Ilmatorjunta

Mikähän saattaisi olla esim pk-seudulla se maksimi torjuttavien yhtäaikaisten maalien määrä? 2xparvi? 20 risteilyohjusta?

Varautuisin siihen, että sieltä voi tulla useita kymmeniäkin maaleja, riippuen toki skenaariosta. Muutaman parven lähettäminen, vaikka hävittäjäsuojattuina, olisi itsemurhaa, sillä johan Hornetit hoitelevat ne helposti.

Tosin kannattaa muistaa sekin, että Pk on todennäköisesti suhteellisen pieni. Jos joka kolmas maasta ammuttu ilmatorjuntaohjus osuu, niin sitä voi pitää jo hyvänä saavutuksena.
 
@RPG83 kyllä valvontaa suorittava tutka havaitaan sillä RWR ihan samaan tapaan kuin seuraava "lukittunut" tutka. Varoitus vaan on erilainen.

Toi LPI on taas yksi tällainen termi jota viljellään vähän liikaa. Kaikki aktiiviset lähettimet voidaan havaita toki kehittyneissä tutkissa ominaisuudet voidaan optimoitu havaittavuuden pienentämiseksi. Kannattaa muistaa että se tutkan signaali on kulkenut vasta puolet sen matkasta osuttuaan RWR antenniin ja sen jälkeen sen on vielä heijastuttava lähtöpisteeseen.
 
Okei, lukitusta ei tarvita. Maalin seuranta on ilmeisesti kuitenkin välttämättömyys? Eikö sekin ole melko paljastavaa, että maalin tutkavaroitin kertoo jonkun katselevan taivasta? En tiedä, onko Sentinel päätynyt venäläiskoneiden uhkakirjastoon, mutta luulisi pilotin olevan aika lailla varuillaan, jos tutkavaroitin kertoo yhtään minkään, saati Sentinelin, skannaavan.

Lisäksi on se riski, että tutkaa vastaan ammutaan HARM (tai sen venäläinen vastine), kuten vastasitkin s91:lle. Näin ollen herää kysymys, että mikä on lopulta Nasamsin suorituskyky versus vastaava järjestelmä komento-ohjatulla ohjuksella varustettuna?

Tietysti maali voidaan periaatteessa osoittaa elektro-optisella sensorilla Nasamsissa, ja ohjuksen ja laukaisimen välisen kommunikaation häirinnällä on pienempi merkitys kuin komento-ohjatun ohjuksen tapauksessa, mutta entä Nasamsin tutka? Pikaisen googletuksen perusteella se ei ole LPIR, eli ilmeisesti se on suunnilleen yhtä helppo havaita kuin komento-ohjattua ohjusta käyttävän järjestelmän tulenjohtotutka? Eikö ole suuri riski, että Sentinel joko tuhoutuu tutkasäteilyyn hakeutuvan ohjuksen johdosta tai meikäläiset sulkevat tutkan, jotta tutkasäteilyyn hakeutuvat ohjukset eivät löydä tietänsä siihen?

Jos olen oikein ymmärtänyt (jos...) niin ero on tämä: komento-ohjustin tarvitsee aktiivisen maalinosoitustutkan tai muun sensorin koko ohjuksen lentoajan. AMRAAM ei.

Kyllä Sentinel varmasti havaitaan. Mutta se voi tehdä pyyhkäisyn pari ja sammuttaa; välttämättä sitä ei ehditä ainakaan vastatoimille riittävällä tarkkuudella paikantaa tuossa ajassa. Kuitenkin se saa hetkellisen ilmatilannekuvan mikä voi riittää hyvinkin maalipisteen laskemiseen ja AMRAAMin laukaisuun. Eikä mikään muutos sen toiminnassa tosiaankaan kerro vastapuolelle, että puikko on tulossa. Vastapuoli joutuu olemaan varuillaan koko ajan.

Komento-ohjattu ohjus menetetään, jos sitä ohjaava tutka joutuu sammuttamaan tai tuhoutuu. Itsenäisellä hakupäällä varustettua ei menetetä; joskin korjausdata menetetään ja sitä kautta osumatodennäköisyys laskee jos maaliin on vielä pitkälti matkaa ja/tai se tekee aktiivisia väistöliikkeitä.

