En tietenkään tarkoittanut (enkä myöskään sanonut), että ohjus osuisi aina. Vaan sanoin ja tarkoitan ettei ohjuksen osuminen todellakaan edellytä sen pystyvän samaan kaartosäteeseen kuin maali, kuten alunperin lainaamassani sinun viestissä olleessa lainauksessa linkkeineen annettiin virheellisesti ymmärtää.Tervetuloa foorumille!
Hyvä, että tartuit asiaan. Tuon voisi tosiaan kääntää erotukseksi, kun siinä kirjoittaja tietenkin tarkoittaa suhdetta. Kuten tosiaan artikkelissa kommenteissa todetaan.
Kuitenkin, en ole ihan varma, mitä haluat sanoa? Että ohjukset osuvat joka tapauksessa aina? Näin ei tietenkään ole.
Kaartosäteellä ja kiihtyvyyksillä on ilman muuta vaikutusta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Normaalikiihtyvyys
Jos jätetään pois tapaukset suoraan edestä tai suoraan takaa, niin jos ohjus ei käytä ennakkoa, vaan lentää suoraan kohti (velocity tai pure pursuit) se johtaa siihen, että lennon loppuvaiheessa sen pitäisi pystyä äärettömään kiihtyvyyteen. Se ei tähän pysty, joten se missaa aina. Jos maali lentää sivuttain suhteessa ohjukseen ja kovalla vauhdilla, niin se missaa aika paljonkin.
Siksi modernit ohjukset (kuten Amraam) nimenomaan käyttävät ennakkoa, ns. suhteellista sunnistusta, jossa kulmasuhde maaliin pyritään säilyttämään. Tätäkin ominaisuutta pystyy taas sitten hävittäjä käyttämään ohjusta vastaan.
Suhteellisen suunnistuksen pohjalta on pyritty edelleen kehittämään ohjausmalleja, jotka pyrkivät mm. huomioimaan maalin kiihtyvyyden tai hidastuvuuden sekä toisaalta ohjuksen omat liikehtimiskyvyt. Nämä ovat kuitenkin vain suhteellisen suunnistuksen viilauksia.
Lisälukemista saa esim. googlettamalla "Modern Homing Missile Guidance Theory and Techniques"
Eli jos ohjuksen vauhti olisi esim 10 kertaa maalin vauhti, ei ohjuksen todellakaan tarvitse päästä 100 kertaiseen kiihtyvyyteen osuakseen maaliin, vaikka samaan kaarevuussäteeseen pääseminen todellakin edellyttäisi ohjukselta 100 kertaista kiihtyvyyttä. Tuosta teen sen ainoan loogisen johtopäätöksen, ettei kaarevuussäteen laskeminen anna mitään informaatiota siitä osuuko ohjus vai ei. Kiihtyvyyksien suhde kertoo aiheesta huomattavasti enemmän, ja nopeuksien suhde vain hieman lisää, mutta sen merkitys on olennaisesti pienempi.
Pure pursuit tyyppistä lähestymiserataa en todellakaan ole tarkoittanut ehdottaa, koska siinä ei todellakaan ole järkeä. Kulmasuhde saman on oikein hyvä silloin ja vain silloin kun maali säilyttää suuntansa, sen vauhdista riippumatta. Kun maali muuttaa suuntaansa, ei kumpikaan ole järkevä, vaan tulee laskea ne nopeuskomponentit, mitkä alkuperäisessä viestissäni mainitsi. Se menetelmä johtaa aina pienimpään tarvittavaan ohjuksen kiihtyvyyteen osumisen varmistamiseksi. Eikä siinä laskelmassa kaarevuussäteitä tarvita lainkaan.
Kerrataan vielä: käytetään suorakulmaista x,y,z koordinaatistoa, ja kierretään kooordinaatistoa siten että x-akseli on aina ohjuksesta maaliin, ja origo aina ohjuksessa. Oikea menettely on koko ajan pitää ohjuksen vy ja vz samana kuin maalin. Niin kauan kuin maali lentää suoraan, pysyy myös kulma maaliin samana, mutta kun maali kaartaa ei pysy, eikä pidäkään pysyä. Tätä menettelyä vastaan ei hävittäjällä ole mitään jippoa, jota voisi hyödyntää. Kaartaminen auttaa vain ja ainastaan siksi, että ohjuksella on reaktioaikaviiveensä. Ilman sitä osuisi aina.
Ja ihan varmuuden vuoksi lisään vielä, että kummankin nopeudet mitataan inertiaalissa, ainostaan komponenttien laskennassa käytetään kyseistä koordinaatistoa. Ts yllä olevasta ei tule tehdä sitä virheellistä johtopäätöstä että vx,vy,vz olisivat ohjukselle aina nolla koska se pysyy origossa. Vaan kyseinen origo liikkuu joten myös nuo nopeudet poikkeavat nollasta.
