Älä laita sanojasi minun suuhun. Sen sijaan suosittelen kokeilemaan ymmärtää toisenlaista näkökulmaa.
Kokeillaan analogian keinoin ja kuvitellaan että maapallo on muurahaispesä. Vaikka muurahaiset siellä pesässä olisivat keksineet keskenään minkälaiset rajat hyvänsä sinne pesän sisään, ne silti tarvitsevat kaikki sitä koko pesää että se toimii ja muurahaiset säilyy hengissä. Pesän ulkopuolelta katsottuna on täysin merkityksetöntä millaisissa laumoissa ne murkut siellä pesässään elelevät.
Nyt ne muurahaiset ovat alkaneet paskomaan pesäänsä. Osa muurahaisista paskoo enemmän kuin muut, osa vähemmän mutta kaikki silti paskoo. Jos paskominen jatkuu, muurahaiset kuolee kaikki.
Osa muurahaisista pesän nurkassa on eniten paskovien joukossa. Niitä on kohtuullisen vähän. Pesän toisella puolella on enemmän muurahaisia mutta jokainen niistä paskoo vähemmän per murkku.
Toisella puolella pesää huudetaan: me ei ainakaan lopeteta paskomista kun meitä on niin vähän.
Toisella puolella huudetaan: me ei ainakaan lopeteta paskomista koska te siellä toisella puolella paskotte jokainen kaksinkertaisesti meihin verrattuna.
Kysymys kuuluu: ymmärtääkö kaikki muurahaiset että kaikkien pitää lopettaa paskominen pesään? Sekä niiden joita on vähemmän mutta jotka paskovat enemmän, että niiden joita on enemmän mutta jotka paskovat vähemmän. Pesän ulkopuolelta katsottuna ne on kaikki vain muurahaisia.
Ehkä paskomisongelma on sellainen että sitä ei voi ratkaista vain yhdessä pesän nurkassa, vaan muurahaisten pitää tajuta tehdä se yhdessä.