Ja sitten on tuo verkottuneisuus ja kyky laukoa ohjuksia ihan täysin ilman tutkaa. Periaatteessa tuolla voisi ottaa havaintoja aisti-ilmavalvonta-asemista ja kun pikkulotta soittaa yli kulkevan rynnäkkölautan korkeuden ja nopeuden (jepjep :)) taistelunjohtoon, niin laskettuun maalipisteeseen pistetään puikkoa tulemaan. Sitten laskettuna hetkenä Sentinel tms. tekee pyyhkäisyn ja päivittää viime hetken maalitiedon ohjukselle, ja menee takaisin piiloon.

Toisena päivänä sitten Sentinel saattaa mitata koko ajan ja puikkoja tulee silti; vaihtelu virkistää, meidän puolellamme.
 
Varautuisin siihen, että sieltä voi tulla useita kymmeniäkin maaleja, riippuen toki skenaariosta. Muutaman parven lähettäminen, vaikka hävittäjäsuojattuina, olisi itsemurhaa, sillä johan Hornetit hoitelevat ne helposti.

Tosin kannattaa muistaa sekin, että Pk on todennäköisesti suhteellisen pieni. Jos joka kolmas maasta ammuttu ilmatorjuntaohjus osuu, niin sitä voi pitää jo hyvänä saavutuksena.

Kyse oli samanaikaisesta maaleista. Eli ohjuksia ilmassa samanaikaisesti. Ei niitä lentokoneita tule joka suunnasta kymmeniä vaan sen verran porrastetusti ja hitaasti että ei niitä yhtäaikaa tärtte torjua.
 
Vain näkemällä itse ohjus sen lennon aikana. Tokihan ammattitaitoinen operaattori hyvällä tutkalla voi tehdä säteilyynhakeutuvan ohjuksen laukaisusta jo todella vaikeaa, riippuen tietysti ohjusmallista. Tutkaan hakeutuvia ohjuksia ei onneksi ole vielä keksitty...
Miten tuo "todella vaikean" tekeminen oikein onnistuu panematta tutkaa pois päältä (ja siten tekemällä siitä omasta NASAMS-ammunnasta vaikeaa)?

Kuka tässä siis yllättää kenetkin? Skenaario: Vihollisen lentokoneita, joilla on mukanaan säteilyynhakeutuvia ohjuksia, lähestyy NASAMS-suojattua kohdetta. Oletettavasti se, että Sentinel-tutka ylipäätään on päällä havaitaan niissä koneissa ennen kuin Sentinel havaitsee ne koneet. Sitten jossain vaiheessa Sentinel havaitsee ne koneet. Mitä tämän jälkeen tapahtuu? Koneet ampuvat ARM:insa ja NASAMS AMRAAMinsa. Periaatteessa kummassakaan tapauksessa ohjusten maali ei tiedä olevansa tulituksen kohteena. Jos Sentinel panee itsensä pois päältä, AMRAAM saattaa osua kohteeseensa, jos nämä eivät muuta lentorataansa. Jos muuttavat, niin ne ovat sitten jossain muualla, kun AMRAAMin oma tutka menee päälle. Toisaalta myös ARM menee jonnekin pusikkoon, jos tutka on pois päältä. Aika moista kissa ja hiiri -leikkiä.
 
Okei, lukitusta ei tarvita. Maalin seuranta on ilmeisesti kuitenkin välttämättömyys? Eikö sekin ole melko paljastavaa, että maalin tutkavaroitin kertoo jonkun katselevan taivasta? En tiedä, onko Sentinel päätynyt venäläiskoneiden uhkakirjastoon, mutta luulisi pilotin olevan aika lailla varuillaan, jos tutkavaroitin kertoo yhtään minkään, saati Sentinelin, skannaavan.

Lisäksi on se riski, että tutkaa vastaan ammutaan HARM (tai sen venäläinen vastine), kuten vastasitkin s91:lle. Näin ollen herää kysymys, että mikä on lopulta Nasamsin suorituskyky versus vastaava järjestelmä komento-ohjatulla ohjuksella varustettuna?

