Ilmatorjunta

Ammus ilmantorjunnan kuolemaa on povattu jo -50luvulta lähtien. Ja pahsti pieleen mennen. Niin lentokoneissa kuin AA roolissa. Itse en usko että kineettinen AA poistuu, olisit kyseessä ruudilla liikkeelle lähtevä räjähdysammus tai ehkä tulevaisuudessa raidetykki.
Perus it-tykki on vaan niin pirun toimintavarma ja halpa vs ohjukset. Ja tulevaisuudessa lennokit/robotit ei pelkää mitään, joten niihin pitää aina osua. Ja hullua käyttää 5-7 numeroinen summa tappakseen 3-4 numeroisen.
Varmasti halpa ja toiminta varma mutta vaatii tänäpäivänä jo älyä sekin. Eli mielellään sensori ohjattu ja äly ampumatarvikkeet. Ammusilmatorjunnassa osuma tarkkuutta on parannettu massamaisella käytöllä mutta se alkaa olemaan menneen talven lumia. Se sitoo miehiä ja huoltoa, tulosten jäädessä laihoiksi.
 
Opinnäytetyön nimi Serbian ilmapuolustus Kosovon sodassa

TIIVISTELMÄ

Pro gradu -tutkimusprosessin käynnistävänä ajatuksena oli ymmärryksen lisääminen siitä, miten odotusarvoltaan heikompana pidetyn osapuolen (Serbia) ilmapuolustus kykeni toimimaan ja toiminnallaan häiritsemään ylivoimaisena pidetyn vastustajan (Nato) ilmahyökkäystä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten Serbian ilmapuolustus toimi Kosovon sodassa operaatio Allied Forcen aikana. Kysymykseen vastattiin alakysymysten kautta, joilla selvitettiin toimintaympäristön ja muiden olosuhteiden vaikutusta sodan kulkuun, Naton käytössä olleiden resurssien ja toimintatapojen vaikutusta ilmahyökkäyksen toteuttamiseen sekä Serbian ilmapuolustuksen käyttöperiaatteiden, resurssien ja toimintatapojen vaikutusta sodan kulkuun ja lopputulokseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin tutkimusmenetelmiä käyttäen. Selittävänä tutkimuksena lähdeaineistosta pyrittiin löytämään syy-seuraussuhteita. Lähdeaineiston kokoamisen ja kriittisen tarkastelun jälkeen perehdyttiin tutkimuksessa käytettyihin käsitteisiin ja muodostettiin teoreettinen käsitys sekä Naton ilmahyökkäysoperaatiosta että Serbian ilmapuolustuksen yleisestä toimintamallista. Tätä seurasi aineiston karkea luokittelu, tutkimustehtävän ja siinä käytettävien käsitteiden täsmentäminen sekä ilmiöiden esiintymistiheyksiin ja poikkeuksiin paneutuminen. Aineiston suppeudesta johtuen sen ristiinvalidointi jäi vähäiseksi, mutta yksittäiset tiedot pyrittiin varmentamaan muista saman kategorian lähteistä. Kosovon sotaa pidetään äärimmäisyyksien sotana, sillä ensimmäistä kertaa historian aikana tämäntasoinen konflikti kyettiin kukistamaan pelkän ilmavoiman toiminnalla. Kyseessä oli merkittävä sota myös siksi, että Naton joukot säästyivät kokonaan henkilöstötappioilta ja kärsivät vain vähäisiä kalustomenetyksiä. Muutaman päivän kestävään sotaan varautuneen Naton ennakko-oletuksesta poiketen ilmaoperaatio kesti kuitenkin pitkään eli 78 päivää. Vielä tänä päivänäkin kiistellään syistä, joiden ansiosta Serbian ilmapuolustus kesti näinkin kauan. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että säällä ja toimintaympäristöllä oli merkittävä – ellei suorastaan ratkaiseva osuus Serbian ilmapuolustuksen toiminnassa. Lisäksi serbijoukkojen käyttämä taktiikka tarkasta tutkaemission kontrollista ja siten näkymättömissä pysyminen, pienissä ryhmissä liikkuminen sekä nopeiden sijoitusmuutosten toteuttaminen vaikeuttivat Naton yrityksiä lamauttaa Serbian ilmapuolustus. Paikallinen maasto suosi serbien liikkuvien järjestelmien naamiointia ja salaamista, mutta toisaalta se vaikeutti niiden siirtymistä ja optimaalisiin taisteluasemiin pääsemistä. Lisäksi serbien kiinteät tutkajärjestelmät jäivät altavastaajiksi Naton moderniin kalustoon verrattuna. Nerokas valemaalien käyttö ja harhauttaminen kuitenkin vaikeuttivat Naton operaation toteuttamista. Serbit olivat hyvin tietoisia Naton toimintatavoista saatuaan aitiopaikalta seurata sen ilmahyökkäystä Bosnia-Hertsegovinaan kolme vuotta aikaisemmin vuonna 1995. Itse asiassa he olivat jopa varautuneet vastaavaan vihollisdoktriiniin. Serbian kerroksellinen ilmapuolustusjärjestelmä, jossa eri korkeuksille kykeneviä ilmantorjuntayksiköitä oli sijoitettu samalle alueelle, pakotti Naton koneet lentä- mään yli 15 000 jalan korkeudella. Tämä puolestaan vaikeutti Naton pommitustehtäviä lisäten riskiä pommien putoamisesta siviilialueille. Suurimpana syynä sodan pitkittymiselle pidetään kuitenkin Naton päätöstä olla käyttämättä maajoukkoja, mikä mahdollisti serbien valitseman taktiikan käyttä- misen.

