Ilmatorjunta

Niputat kvasi-ballistisen ja ballistisen ohjuksen torjunnan kannalta ihan eri kategorioihin, missä teet mielestäni virheen. Usein (kvasi-)ballistisen ohjuksen maalina on jokin tietty, ohjusten mittakaavassa pistemäinen maali, kuten lentotukikohta. Torjuntajärjestelmä on tuolloin lentotukikohdassa, ei 200 kilometrin päässä. On siis samantekevää, mistä suunnasta hyökkäävä ohjus tulee, sillä torjuntaohjus ja (kvasi)-ballistinen ohjus lentävät kuitenkin toisiaan kohti ihan jo siitä syystä, että torjuntaohjuksen lähtöpiste ja (kvasi-)ballistisen ohjuksen maalipiste on sama. Kvasi-ballistinen ohjus, kuten Iskander, voi kyetä lentoratansa loppuvaiheessa väistöliikkeisiin, mikä parantaa sen mahdollisuutta päästä läpi torjunnasta verrattuna "tavalliseen" ballistiseen ohjukseen. Sen sijaan on irrelevanttia, näyttääkö Pietarista laukaistu Iskander menevän lentonsa aikana Tampere-Pirkkalaan vai Rissalaan. Tärkeää on vain se, mitä siellä Tampere-Pirkkalan tai Rissalan yläpuolella lopuksi tapahtuu.

Jos jatkamme pallopeli-esimerkkejä, niin parempi vertaus olisikin mielestäni baseball. Jos syöttäjä heittää pallon ilman kummempaa kierrettä ja hitaalla nopeudella, on pallolla melko huonot mahdollisuudet mennä lyöjän ohi. Jos syöttäjä taas heittää pallon kierteellä ja aavistuksen suuremmalla nopeudella, voi se saada pallon menemään lyöjän (=torjunnan) lävitse. Ilman muuta sillä kierteellä tulevalla pallolla, siis Iskanderilla, on parempi todennäköisyys päästä torjunnasta lävitse. Onko se sitten mahdoton tai liki mahdoton torjuttava, sitä minä en usko.

Periaatteessa olen samaa mieltä tuon kanssa, mutta tuon iskanderin toiminnasta minulla on hieman toisenlainen käsitys.

Ballistisesta ohjuksesta voidaan päätellä, että minne ammus putoaa, tämä vaatii vain lentoradan seuraamista ja sen extrapolointia nopeammin kuin ammus lentää. Iskanderissa tämä ei ole mahdollista, sen lentorata korkeintaan kulkee maalin yli, joten koeta siitä sitten lähettää torjuntaohjus torjumaan, kun ohjus voi päättää lähteä loppysyöksyyn ihan milloin vain ja tulla alas jopa n. 90 asteen kulmassa. Muut hyökkäysprofiilit ovat myös mahdollisia. Ja mikä tässä on sitten ongelma? No se, että torjuntaohjus ammutaan lentoradalle, jossa sen oletetaan kohtaavan Iskanderin ja törmäävän siihen lähes kohtisuoraan ja nokakkain. Jos Iskander onkin muuttanut lentorataansa huomattavasti ennen kuin ohjusket kohtaavat, niin sillä torjuntaohjuksella ei luultavasti ole enää polttoainetta hakeutua uudelleen törmäyskurssille, jos kerkeäisikään. Etkä luultavastikaan voi odottaa tuota Iskanderin loppusyöksyä ennen ohjuksen laukaisua, koska ohjus ei taaskaan kerkeä väliin sen jälkeen (tässä saattaisi toki auttaa se, että torjuntaohjukset olisi sijoitettuna suojattavaan kohteeseen, mutta silloin taas tielle voi tulla minimietäisyydet).
 
SJ on aivan oikeassa. Tuo manööveraava taistelukärki on pirullinen torjua, ja käytännössä edellyttää esimerkiksi torjuntaohjuksen olevan paljon lähempänä suojeltavaa kohdetta kuin muuten. Helppoa ei ole siltikään.

Amerikkalaiset rakensivat kylmän sodan vuosina järjestelmän, joka tuohon ehkä pystyisi: Sprint. Ajatuksena oli suojata ydinohjussiiloja pidemmän matkan Spartan-ohjustentorjuntaohjusten fuusiosulkutulesta selvinneiltä ydinkärjiltä, ja suunnitellun jatkokehitelmän Sprint II:n piti kyetä osumaan myös terminaalivaiheessa manööveraaviin taistelukärkiin (MaRV). Ohjus oli isokokoinen, valtavalla ja nopeasti palavalla rakettimoottorilla varustettu supersooninen kartio, joka legendan mukaan ylitti äänivallin jo ennen kuin oli ulkona laukaisusiilostaan. Siilot oli sijoitettu melkein tappituntumalle (no, ohjusten mittapuulla...) suojattavista kohteista, ja "tapon" varmistaminen edellytti silti pienen neutronipommin käyttämistä taistelukärkenä. Tosin kokeissa järjestelmä kyllä sai maaleihin jopa suoria osumia.


