Arthur Scargill, kaivostyöläisen poika, ja tuleva lakkojohtaja liittyi Britannian kommunistisen puolueen nuorisoliittoon 1955. Kommunistisella puolueella oli tuolloin valtava kannatus kaivostyöläisten keskuudessa.
1962 Scargill liittyi kaivostyöntekijöiden kansalliseen liittoon. 1973 hänet valittiin liiton Yorkshiren johtajaksi. Hän alkoi järjestää lakkoa, jonka seurauksena Edward Heathin johtama hallitus kaatui 1974. Puolueiden välisellä sopimuksella valtiollista hiilentuotantoa jatkettiin.
1979 Margaret Thatcher nousi Britannian pääministeriksi. Britanniassa oli tuolloin yli 170 toimivaa hiilikaivosta.
Thatcher kritisoi valtion tuella ylläpidettyjen, tuottamattomien kaivosten toimintaa. 1981 Scargil uhkasi Thatcheria lakolla, mikäli kaivoksia suljettaisiin. Hallituksen oli peräännyttävä voimaloiden vähäisten hiilivarastojen johdosta. Kaivostyöläisten lakko olisi johtanut sähkökatkoksiin.
1984 Thatcherin hallitus esitti luonnoksen 20 tuottamattoman kaivoksen sulkemiseksi. Scargill julisti lakon ilman jäsenäänestystä, mikä oli laitonta. Laittomille lakkoilijoille ei myonnetty valtion taholta korvausta palkan menetyksestä. He joutuivat elämään, riittämättömällä, liiton myöntämällä 15 punnan viikkorahalla. Hiilivoimaloiden varastot olivat täynnä.
1985 Scargill joutui myöntämään tappionsa. Thatcher aloitti hiilikaivosten asteittaisen lakkauttamisen korvaamalla energiatuotannon tarvetta ydinvoimalla, jonka tuotannossa Britannia kuului jo mailman johtaviin maihin, sekä maakaasun-, että raakaöljytuotannon edistämisellä.
1994, jolloin hiilentuotanto yksityistettiin, Britanniassa oli enään 15 toimivaa kaivosta.
Voittonsa jälkeen 1987 - 88 Thatcher alkoi militoida ilmaston lämpenemisen tuottamista haittavaikutuksista. "to keep the green belt green".
1989 hän piti aiheesta puheen YKn yleiskokouksessa: "climat change and global warning".
Ei Thatcher sulkenut hiilikaivoksia ilmaston muutoksen johdosta, vaan siksi, että valtiollinen hiilentuotanto tuli kalliiksi. Samalla hän nujersi kaivostyöläisten kansallisen liiton edustaman uhan, jonka se toiminnallaan, kylmän sodan aikana, oli hallitukselle aiheuttanut.
Berliinin muurin kaaduttua 1989, suuri osa kommunistista mailmaa ihailevista aktivisteista alkoi "uudelleenkouluttamaan" itseään luonnonsuojelijoiksi, ja painostamaan hallituksia, Tatcherin antaman esikuvan mukaisesti, ympäristöystävällisiin tekoihin, planeetan pelastamiseksi. Aivan kuten se olisi alunperinkin ollut heidän ideansa.
200 vuotta sitten Euroopan eläinkanta oli huomattavasti nykyistä suurempi. Metsät vilisivät hirviä, kauriita ja villisikoja. Jos näitä uudestisyntyneitä kuuntelisi, nyt olisi lehmätkin teurastettava, koska ne tuottavat ilmastolle haitallista metaania.
"eilen" dieselmoottori oli ympäristöystävällisempi, kuin bensiinimoottori. Näin saatiin ihmisille myytyä kalliimpia autoja. Nyt on jaossa ympäristöystävälliset sähköautot. Ei nämä hallitusten ja monikansallisten yhtiöiden rahoittamat tiedemiehet tiedä itsekään mitä tekevät. He julkaisevat tutkimustuloksia, joista heille maksetaan.