AVAINSANAT Kosovon sota, operaatio Allied Force, Serbian ilmapuolustus, Nato, toimintatavat
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/113983/SM 935.pdf?sequence=2
 
Siksi toisekseen, luullakseni myös SPYDER SR:n tutkan käyttöönotto liikkeen pysähdyttyä kestää yleensä aina jonkin aikaa, sillä masto pitää nostaa pystyyn, käynnistää generaattori (oletan, että virta tuotetaan generaattorilla kuorma-auton moottorin sijaan), käynnistää tietokoneet ja muut elektroniikkajärjestelmät ja muodostaa viestiyhteydet (lavetteihin, ylempään johtoportaaseen). On totta, että esimerkiksi kaapelien kanssa vekslaamiselta vältytään sijoittamalla tutka ja virtaläde samalle alustalle, mutta en usko, että se parantaa liikkuvuutta kovin merkittävästi. Jos säästetään vaikka 3-5 minuuttia verrattuna NASAMS:n Sentineliin, en osaa pitää sitä kovin suurena parannuksena liikkuvuuteen.
Unohdit sen että suurin hidaste on NASAMS lavettien pudottaminen ja nostelu joka on minusta vähän erikoista. Miksi lavettia ei rakennettu siten että laukaisu ajoneuvon kyydistä onnistuu? SPYDER on järjestelmänä nopeammin liikuteltava vaikka tuskin siinä olennaista eroa on NASAMSiin.
AMRAAM on suunniteltu kestämään kymmenien asteiden pakkasta, kosteutta ja suuria kiihtyvyyksiä, joille ohjus altistuu lentopalveluksessa lukuisten länsimaiden ilmavoimien palveluskäytössä joka päivä tunnistus- ja taistelulennoilla. Keskimääräinen vikaantumisväli tällaisessa käytössä on 1500 käyttötuntia ohjuksen valmistajan mukaan. Tämä on huomattava aika verrattuna vaikkapa neuvostoliittolaisiin/venäläisiin ohjuksiin, ja maalavetilla olosuhteet ovat sitä paitsi vielä huomattavasti paremmat, kun kiihtyvyyksiä ja nopeita sekä äärimmäisiä lämpötilavaihteluja kohdistuu ohjukseen paljon vähemmän verrattuna lentopalvelukseen. Kanisterilaukaisinkaan ei yleensä taida olla lämmitetty, joten sekin suojaa ohjusta lähinnä sateelta, kenties myös kosteudelta, jos kanisterit on tiivistetty asianmukaisesti.

Tosin se 5-10 cm lunta ja jäätä ohjuksen pinnalla voipi hieman vaikuttaa ominaisuuksiin. Näin ei pääse käymään lennossa kovin helposti varsinkaan pilvien yläpuolella....

Toki SPYDER on hyvin samankaltainen kuin ITO-12 joten ehkä se olisi turha hanke kun vastaava on jo käytössä. Lisäksi NASAMS on kyllä hieman paremmin verkottunut ainakin paperilla kuten sanoit.

Ehkä hankkimalla lisää NASAMS II/III versioita ja erityyppisiä ohjuksia (pitkä+lyhyt kantama ja IP) pärjättäisiin hyvin? Sitten lisää MANPADeja (RBS-NG)kenties?
 
Unohdit sen että suurin hidaste on NASAMS lavettien pudottaminen ja nostelu joka on minusta vähän erikoista. Miksi lavettia ei rakennettu siten että laukaisu ajoneuvon kyydistä onnistuu? SPYDER on järjestelmänä nopeammin liikuteltava vaikka tuskin siinä olennaista eroa on NASAMSiin.


Tosin se 5-10 cm lunta ja jäätä ohjuksen pinnalla voipi hieman vaikuttaa ominaisuuksiin. Näin ei pääse käymään lennossa kovin helposti varsinkaan pilvien yläpuolella....

