Ilmastopaneeli varoittaa uudessa raportissa: metsien ja maan käytön pitää muuttua – ”Suomi ei ole tehnyt mitään”
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee torstaina raportin, jonka sanoma on selvä: fossiilisten polttoaineiden alasajo ei riitä, vaan ruokajärjestelmän on muututtava ja hiilinieluja on lisättävä, mikäli haluamme pitää maapallon keskilämpötilan ja muut ilmastonmuutoksen vaikutukset siedettävissä rajoissa.
Alma Onali HS
Julkaistu: 7.8. 2:00 , Päivitetty: 7.8. 13:52
LIHANSYÖNTIÄ pitää vähentää, kasveja pitää viljellä monipuolisemmin, suot ja turvemaat täytyy suojella, metsiä pitää istuttaa lisää ja bioenergian käyttöä rajoittaa globaalisti.
Tällaisia keinoja tarvitaan, jos ilmastonmuutoksen vaikutukset halutaan pitää siedettävinä, toteaa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC tuoreessa raportissaan. Se käsittelee ilmastokriisin kannalta olennaista osa-aluetta eli maan ja metsien käyttöä.
Lopullinen raportti julkaistaan torstaina, mutta julkisuuteen on vuotanut luonnos, jonka perusteella paneelin sanomaa voi ennakoida. Tällä hetkellä IPCC on koolla Genevessä viimeistelemässä raportin muotoiluja.
Paneelin mukaan ihminen on ottanut käyttöönsä 72 prosenttia kaikesta maa-alasta, joka ei ole pysyvän jään peitossa. Siihen kuuluvat metsät, viljelysmaat, ruohikkoalueet ja kosteikot. Noin neljäsosa kaikista maailman päästöistä tulee maataloudesta, metsäteollisuudesta ja muusta maankäytöstä.
Ihminen voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen, toimiiko maaperä päästöjen lähteenä vai hiilinieluna, eli hiilivaraston kasvattajana.
MAANKÄYTÖN päästöistä ja nieluista puhutaan metsäteollisuudesta elävässä Suomessa paljon.
Silti Suomi ei ole ottanut askeltakaan päästöjen vähentämiseksi, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori
Markku Ollikainen.
”Me emme ole tehneet vielä mitään toimia maaperän päästöjen vähentämiseksi. Meillä on tutkimushankkeita, mutta mikään ei ole muuttunut politiikaksi. Paljon puhetta kyllä on”, Ollikainen sanoo.
Itse asiassa Suomen nettonielu oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan viime vuonna pienin sitten vuoden 1990. Nettonielulla tarkoitetaan sitä, miten paljon enemmän metsä sitoo hiiltä kuin sieltä vapautuu.
Ennakoitu nielun pieneneminen johtuu siitä, että teollisuuspuun hakkuut ovat kasvaneet seitsemän prosenttia vuodesta 2017.
ILMASTOPANEELIN viesti on lohduton. Ympäri maapalloa välinpitämätön maankäyttö on johtanut maaperän kulumiseen ja köyhtymiseen, monimuotoisuuden vähenemiseen sekä tärkeiden hiilivarastojen, kuten turvemaiden ja sademetsien, pienenemiseen.
Kosteikkojen määrä on vähentynyt 70 prosenttia vuodesta 1970, kun taas aavikoituneilla alueilla asuvien ihmisten määrä on kasvanut lähes 300 prosenttia vuodesta 1961.
Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta, sillä lisääntyvät sateet ja kuivuudet, tuulisuuden ja helleaaltojen lisääntyminen sekä merenpinnan nousu vaikuttavat kaikki maaperän kykyyn varastoida hiiltä ja tuottaa satoa. Seurauksena globaali ruokaturva huojuu, ekosysteemien hyvinvointi ja ihmisten terveys ovat vaakalaudalla ja vesivarat hupenevat.
Toiveikas viesti on se, että metsittämällä uusia alueita ja muuttamalla viljelytapoja on mahdollista vähentää päästöjä.
Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtajan, professori
Jyri Seppälän mielestä raportti korostaa tarvittavien toimien kiireellisyyttä.
”
Raportin sanoma on selvä: fossiilisten polttoaineiden alasajo ei enää riitä, vaan myös maankäytöstä koituvat päästöt pitää saada kuriin, ja hiilinieluja pitää kasvattaa ja suojella. Meidän on tehtävä voitavamme joka suunnalla”, Seppälä sanoo.
Vastuu koskee myös Suomea, mikä merkitsee myös ilmastoasioiden painoarvon kasvattamista mesäpolitiikassamme, Seppälä sanoo.
