Ilmatorjunta

Molemmille käyttäjille kyllä löytyy siedettävä määrä ohjuksia ainakin "ensimmäiselle sotapäivälle" joten syytä paniikkiin ei ole. Kokonaismäärät ovat julkisten lähteiden valossa nyt siis 445 AIM-120B ja 186 AIM-120C7. Teoreettisesti esimerkiksi yksi lavettikerta ( 144kpl ) it:lle ja 6kpl per Hornet. Tai 2 lavettikertaa it:lle ja 4kpl per Hornet. Varallekin jäisi molemmissa vaihtoehdoissa vielä n. 100kpl. Nämä ovat nyjkymaailmassa ihan kelpo määriä vaikka absoluuttisesti äkkiseltään pienille tuntuvatkin.

Jos noilla saisi vaikka 70 itänaapurin konetta alas, niin kyllä se rupeaa jo sielläkin tuntumaan. Ensilinjan kalustoa ei kuitenkaan ihan mahdottomasti ole.
 
Jos noilla saisi vaikka 70 itänaapurin konetta alas, niin kyllä se rupeaa jo sielläkin tuntumaan. Ensilinjan kalustoa ei kuitenkaan ihan mahdottomasti ole.

Su-27, Su-24 ja Su-25 edustavat ensilinjan kalustoa? :rolleyes:

En sano, etteikö 70 konetta tuntuisi missään, mutta se voi tuntua lähinnä joukkoyksiköiden kunnissa... Luontainenkin vuosittainen Stena-poistuma on Venäjällä suomalaisin silmin suuri. 70 enemmän tai vähemmän loppuunajettua konetta on isossa kuvassa pieni menetys, vaikka siellä olisi joukossa muutama uudempi Su-35 ja Su-34. Tuotantolinjat puskevat korvaavaa kalustoa riittävää vauhtia, jotta kuoppa konemäärissä ei tunnu kuin korkeintaan kaksi vuotta. Suorituskyvyssä kuoppa on luultavasti vielä nopeammin ummessa, kun aataminaikuinen (no offence adam7!) kalusto korvataan teknisesti (neuvostokalustoon nähden) ylivertaisilla konetyypeillä ja länsimaisesta vastustajasta saatuja sotakokemuksia käytetään taktiikan hiomiseen.

Lukua voinee pitää varsin luotettavana koska se hyvin todennäköisesti pohjaa USAn julkistamiin vientimääriin.

Mahtaisiko tästä olla jollakulla linkkiä? En sinällään epäile asiaa , mutta JDAM-luvut löytyvät ainakin SAR-raportista (Selected Acquisition Report). Sen sijaan Amraamin vastaavista raporteista en ole löytänyt mitään mainintaa hakusanalla "Finland".

Nyt löytyi muuten tällainen, kun jaksoin selata lävitse AMRAAM:n SAR-raportin. Toisaalta en hämmästyisi, jos Siprin kokoisella toimijalla olisi jenkkihallinnossa jokin peace-peace-senaattori, joka vuotaa tiedot edelleen:

Foreign Military Sales
Classified FMS information is provided in the classified annex to this submission.

Molemmille käyttäjille kyllä löytyy siedettävä määrä ohjuksia ainakin "ensimmäiselle sotapäivälle" joten syytä paniikkiin ei ole. Kokonaismäärät ovat julkisten lähteiden valossa nyt siis 445 AIM-120B ja 186 AIM-120C7. Teoreettisesti esimerkiksi yksi lavettikerta ( 144kpl ) it:lle ja 6kpl per Hornet. Tai 2 lavettikertaa it:lle ja 4kpl per Hornet. Varallekin jäisi molemmissa vaihtoehdoissa vielä n. 100kpl. Nämä ovat nyjkymaailmassa ihan kelpo määriä vaikka absoluuttisesti äkkiseltään pienille tuntuvatkin.

186 on mielenkiintoinen luku, koska se on jaollinen 62:lla. Onko kyseessä SIPRI:n osalta pelkkä arvaus? Vai onko PV päätynyt hankkimaan noin tasaisen lukumäärän ihan muuten vain?

Noin viidessä vuodessa tulee kusiset paikat, jos/kun pitäisi uusia 445 kpl AIM-120B. AIM-120C vientihinnat kun näyttäisivät olevan 1,5 millin tienoilla. AIM-120D arvatenkin enemmän, jos siihen päädytään...