Toki SPYDER on hyvin samankaltainen kuin ITO-12 joten ehkä se olisi turha hanke kun vastaava on jo käytössä. Lisäksi NASAMS on kyllä hieman paremmin verkottunut ainakin paperilla kuten sanoit.

Ehkä hankkimalla lisää NASAMS II/III versioita ja erityyppisiä ohjuksia (pitkä+lyhyt kantama ja IP) pärjättäisiin hyvin? Sitten lisää MANPADeja (RBS-NG)kenties?


Mitenkähän hyvin Spyder ja NASAMS linkittyisi toisiinsa? Siis voisiko noista luoda jonkinlaisen hybridin?
 
Mitenkähän hyvin Spyder ja NASAMS linkittyisi toisiinsa? Siis voisiko noista luoda jonkinlaisen hybridin?
Molemmat lienee vastaanottavaisia ulkoiselle ilmatilanne kuvalle mutta jotenkin veikkaan että muutoin tuskin kovin keskenään juttelevat.
 
Unohdit sen että suurin hidaste on NASAMS lavettien pudottaminen ja nostelu joka on minusta vähän erikoista. Miksi lavettia ei rakennettu siten että laukaisu ajoneuvon kyydistä onnistuu? SPYDER on järjestelmänä nopeammin liikuteltava vaikka tuskin siinä olennaista eroa on NASAMSiin.

Epäilen, ettet ole koskaan nähnyt koukkulavan nostamista ja/tai laskemista. Juuri NASAMS:n kanisterilaukaisimesta ei löytynyt videota, mutta jotakin todella erikoista pitäisi uskoakseni olla kysessä, jotta se olisi "suurin hidaste".

Allapuolisessa videossa nostetaan kyytiin 16 tonninen säiliö runsaassa minuutissa:


Tässä taas lasketaan lava kyydistä alle minuutissa:


Minusta tuo vaikuttaa pieneltä hidasteelta. Aikaa kuluu joka tapauksessa ainakin viestiyhteyksien luomiseen ja laukaisimen oman elektroniikka- ja suuntausjärjestelmien käynnistämiseen ja laukaisimen tasaamiseen tassuilla, oli käytössä sitten NASAMS tai SPYDER. Puhumattakaan itse siirtymisestä tuliasemasta toiseen.

Jos pudottaminen ja nostelu on suurikin hidaste, niin sitten hankitaan HML-laukaisuajoneuvoja. Ongelma ratkaistu!

NASAMS:n kanisterilaukaisimen suunnittelusta ja tekniikasta en kyllä tiedä, mutta kyse lienee suunnittelulähtökohdista. Ymmärtääkseni NASAMS suunniteltiin Norjan ilmavoimille lentotukikohtien ym. kiinteämpien kohteiden suojaamiseen, jolloin äärimmäinen liikkuvuus jäi sivurooliin.

Myös SPYDER-SR:n laukaisulavettia joudutaan vähän säätämään ennen tulitoimintaa (tassut ja laidat):

Spyder-SAM.jpg


Tosin se 5-10 cm lunta ja jäätä ohjuksen pinnalla voipi hieman vaikuttaa ominaisuuksiin. Näin ei pääse käymään lennossa kovin helposti varsinkaan pilvien yläpuolella....

Pidän luomaasi ongelmaa lähinnä keinotekoisena. Mietihän nyt, kuinka moni ohjus on paljaana: Bloodhound, S-75, S-200, Nike Hercules, Hawk, BUK, Rapier...

Siksi toisekseen tehokkaita jäänesto- ja sulatusmenetelmiä on olemassa. Glykolilla niitä lentokoneitakin ruiskutetaan.

Toki SPYDER on hyvin samankaltainen kuin ITO-12 joten ehkä se olisi turha hanke kun vastaava on jo käytössä. Lisäksi NASAMS on kyllä hieman paremmin verkottunut ainakin paperilla kuten sanoit.

Ehkä hankkimalla lisää NASAMS II/III versioita ja erityyppisiä ohjuksia (pitkä+lyhyt kantama ja IP) pärjättäisiin hyvin? Sitten lisää MANPADeja (RBS-NG)kenties?

Kun nyt saataisiin edes ne omat, juuri ilmatorjuntaan tarkoitetut ohjukset... Tällä hetkellä NASAMS syö samasta varastosta Hornetin kanssa. :( Tosin haluan uskoa ja toivon, että PV kyllä suunnittelee hankintoja parhaillaankin, ja kun AMRAAM-ER on muutaman vuoden kuluttua sarjatuotannossa (2019?), PV tekee tilauksen. Kovin laihaksi ohjusmäärä voi kyllä jäädä näillä budjeteilla, sillä kertatäyttö nykyisille laukaisimillehan olisi 144 ohjusta...

