Ilmatorjunta

[Lurker]

Todettakoon että ideaalissa integroidussa ilmapuolustusjärjestelmässä on ns verkkojen verkko, johon kaikki komponentit ovat liittyneinä sekä "tuottajina" että "kuluttajina". Sensorit, asejärjestelmät ja johtamispaikat tuottavat yhteiseen tilannekuvaan tietoa maaleista, omasta tilastaan, paikastaan ja toimintakyvystään. Samalla nämä toimijat ottavat vastaan tätä tilannekuvaa ja tekevät sen perusteella päätöksiä omasta ja alaistensa toiminnasta.

Ennen 1980-lukua puolustushaarat toimivat hyvin pitkälle itsenäisesti tilannekuvan suhteen. 1980-luvun lopun innovaatio, tuliasemapääte oli ensimmäinen askel integraation suhteen. Siinä voitiin eri toimipaikkoihin viedä radioon kytketty laatikko jolla "kuluttajat" pääsivät ilmatilannekuvaan käsiksi. Samanaikaisesti luotiin rajoittunut kyky toimia (myös sanomalaitteella) "tuottajina", luomalla aistimaaleja ja järjestelmällä integroitiin myös ilmatorjunnan sensorit yhteiseen tilannekuvaan. Haasteena oli monen maalaisten järjestelmien kirjo ja ajalle tyypillinen arkkitehtuuri, kun valmistettiin jokin laite se toimi sellaisenaan vuosikymmeniä eikä sitä täysin voitu integroida kokonaisuuteen. Buk M1 edusti viimeistä tällaista sukupolvea joka ei perustunut mihinkään standardeihin.

Nykyään järjestelmät ovat edelleen kovin erilaisia jos vertaa vaikka hävittäjäkonetta, sotalaivaa tai ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Silti niihin rakennetaan yhteisiä standardoituja rajapintoja joiden avulla ne keskustelevat keskenään. Järjestelmät ovat myös päivitettävissä, joskus softalla, joskus raudalla. Ei integraatio vieläkään ole täydellistä mutta sellaisia järjestelmiä joita ei voida integroida tuskin enää hankitaan. Tämä tarkoittaa läntisen liittouman standardeja, sillä kukaan muu näitä standardeja ei tee.

 

[peelo]

Tuossa tulee se yksi BUKin merkittävimmistä heikkouksista. Tietääkseni se BUK-patteri on toiminut täysin omana kokonaisuutenaan vailla integraatiota tilannekuvajärjestelmään. Toki siellä Maalinosoituskeskuksessa varmaankin joku irrallinen tuliasemapääte on ollut, mutta tilannekuvaa ei ole voitu siirtää suoraan BUKin järjestelmiin eikä myöskään tuoda BUKin ilmeisesti ihan hyvästä valvontatutkasta (Maalinosoitustutka).

 

[SJ]

Tarkoitatko mekanismia millä antenni saadaan korkeammalle? Tästä olisi kyllä hyötyä. Erilaisia ratkaisuja Sentinelin katveiden pienentämiseen on olemassa, aerostaatteja, erikseen rakennettuja torneja tai kerrostalon katolle nostaminen, mutta onhan tuommoinen liikkuva systeemi yliveto.

Joo.

 

[Mustaruuti]

1. Aivan, mutta jos kyse on fiksusta tutkavaroittimesta, joka tunnistaa tutkan tyypin sen toiminnan perusteella, niin todennäköisesti Sentinelin havaitessa se varoittaisi tuolla "tuo tutka ampuu kohta" -signaalilla.

2. Käsittääkseni nuo ohjukset lentävät kohti sitä, mistä viimeksi signaali tuli. En tunne teknologiaa tarkemmin, mutta voisin ajatella, että jos kaksi tutkaa vaihtelee, ja tästä seuraa siis 50%:a ajasta se, että tutka on päällä, niin tämä voisi riittää siihen osumiseen. Kovin montaa tutkaa ei yhtä aikaa touhua voi olla pyörittämässä, koska tämä tarkoittaisi sitä, että ne ovat lähellä toisiaan, mikä ei liene järkevin tapa sijoitella tutkia.

3. Voi toki, mutta kai niitä tutkia käytetään (ja on käytetty 2. maailmansodasta lähtien) juuri siksi, että niillä maalien havaitseminen aikaisin ja tarkka paikantaminen on kaikkein helpointa.