Hyvä olisi, jos saataisiin edes kolmisensataa C7-Amraamia tuon nykyisen 186 päälle (n. 500 ohjuksen kokonaisvahvuus) ja sitten 100-200 kpl AMRAAM-ER NASAMS:lle! :) Mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato... :confused:
 
Su-27, Su-24 ja Su-25 edustavat ensilinjan kalustoa? :rolleyes:

En sano, etteikö 70 konetta tuntuisi missään, mutta se voi tuntua lähinnä joukkoyksiköiden kunnissa... Luontainenkin vuosittainen Stena-poistuma on Venäjällä suomalaisin silmin suuri. 70 enemmän tai vähemmän loppuunajettua konetta on isossa kuvassa pieni menetys, vaikka siellä olisi joukossa muutama uudempi Su-35 ja Su-34. Tuotantolinjat puskevat korvaavaa kalustoa riittävää vauhtia, jotta kuoppa konemäärissä ei tunnu kuin korkeintaan kaksi vuotta. Suorituskyvyssä kuoppa on luultavasti vielä nopeammin ummessa, kun aataminaikuinen (no offence adam7!) kalusto korvataan teknisesti (neuvostokalustoon nähden) ylivertaisilla konetyypeillä ja länsimaisesta vastustajasta saatuja sotakokemuksia käytetään taktiikan hiomiseen.



Mahtaisiko tästä olla jollakulla linkkiä? En sinällään epäile asiaa , mutta JDAM-luvut löytyvät ainakin SAR-raportista (Selected Acquisition Report). Sen sijaan Amraamin vastaavista raporteista en ole löytänyt mitään mainintaa hakusanalla "Finland".

Nyt löytyi muuten tällainen, kun jaksoin selata lävitse AMRAAM:n SAR-raportin. Toisaalta en hämmästyisi, jos Siprin kokoisella toimijalla olisi jenkkihallinnossa jokin peace-peace-senaattori, joka vuotaa tiedot edelleen:





186 on mielenkiintoinen luku, koska se on jaollinen 62:lla. Onko kyseessä SIPRI:n osalta pelkkä arvaus? Vai onko PV päätynyt hankkimaan noin tasaisen lukumäärän ihan muuten vain?

Noin viidessä vuodessa tulee kusiset paikat, jos/kun pitäisi uusia 445 kpl AIM-120B. AIM-120C vientihinnat kun näyttäisivät olevan 1,5 millin tienoilla. AIM-120D arvatenkin enemmän, jos siihen päädytään...

Hyvä olisi, jos saataisiin edes kolmisensataa C7-Amraamia tuon nykyisen 186 päälle (n. 500 ohjuksen kokonaisvahvuus) ja sitten 100-200 kpl AMRAAM-ER NASAMS:lle! :) Mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato... :confused:

Tuo jenkkilukujen arviointi on muuttunut hankalaksi kun YK ei enää julkaise eri maiden ilmoituksia sellaisenaan vaan prosessoi niistä höttöä. B-version määrän 445kpl oli aikanaan ynnättävissä kun kahlasi läpi 4-6 vuoden ilmoitukset. Tuo varmaan onnistuu edelleen jos saa käsiinsä ne originaalit. Sipri varmaankin saa joten mitään salamyhkähommia ei tarvita. Mitä tilastomiehen arvauksiin tulee niin ne ovat kyllä tyypillisesti sadalla jaollisia.
 
Su-27, Su-24 ja Su-25 edustavat ensilinjan kalustoa? :rolleyes:

En sano, etteikö 70 konetta tuntuisi missään, mutta se voi tuntua lähinnä joukkoyksiköiden kunnissa... Luontainenkin vuosittainen Stena-poistuma on Venäjällä suomalaisin silmin suuri. 70 enemmän tai vähemmän loppuunajettua konetta on isossa kuvassa pieni menetys, vaikka siellä olisi joukossa muutama uudempi Su-35 ja Su-34. Tuotantolinjat puskevat korvaavaa kalustoa riittävää vauhtia, jotta kuoppa konemäärissä ei tunnu kuin korkeintaan kaksi vuotta. Suorituskyvyssä kuoppa on luultavasti vielä nopeammin ummessa, kun aataminaikuinen (no offence adam7!) kalusto korvataan teknisesti (neuvostokalustoon nähden) ylivertaisilla konetyypeillä ja länsimaisesta vastustajasta saatuja sotakokemuksia käytetään taktiikan hiomiseen.

Olen pahoillani. Kirjoitin viestin ilmeisen epäselvästi, koska ymmärsit viestin jostain syystä väärin.

Jos noilla saisi vaikka 70 itänaapurin konetta alas, niin kyllä se rupeaa jo sielläkin tuntumaan. Ensilinjan kalustoa ei kuitenkaan ihan mahdottomasti ole.

Tarkoitin sillä sitä, että Venäjällä on runsaan sata modernia ensilinjan vehjasta https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_active_Russian_military_aircraft

Todennäköisesti ne olisivat alkuvaiheessa Suomea vastassa. Siinä joukossa 70 koneen pudotus tuntuu jo.

Jos naapuri taas käyttäisi seassa vanhempaa kalustoa, sitä tippuisi todennäköisesti samoilla ohjuksilla enemmän. Huono tilannetietoisuus, ohjusvaroittimien puute jne.

Mitä tulee kahden vuoden aikahorisonttiin, siinä vaiheessa on varmaan Amraamejakin saatu/ehditty hankkia lisää? Onko mitään ampumatarviketta olemassa riittävästi monivuotista kulutussotaa varten valmiina varastoissa? Ei varmaan.
 