Sinällään pidän kyllä ajatuksestasi. Realistisuuden rajoilla voisi olla edellistä NASAMS-hankintaa pienempi lisähankinta (sanotaan kaksi Volvoa neljän sijaan, eli ilmeisesti kaksi patteriparia / neljä patteria) ja sitten ohjuksia loppurahalla (100-200 miljoonaa euroa?). Näin siis, jos Crotalen korvaamiseen olisi käytettävissä luokkaa 300-400 miljoonaa euroa.


Ohjusvalikoimassa en kikkailisi liikaa. Mielestäni yksi tutkahakupäinen ohjus, AMRAAM-ER, riittää hyvin. Ohjus tuskin on kovin paljon kalliimpi kuin AMRAAM (C7), ehkä 10-30%, joka ei mielestäni ole liikaa, kun ulottuvuus ja ilmeisesti myös liikehtimiskyky on AMRAAM-ER:llä joka tapauksessa parempi. (Toki NASAMS voi ampua lisäksi Horneteihin hankittuja Amraamejakin, jos niitä sattuisi jäämään yli jostakin kumman syystä.)

Mikäli halutaan jokin halvempi ohjus matalakorkeuksia varten, mikä on ehkä perusteltavissa, niin tyytyisin infrapunahakupäiseen ilmataisteluohjukseen. Mikä se sitten on, jaa-a, enpäs tiedä. IRIS-T tai AIM-9X, kenties?

MANPADS-järjestelmistä pelkään, että vaikka ne täydentäisivätkin NASAMS:ia, niin niihin ei ole varaa Crotalen korvaajana. Tosin jonkinlaista lisähankintaa (ITO 05M tai ITO 15) voidaan odottaa loppujen Sergeiden korvaajaksi.
 
SPYDER-SR:lle annetaan mm. Wikipediassa maksimissaan 9 kilometrin pystyulottuvuus ja 15 kilometrin vaakaulottuvuus. Tosin noihin lukuihin kuulunee myös Derby-ohjus, ei pelkkä Python. MR-versiossa ohjuksiin kuuluvat boosterit nostavat kantaman sitten lähemmäksi sitä tasoa, mihin NASAMS oletettavasti pääsee AMRAAM-ER:llä, vaikka jonkin verran jälkeen varmaan jäädäänkin.

Aivan, en huomannutkaan, että Derby oli myös lavetilla. Tuo olisi siis käytännössä varsin lähellä Nasamsia, jos Nasamsilla olisi IP-ohjukset mukana systeemissä.
 
Epäilen, ettet ole koskaan nähnyt koukkulavan nostamista ja/tai laskemista. Juuri NASAMS:n kanisterilaukaisimesta ei löytynyt videota, mutta jotakin todella erikoista pitäisi uskoakseni olla kysessä, jotta se olisi "suurin hidaste".
Olen itse laskenut ja nostanut koukkulavalla joten turha viisastella! On kuitenkin eri asia siirrellä jotain maatalouskoneen keräyslavaa kuin ilmatorjuntajärjestelmää jossa on ohjukset sisällä (oletan) ja herkkää elektroniikkaa.

Sen tiedän kyllä omakohtaisesti että tuollaisen koukkulavan laskeminen on helpompaa ja nopeampaa kuin sen nostaminen. Kuskin pitää osata homma ja sitä pitää harjoitella että se käy sujuvasti. Muutoin siihen saa kulumaan aikaa minuuttitolkulla eikä onnistu edes sittenkään ihan joka jampalta. Näitä "maatalon poikia" ja maansiirtokuskeja siis soisi olevan riittävästi kuskeina. Pelkkä homman kertaaminen silloin tällöin ei riitä siihen että joku Personal Trainer Helsingistä osaa tuon homman nopeasti ja vielä paineen alla ja väsyneenä tosi toimissa. Jos käy "oho!" niin tuskin herkkä laitteisto ohjuksineen on yhtä anteeksiantava kuin se rehu/viljakontti?

Tähän liittyen: mitenkähän mahtaa olla, onko ohjukset valmiina pöntöissä vai estääkö turvajärjestelyt kovien ohjusten säilyttämisen säiliöissä siirtojen takia? Puikoissa on kuitenkin 18-20 kg taistelulataus sirpaleineen ja koko lavetin latauksessa n. 120 kg joka on massaräjähdysvaarallista. Vaara-alue lienee 600m luokkaa?
Rauhan aikana tuskin kovia onkaan paikoillaan jos ei harjoituksissa sitten. Toinen homma on sitten että onko ITO-12:lla edes ammuttu kovia Lohtajalla vielä?