Tietysti maali voidaan periaatteessa osoittaa elektro-optisella sensorilla Nasamsissa, ja ohjuksen ja laukaisimen välisen kommunikaation häirinnällä on pienempi merkitys kuin komento-ohjatun ohjuksen tapauksessa, mutta entä Nasamsin tutka? Pikaisen googletuksen perusteella se ei ole LPIR, eli ilmeisesti se on suunnilleen yhtä helppo havaita kuin komento-ohjattua ohjusta käyttävän järjestelmän tulenjohtotutka? Eikö ole suuri riski, että Sentinel joko tuhoutuu tutkasäteilyyn hakeutuvan ohjuksen johdosta tai meikäläiset sulkevat tutkan, jotta tutkasäteilyyn hakeutuvat ohjukset eivät löydä tietänsä siihen?

Jos olen oikein ymmärtänyt (jos...) niin ero on tämä: komento-ohjustin tarvitsee aktiivisen maalinosoitustutkan tai muun sensorin koko ohjuksen lentoajan. AMRAAM ei.

Kyllä Sentinel varmasti havaitaan. Mutta se voi tehdä pyyhkäisyn pari ja sammuttaa; välttämättä sitä ei ehditä ainakaan vastatoimille riittävällä tarkkuudella paikantaa tuossa ajassa. Kuitenkin se saa hetkellisen ilmatilannekuvan mikä voi riittää hyvinkin maalipisteen laskemiseen ja AMRAAMin laukaisuun. Eikä mikään muutos sen toiminnassa tosiaankaan kerro vastapuolelle, että puikko on tulossa. Vastapuoli joutuu olemaan varuillaan koko ajan.

Komento-ohjattu ohjus menetetään, jos sitä ohjaava tutka joutuu sammuttamaan tai tuhoutuu. Itsenäisellä hakupäällä varustettua ei menetetä; joskin korjausdata menetetään ja sitä kautta osumatodennäköisyys laskee jos maaliin on vielä pitkälti matkaa ja/tai se tekee aktiivisia väistöliikkeitä.

Ja sitten on tuo verkottuneisuus ja kyky laukoa ohjuksia ihan täysin ilman tutkaa. Periaatteessa tuolla voisi ottaa havaintoja aisti-ilmavalvonta-asemista ja kun pikkulotta soittaa yli kulkevan rynnäkkölautan korkeuden ja nopeuden (jepjep :)) taistelunjohtoon, niin laskettuun maalipisteeseen pistetään puikkoa tulemaan. Sitten laskettuna hetkenä Sentinel tms. tekee pyyhkäisyn ja päivittää viime hetken maalitiedon ohjukselle, ja menee takaisin piiloon.

Toisena päivänä sitten Sentinel saattaa mitata koko ajan ja puikkoja tulee silti; vaihtelu virkistää, meidän puolellamme.
 
Jos olen oikein ymmärtänyt (jos...) niin ero on tämä: komento-ohjustin tarvitsee aktiivisen maalinosoitustutkan tai muun sensorin koko ohjuksen lentoajan. AMRAAM ei.

Kyllä Sentinel varmasti havaitaan. Mutta se voi tehdä pyyhkäisyn pari ja sammuttaa; välttämättä sitä ei ehditä ainakaan vastatoimille riittävällä tarkkuudella paikantaa tuossa ajassa. Kuitenkin se saa hetkellisen ilmatilannekuvan mikä voi riittää hyvinkin maalipisteen laskemiseen ja AMRAAMin laukaisuun. Eikä mikään muutos sen toiminnassa tosiaankaan kerro vastapuolelle, että puikko on tulossa. Vastapuoli joutuu olemaan varuillaan koko ajan.

Komento-ohjattu ohjus menetetään, jos sitä ohjaava tutka joutuu sammuttamaan tai tuhoutuu. Itsenäisellä hakupäällä varustettua ei menetetä; joskin korjausdata menetetään ja sitä kautta osumatodennäköisyys laskee jos maaliin on vielä pitkälti matkaa ja/tai se tekee aktiivisia väistöliikkeitä.

Ja sitten on tuo verkottuneisuus ja kyky laukoa ohjuksia ihan täysin ilman tutkaa. Periaatteessa tuolla voisi ottaa havaintoja aisti-ilmavalvonta-asemista ja kun pikkulotta soittaa yli kulkevan rynnäkkölautan korkeuden ja nopeuden (jepjep :)) taistelunjohtoon, niin laskettuun maalipisteeseen pistetään puikkoa tulemaan. Sitten laskettuna hetkenä Sentinel tms. tekee pyyhkäisyn ja päivittää viime hetken maalitiedon ohjukselle, ja menee takaisin piiloon.