Olen pahoillani. Kirjoitin viestin ilmeisen epäselvästi, koska ymmärsit viestin jostain syystä väärin.



Tarkoitin sillä sitä, että Venäjällä on runsaan sata modernia ensilinjan vehjasta https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_active_Russian_military_aircraft

Todennäköisesti ne olisivat alkuvaiheessa Suomea vastassa. Siinä joukossa 70 koneen pudotus tuntuu jo.

Jos naapuri taas käyttäisi seassa vanhempaa kalustoa, sitä tippuisi todennäköisesti samoilla ohjuksilla enemmän. Huono tilannetietoisuus, ohjusvaroittimien puute jne.

Mitä tulee kahden vuoden aikahorisonttiin, siinä vaiheessa on varmaan Amraamejakin saatu/ehditty hankkia lisää? Onko mitään ampumatarviketta olemassa riittävästi monivuotista kulutussotaa varten valmiina varastoissa? Ei varmaan.

Ja Venäjä on iso maa, ei niitä kaikkia voimia voi tänne länsirintamalle keskittää ja jättää muut osat Rodinasta vaille puolustusta. 70:n ensilinjan koneen menettäminen olisi VKS:lle katastrofi vaikka kyseessä olisi konflikti vain Suomea vastaan, ei nykypäivän resursseilla tuollaista määrä Sukhoi korvaa ihan hetkessä.
 
Näin on. Jäljelle jääneillä täytyy kyetä puolustamaan sekä entinen että uusi toiminta-alue. Kyllä tällaisen selkkauksen aikana olisi naapurilla pelko kaikesta suunnasta paitsi ehkä pohjoisesta tulevasta ilmauhasta.
 
Tarkoitin sillä sitä, että Venäjällä on runsaan sata modernia ensilinjan vehjasta https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_active_Russian_military_aircraft

Todennäköisesti ne olisivat alkuvaiheessa Suomea vastassa. Siinä joukossa 70 koneen pudotus tuntuu jo.

Jos naapuri taas käyttäisi seassa vanhempaa kalustoa, sitä tippuisi todennäköisesti samoilla ohjuksilla enemmän. Huono tilannetietoisuus, ohjusvaroittimien puute jne.

"Todennäköisesti"? Miksi parhaat ja terävimmät resurssit kulutettaisiin heti alkuun, jos ja kun ne eivät kuitenkaan ole niin ylivoimaisia, että välittömästi saavutettaisiin haluttu tavoite? Olen käsittänyt, että pääsääntöisesti ensin kulutetaan vihollista jollakin vähemmän seksikkäällä. Vihollisen sitten heikennyttyä annetaan kuolinisku vähälukuisilla keihäänkärkijoukoilla (panssarijoukoilla :camo:). Oletko sitä mieltä, että tämä ei päde ilmailuun?

(Puhutaan kuitenkin perinteisestä kahden teräsjyrän kohtaamisesta, jossa tulee väistämättä myös tappioita. Krimin/Afganistanin miehitykset ovat asia erikseen, niissä ei paljoa vastarintaa kohdata, jolloin voidaan käyttää huoletta parhaitakin resursseja.)

Parempikin ajantasainen lähde varmaan löytyy, jos etsiä jaksaa, mutta esimerkiksi Venäjän miehitetyt ilma-alukset Syyriassa ovat pääasiallisesti varsin vanhoja:

Strategic bombers
14 Tu-22M3[45]
6 Tu-95MSM[45]
5 Tu-160[45]
Tactical bombers
12 Su-24M2
8 Su-34[46]
Attack bombers
12 Su-25SM[47]
Fighter aircraft
4 Su-30SM[48]
4 Su-35S[49]
Reconnaissance aircraft
Il-20M1
Tu-214R[50][51]
Attack helicopter
12 Mi-24P [52]
2 Mi-28N[53]
2 Ka-52[53]
Utility helicopter
4 Mi-8AMTSh

Onhan tuolla 16 kpl moderneja kiinteäsiipisiä taktisia ilma-aluksia, mutta vanhanaikaisia (mahdollisesti päivitettyjä, mikä ei kuitenkaan tee niistä ensilinjaa) peräti 24. Suhde on 2:3 vanhan kaluston hyväksi. Jos laskemme mukaan vielä pommikoneet ja helikopterit, niin uuden kaluston osuus putoaa edelleen.

Missä luuraavat ensilinjan koneet? Venäjä olisi resurssiensa ihan hyvin voinut lähettää koko köörin uusinta ja tehokkainta kalustoaan, mutta varsin säästeliäästi sitä on lopulta operaatioon lähetetty. Herää vain kysymys, miksi? Onko doktriinisi tehokkaimpien aseiden käytöstä ensimmäisenä ehkä sittenkin virheellinen?

Mitä tulee kahden vuoden aikahorisonttiin, siinä vaiheessa on varmaan Amraamejakin saatu/ehditty hankkia lisää? Onko mitään ampumatarviketta olemassa riittävästi monivuotista kulutussotaa varten valmiina varastoissa? Ei varmaan.