Näin tällaisen kuvan ja olen miettinyt noiden laukaisulavetin kulmissa olevien jalkojen merkitystä. Olen luullut aikaisemmin että jaloilla nostetaan lavetti irti kuljetuslaustalta ja ajoneuvo perutetaan ja ajetaan pois lavetin alta mutta jalat ovatkin ilmeisesti vain vakauttamiseen kuten SPYDERissä.
ITO1233011HL_uu.jpg

Kun nyt saataisiin edes ne omat, juuri ilmatorjuntaan tarkoitetut ohjukset... Tällä hetkellä NASAMS syö samasta varastosta Hornetin kanssa. :( Tosin haluan uskoa ja toivon, että PV kyllä suunnittelee hankintoja parhaillaankin, ja kun AMRAAM-ER on muutaman vuoden kuluttua sarjatuotannossa (2019?), PV tekee tilauksen. Kovin laihaksi ohjusmäärä voi kyllä jäädä näillä budjeteilla, sillä kertatäyttö nykyisille laukaisimillehan olisi 144 ohjusta...

Jos Siprin tietoihin luotetaan niin eihän meillä ole tuossa hädänpäivää. Varastoissa on 480 kpl AIM-120B ohjusta joista ainakin osalla lienee käyttöaikaa 2020 saakka. Nuo hankinnassa olevat 300 kpl C-versiota sitten ovat Hornettien kauraa ilmeisesti? Joka tapauksessa meiltä löytyy noita B-versioita jonkin verran koska ne on aikanaan hankittu Hornetteihin.

En vaan itse usko siihen että meille hankittaisiin ilmatorjuntajärjestelmää ilman siihen kuuluvia ohjuksia tai että puikot tulisivat 5-10 v. myöhässä. Ehkä hyvä varastotilanne AIM-120 kohdalla olikin osasyy hankintaan koska järjestelmän käyttämiä ohjuksia oli jo suomessa?
Onhan se selvää ettei 300 puikkoa riitä mitenkään ilmatorjunnalle ja ilmavoimille. Hornettien peruslataus ilmasta-ilmaan roolissa on 6 kpl AIM-120 ja karkeasti 6x60= 360 puikkoa. Vaikka kaikki koneet eivät tietenkään lennä samalla lastilla niin silti ilmatorjunnalle ei jäisi juuri mitään tai päinvastoin!
Sensijaan 780 ohjusta olisi jo kohtalainen määrä paukkua.

Jos ajatellaan että Sentinel-tutkia on 12 ja siten NASAMS perusjärjestelmiä(tutka, joke, MSP-500) saman verran joissa lavetteja 3 kpl=36 kpl. Sitten niissä 6 ohjusta, se tekisi 216 ohjusta täyslatauksena. Ilmavaivoille jäisi noista 300 ohjuksesta hikiset 84 kpl.

Haastattelin ohjuslinjan varusmiehiä viime syksynä Tampereen messuilla ja heidän kertomansa mukaan B-mallin kantama olisi saman verran pituudessa maasta laukaistaessa kuin C-mallin. Toki varusmiehet on varusmiehiä eikä heillä ole kaikkea tietoa mutta eivät kistäneet B-mallin soveltuvuutta NASAMS II:n.
 
Haastattelin ohjuslinjan varusmiehiä viime syksynä Tampereen messuilla ja heidän kertomansa mukaan B-mallin kantama olisi saman verran pituudessa maasta laukaistaessa kuin C-mallin. Toki varusmiehet on varusmiehiä eikä heillä ole kaikkea tietoa mutta eivät kistäneet B-mallin soveltuvuutta NASAMS II:n.

Mahdollista. Merkittävä osa C-mallin pidemmästä kantamasta on pienemmällä ilmanvastuksella. Maastalaukaisussa tällä ei ole niin iso merkitys.

AMRAAM.png
 
Mahdollista. Merkittävä osa C-mallin pidemmästä kantamasta on pienemmällä ilmanvastuksella. Maastalaukaisussa tällä ei ole niin iso merkitys.

Minä taas en pidä tuota mahdollisena. Meinaan, että NASAMS alkujaan käytti A-mallin ohjusta, ja muistelisin sille kantaman olleen 15 kilsaa. Siihen aikaan tuo taisi olla etäisyys jota kauempaa ei IT-ohjuksella odotettu olevan edes tarvetta hätyyttää vihollista(tai siis Norjalaiset olivat laskeskelleet tälläistä).
 
Minä taas en pidä tuota mahdollisena. Meinaan, että NASAMS alkujaan käytti A-mallin ohjusta, ja muistelisin sille kantaman olleen 15 kilsaa. Siihen aikaan tuo taisi olla etäisyys jota kauempaa ei IT-ohjuksella odotettu olevan edes tarvetta hätyyttää vihollista(tai siis Norjalaiset olivat laskeskelleet tälläistä).