1. Koetan vielä paremmin selittää tämän.

Jos on kyseessä puoliaktiivinen tutkaohjus, se vaatii sen, että on valaisututka, joka valaisee maalia korkealla tutka-energialla. Ohjus sitten löytää maaliin havaitsemalla maalista heijastuneen tutkasäteilyn. Jos taas kyseessä on aktiivinen ohjus, kuten Amraam, ei maatutkan tarvitse muuttaa moodia pois etsinnästä. Se antaa amraamille silloin tällöin päivityksen ja lopussa Amraamin oma tutka kytkeytyy päälle.

Tutkavaroitin siis tunnistaa tutkasäteilyn ja antaa tiedon tutkan olemassaolosta. Jos se sitten tunnistaakin, että nyt jokin tutka otti lukituksen, rupesi maalaamaan, niin silloin se rääkäisee siitä. Sentinel ei aiheuta tällaista rääkäisyä.

2. Joo. Kuten taisi tulla jo mainittua, esim. Harmin suorituskyky on vaihdellut. Osaava IT-miehistö osaa väistää sen aika hyvin. Harmia on pyritty mm. Balkanin sodan huonon menestyksen pohjalta päivittämään.

http://www.ausairpower.net/APA-SAM-Effectiveness.html

The fact that NATO forces were unable to quickly kill off the Serbian SAM batteries forced continuing and ongoing sorties by NATO support jamming and defence suppression aircraft, driving up the cost to drop each bomb delivered several-fold. NATO forces launched 743 AGM-88 HARM anti-radiation missile rounds for very little damage effect.

3. Totta kai. Mutta, aikaisemmin ei pitkän kantaman IT-ohjuksia voinut ampua ilman kohteen maalaamista ja jopa ilman tutkaa. Nyt voi. Tämä on merkittävä etu. Vertaa tätä vaikka siihen, että ennen käytettiin esim. valonheittimiä tai vaikka infrapunavalonheittimiä. Nykyään käytetään lämpökameraa.

 

[Mustaruuti]

NASAMS systeemi kykenee käyttämään AIM-9X ohjusta yhtenä vaihtoehtona. Se ei anna varoitusta, joten lisää mietittävää viholliselle. Ja vaikka RWR antaakin varoituksen lähestyvästä ohjuksesta, niin se merkityksellinen tieto on se, että miten paljon aikaa se jättää väistöliikkeille! Ohjusta ei sinällään voi väistää kääntymällä tiukempaan, vaan ohjus on saatava tuhlaamaan energiaansa mahdollisimman pitkän matkan ajan.

Ohjuksen voi väistää myös kääntymällä tiukempaan. Usein tässä yhteydessä myös tiputellaan silppua.

 

[SJ]

Ohjuksen voi väistää myös kääntymällä tiukempaan. Usein tässä yhteydessä myös tiputellaan silppua.

Ohjukset kykenevät yleensä kääntymään tiukempaan, kuin ihmisruumis kestää. Tämä toki kuluttaa ohjuksen liike-energiaa, mutta yleensä väistötekniikkana on kuitenkin se, että liikehdintä aloitetaan heti kun ohjus laukaistaan ja pakotetaan ohjus muuttamaan kurssiaan jatkuvasti koko sen lentoratansa ajan ja siten kuluttamaan energiaansa. Jos energia ei riitä, niin se on sama kuin jos kone olisi lentänyt pois ohjuksen kantamalta. Mutta jos ihminen kestää maksimissaan 9G:tä, niin nykyään ohjukset kykenevät tekemään jopa 60G:tä (Aster).

Silppu taas on tarkoitettu rikkomaan tutkalukitus.

 

[Slammer]

Pelkkä G:n sieto ei tokikaan kerro varsinaisesti kaartokyvystä mitään. Ts. jos kahteen eri nopeudella lentävään kappaleeseen kohdistuu kääntyessä yhtä suuri voima, hitaampi kappale kääntyy jyrkemmin.

 

[Sardaukar]

Spekulaatioon. Kuten aikaisemmin mainittiin, niin yleensä AMRAAM on ammuttu maaliin, jolla ei ole ollut mitään mahdollisuutta tietää kohti tulevasta ohjuksesta ja siis väistää niitä. Eli spekuloidaan, että todellisessa sodassa, jossa vastassa on moderni viholliskone, niin osumismahdollisuus olisi lähempänä 20%.