Amraamien lisätoimitus pari viikkoa/kuukautta/vuotta liian myöhään ei paljoa lohduta. Pointtini oli, että aseista ilman ampumatarvikkeita ei ole mitään hyötyä. Onko mielestäsi hyvä, että meillä seisoo sodan päättyessä 20 Hornetia kentällä, koska ohjukset loppuivat kesken? Mielestäni tuo on resurssien tuhlaamista. Sekin on resurssien tuhlaamista, jos koneita ei pystytä aseistamaan kunnolla: "Ei meillä nyt ole antaa kuutta Amraamia, ilmatorjuntamiehet räiskivät kolmanneksen ohjusvarastosta. Herra kapteeni saa kaksi Amraamia ja neljä ysimaikkia, muuta ei ole." Eipä tuolla aselastilla oteta irti täyttä hyötyä kalliista Hornetista...

Ylipäätään on kyseenalaista, onko meillä koneiden ja lentäjien määrä entisellä tasolla kahden vuoden päästä sodasta? Varmaan naftaliinista koetetaan kaivaa lentäjiä ja kouluttaa lisää mm. lentoreserviupseerikurssin suorittaneista reserviläisistä, mutta epäilen, ettei useimmissa skenaarioissa päästä sotaa edeltävälle tasolle kahdessa vuodessa. Jos meillä on romuna yli 80 prosenttia Horneteista ja Hawkeista, niin korvaavien koneiden pitäisi melkeinpä tulla valmiina toisen maan asevoimista. Kenellä on luovuttaa tuollaisia konemääriä? Onko edes USN:llä/USCM:llä vai myyvätkö he säälistä 10 loppuunrääkättyä konetta, jos valitsemme seuraavaksi konetyypiksi Super Hornetin?

Suomen menetykset ilma-aseessa ovat kunnon rykäisyssä suhteessa huomattavasti huomattavasti suuremmat kuin Venäjällä, varmaankin yli 80 prosenttia (Hawk- ja Hornet-kalustosta), jos ne Venäjällä ovat ehkä 10-20 prosentin luokkaa (kokonaiskalustosta). Henkilöstömenetykset ovat toki pienempiä kummallakin osapuolella. Jos venäläiskoneita tulee tonttiin oikein kunnolla, esimerkiksi 70 modernin koneen luokkaa (+ mahdollisesti vanhemmat konetyypit päälle vähemmässä määrin?), niin ei siinä kovin montaa konetta jää suomalaisillekaan. Ei Thetis ole kastanut Horneteja, vaikka ne läntistä kulttuuripiiriä edustavatkin.
 
Missä luuraavat ensilinjan koneet? Venäjä olisi resurssiensa ihan hyvin voinut lähettää koko köörin uusinta ja tehokkainta kalustoaan, mutta varsin säästeliäästi sitä on lopulta operaatioon lähetetty. Herää vain kysymys, miksi? Onko doktriinisi tehokkaimpien aseiden käytöstä ensimmäisenä ehkä sittenkin virheellinen?

En vetäisi tuosta Syyrian operaatiosta mitään päätelmiä, koska kyseessä on matalan intensiteetin konflikti (siis ryssien kannalta) ja heillä on täysi ilmaherruus toteuttaa operaatioitaan miten lystää. Eli ei ole tarpeen laittaa uusia koneita linjaan, ellei haluta testata niitä. Vanhojen käyttötunnit ovat luultavasti muutenkin halvempia, joten ennemmin lentävät siellä niitä loppuun. Mutta jos me olisimme heidän kanssa sodassa, niin silloin asiat olisivat toisin. Olisi parempi laittaa parhaat koneet meidän parhaita vastaan, koska vanhemmat ja huonommat kärsisivät todennäköisesti enemmän tappioita, jotka olisivat suoraan poissa käytöstä myöhemmissä vaiheissa, jossa vihollisen ilmapuolustus toivottavasti oltaisiin kukistettu ja vanhempikin kalusto voisi operoida kohtuu turvallisesti ja suorittaa tehtäviä.

Taktiikka mitä vihollinen käyttäisi on sitten toinen juttu, joten voisi olla hyvinkin mahdollista, että ensimmäiset koneet mitä lähetettäisiin yli rajan olisivat vanhempia ja näillä kokeiltaisiin reaktiota. Mutta pääidea olisi kuitenkin se, että parhaat koneet pyrittäisiin laittamaan hornetteja vastaan.
 
Kuka sanoo, että saisimme 70 konetta alas? Venäjä voi tuupata aika rajan tuntumaan vaikka s-400 patterin niin siinähän lennellään. 70 koneen menetys on paljon kenelle tahansa. Muistettavaa on kuintekin siinä, että naapuri on suurvalta se tuntuu kovin usein unohtuvan. Samoin se unohtuu kovin helposti, että nykyaikaisesta ilmataistelusta, taistelusta jossa teknisesti suht samantasoiset ottavat mittaa toisistaan on aikaa jo aika paljon.