Toisena päivänä sitten Sentinel saattaa mitata koko ajan ja puikkoja tulee silti; vaihtelu virkistää, meidän puolellamme.

Väijytyksistä ja agressiivisemmasta taktiikasta on puhuttu julkisuudessakin, siihen pyritään.
 
Oletettavasti alueella olisi kasa tutkia jotka mittailevat kun mittailevat. Jos pelkkä tutkien olemassa olo saa vihollisen hermostuneeksi, niin pisteet kotiin.

Niin no, siinähän mittailevat, mutta onko varmaa, ettei se vaikuta lentosuunnitelmaan? (Tarkoitan, että sijoitetaan tutka mahdollisuuksien mukaan sivusektoriin muuttamalla kurssia.) Toinen juttu on varmasti se, että ohjaajat pälyilevät ohjuslaukauksia visuaalisesti, jos tutkat mittaavat. Tosin Amraam jättää ilmeisesti melko pienen savuvanan. Lisäksi kun rakettimoottorinsa polttanut ohjus on Mk. 1 Eyeballin kantamalla, niin havainto tulee luultavasti liian myöhään.

Olettaen, että kukaan ei ole keksinyt tutkassa näkymätöntä ARM:ää, niin tutkan voi sammuttaa ja jos alueella on toinen vastaava, niin se voi ottaa ohjat käsiin. Tarvitaessa näitä rempataan edes takaisin tarpeen mukaan. Jos ohjus on ilmassa, niin se saa sen saman tiedon siltä toiseltakin tutkalta. Ja jos Amraam:n oman tutkan kantama on sen oletetun 10 kilsaa, niin ei se ohjus tarvitse kauaa sitä päivitystietoa.

Voidaan sammuttaa, mutta ilmeisesti tutkasäteilyyn hakeutuva ohjus ei automaattisesti joudu harhaan tutkan sammuttua, vaan tutkan käynnistyessä uudelleen ohjus voi löytää maalin uudestaan. Lisäksi pidän todennäköisenä, että SEAD-operaatioon osallistuun enemmän kuin yksi kone, eli ohjuksia on ilmassa pikemminkin kymmeniä kuin muutama yksittäinen. Tällöin kahdella tutkalla vuorottelu on aika kivuliasta.

Havainto ohjuksen oman tutkan kantamasta on toki hyvä ja positiivinen. Mutta, jos Amraamin tutka aktivoituu jo noin pitkän aikaa ennen osumaa, niin eikö maalille jää liikaa aika vastatoimiin (silppu, väistöliikkeet)? Jos ohjuksen nopeus on vaikkapa 1000 m/s, ja ohjuksen oma tutka löytää maalin sanotaan seitsemän kilometriä ennen osumaa, niin lentäjällähän on reaktioajan jälkeenkin yli viisi sekuntia aikaa toimia. Amraamille kun aina mainostetaan sellaista "RWR alkaa huutaa sekunti ennen osumaa" -kykyä, jolloin vastatoimille ei juuri jää aikaa.

Kuten sanotua, niin mittaavaa tutkaa voidaan vaihtaa aika vapaasti. Ja patterissahan pitäisi aina olla useampi tutka käytettävissä.

Muistaakseni kaksi. @peelo voinee vahvistaa.
 
Komento-ohjaus: ohjukselle lähetetään tietoa että mihin suuntaan pitää ohjautua jotta osutaan kohteeseen, ohjuksessa ei tutkaa eikä edes vastaanotinta
Puoliaktiivinen tutkaohjaus: ohjuksessa vastaanotin joka näkee maalista heijastuneen valaisututkan signaalin ja ohjautuu siihen
Aktiivinen tutkaohjus: ohjuksessa tutka joka osaa itse etsiä maalin ja ohjata ohjuksen hakeutumaan siihen
 
ITO12 patterissa on yksi tutka. Se lukee tuolla PVn sivuillakin.

Helsingin suojana näistä pattereita toki muodostetaan suurempia kokonaisuuksia usealla tutkalla. Muualla uskoisin yleensä toimittavan PTRI koossa.
 
Jos olen oikein ymmärtänyt (jos...) niin ero on tämä: komento-ohjustin tarvitsee aktiivisen maalinosoitustutkan tai muun sensorin koko ohjuksen lentoajan. AMRAAM ei.

