaikille ihmisille olisi tarjota se taso, joka meillä oli 1970 tai sitten siihen, että meillä on nykyinen tasomme ja niillä ihmisillä, joilla se on nyt reippaasti meidän 1970-tasoamme alempi, se jää sinne tasolle, missä he ovat nyt, niin oikea tapa allokoida maailman resursseja on tuo jälkimmäinen?
11. Suomen tilanteeseen 1970 viittasin ylempänä, sillä olin silloin itse lapsi. Jos et ole elänyt sitä aikaa, et ymmärrä asioita oman navan kautta ihan samalla tavalla. Me, jotka elimme ja olimme, muistamme, kuinka ”aika vaati niin”.
12. Meidän tasomme hyvinvoinnissa nyt lienee se, jota voidaan pitää varsin vertailukelpoisena ”good lifen” mittarina. Tähän hyvinvoinnin tasoon kaikkinensa ei maailmassa ole kaikkia ihmisiä varten riittävästi luonnonvaroja ja muita resursseja. Pienempi maailman väestömäärä ja korkeampi elintaso kaikille vai suurempi väestömäärä ja heikompi elintaso kaikille. Kumman puolesta liputat?

Onko joku väittänyt, että maailman ilmastomuutoksen torjuminen poistuisi sillä, että suomalaiset poistuisivat kokonaan maailmasta? Jos ei, niin sanoisin, että olkiukko.
13. Ymmärrät varmaan, että 5,4 miljoonaa ihmistä ei kovin suuria pysty maailman skaalassa tekemään. Oman alueemme EYES tavoitteena on silti äärimmäisen tärkeä ja sen vuoksi meidän on pysyttävä tämän alan teknologisen kehityksen kärjen mukana.

Kyllä ymmärrän. Sitä en ymmärtänyt, että kun halusit vyöryttää taakan maailman ongelmien ratkomisesta sinne, missä "ihmisiä on paljon", niin jostain syystä tässä Monaco, jossa siis on väkeä tiheämmässä kuin missään muussa maassa, ei sinusta ole mitenkään se, jonka pitäisi ensimmäisenä olla taakkansa kantamassa.
14. Taakka tulee kantaa sen mukaan, mikä on syntisäkin koko maailman skaalassa. Ja helpointa se on jakaa valtioittain. Monacossa on suuri väentiheys. He voivat tehdä taatusti osansa, mutta heidän alueellinen ja väestön määrään perustuva vaikutuksensa on planetaarisessa skaalassa pieni. 2015 meille läpsytteli lähes Monacon kokoinen väestölisä. Kuinka paljon heidän jalanjälkensä kasvoi, kun he tulivat tänne? Sehän on meille rasite, eikös vain?

Kuten sanoin, pinta-alaan nähden niitä on paljon Monacossa. Siellä todennäköisesti on myös aiheutettu eniten tuhoa luontoympäristölle. Ainakaan minun tietääkseni maa ei ole tunnettu koskemattomista aarniometsistä tai mistään muustakaan luontoon liittyvästä.
15. Tuohon tuhoväitteeseen olisi hyvä laittaa hieman lihaa luiden ympärille. Osoittaisitko jollakin vertailukelpoisella asiatiedolla ruhtinaskunnan aiheuttaman tuhon määrän suhteessa muihin? Miten Luxemburg tai vaikkapa Vatikaani?

Kun sinulta kuitenkin menee sarkasmi totaalisesti ohi, niin väännetään nyt rautalangasta. Minusta valtioiden rajat ovat typerä tapa katsoa tätä asiaa, koska ne ovat suht mielivaltainen tapa jakaa ihmisiä erikokoisiin yksiköihin. Minun ehdotukseni oli katsoa asiaa yksilön tasolla, koska sillä tasolla kulutuspäätökset tehdään. Tällöin ei tarvitse välittää siitä, sattuuko ihminen elämään Monacossa vai Kongon demokraattisessa tasavallassa. Molemmilla ihmisillä on sama moraalinen oikeus maailman rajallisiin resursseihin ja molemmilla on sama moraalinen velvollisuus osallistua siihen, että ihmiskunnalla on jatkossakin elinkelpoinen maapallo elettävänä. Oletko tästä perusperiaatteesta eri mieltä?
16. Hyvä, olen yksinkertainen ihminen (tai muukalainen) ja ymmärrän luiskan otsani alla vain vähän asioita kerrallaan. Sarkahousut ymmärrän, ne on tehty sarkakankaasta.
17. Jostain kummasta syystä maailma ei ole valtioiden suhteen samaa mieltä kanssasi ainakaan vielä, sillä meillä on lukuisa joukko ihmisten muodostamia valtioita. Useimmat esittämäsi tilastoluvut on tehty valtioittain.
18. Elämä opettaa joskus. Olen oppinut sen, että yleinen moraalinen velvoite ei ole = toteutus. Tämä on ikävä tosiasia, vaikka ylevä ja hieno aate on takana. Ja todisteena siitä on se, että vaikka käytän kuinka kauppareissuilla kangaskassia, lajittelen ja kierrätän muovit ja kaiken muunkin, niin Tyynellä merellä on 5x Suomen kokoinen muovilautta. Mitä olen tehnyt väärin?
19. Mikä on minun ja mikä meidän? Kuka omistaa elinympäristömme ja luonnonvarat? Ajatusrakennelmasi takana (kaikille yhtä paljon kaikkea hyvää) on asia, joka ei ole toiminut milloinkaan ihmiskunnan tunnetun historian aikana, koska ihminen on sitä mitä on. Kaiken uusjako on koko ajan käynnissä ja kilvoittelu on kovaa. Ahneus, tuo ihmisen perisynti.
20. Siinä olemme ehkä samansuuntaisilla laduilla, että yksilön valinnoilla on merkitystä. Niillä ei kannata tosin hirttää itseään, tuumin ma.
 
Viimeksi muokattu:
Top