Ilmatorjunnassa Suomella on miehen mentävä aukko ja tämä siksi, että meillä kymppi kilometrin torjunta on hävittäjien kontolla. Ongelmana on se, että ne venäjän it järjestelmät liikkuvat joukkojen etenemisen mukana ja venäjän omat lentokoneet voivat olla iloisia siitä, että omat koneet pystyvät toimimaan aikalailla venäjän area denial järjestelmien tukemana. Toisin sanoen lennetään siellä kymppi kilometrissa ja odotetaan että suomi poika nousee siiville torjumaan. Suomella on vastassa siinä vaiheessa ne ilmassa olevat koneet, maassa oleva ilmatorjunta sekä molemmissa oleva elso. Toiminta tilavuus pienenee päiväpäivältä. Harva asia menee todellisuudessa niin kuin sotapeleissä ja on suunniteltu. Venäjän elso kyvystä ei tiedä kukaan. Siitä huolimatta sillä on iso ja kasvava merkitys sodankäynnissä. Suomen KOKO ilmapuolustus nojaa amraam ohjukseen. Siitäkin on mahdotonta sanoa onko venäjällä toimivia vastajärjestelmiä. Jos kiinalaiset saavat imutettua jenkeistä kaiken aina F-35:n piirustuksia myöden niin jotenkin on sellainen kutina, että maa jonka vakoilu koneisto on yksi maailman suurimmista saisi myös tietoa sitä ja sen toimintaa uhkaavista ja rajoittavista järjestelmistä. Mikään ei siis mikään ase ole 100% toimiva ja kaikissa niissä on vikoja, ongelmia, virheitä, jne.
 
Kuinkahan monta kertaa tämän on pitänyt jauhaa läpi? Eivät voi tuoda sitä patteria mihinkään tykistön kantamalle. Ja voi olla hyvin epävarmaa voivatko tuoda niitä pattereita GMLRS:n tai risteilyohjusten kantamalle.

Ruotsalaisilla on tutkat joilla voi havaita lokin 300km:n päästä, Venäjällä ohjukset joilla ne voi ampua alas siltä matkalta...:rolleyes:
 
Kuka sanoo, että saisimme 70 konetta alas? Venäjä voi tuupata aika rajan tuntumaan vaikka s-400 patterin niin siinähän lennellään. 70 koneen menetys on paljon kenelle tahansa. Muistettavaa on kuintekin siinä, että naapuri on suurvalta se tuntuu kovin usein unohtuvan. Samoin se unohtuu kovin helposti, että nykyaikaisesta ilmataistelusta, taistelusta jossa teknisesti suht samantasoiset ottavat mittaa toisistaan on aikaa jo aika paljon.

Ilmatorjunnassa Suomella on miehen mentävä aukko ja tämä siksi, että meillä kymppi kilometrin torjunta on hävittäjien kontolla. Ongelmana on se, että ne venäjän it järjestelmät liikkuvat joukkojen etenemisen mukana ja venäjän omat lentokoneet voivat olla iloisia siitä, että omat koneet pystyvät toimimaan aikalailla venäjän area denial järjestelmien tukemana. Toisin sanoen lennetään siellä kymppi kilometrissa ja odotetaan että suomi poika nousee siiville torjumaan. Suomella on vastassa siinä vaiheessa ne ilmassa olevat koneet, maassa oleva ilmatorjunta sekä molemmissa oleva elso. Toiminta tilavuus pienenee päiväpäivältä. Harva asia menee todellisuudessa niin kuin sotapeleissä ja on suunniteltu. Venäjän elso kyvystä ei tiedä kukaan. Siitä huolimatta sillä on iso ja kasvava merkitys sodankäynnissä. Suomen KOKO ilmapuolustus nojaa amraam ohjukseen. Siitäkin on mahdotonta sanoa onko venäjällä toimivia vastajärjestelmiä. Jos kiinalaiset saavat imutettua jenkeistä kaiken aina F-35:n piirustuksia myöden niin jotenkin on sellainen kutina, että maa jonka vakoilu koneisto on yksi maailman suurimmista saisi myös tietoa sitä ja sen toimintaa uhkaavista ja rajoittavista järjestelmistä. Mikään ei siis mikään ase ole 100% toimiva ja kaikissa niissä on vikoja, ongelmia, virheitä, jne.

Kerran vielä pojat!!
Lainataan ammattisotilasta:
178f7c6eaa62f86fb5819a63d5df0685
ammattisotilas kirjoitti:
elokuu 31, 2012 1:05 pm
"Ilmatorjuntaohjusten kantamailmoituksissa on syytä ottaa huomioon että ne tyypillisesti ilmoitetaan maaleihin joiden kulmanopeus on lähes stationäärinen ja maali havaitaan ja otetaan seurantaan hyvissä ajoin. Esimerkiksi jos ampumaetäisyydeksi ilmoitetaan 100 kilometriä, maalin on oltava sopivalla korkeudella suoraan lähestyvä kuljetuskone joka ei tee väistöliikkeitä ja joka voidaan ottaa seurantaan esim 120 kilometrin päästä ja ohjus voidaan laukaista maalin ollessa 110 kilometrin päässä. Jos maali onkin nopeasti liikehtivä, tutkavaroittimella varustettu hävittäjä jonka lentorata on ohittava, samaisen ohjuksen kantama voikin olla vain 20 tai 30 kilometriä. Asiat eivät ole siis niin yksinkertaisia.