Kyllä Sentinel varmasti havaitaan. Mutta se voi tehdä pyyhkäisyn pari ja sammuttaa; välttämättä sitä ei ehditä ainakaan vastatoimille riittävällä tarkkuudella paikantaa tuossa ajassa. Kuitenkin se saa hetkellisen ilmatilannekuvan mikä voi riittää hyvinkin maalipisteen laskemiseen ja AMRAAMin laukaisuun. Eikä mikään muutos sen toiminnassa tosiaankaan kerro vastapuolelle, että puikko on tulossa. Vastapuoli joutuu olemaan varuillaan koko ajan.

Komento-ohjattu ohjus menetetään, jos sitä ohjaava tutka joutuu sammuttamaan tai tuhoutuu. Itsenäisellä hakupäällä varustettua ei menetetä; joskin korjausdata menetetään ja sitä kautta osumatodennäköisyys laskee jos maaliin on vielä pitkälti matkaa ja/tai se tekee aktiivisia väistöliikkeitä.

Ymmärrän periaattessa, mitä tuolla tarkoitat, mutta tarvitseeko komento-ohjattu ohjuskaan välttämättä tutkan mittausta koko lentoajan? Eikö komento-ohjattu ohjuskin voi tarvita tutkaa vain loppuhakeutumiseen, ja matkan alkupää mennään ennakko-odotusten mukaan?

ESSM käyttää puoliaktiivista tutkahakupäätä, mutta vain hakeutumisen loppuvaiheessa. "Mid-course update" kuuluu myös ESSM:n, ihan kuten Amraamiinkin. Poikkeaako komento-ohjattu ohjus ESSM:stä niin paljon, ettei se voi lentää alkumatkaa ennusteiden perusteella? Tulenjohtotutkan lukitus maaliin tarvittaisiin vasta loppuvaiheessa, eikö?
 
Matkalla luiskaan, ohjusten ruuti kelpaa 25 vuotta, en tiedä miten elektroniikka pelaa ja se ei ole julkista.

Buk ruuti ei ollut se ongelma, vaan se että meiltä ohjukset olivat vähissä.
Venäläiset ilmoittivat, että suomalaiseen versioon ei enää valmisteta uusia ohjuksia.
Koko järjestelmä olisi ollut pakko modifioida.
Silloin laskutikut ja laskimet alkoivat soida ja tultiin päätökseen, ettei järjestelmän modifiointi kannata.
 
ITO12 patterissa on yksi tutka. Se lukee tuolla PVn sivuillakin.

Helsingin suojana näistä pattereita toki muodostetaan suurempia kokonaisuuksia usealla tutkalla. Muualla uskoisin yleensä toimittavan PTRI koossa.

Lienee pakko kun kerran puhutaan meri- ja ilmavoimien tukikohtien sekä joidenkin tärkeiden alueiden suojaamisesta samanaikaisesti. Siis pääkaupunkiseudun lisäksi.
 
Ymmärrän periaattessa, mitä tuolla tarkoitat, mutta tarvitseeko komento-ohjattu ohjuskaan välttämättä tutkan mittausta koko lentoajan? Eikö komento-ohjattu ohjuskin voi tarvita tutkaa vain loppuhakeutumiseen, ja matkan alkupää mennään ennakko-odotusten mukaan?

ESSM käyttää puoliaktiivista tutkahakupäätä, mutta vain hakeutumisen loppuvaiheessa. "Mid-course update" kuuluu myös ESSM:n, ihan kuten Amraamiinkin. Poikkeaako komento-ohjattu ohjus ESSM:stä niin paljon, ettei se voi lentää alkumatkaa ennusteiden perusteella? Tulenjohtotutkan lukitus maaliin tarvittaisiin vasta loppuvaiheessa, eikö?

Toki komento-ohjuksessa tai puoliaktiivisessa voi olla vaikka inertiaohjaus johonkin pisteeseen saakka. Mutta jos ohjukselle kuuluvaa tutkaa ei voida syystä tai toisesta käynnistää, esim. siksi kun naapurin erikoisjoukot räjäyttivät sen, niin loppulähestyminen jää sitten tekemättä.