Heittäisin tosiaan arviona modernia 4/4.5 sukupolven hävittäjää vastaan 20% C-5, 25% C-7 ja 25-30% D-malli.

 

[Mustaruuti]

Ohjukset kykenevät yleensä kääntymään tiukempaan, kuin ihmisruumis kestää. Tämä toki kuluttaa ohjuksen liike-energiaa, mutta yleensä väistötekniikkana on kuitenkin se, että liikehdintä aloitetaan heti kun ohjus laukaistaan ja pakotetaan ohjus muuttamaan kurssiaan jatkuvasti koko sen lentoratansa ajan ja siten kuluttamaan energiaansa. Jos energia ei riitä, niin se on sama kuin jos kone olisi lentänyt pois ohjuksen kantamalta. Mutta jos ihminen kestää maksimissaan 9G:tä, niin nykyään ohjukset kykenevät tekemään jopa 60G:tä (Aster).

Silppu taas on tarkoitettu rikkomaan tutkalukitus.

https://defenseissues.wordpress.com/2013/08/17/evading-air-to-air-missile/

Missile evasion is a very important part of modern air combat, yet many people believe it is impossible. But this is false, for several reasons. First reason is that missile cannot turn tighter than the aircraft: in order to pull as tight turn as a fighter aircraft, missile has to pull amount of g that is amount of g’s aircraft can pull multiplied by difference in speed squared. For example, Typhoon can pull 9 g at 360 kts, and IRIS-T can pull 60 g at Mach 3, or 1.984 knots. What this means is that IRIS-T will have 4,5 times as wide turn diameter.

 

[RPG83]

Voiko silppu muuten laukaista ohjuksen taistelukärjen? Vai pyyhäältääkö ohjus pilven läpi?

Nykyään järjestelmät ovat edelleen kovin erilaisia jos vertaa vaikka hävittäjäkonetta, sotalaivaa tai ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Silti niihin rakennetaan yhteisiä standardoituja rajapintoja joiden avulla ne keskustelevat keskenään. Järjestelmät ovat myös päivitettävissä, joskus softalla, joskus raudalla. Ei integraatio vieläkään ole täydellistä mutta sellaisia järjestelmiä joita ei voida integroida tuskin enää hankitaan. Tämä tarkoittaa läntisen liittouman standardeja, sillä kukaan muu näitä standardeja ei tee.

Varsinaista ilmatorjuntaohjusjärjestelmää tuskin. Yksittäisiä aseita hyvinkin, esimerkiksi Stinger, joka sekin periaatteessa on asejärjestelmä.

 

[Lurker]

Todettakoon että ideaalissa integroidussa ilmapuolustusjärjestelmässä on ns verkkojen verkko, johon kaikki komponentit ovat liittyneinä sekä "tuottajina" että "kuluttajina". Sensorit, asejärjestelmät ja johtamispaikat tuottavat yhteiseen tilannekuvaan tietoa maaleista, omasta tilastaan, paikastaan ja toimintakyvystään. Samalla nämä toimijat ottavat vastaan tätä tilannekuvaa ja tekevät sen perusteella päätöksiä omasta ja alaistensa toiminnasta.

Ennen 1980-lukua puolustushaarat toimivat hyvin pitkälle itsenäisesti tilannekuvan suhteen. 1980-luvun lopun innovaatio, tuliasemapääte oli ensimmäinen askel integraation suhteen. Siinä voitiin eri toimipaikkoihin viedä radioon kytketty laatikko jolla "kuluttajat" pääsivät ilmatilannekuvaan käsiksi. Samanaikaisesti luotiin rajoittunut kyky toimia (myös sanomalaitteella) "tuottajina", luomalla aistimaaleja ja järjestelmällä integroitiin myös ilmatorjunnan sensorit yhteiseen tilannekuvaan. Haasteena oli monen maalaisten järjestelmien kirjo ja ajalle tyypillinen arkkitehtuuri, kun valmistettiin jokin laite se toimi sellaisenaan vuosikymmeniä eikä sitä täysin voitu integroida kokonaisuuteen. Buk M1 edusti viimeistä tällaista sukupolvea joka ei perustunut mihinkään standardeihin.

Nykyään järjestelmät ovat edelleen kovin erilaisia jos vertaa vaikka hävittäjäkonetta, sotalaivaa tai ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Silti niihin rakennetaan yhteisiä standardoituja rajapintoja joiden avulla ne keskustelevat keskenään. Järjestelmät ovat myös päivitettävissä, joskus softalla, joskus raudalla. Ei integraatio vieläkään ole täydellistä mutta sellaisia järjestelmiä joita ei voida integroida tuskin enää hankitaan. Tämä tarkoittaa läntisen liittouman standardeja, sillä kukaan muu näitä standardeja ei tee.