Maapallon muoto tekee tilanteen vielä mielenkiintoisemmaksi. Jos maali on 100 metrin lentokorkeudessa (AGL) ja sensori on 10 metrin korkeudessa, tutkahorisontti tulee vastaan 54 kilometrin kohdalla. Tällöin ei ole merkittävästi iloa onko kantama 100 tai 200 kilometriä, jos maalia ei voi järjestelmällä edes havaita. Edelleen hommaa monimutkaistaa mikäli käytettävissä on integroitu järjestelmä missä aseella voidaan vaikuttaa jonkin toisen toimipaikan sensorihavainnon perusteella, esimerkiksi AWACS-koneella havaittuun maaliin kyetään ampumaan maasta ohjus, vaikka itse ilmatorjuntayksiköllä ei olisi maalista havaintoa.

Joka tapauksessa asiat eivät ole niin yksinkertaisia että kaikki 40N6-ohjuksen kantaman (400 km) sisällä olevat ilmamaalit tippuvat kuin kärpäset."
 
"Todennäköisesti"? Miksi parhaat ja terävimmät resurssit kulutettaisiin heti alkuun, jos ja kun ne eivät kuitenkaan ole niin ylivoimaisia, että välittömästi saavutettaisiin haluttu tavoite? Olen käsittänyt, että pääsääntöisesti ensin kulutetaan vihollista jollakin vähemmän seksikkäällä. Vihollisen sitten heikennyttyä annetaan kuolinisku vähälukuisilla keihäänkärkijoukoilla (panssarijoukoilla :camo:). Oletko sitä mieltä, että tämä ei päde ilmailuun?

(Puhutaan kuitenkin perinteisestä kahden teräsjyrän kohtaamisesta, jossa tulee väistämättä myös tappioita. Krimin/Afganistanin miehitykset ovat asia erikseen, niissä ei paljoa vastarintaa kohdata, jolloin voidaan käyttää huoletta parhaitakin resursseja.)

Parempikin ajantasainen lähde varmaan löytyy, jos etsiä jaksaa, mutta esimerkiksi Venäjän miehitetyt ilma-alukset Syyriassa ovat pääasiallisesti varsin vanhoja:

Onhan tuolla 16 kpl moderneja kiinteäsiipisiä taktisia ilma-aluksia, mutta vanhanaikaisia (mahdollisesti päivitettyjä, mikä ei kuitenkaan tee niistä ensilinjaa) peräti 24. Suhde on 2:3 vanhan kaluston hyväksi. Jos laskemme mukaan vielä pommikoneet ja helikopterit, niin uuden kaluston osuus putoaa edelleen.

Missä luuraavat ensilinjan koneet? Venäjä olisi resurssiensa ihan hyvin voinut lähettää koko köörin uusinta ja tehokkainta kalustoaan, mutta varsin säästeliäästi sitä on lopulta operaatioon lähetetty. Herää vain kysymys, miksi? Onko doktriinisi tehokkaimpien aseiden käytöstä ensimmäisenä ehkä sittenkin virheellinen?

Et kai nyt ole tosissasi vetämässä analogioita suomalaisten maavoimien paikallisjoukkojen taistelutavasta Venäjän ilma-armeijan strategiseen hyökkäykselliseen kampanjaan? :) :)

Krimillä ei käytetty lentokoneita ollenkaan. Afganistanissa ei käytetty modernia kalustoa, joten esimerkkisi ovat juuri toisinpäin.

Ehkä parempia analogioita voi vetää USAF:n ja liittoutuneiden toiminnasta esim. Irakin kaksi sotaa ja Balkan? Kaikissa niissä nimenomaan käytettiin uusinta ykköslinjan kalustoa ensimmäisenä.

Ehkäpä tästä yksi parhaita esimerkkejä on se, että uunituoreet F-15E hävittäjäpommittajat heitettiin ensimmäiseen Irakin sotaan ennen kuin ne oltiin edes otettu käyttöön. Testaus suoritettiin loppuun sodan jälkeen.

Kuten todettua, kyllä Venäjä varmasti käyttäisi vanhempaakin kalustoa Suomea vastaan, erityisesti tukevissa toimissa, mutta alkuvaiheessa pääpaino olisi varmasti uusimmassa kalustossa ja Hornetien tuhoamisessa ilmaherruuden saavuttamiseksi uusimman kaluston avulla.