Minusta tuossa AMRAAM-paketissa on nimenomaan hyvää se, että kunhan maalista saadaan jonkinlainen havainto ja paikkatieto - vaikka sitten selvännäkijällä - niin sitä voidaan tervehtiä niin kauan kun laukaisimia ja puikkoja riittää. Laukaisimet itsessäänhän taitavat olla aika edullisia ja ylipäätään hankalia paikantaa ja tuhota.

EDIT: eli rautalangasta vääntäen: muilla ohjustyypeillä tarvitaan dedikoitu, ohjukselle kuuluva ja sille räätälöity tutka vähintään loppulähestymistä varten. NASAMS ei semmoista tarvitse kun loppulähestymistutka on ohjuksessa itsessään. Joten tutkan roolin voi ottaa melkein mikä havaintolaite tahansa. Varmasti edistää taistelunkestävyyttä tämä.

Kaikissa aktiivisella sensorilla kuten tutkalla ohjattavissa ohjuksissa on sama vika, eli ne varoittavat maalia jossain vaiheessa. Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Jos tästä halutaan eroon niin pitää vaihtaa sensorit täysin passiivisiin. Sitten taas menetetään suorituskyvyssä jotain muuta.

Päätellen julkistetuista osumaprosenteista, AMRAAMin väistäminen vaikka varoitussummerit kilisisivätkin taitaa olla aika tuuripeliä. Varmaan se mahdollista on, mutta eri luokassa ollaan tappavuudessa kuin vaikka vanhoilla AIM-7 Sparroweilla. Parempi diskriminaatio harhamaaleja vastaan ja ketterämpi loppulähestyminen.

En tiedä näkyykö tuossa sitten se, että ohjus on vähän pienikokoisempi.
 
Patteripari lienee se, mitä taktista kokoonpanoa tällä hetkellä käytetään, siis jos ei ole kyseessä patteristokokoonpano...
 
Väistämisestä vielä se, että jos vaikka rynnäkkökoneen kuski haluaa selvitä hengissä sen jälkeen kun RWR huutaa AMRAAMin olevan tulossa kohti, niin hän tasan varmasti laukaisee irti kaikki koneeseen pultatut aseet. Eli vaikka sen jälkeen ohjuksen saisikin väistettyä, niin lentosuoritus on torjuttu. Tämä ei tietty ole yhtä hyvä kuin kova tappo mutta voitto se on silti.
 
Niin no, siinähän mittailevat, mutta onko varmaa, ettei se vaikuta lentosuunnitelmaan? (Tarkoitan, että sijoitetaan tutka mahdollisuuksien mukaan sivusektoriin muuttamalla kurssia.) Toinen juttu on varmasti se, että ohjaajat pälyilevät ohjuslaukauksia visuaalisesti, jos tutkat mittaavat. Tosin Amraam jättää ilmeisesti melko pienen savuvanan. Lisäksi kun rakettimoottorinsa polttanut ohjus on Mk. 1 Eyeballin kantamalla, niin havainto tulee luultavasti liian myöhään.

En näe ongelmaa, laitetaan ohjuslavetit (ainakin osa) juuri sinne sivustaan nappaamaan ne jotka eivät hoksaa tutkan voivan olla kohtuullisen kaukana laveteista. Tämä on yksi NASAMS systeemin hienouksista, ei kannata mennä mihinkään tutkan kantamalla, koska se saattaa olla juuri se paikka missä se lavetti on ja jouduit justiinsa sen ohjuksen optimietäisyydelle.

Voidaan sammuttaa, mutta ilmeisesti tutkasäteilyyn hakeutuva ohjus ei automaattisesti joudu harhaan tutkan sammuttua, vaan tutkan käynnistyessä uudelleen ohjus voi löytää maalin uudestaan. Lisäksi pidän todennäköisenä, että SEAD-operaatioon osallistuun enemmän kuin yksi kone, eli ohjuksia on ilmassa pikemminkin kymmeniä kuin muutama yksittäinen. Tällöin kahdella tutkalla vuorottelu on aika kivuliasta.