Fysiikka on edelleen samaa joten torjuntaongelmakin on samanlainen. Erona tosin on se, että Iskanderin lähestymisnopeus on selvästi pienempi kuin mannertenvälisen taistelukärjen; tämä helpottaa selvästi probleemaa mutta en menisi vannomaan että riittävästi, jotta yleiskäyttöisemmät IT-puikot tepsisivät.
 
Hei ITO79 (SA-3) oli käytössä ilmeisesti 3 PTRIa. Kaksi niistä oli sijoitettuna Miessaareen ja Santahaminaan, mutta oliko kolmannella jokin tietty valmis tuliasema.
Ei ollut, jos tarkoitat valmiusasemia. Muistaakseni santahaminan tuliyksikkö oli 6 tunnin valmiudessa aloittaa rähinä, miessaari ehkä vähän hitaammassa. 3. patteri sitten who knows?
 
SJ on aivan oikeassa. Tuo manööveraava taistelukärki on pirullinen torjua, ja käytännössä edellyttää esimerkiksi torjuntaohjuksen olevan paljon lähempänä suojeltavaa kohdetta kuin muuten. Helppoa ei ole siltikään.

Amerikkalaiset rakensivat kylmän sodan vuosina järjestelmän, joka tuohon ehkä pystyisi: Sprint. Ajatuksena oli suojata ydinohjussiiloja pidemmän matkan Spartan-ohjustentorjuntaohjusten fuusiosulkutulesta selvinneiltä ydinkärjiltä, ja suunnitellun jatkokehitelmän Sprint II:n piti kyetä osumaan myös terminaalivaiheessa manööveraaviin taistelukärkiin (MaRV). Ohjus oli isokokoinen, valtavalla ja nopeasti palavalla rakettimoottorilla varustettu supersooninen kartio, joka legendan mukaan ylitti äänivallin jo ennen kuin oli ulkona laukaisusiilostaan. Siilot oli sijoitettu melkein tappituntumalle (no, ohjusten mittapuulla...) suojattavista kohteista, ja "tapon" varmistaminen edellytti silti pienen neutronipommin käyttämistä taistelukärkenä. Tosin kokeissa järjestelmä kyllä sai maaleihin jopa suoria osumia.


Fysiikka on edelleen samaa joten torjuntaongelmakin on samanlainen. Erona tosin on se, että Iskanderin lähestymisnopeus on selvästi pienempi kuin mannertenvälisen taistelukärjen; tämä helpottaa selvästi probleemaa mutta en menisi vannomaan että riittävästi, jotta yleiskäyttöisemmät IT-puikot tepsisivät.

Millainen on BUK:n ohjus, onko Iskander torjunta sillä vain teoreettinen mahdollisuus?
 
Riippuu tietysti ohjuksesta. Käsittääkseni risteilyohjusten torjun onnistui melko näppärästi bukilla.

Aerodynaamiset maalit sitten erikseen. Älkääkä viitsikö nillittää siitä, että onko Iskander aerodynaaminen, sen ohjaus saattaa olla, mutta kyllä se ballistisen puolelle menee.
 
Ymmärrän tavallaan paineet luopua BUK-järjestelmästä lyhyehkön käytön jälkeen. Järjestelmän yllä on muutamia pilviä, joista kaikkia ei voida poistaa:
- ohjukset alkavat olla 20-vuotiaita ja ne tulevat väkisin elinkaarensa loppuun kohtapuolin. Ehkä ohjusten ruudit voisi uusia, mutta rahaa siinäkin palaisi
- järjestelmä on maavoimien teknisin järjestelmä heti helikoptereiden jälkeen ja sen ylläpitoa ei tehdä pelkällä pyhällä hengellä. Neuvostoliittolainen elektroniikka tai ylipäätään mikään tekniikka ei ole huoltovapaata, käyttökunnossa pitäminen vaatii suurehkot resurssit. Samoja henkilöitä tarvitaan uudempien IT-järjestelmien ylläpitoon.
- pelkästään huoltoa vaativia panssarialustoja on kalustossa 27 kappaletta, näidenkin käyttökunnossa pitäminen vaatii työtä henkilöiltä, joiden panosta tarvittaisiin myös mm. Leojen ylläpidossa
- neuvostoliittolaisen elektroniikan saatavuus muodostaa riskin elinkaarelle. Lisäksi kaikki varaosat pitää olla omissa varastoissa.
- tutkien taajuudet menevät ikävästi siviilitaajuuksien kanssa päällekkäin
- Tärkein syy on kuitenkin, että IT:n tärkein järjestelmä ei voi olla sellainen, jonka mahdollinen vastustaja tuntee läpikotaisin. Vähintään nämä vaatisivat ukrainalaisen tai muun sopivan järjestelmäpäivityksen. Sinällään en usko, että BUK:ssa olisi varsinaista "punaista nappia".

