Summa summarum. Ilmatilan valvonnan tason on puolustusministeriö puolustusvoimille määrittänyt. Siihen kuuluu sekä tutkavalvonnan taso että ilmavoimien kyky tunnistuslentoihin. Puolustusministeri on näin käyttänyt poliittista ohjausta määrittääkseen miten puolustusbudjettia käytetään. Jos halutaan nostaa valvonnan tasoa, samalla pitää joko antaa lisää rahaa tai ilmoittaa mitä jätetään tekemättä sen sijaan. Esim ei maavoimien isoja harjoituksia, supistetaan kertausharjoituksia tai ei kouluteta ikäluokasta kuin osa jne... Odotan mielenkiinnolla kumman vaihtoehdon poliitikot valitsevat. No, tiedän jo etukäteen, antavat kohun vaimentua eikä mitään tapahdu. Julkisuuteen sanotaan että toimintaa tarkistetaan, puolustusvoimille sanotaan että lisää rahaa ei tule, tehtäviä ei muuteta mutta hoitakaa homma.
Itse en jonkun kuljetuskoneen muutaman minuutin ilmatilan loukkauksesta jaksa ottaa henkisiä. Rutiinilento joita on viikottain, ja vastaavanlaisia tahattomia tai tahallisia virheitä on tapahtunut ennenkin. Jos reagoidaan joka liikahdukseen voimakkaasti, venäläiset vain saavat helpon keinon syödä ilmavoimien valmiutta. Kannattaa muistaa, että jokainen lentotunti on pois Hornettien eliniästä ja valmiudesta, seuraava pitkä huolto on taas lähempänä. Jos sensijaan ilmatilaa loukkaa jokin tavanomaisesta poikkeava rynnäkköosasto, ilman että sitä on havaittu ajoissa ja että siihen on reagoitu, silloin on jo syytä huolestua valmiuden tasosta.
Hammasta purren jätän normaalin itkuvirteni rahankäytön prioriteeteista kirjoittamatta
Mitä ilmatilan loukkauksiin tulee, niin nyt keskustelussa olevat tapahtumat sinällään ovat minunkin mielestäni vähäisiä. Tiedottamisen osalla sen sijaan tapahtui katastrofi, joka saattaa peittää taakseen hyvinkin vakavia murheita. Asioiden todellinen laita jäänee tälläkin kertaa selviämättä, niin kuin virkapuolen hommissa on maan tapana ollut.
Kukaan ei nytkään valehdellut tai tehnyt virhettä, kaikki on hyvin ja komialle näyttää...