”
Suomi on rikas maa. Jos me emme pysty hoitamaan näitä asioita mallikkaasti, ei voida kuvitella, että kukaan muu tekisi mitään edistyksellistä, mikä antaisi anteeksi Suomen tekemättä jättämiset”, Seppälä sanoo.
SUOMESSA maankäytön päästöjen vähentämiseksi on kaksi selkeää keinoa, sanovat Ollikainen ja Seppälä.
Ensinnäkin metsäkato pitää estää, eli metsämaata ei pitäisi enää raivata muuhun käyttöön. Suomessa metsäkadon päästöt ovat vuosittain 1,3 miljoonaa tonnia, Ollikainen sanoo.
”Metsäkadosta iso osa on kuormittavaa turvepeltojen raivaamista, eli tämä on ilman muuta asia, joka Suomessa pitäisi saada kuntoon”, Ollikainen sanoo.
Toiseksi suo- ja turvemaita pitäisi välittömästi suojella. Turvemaiden ojitukset ja uusien suopeltojen raivaamiset pitäisi lopettaa. Suomailla sijaitsevien metsien hakkuut pitäisi tehdä niin, että metsämaan pohja ei rikkoudu.
Lisäksi tärveltyjä soita voi ennallistaa. Luonnonvarakeskus on tutkinut erilaisia keinoja turvemaiden päästöjen vähentämiseksi.
Lue myös: Uusi tutkimus hiilinielusta: Turvemaat tulisi jättää rauhaan ja puita pitäisi istuttaa aiempaa enemmän pelloille
”Nykyisen hallituksen ilmasto-ohjelmassa ei ole turvepeltojen raivauskieltoa, mikä on suuri pettymys”, Seppälä sanoo.
Meneillään on useita hankkeita, joissa tutkitaan hiilen sitomista peltoihin. Niiden vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin pieniä verrattuna metsien ja soiden kykyyn sitoa ja varastoida hiiltä, Seppälä sanoo.
”Peltoihin hiilen lisääminen ei ole tehokkain ratkaisu nykyisessä tilanteessa, vaikka sen tutkiminen on toki hyödyllistä. Suopellot ja suometsät, siellä voidaan saavuttaa välittömiä hyötyjä paljon suuremmassa mittakaavassa.”
Ylevien ilmastotavoitteiden toteuttamisessa pitäisi kuitenkin muistaa pieni ihminen, Seppälä sanoo. Suopeltoja omistavat viljelijät eivät saisi kärsiä siitä, että he omistavat maata, jota ei ilmastosyistä saa taloudellisesti hyödyntää.
”Yhteiskunnan pitää keksiä joku korvauskeino viljelijöille ja metsänomistajille. Ei voi olla niin, että kielletään suomaiden käyttö ilman toimeentulon takaamista.”
SUOMI on osa Euroopan unionia ja sen ilmastopolitiikkaa. EU sattuu olemaan ainoa maaryhmä maailmassa, joka on luonut maankäyttösektorin politiikkaa, Ollikainen sanoo.
”Olemme suhteessa muuhun maailmaan yhden askelen pidemmällä, ja ilmastopaneelin raportti näyttäisi tukevan EU:n suuntaa”, Ollikainen sanoo.
EU-politiikka vaikuttaa erityisesti Suomen metsien ja turvemaiden käyttöön. EU on asettanut koko unionille yhteisen nielutavoitteen, ja sen taakka jaetaan EU-maiden kesken.
Kyse on paljon puhutusta lulucf-asetuksesta. Suomen talous ja visio hiilineutraalista yhteiskunnasta perustuvat pitkälti metsäteollisuuteen ja metsäpohjaisen bioenergian lisäämiseen. Suomi haluaisi lisätä metsähakkuita teollisuuden tarpeisiin, mutta EU:n nielupolitiikan takia se voi käydä Suomelle kalliiksi.
”Suomen mielestä on epäreilua, että muut maat ovat hakanneet metsänsä, kun taas Suomi on hoitanut metsäasiansa ulkopuolelta katsottuna hyvin. Nyt kun voisimme hyödyntää metsiä entistä enemmän biotalouden nimissä, emme voikaan tehdä niin, koska EU haluaa säilyttää nettonielunsa”, Seppälä selittää.
Taloudelliset intressit eivät aina kulje käsi kädessä ilmastotoimien kanssa, varsinkaan sillä aikajänteellä, millä muutoksia pitäisi tehdä, Seppälä sanoo.
”Jos lyhyellä aikavälillä lisäämme hakkuita, se tuottaa päästöpiikin ilmakehään, vaikka päästöjä pitäisi leikata nyt heti. Totuus on se, että Suomessa nielun kasvattaminen ja säilyttäminen ei ole ongelma, jos hyödyntäisimme metsiämme muutaman vuoden takaisella tasolla ja siirrämme hakkuiden kasvattamista vähän myöhemmäksi.”