Mutta ei ne ohjukset ikuisesti ilmassa pysy. Ei edes brittien ALARM. Ja jos vihollinen ampuu kerralla kymmeniä ohjuksia, niin ne eivät tee sitä kovin monesti. Ja kun vihollinen on ampunut ARM:nsä, niin sitten katsotaan, että kenellä on mitä jäljellä ja uskaltaako jatkaa pommitustehtävää. Yksi Sentinel tutka ehjänä, niin tulivoima ei ole kärsinyt. Vaikka tutkat olisi tuhoutuneita, niin edelleen on se EO sensori ja se vie oman osuuden hyökkääjistä, eikä ne kykene tekemään mitään muuta, kuin hakeutumaan pois kantamalta.

Havainto ohjuksen oman tutkan kantamasta on toki hyvä ja positiivinen. Mutta, jos Amraamin tutka aktivoituu jo noin pitkän aikaa ennen osumaa, niin eikö maalille jää liikaa aika vastatoimiin (silppu, väistöliikkeet)? Jos ohjuksen nopeus on vaikkapa 1000 m/s, ja ohjuksen oma tutka löytää maalin sanotaan seitsemän kilometriä ennen osumaa, niin lentäjällähän on reaktioajan jälkeenkin yli viisi sekuntia aikaa toimia. Amraamille kun aina mainostetaan sellaista "RWR alkaa huutaa sekunti ennen osumaa" -kykyä, jolloin vastatoimille ei juuri jää aikaa.

Maalille jää toki aikaa vastatoimille, mutta siitä huolimatta se kone ja luultavasti koko parvi mikä on mukana pudottaa pomminsa, jotta kykenevät liikehtimään. Toki tämä on kaukana optimaalisesta tilanteesta, mutta ei se silti tee ohjuksesta yhtään huonompaa. Optimaalitilannetta toivotaan, mutta vihollinen on edelleen kusessa vaikka hieman vähemmälläkin jouduttaisiin toimimaan.

Muistaakseni kaksi.

Oma käsitykseni oli kolme per patteripari. Tämä ei kuitenkaan ole se pointti mitä hain aikaisemmin. Sentinell tutkat tuskin ikinä olisivat ainoat mitä alueella olisi. Ihan varmasti siellä olisi jokin Giraffen tutka jotka tuottavat tilannekuvaa Sergei patterille. On hyvin mahdollista, että jokin Keva tai Kava tutka olisi kantamalla ja toiminnassa. Lisäksi olisin melkoisen varma, että alueella olisi jokin kevyempi ITO yksikkö käyttämässä tutkiaan. Aistivalvontaa varmaankin olisi myös alueella, se tuottaa tilannekuvaa mutta ei tietenkään vie SEAD -koneiden huomiota. Tämä tarkoittaa sitä, että ei sen NASAMS patterin toiminta lopu vain siksi, että tutkat sammutetaan.
 
Minusta tuossa AMRAAM-paketissa on nimenomaan hyvää se, että kunhan maalista saadaan jonkinlainen havainto ja paikkatieto - vaikka sitten selvännäkijällä - niin sitä voidaan tervehtiä niin kauan kun laukaisimia ja puikkoja riittää. Laukaisimet itsessäänhän taitavat olla aika edullisia ja ylipäätään hankalia paikantaa ja tuhota.

Onhan se hyvä, ja varmasti edistystä on tullut BUK:n tai muuhun vastaavaan verrattuna. Samalla tuntuu kuitenkin vähän huvittavalta sekin, kuinka Nasamsista on tässä keskustelussa tehty jonkinlainen "pudottaa yhdellä ohjuksella kaiken hyttysestä meteoriittiin 50 kilometrin säteellä" -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä.

Päätellen julkistetuista osumaprosenteista, AMRAAMin väistäminen vaikka varoitussummerit kilisisivätkin taitaa olla aika tuuripeliä. Varmaan se mahdollista on, mutta eri luokassa ollaan tappavuudessa kuin vaikka vanhoilla AIM-7 Sparroweilla. Parempi diskriminaatio harhamaaleja vastaan ja ketterämpi loppulähestyminen.

En tiedä näkyykö tuossa sitten se, että ohjus on vähän pienikokoisempi.

Amraamin suuri toteutunut osumaprosentti lienee seurausta siitä, että niillä on ammuttu koneita, joissa on ollut alkeellinen tutkavaroitin, jos sitäkään. Muistelen lukeneeni jostakin, että suurin osa pudotetuista kohteista ei olisi ollut tietoisia kohti tulevasta ohjuksesta, liekö yksikään. Oletettavasti myös koulutustasossa on ollut puutteita.
 
Back
Top