Voiko silppu muuten laukaista ohjuksen taistelukärjen? Vai pyyhäältääkö ohjus pilven läpi?



Varsinaista ilmatorjuntaohjusjärjestelmää tuskin. Yksittäisiä aseita hyvinkin, esimerkiksi Stinger, joka sekin periaatteessa on asejärjestelmä.

Voiko silppu muuten laukaista ohjuksen taistelukärjen? Vai pyyhäältääkö ohjus pilven läpi?



Varsinaista ilmatorjuntaohjusjärjestelmää tuskin. Yksittäisiä aseita hyvinkin, esimerkiksi Stinger, joka sekin periaatteessa on asejärjestelmä.

Integroitu se ohjusryhmäkin on, tuliasemapäätteellä. Toki varsinaista teknistä rajapintaa itse aseeseen ei ole, eikä ole tarvekaan. Siksi tässä hankinnassa lähetettiinkin tarjouspyynnöt myös itään, koska ohjustyyppien välillä ei ole eroa integroitavuudessa.

 

[Deeiii]

https://defenseissues.wordpress.com/2013/08/17/evading-air-to-air-missile/

Missile evasion is a very important part of modern air combat, yet many people believe it is impossible. But this is false, for several reasons. First reason is that missile cannot turn tighter than the aircraft: in order to pull as tight turn as a fighter aircraft, missile has to pull amount of g that is amount of g’s aircraft can pull multiplied by difference in speed squared. For example, Typhoon can pull 9 g at 360 kts, and IRIS-T can pull 60 g at Mach 3, or 1.984 knots. What this means is that IRIS-T will have 4,5 times as wide turn diameter.

Ongelmahan tuossa on oikea ajoitus. Liian aikaisin aloitetut väistöliikkeet pahimmillaan tekevät energiaansa menettäneestä koneesta helpon maalin, ja liian myöhään on liian myöhään.

Silppu tuskin laukaisee modernia herätesytytintä, mutta jos ohjus lentää silppupilveen niin se on kyllä luultavasti sitten mennyt ohi.

 

[Rajajääkäri]

Aivan näin maallikon ja asiasta ymmärtämättömän kysymyksenä, tulee mieleen kahden taistelukoneen yhteenotto, missä toinen on päässyt ajamaan takaa toista konetta, olen joskus miettinyt, miksi koneeseen ei asenneta vaikka yhtä ohjusta toisinpäin, eli osoittamaan taakse? sen ei tarvitsisi olla edes nopea, koska takaa-ajaajahan suorastaan lentää siihen?
Olenkohan vahingossa keksinyt jotain ilmataistelun mullistavaa?

 

[Rajajääkäri]

Aivan näin maallikon ja asiasta ymmärtämättömän kysymyksenä, tulee mieleen kahden taistelukoneen yhteenotto, missä toinen on päässyt ajamaan takaa toista konetta, olen joskus miettinyt, miksi koneeseen ei asenneta vaikka yhtä ohjusta toisinpäin, eli osoittamaan taakse? sen ei tarvitsisi olla edes nopea, koska takaa-ajaajahan suorastaan lentää siihen?
Olenkohan vahingossa keksinyt jotain ilmataistelun mullistavaa?

esim. f-35 koneessa, se voisi olla koneen takaosassa oleva pieni luukku, joka avautuu vain ohjusta käyttäessä, ettei häive karsi.

Mulla onkin kaupungissa käyntiä, joten käyn samalla patenttitoimistossa ja alan soitella L- M:lle.

 

[Deeiii]

Taitaa olla niin että jos vastustaja on "kutosessa" niin siinä tilanteessa ei oikein enää ole aikaa hakea ohjuslukitusta. Taaksepäin asennettu ohjus on sit kans poissa eteenpäin ammuttavasta tulivoimasta.

Mutta tavallaan tuota haetaan nykyisillä lähitaisteluohjuksilla. Uusimmat kykenevät kääntymään laukaisun jälkeen aika sukkelasti ja maalin lukitseminen hoituu kypärätähtäimellä, parhaimmillaan periaatteella "jos näet sen, voit ampua." Puhutaan ns. off-boresight-kyvystä ja "lock after launch" tai "over the shoulder"-laukaisusta. Tämä saattaa olla jotain sellaista mikä muuten tekee vielä tykistä vanhentuneen.