Risto J. taisi täällä kerran sanoa että hänen tietojensa mukana AIM-120B malliin tullut lisäkantama oli seurausta pelkästään kehittyneemmästä lentorataohjauksesta eikä A-ja B-versioilla ole ulkoisia eroja aerodynamiikassa. AIM-120 C5-versio oli ensimmäinen minun tietääkseni jossa oli typistetyt takasiivekkeet koska ohjuksen piti mahtua F-22A:n asekuiluun. Aikaisemmat ohjusversiot ml. C-4 eivät sinne sopineet.

Morttien mukaan siis sekä (päivitetty)B- että C-versiolla on tuo max. 25 km kantama etäisyydessä.
 
Sen tiedän kyllä omakohtaisesti että tuollaisen koukkulavan laskeminen on helpompaa ja nopeampaa kuin sen nostaminen. Kuskin pitää osata homma ja sitä pitää harjoitella että se käy sujuvasti. Muutoin siihen saa kulumaan aikaa minuuttitolkulla eikä onnistu edes sittenkään ihan joka jampalta. Näitä "maatalon poikia" ja maansiirtokuskeja siis soisi olevan riittävästi kuskeina. Pelkkä homman kertaaminen silloin tällöin ei riitä siihen että joku Personal Trainer Helsingistä osaa tuon homman nopeasti ja vielä paineen alla ja väsyneenä tosi toimissa. Jos käy "oho!" niin tuskin herkkä laitteisto ohjuksineen on yhtä anteeksiantava kuin se rehu/viljakontti?

ITO 12:n järjestelmävastaava kertoi Parolassa syksyllä, että samaan aikaan kun lavettia lasketaan ja vakautetaan, saadaan piuhat ym. kytkennät tehtyä. Eli systeemi on ampumavalmis n. samaan aikaan, kun lavetti on ampumavalmis.

Tähän liittyen: mitenkähän mahtaa olla, onko ohjukset valmiina pöntöissä vai estääkö turvajärjestelyt kovien ohjusten säilyttämisen säiliöissä siirtojen takia? Puikoissa on kuitenkin 18-20 kg taistelulataus sirpaleineen ja koko lavetin latauksessa n. 120 kg joka on massaräjähdysvaarallista. Vaara-alue lienee 600m luokkaa?
Rauhan aikana tuskin kovia onkaan paikoillaan jos ei harjoituksissa sitten. Toinen homma on sitten että onko ITO-12:lla edes ammuttu kovia Lohtajalla vielä?

Kyllä kuljetetaan ja on ammuttu.
 
Risto J. taisi täällä kerran sanoa että hänen tietojensa mukana AIM-120B malliin tullut lisäkantama oli seurausta pelkästään kehittyneemmästä lentorataohjauksesta eikä A-ja B-versioilla ole ulkoisia eroja aerodynamiikassa. AIM-120 C5-versio oli ensimmäinen minun tietääkseni jossa oli typistetyt takasiivekkeet koska ohjuksen piti mahtua F-22A:n asekuiluun. Aikaisemmat ohjusversiot ml. C-4 eivät sinne sopineet.

Morttien mukaan siis sekä (päivitetty)B- että C-versiolla on tuo max. 25 km kantama etäisyydessä.

Uskoakseni C-malleissa (en mene sanomaan, että missä mallissa) alkoi olla tuota lentorataohjauksen opimointia. B-mallin isoin uudistus oli se, että se oli uudelleen ohjelmoitavissa helposti. Aikaisemmissä ohjelmointi vaatisi muistisirujen vaihdon.
 
@Einomies1 pattereita on 8 kpl ja jokaisessa 3 laukaisulavettia eli yhteensä 24 kpl. Sentinel tutkia on ylemmällä johtoportaalla myös. Elektro-optinen sensori on MSP-600.

@John Hilly ei kai Suomessa ole ammuttu AMRAAMeja mistään lavetilta. Ruotsissa on ilmeisesti laukaistu Suomen AMRAAMit, kahtena eri kertana F-18 ja viime vuonna
myös NASAMSilla.
 
On kuitenkin eri asia siirrellä jotain maatalouskoneen keräyslavaa kuin ilmatorjuntajärjestelmää jossa on ohjukset sisällä (oletan) ja herkkää elektroniikkaa.

Ohjukset eivät ihan pienestä kolauksesta "lähde" tai hajoa. Ohjus kokee huomattavasti suurempia kiihtyvyyksiä esimerkiksi laukaistaessa ja kaartaessa väistelevän maalin perässä. Lavetin elektroniikkakaan tuskin on erityisen hajoamisherkkää (vrt. siviili), vaan se lienee suunniteltu kestämään tärskyjä ja muuta pahoinpitelyä MIL-SPEC:sien mukaisesti.