Suomen energiastrategia ja sellutehtaiden suurinvestoinnit päätyvät luultavasti syyniin uuden hallituksen johdolla. Hallitus suhtautuu edellistä kriittisemmin biotalouteen. Se onkin nyt tarpeen, Ollikainen sanoo.
”
Jos suuret investoinnit Suomessa menevät läpi, niin huonossa tapauksessa lasku niiden tuottamien lulucf-sektorin päästöjen kompensoinnista menee valtion piikkiin. Se voi olla miljardeja euroja. Tämä on tarkka paikka, ja on järkevää, että hallitus miettii maankäyttösektorin politiikan huolella”, Ollikainen sanoo.
PROFESSORI Ollikainen on tyytyväinen siihen, miten ilmastopaneeli tuntuu ottavan huomioon sen, että kaikki ehdotetut ilmastotoimet eivät välttämättä edistä muita ympäristöarvoja.
”Raportissa tehdään linkki monimuotoisuuden ja ilmastopolitiikan välille, mikä tuntuu tärkeältä.”
Paneeli esimerkiksi varoittaa bioenergian lisääntyvän käytön vaaroista, vaikka sen tarkoituksena olisi korvata fossiilisia polttoaineita. Puupeltojen lisääminen ja erityisesti nopeasti kasvavien energiakasvien viljely bioenergiaksi voi viedä tilaa maataloudelta, vähentää luonnon monimuotoisuutta ja pahentaa vesipulaa.
Ilmastotutkijoille on jo pitkään ollut selvää, että
bioenergiasta ei ole globaaliksi ratkaisuksi energiakysymykseen, Ollikainen sanoo.
”Paljon olennaisempaa on tehdä energiasektorilla ratkaisuja, jotka perustuvat täysin päästöttömiin lähteisiin, kuten tuuleen, aurinkoon ja veteen”, Ollikainen sanoo.
Lisäksi IPCC tunnistaa naisten ja alkuperäiskansojen roolin ilmastotyössä ympäri maailman. Alkuperäiskansojen asuttamilla alueilla on usein vähäisempää metsäkatoa ja runsaampaa luonnonkirjoa kuin kaupallisesti tai julkisesti hoidetuilla alueilla.
ILMASTOPANEELIN raportit ovat maailman merkittävimpiä ja perehtyneimpiä yhteenvetoja maailmalla tuotetusta ilmastotieteestä. IPCC:n tavoitteena on punnita tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta päätöksenteon tueksi.
Paneelin arviot tulevaisuudesta vaihtelevat sen perusteella, miten väestönkasvun ja kulutuksen odotetaan kehittyvän.
IPCC korostaa, että parhaaseen suuntaan mennään, jos väestönkasvu pysyy kurissa, globaali epätasa-arvo vähenee, lihansyöntiä ja ruokahävikkiä vähennetään, resurssien tuhlaaminen lopetetaan ja ympäristöystävällistä teknologiaa otetaan käyttöön.
Jos taas väestö jatkaa kasvuaan, fossiilisten polttoaineiden ja lihan kulutus jatkuu ja taloudellinen epätasa-arvo kasvaa, tulevaisuus on synkkä ja huolia täynnä.
Uppoudu HS:n ilmastokirjeenvaihtajan erikoisartikkeleihin:
Vihreän hiilinielun maasta voit lukea tästä.
Taistelusta sulamista vastaan voit lukea tästä.
Oikaisu 7.8. kello 13:50: Jutun alkupuolella lauseessa sanottiin, että maaperä voi toimia joko päästön lähteenä tai hiilivarastona. Tarkennettu, että maaperä voi toimia joko päästön lähteenä tai hiilinieluna, eli hiilivaraston kasvattajana.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee torstaina raportin, jonka sanoma on selvä: fossiilisten polttoaineiden alasajo ei riitä, vaan ruokajärjestelmän on muututtava ja hiilinieluja on lisättävä, mikäli haluamme pitää maapallon keskilämpötilan ja muut ilmastonmuutoksen vaikutukset...
www.hs.fi
) ja sääntelyn pirstalaisuus voi hidastaa rakentamista. Jos olisi halua nopeuttaa ydinvoimaloiden rakentamista, niin yksi asia mitä voitaisiin tehdä olisi sääntelyn yhdenmukaistaminen ympäri maailmaa. Sitten tietysti pienreaktorit on mahdollisesti kokonaan eri juttu, ne kun voidaan mahdollisesti rakentaa tehtaissa ja kuljettaa paikoilleen.