Se on jo luiskassa. Varusmiesten kouluttaminen siihen lopetettiin jo 2005.

Pointtini on, että korvaavaa aluetorjuntaohjusta ei ainakaan vielä ole. NASAMS:in ulottuvuus sekä pysty- ja vaakasuunnassa on merkittävästi pienempi kuin käytöstä poistettavalla BUK M1 -järjestelmällä. Alle neljä kilometriä pystysuunnassa. Ei sillä ulotu. Minusta tämä on vakava puute, ja meidän olisi syytä yrittää saada aluetorjuntajärjestelmä pian. Patriot tai sitten Raytheonilta se uusi AMRAAM-ER.
 
BUK M1 kyky torjua mitään ballistisia ohjuksia on kyllä lähes olematon.

Ensinnäkin mikä on riittävä reagointinopeus havainnosta jotta torjunta yleensä keretään aloittamaan? Riittääkö patterin valvontatutkan korkeusulottuvuus tähän (<30 km) tai ohjuslavetin ominaisuudet? Ballistisen ohjuksen maalin pitäisi olla lähellä ohjuslavettia, jotta torjuntaohjus kerkeäisi saavuttamaan maalinsa. Mikä on BUK M1 ohjuksen vaikutus maalissa? Patriotillahan oli ongelmia juuri taistelukärjen osalta ei niinkään osumisessa. Iskanderiin osuminen vielä vaikeampaa (siis jos se omaa loppuvaiheen väistelykykyjä).

Tässä muutamia juttuja pohdittavaksi.
 
Voi hyvä ihme, että ei mene jakeluun...

Ei sinulle mene, ei. Mutta ei sinua voi siitä syyttää. Se on ihan anteeksi annettavaa.

Ballistiset ohjukset ovat vain yksi aspekti ilmatorjunnassa. Ei pidä olla fakki-idiootti. Patriotit ovat uransa aikana tuhonneet yhden ainoan ballistisen, yhden Scudin, ja kaikki muu lentävä romu makaan luettuna sen torjuntaprosentti on 9%. Ei ole helppoa.

Täällä saa jumalauta pallean rikki naurusta teidän asiantuntemuksenne ja "takaporttienne" kanssa.

Jatkakaa!

:)
 
BUK M1 kyky torjua mitään ballistisia ohjuksia on kyllä lähes olematon.

Ensinnäkin mikä on riittävä reagointinopeus havainnosta jotta torjunta yleensä keretään aloittamaan? Riittääkö patterin valvontatutkan korkeusulottuvuus tähän (<30 km) tai ohjuslavetin ominaisuudet? Ballistisen ohjuksen maalin pitäisi olla lähellä ohjuslavettia, jotta torjuntaohjus kerkeäisi saavuttamaan maalinsa. Mikä on BUK M1 ohjuksen vaikutus maalissa? Patriotillahan oli ongelmia juuri taistelukärjen osalta ei niinkään osumisessa. Iskanderiin osuminen vielä vaikeampaa (siis jos se omaa loppuvaiheen väistelykykyjä).

Tässä muutamia juttuja pohdittavaksi.

Sinulla on aivot. Laajemmassa sodassa, jossa ohjusten määrä voisi olla tuhansia tunnissa, kaikkien ohjusten torjuntaan ei ole keinoja edes suurvalloilla. Keskimatkan Scud-ohjusten laukaisut ja radat havaittiin USAF:n DSP-ennakkovaroitussatelliiteilla ja Patriotien tarvitsemat koordinaatit laskettiin Yhdysvalloissa. Ja totta, osui sillä, mutta lähisytytin toimi liian myöhään (ballistinen on niin nopea). Patriot on sekin tehty lentokonemaaleja varten.
 
Back
Top