Sen tiedän kyllä omakohtaisesti että tuollaisen koukkulavan laskeminen on helpompaa ja nopeampaa kuin sen nostaminen. Kuskin pitää osata homma ja sitä pitää harjoitella että se käy sujuvasti. Muutoin siihen saa kulumaan aikaa minuuttitolkulla eikä onnistu edes sittenkään ihan joka jampalta. Näitä "maatalon poikia" ja maansiirtokuskeja siis soisi olevan riittävästi kuskeina. Pelkkä homman kertaaminen silloin tällöin ei riitä siihen että joku Personal Trainer Helsingistä osaa tuon homman nopeasti ja vielä paineen alla ja väsyneenä tosi toimissa. Jos käy "oho!" niin tuskin herkkä laitteisto ohjuksineen on yhtä anteeksiantava kuin se rehu/viljakontti?

Tuskinpa sitä lavaa lasketaan säännöllisesti pahimpaan mahdolliseen paikkaan millekään rantakalliolle tai vastakynnetylle pellolle, jossa se voisi keikata ympäri? Eiköhän meiltä löydy huomattavasti parempiakin paikkoja, kuten bussipysäkkejä, parkkipaikkoja ja muita vastaavia tasaisia ja hyvin kantavia alustoja.

Jos Siprin tietoihin luotetaan niin eihän meillä ole tuossa hädänpäivää. Varastoissa on 480 kpl AIM-120B ohjusta joista ainakin osalla lienee käyttöaikaa 2020 saakka. Nuo hankinnassa olevat 300 kpl C-versiota sitten ovat Hornettien kauraa ilmeisesti? Joka tapauksessa meiltä löytyy noita B-versioita jonkin verran koska ne on aikanaan hankittu Hornetteihin.

En vaan itse usko siihen että meille hankittaisiin ilmatorjuntajärjestelmää ilman siihen kuuluvia ohjuksia tai että puikot tulisivat 5-10 v. myöhässä. Ehkä hyvä varastotilanne AIM-120 kohdalla olikin osasyy hankintaan koska järjestelmän käyttämiä ohjuksia oli jo suomessa?
Onhan se selvää ettei 300 puikkoa riitä mitenkään ilmatorjunnalle ja ilmavoimille. Hornettien peruslataus ilmasta-ilmaan roolissa on 6 kpl AIM-120 ja karkeasti 6x60= 360 puikkoa. Vaikka kaikki koneet eivät tietenkään lennä samalla lastilla niin silti ilmatorjunnalle ei jäisi juuri mitään tai päinvastoin!
Sensijaan 780 ohjusta olisi jo kohtalainen määrä paukkua.

1. NASAMS:lle oli oma n. 100 miljoonan euron ohjusrahoitus. Sittemmin ei ole kuulunut mitään ohjushankintaa, oletettavasti siitä syystä, että rahoitus leikkautui säästökierroksen yhteydessä.

2. C-mallin AMRAAM:t tilattiin tiettävästi jo ennen NASAMS:ia (mm. vientilupa haettu jo vuotta ennen NASAMS:n valintaa). Ne olivat siis Hornetiin, B-mallien lisäksi. (Varastoissa olleet B-mallitkin olivat tuolloin vielä varsin uusia, keskimäärin alle 10-vuotiaita, joten C-mallit eivät selvästikään olleet B-mallien korvaajia.)

Näistä seikoista voidaan päätyä suurella varmuudella siihen, että sekä B- että C-mallin Amraamit on laskettu pelkästään Hornetien tarpeeksi, joka on se yli 700 Amraamia. Valitettavasti varastotilanne ei ole nykyisellään (tai edes ihan parina seuraavana vuotena) mitenkään erityisen hyvä, kun NASAMS joudutaan ruokkimaan samasta laarista Hornetin kanssa. Ei tilanne toivoton ole, mutta ei mieltä ylentäväkään.
 
1. NASAMS:lle oli oma n. 100 miljoonan euron ohjusrahoitus. Sittemmin ei ole kuulunut mitään ohjushankintaa, oletettavasti siitä syystä, että rahoitus leikkautui säästökierroksen yhteydessä.

2. C-mallin AMRAAM:t tilattiin tiettävästi jo ennen NASAMS:ia (mm. vientilupa haettu jo vuotta ennen NASAMS:n valintaa). Ne olivat siis Hornetiin, B-mallien lisäksi. (Varastoissa olleet B-mallitkin olivat tuolloin vielä varsin uusia, keskimäärin alle 10-vuotiaita, joten C-mallit eivät selvästikään olleet B-mallien korvaajia.)