 

[Lurker]

Aivan näin maallikon ja asiasta ymmärtämättömän kysymyksenä, tulee mieleen kahden taistelukoneen yhteenotto, missä toinen on päässyt ajamaan takaa toista konetta, olen joskus miettinyt, miksi koneeseen ei asenneta vaikka yhtä ohjusta toisinpäin, eli osoittamaan taakse? sen ei tarvitsisi olla edes nopea, koska takaa-ajaajahan suorastaan lentää siihen?
Olenkohan vahingossa keksinyt jotain ilmataistelun mullistavaa?

Ohjuksen pitäisi olla poikkeuksellisen nopea, koska lähtötilanteessa se lentää "pakilla". Käytännössä ohjus tippuisi hallitsemattomasti alas sillä ohjukset vaativat tietyn lentonopeuden jotta ohjainpinnoilla saadaan haluttu vaikutus liikesuuntaan. Taaksepäin ammuttaessa nopeus olisi kulkusuuntaan aluksi negatiivinen ja moottorin käynnistyessä nopeus lähenisi nollaa. Kukaan ei ole vielä leijuvaa ohjusta keksinyt.

 

[s91]

1. Koetan vielä paremmin selittää tämän.

Jos on kyseessä puoliaktiivinen tutkaohjus, se vaatii sen, että on valaisututka, joka valaisee maalia korkealla tutka-energialla. Ohjus sitten löytää maaliin havaitsemalla maalista heijastuneen tutkasäteilyn. Jos taas kyseessä on aktiivinen ohjus, kuten Amraam, ei maatutkan tarvitse muuttaa moodia pois etsinnästä. Se antaa amraamille silloin tällöin päivityksen ja lopussa Amraamin oma tutka kytkeytyy päälle.

Tutkavaroitin siis tunnistaa tutkasäteilyn ja antaa tiedon tutkan olemassaolosta. Jos se sitten tunnistaakin, että nyt jokin tutka otti lukituksen, rupesi maalaamaan, niin silloin se rääkäisee siitä. Sentinel ei aiheuta tällaista rääkäisyä.

Niin, tämä oli jo selvää. Minun pointtini oli kuitenkin se, että jos vastapuolen RWR pystyy tunnistamaan tutkat niiden signaalin mukaan ja jos siinä on fiksu softa, niin sen pitäisi rääkäistä pelkästään siitä, että tunnistaa olevansa Sentinelin skannauksessa, samalla tavoin kuin puoliaktiiviohjustutkan lukitsemisesta, koska kyse voi olla siitä, että AMRAAM on jo matkalla.

2. Joo. Kuten taisi tulla jo mainittua, esim. Harmin suorituskyky on vaihdellut. Osaava IT-miehistö osaa väistää sen aika hyvin. Harmia on pyritty mm. Balkanin sodan huonon menestyksen pohjalta päivittämään.

http://www.ausairpower.net/APA-SAM-Effectiveness.html

The fact that NATO forces were unable to quickly kill off the Serbian SAM batteries forced continuing and ongoing sorties by NATO support jamming and defence suppression aircraft, driving up the cost to drop each bomb delivered several-fold. NATO forces launched 743 AGM-88 HARM anti-radiation missile rounds for very little damage effect.

1. Onko tietoa, mikä Jugoslaviassa mätti? Siellä kai serbien pääkalustoa oli SA-6, jonka ei nyt pitäisi sitä teknologista huipputasoa. Tai no, toisaalta wikipediassa sanotaan, että SA-6 patterit ampuivat yli 400 ohjusta saamatta alas yhtään NATOn konetta (se ainoa pudotus tuli ikivanhalla SA-3-ohjukesella), joten ehkä voi sanoa, että HARMit toimivat siinä mielessä, että tekivät tästä Jugoslavian ilmapuolustuksen tärkeimmästä aseesta tehottoman pakottamalla serbit panemaan tutkat pois päältä. Ihan kuten IT:n yksi osavoitto on se, jos hyökkäävät koneet joutuvat pudottamaan pomminsa etuajassa välttääkseen ohjuksia, vaikkei mitään saataisi ammuttua alas, niin SEADin osavoittona voi puolestaan pitää sitä, ettei IT osu mihinkään, vaikkei sitä saataisikaan tuhottua.