Jos Venäjä päättäisi lähettää ensin vanhimman pään kaluston Suomea vastaan, kuten ehdotat, olisi siitä lähinnä seurauksena kampanja, joka tuottaisi Suomeen monta ässää ja tunnettaisiin ehkä jälkikäteen nimellä "suuri Etelä-Karjalan pulujahti" :cool:

Amraamien lisätoimitus pari viikkoa/kuukautta/vuotta liian myöhään ei paljoa lohduta. Pointtini oli, että aseista ilman ampumatarvikkeita ei ole mitään hyötyä. Onko mielestäsi hyvä, että meillä seisoo sodan päättyessä 20 Hornetia kentällä, koska ohjukset loppuivat kesken? Mielestäni tuo on resurssien tuhlaamista. Sekin on resurssien tuhlaamista, jos koneita ei pystytä aseistamaan kunnolla: "Ei meillä nyt ole antaa kuutta Amraamia, ilmatorjuntamiehet räiskivät kolmanneksen ohjusvarastosta. Herra kapteeni saa kaksi Amraamia ja neljä ysimaikkia, muuta ei ole." Eipä tuolla aselastilla oteta irti täyttä hyötyä kalliista Hornetista...

Ylipäätään on kyseenalaista, onko meillä koneiden ja lentäjien määrä entisellä tasolla kahden vuoden päästä sodasta? Varmaan naftaliinista koetetaan kaivaa lentäjiä ja kouluttaa lisää mm. lentoreserviupseerikurssin suorittaneista reserviläisistä, mutta epäilen, ettei useimmissa skenaarioissa päästä sotaa edeltävälle tasolle kahdessa vuodessa. Jos meillä on romuna yli 80 prosenttia Horneteista ja Hawkeista, niin korvaavien koneiden pitäisi melkeinpä tulla valmiina toisen maan asevoimista. Kenellä on luovuttaa tuollaisia konemääriä? Onko edes USN:llä/USCM:llä vai myyvätkö he säälistä 10 loppuunrääkättyä konetta, jos valitsemme seuraavaksi konetyypiksi Super Hornetin?

Suomen menetykset ilma-aseessa ovat kunnon rykäisyssä suhteessa huomattavasti huomattavasti suuremmat kuin Venäjällä, varmaankin yli 80 prosenttia (Hawk- ja Hornet-kalustosta), jos ne Venäjällä ovat ehkä 10-20 prosentin luokkaa (kokonaiskalustosta). Henkilöstömenetykset ovat toki pienempiä kummallakin osapuolella. Jos venäläiskoneita tulee tonttiin oikein kunnolla, esimerkiksi 70 modernin koneen luokkaa (+ mahdollisesti vanhemmat konetyypit päälle vähemmässä määrin?), niin ei siinä kovin montaa konetta jää suomalaisillekaan. Ei Thetis ole kastanut Horneteja, vaikka ne läntistä kulttuuripiiriä edustavatkin.

Jos ei nyt kuitenkaan mennä 30-vuotisen WW-III kulutussodan skenaarioihin, joissa Hasse Windinkin luut kaivetaan jo esiin kalmistosta? :rolleyes:

Ottaen huomioon Amraamin hinnan, sanotaan pyöreä luku 1,5 miljoonaa euroa kipale, montako ohjusta Suomella pitäisi mielestäsi olla valmiina varastossa?

Vastausta pohtiessa voisit esittää samalla arviot että miten monta ohjusta Suomi voi saada täydennyksenä kahdessa viikossa/kuukaudessa/vuodessa.
 
Ei tietenkää S-400 järjestelmän kantama ole satoja kilometrejä hävittäjä maaliin. Luonnollisesti paljon lyhyempi.

Kuinka edessä meinaatte tykistön pitää? Taistelualueen syvyys on helposti kymmeniä kilometrejä ja joissain paikoissa esim. Satoja. Naapurilla on myös muita IT järjestelmiä kuin S-400. On BUK-M1 sekä sen uudempia versioita, on TOR järjestelmiä sekä Pantsireja. Tuohon päälle paljon muuta. Osa toimii taaempaa ja osa edempänä. Ihan samalla tavalla naapuri pyrkii joukkonsa suojaamaan kuin Suomikin ja monessa naapurin järjestelmässä ainakin paperilla ilmoitetut kantamat ovat kohtuu mukavat (naapurin kannalta).

Toki JASSMit ja raskaat raketinheittimet lisäävät naapurin riskiä mutta toisaalta meidän täytyisi pystyä ne naapurin maalit löytämään. Edelleenkin. Se ei ilmoita lehdessä tai tv:ssä että täällä on antaa tulla. Voidaan toki luottaa siihen että nato tai usa toimittaa meille tiedustelu tietoa mutta yhtä varmasti voidaan luottaa, että naapuri tekee kaiken estääkseen sen.
 