Näistä seikoista voidaan päätyä suurella varmuudella siihen, että sekä B- että C-mallin Amraamit on laskettu pelkästään Hornetien tarpeeksi, joka on se yli 700 Amraamia. Valitettavasti varastotilanne ei ole nykyisellään (tai edes ihan parina seuraavana vuotena) mitenkään erityisen hyvä, kun NASAMS joudutaan ruokkimaan samasta laarista Hornetin kanssa. Ei tilanne toivoton ole, mutta ei mieltä ylentäväkään.

Joo eikö se ihan uutisoitukin että NASAMS-järjestelmän omille ohjuksille varattu 100 miltsiä käytettiin muihin hankkeisiin. Eli yhteinen ohjusvaranto ilman määrän lisäämistä oli keino säästää rahaa. Suorituskyvyn kustannuksella tuo tietysti tapahtui mutta niinhän se tahtoo säästäessä yleensäkin olla.
 
Näistä seikoista voidaan päätyä suurella varmuudella siihen, että sekä B- että C-mallin Amraamit on laskettu pelkästään Hornetien tarpeeksi, joka on se yli 700 Amraamia. Valitettavasti varastotilanne ei ole nykyisellään (tai edes ihan parina seuraavana vuotena) mitenkään erityisen hyvä, kun NASAMS joudutaan ruokkimaan samasta laarista Hornetin kanssa. Ei tilanne toivoton ole, mutta ei mieltä ylentäväkään.

Meistä kukaan ei täällä pysty sanomaan miten PV lopulta penninsä ja hankintansa pyörittää joten spekulaatiota on kaikki. Ei ole yhtään poissuljettua etteikö AIM-120C yhteensä 435 milj USD hankinnasta olisi varattuna ilmatorjuntaan. Ei myöskään se etteikö AIM-120B mallista olisi varattu osaa myöskin NASAMS käyttöön uusien puikkojen puutteessa.

En edelleenkään usko että ilmatorjuntajärjestelmä joka on noin tärkeä valtakunnassa jätetään tyystin ilman puikkoja hamaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi 100-200 ohjusta kokonaismäärästä on sekin parempi kuin ei ollenkaan ilmatorjuntaan...
 
Meistä kukaan ei täällä pysty sanomaan miten PV lopulta penninsä ja hankintansa pyörittää joten spekulaatiota on kaikki. Ei ole yhtään poissuljettua etteikö AIM-120C yhteensä 435 milj USD hankinnasta olisi varattuna ilmatorjuntaan. Ei myöskään se etteikö AIM-120B mallista olisi varattu osaa myöskin NASAMS käyttöön uusien puikkojen puutteessa.

En edelleenkään usko että ilmatorjuntajärjestelmä joka on noin tärkeä valtakunnassa jätetään tyystin ilman puikkoja hamaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi 100-200 ohjusta kokonaismäärästä on sekin parempi kuin ei ollenkaan ilmatorjuntaan...

Totta kai niistä AMRAAMeista nyt on osa varattu ilmatorjunnalle mutta tilausvaltuus myönnettiin aikanaan Ilmavoimille. Tai varmaan pikemminkin niin että molemmat ovat saman laarin äärellä. Kukaan ei varmaan ole väittänyt että NASAMSille ei olisi olemassa ohjuksia. Sille ei kuitenkaan ole hankittu omia korvamerkittyjä ohjuksia koska Ilmavoimilta löytyi jo sopivia.

Tilausvaltuuksien puolella homma meni niin että it-järjestelmän hankinnan myötä ei ainakaan haettu uutta vientilupaa. On toki mahdollista että vanhan vientiluvan puitteissa on kasvatettu ostettavaa määrää vaikka vientitilastoista ei ainakaan toistaiseksi löydy ajatukselle tukea. Siprin mukaanhan C7-mallia on vuoteen 2016 mennessä toimitettu Suomeen 186kpl ja tuossa vaiheessa toimitukset ovat julkisuudessa aiemmin olleiden tietojen mukaan jo päättyneet. Tuo olisi siis kaupan kokonaismäärä vaikka vientilupa olikin 300:lle ohjukselle. Lukua voinee pitää varsin luotettavana koska se hyvin todennäköisesti pohjaa USAn julkistamiin vientimääriin.

Molemmille käyttäjille kyllä löytyy siedettävä määrä ohjuksia ainakin "ensimmäiselle sotapäivälle" joten syytä paniikkiin ei ole. Kokonaismäärät ovat julkisten lähteiden valossa nyt siis 445 AIM-120B ja 186 AIM-120C7. Teoreettisesti esimerkiksi yksi lavettikerta ( 144kpl ) it:lle ja 6kpl per Hornet. Tai 2 lavettikertaa it:lle ja 4kpl per Hornet. Varallekin jäisi molemmissa vaihtoehdoissa vielä n. 100kpl. Nämä ovat nyjkymaailmassa ihan kelpo määriä vaikka absoluuttisesti äkkiseltään pienille tuntuvatkin.
 
Back
Top