2. Mitä niissä ohjuksissa on päivitetty?

3. Totta kai. Mutta, aikaisemmin ei pitkän kantaman IT-ohjuksia voinut ampua ilman kohteen maalaamista ja jopa ilman tutkaa. Nyt voi. Tämä on merkittävä etu. Vertaa tätä vaikka siihen, että ennen käytettiin esim. valonheittimiä tai vaikka infrapunavalonheittimiä. Nykyään käytetään lämpökameraa.

On toki etu, mutta siinä havaitsemisessa edelleen tutka näyttelee tärkeää roolia. Ainakaan minun tietääkseni millään passiivisella systeemillä ei päästä nykyisin lähellekään sille tasolle, millä tutkalla ollaan. Ne soveltuvat siihen tilanteeseen, kun jo tiedetään, että vihollinen on tulossa ja mistä se on tulossa.

 

[Mustaruuti]

Ongelmahan tuossa on oikea ajoitus. Liian aikaisin aloitetut väistöliikkeet pahimmillaan tekevät energiaansa menettäneestä koneesta helpon maalin, ja liian myöhään on liian myöhään.

Jep, ei se helppoa ole - en haluaisi olla kuskin paikalla ohjusväistössä

Oleellista on juurikin tuo oikea ajoitus.

Jos hävittäjällä on hyvä tieto kohti tulevasta ohjuksesta ja aikaa valmistautua (vaikka BVR-ilmataistelutilanne), on hävittäjällä hyvät mahdollisuudet väistää ohjus (usein ohjus on ammuttu tällöin äärikantamalta myös, mikä helpottaa väistämistä, poispäin lentäminen voi riittää).

SA-tilanteessa, varoitus voi tulla myös visuaalisesta havainnosta. Allaoleva savuvana näkyy aika hyvin ilmasta.

Mutta, jos kuvitellaan tilanne, jossa raskaasti lastattu rynnäkkökone lentää pilvikaton päällä, niin ettei ohjuksen laukaisua nähdä, niin varautumisaika jää sekunteihin. Siinä tilanteessa ei ihan hirveästi ehdi enää väistelemään.

 

[s91]

Aivan näin maallikon ja asiasta ymmärtämättömän kysymyksenä, tulee mieleen kahden taistelukoneen yhteenotto, missä toinen on päässyt ajamaan takaa toista konetta, olen joskus miettinyt, miksi koneeseen ei asenneta vaikka yhtä ohjusta toisinpäin, eli osoittamaan taakse? sen ei tarvitsisi olla edes nopea, koska takaa-ajaajahan suorastaan lentää siihen?
Olenkohan vahingossa keksinyt jotain ilmataistelun mullistavaa?

Käsittääkseni jollain on käytössä/kehitteillä ns. olanyli-ohjuksia, jotka ammutaan kyllä eteenpäin, mutta tekevät heti u-käännöksen. Kuten Lurker kirjoitti, suoraan taaksepäin sojottava ohjus olisi hyvin vaikea tapaus, koska se lentäisi aluksi takaperin, mikä on ohjauksen kannalta hyvin vaikeaa ja vaikka tämä jotenkin sujuisi, niin sitten pitää kuitenkin kiihdyttää nollanopeuden yli. Siinä vaiheessa, kun nopeus on nolla, ohjuksella ei olisi minkäänlaista kantoa siivisisä.

 

[s91]

Jep, ei se helppoa ole - en haluaisi olla kuskin paikalla ohjusväistössä

Tuntuvat nuo kannat heittelevän laidasta laitaan. Välillä NASAMSin laatikon ohjuksista ehkä vain yksi osuu, välillä taas ohjusten välttely onkin sitten vaikeaa.

Ihan taktiikasta sen verran, että kannattaisiko NASAMSista ampua yhtä kohdetta kohti kaksi ohjusta vaikkapa sekunnin parin viiveellä? Vaikka se kone onnistuisi välttämään ensimmäisen, niin toinen osuisi. Tämä siksi, että jos tuo väistelyn toimiminen on kriittisesti kiinni siitä, missä vaiheessa se aloitetaan, niin kahden viiveellä tulevan ohjuksen tapauksessa on mahdotonta aloittaa väistelyä juuri oikeaan aikaan molempien ohjusten kannalta. Joko sen aloittaa liian myöhään ensimmäistä ohjusta ajatellen tai liian aikaisin toista.