Kerran vielä pojat!!
Lainataan ammattisotilasta:
178f7c6eaa62f86fb5819a63d5df0685
ammattisotilas kirjoitti:
elokuu 31, 2012 1:05 pm
"Ilmatorjuntaohjusten kantamailmoituksissa on syytä ottaa huomioon että ne tyypillisesti ilmoitetaan maaleihin joiden kulmanopeus on lähes stationäärinen ja maali havaitaan ja otetaan seurantaan hyvissä ajoin. Esimerkiksi jos ampumaetäisyydeksi ilmoitetaan 100 kilometriä, maalin on oltava sopivalla korkeudella suoraan lähestyvä kuljetuskone joka ei tee väistöliikkeitä ja joka voidaan ottaa seurantaan esim 120 kilometrin päästä ja ohjus voidaan laukaista maalin ollessa 110 kilometrin päässä. Jos maali onkin nopeasti liikehtivä, tutkavaroittimella varustettu hävittäjä jonka lentorata on ohittava, samaisen ohjuksen kantama voikin olla vain 20 tai 30 kilometriä. Asiat eivät ole siis niin yksinkertaisia.

Maapallon muoto tekee tilanteen vielä mielenkiintoisemmaksi. Jos maali on 100 metrin lentokorkeudessa (AGL) ja sensori on 10 metrin korkeudessa, tutkahorisontti tulee vastaan 54 kilometrin kohdalla. Tällöin ei ole merkittävästi iloa onko kantama 100 tai 200 kilometriä, jos maalia ei voi järjestelmällä edes havaita. Edelleen hommaa monimutkaistaa mikäli käytettävissä on integroitu järjestelmä missä aseella voidaan vaikuttaa jonkin toisen toimipaikan sensorihavainnon perusteella, esimerkiksi AWACS-koneella havaittuun maaliin kyetään ampumaan maasta ohjus, vaikka itse ilmatorjuntayksiköllä ei olisi maalista havaintoa.

Joka tapauksessa asiat eivät ole niin yksinkertaisia että kaikki 40N6-ohjuksen kantaman (400 km) sisällä olevat ilmamaalit tippuvat kuin kärpäset."
Onko joku väittänyt? Mielestäni olen enemmän kuin kerran tässä kuin muutamassa muussakin ketjussa maininnut, että nuo 400km kantamat ovat tutka ja sodanjohto koneisiin tarkoitettu ei hävittäjä luokan maaleihin. Edes naapuri ei oleta näin vai voitko referoida muuta?

Se on yhtä jännä täällä aina. Täällä pidetään naapuria täysin sotaan kykenemättömänä, idioottina joka vain tapattaa sotilaitaan. Varmaan talvisodan voitot ja jatkosodan torjuntavoitto vaikuttavat. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että naapuri ei ole tainnut hävitä yhtäkään sotaa vaikka taisteluissa joskus on nokkaan tullutkin. Tarkoitus ei ole ylistää naapurin suorituskykyä mutta vähempikin into riittäisi mitä tulee omien kykyjen yliarviointiin.

Hienosti jätitte kommentoimatta amraamin aiheuttamaan riskiin liittyvän jutun eli se, että koko ilmatorjunta/puolustus lepää yhden ohjustyypin varassa. Toki meillä muitakin on mutta ei mitään joka olisi pidemmälle kantamalle tarkoitettu. Toki tämäkään ei ole varmasti ongelma, koska Suomi ;)
 
Kuinkahan monta kertaa tämän on pitänyt jauhaa läpi? Eivät voi tuoda sitä patteria mihinkään tykistön kantamalle. Ja voi olla hyvin epävarmaa voivatko tuoda niitä pattereita GMLRS:n tai risteilyohjusten kantamalle.
Kyllä sieltä muutakin ilmatorjuntaa löytyy kuin S-400 järjestelmä joka oli vain esimerkki.
 
Onko joku väittänyt? Mielestäni olen enemmän kuin kerran tässä kuin muutamassa muussakin ketjussa maininnut, että nuo 400km kantamat ovat tutka ja sodanjohto koneisiin tarkoitettu ei hävittäjä luokan maaleihin. Edes naapuri ei oleta näin vai voitko referoida muuta?

Se on yhtä jännä täällä aina. Täällä pidetään naapuria täysin sotaan kykenemättömänä, idioottina joka vain tapattaa sotilaitaan. Varmaan talvisodan voitot ja jatkosodan torjuntavoitto vaikuttavat. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että naapuri ei ole tainnut hävitä yhtäkään sotaa vaikka taisteluissa joskus on nokkaan tullutkin. Tarkoitus ei ole ylistää naapurin suorituskykyä mutta vähempikin into riittäisi mitä tulee omien kykyjen yliarviointiin.

Hienosti jätitte kommentoimatta amraamin aiheuttamaan riskiin liittyvän jutun eli se, että koko ilmatorjunta/puolustus lepää yhden ohjustyypin varassa. Toki meillä muitakin on mutta ei mitään joka olisi pidemmälle kantamalle tarkoitettu. Toki tämäkään ei ole varmasti ongelma, koska Suomi ;)

Itse olit muutama tunti sitten sulkemassa etelä suomen ilmatilaa "rajan pintaan tuodulla S400 patterilla"
 
Back
Top