Ilmatorjunta

[Hanski]

Näissä nettikeskusteluissa on aina se ongelma, että käsiteltävää asiaa joutuu yksinkertaistamaan hurjasti, jotta ehtii jotain kirjoittamaan ja jotta porukka jaksaa tekstit lukea. Sodankäynti, jos mikä, on monimukaista ja muuttujia on hurja määrä. Liika yksinkertaistaminen ei toimi todellisessa elämässä (esim. keskustelu teemalla venäläinen IT-patteri vastaan suomalainen Hornet). Sorruin itsekin samaan virheeseen keskustelussa, joka koski laivue 2020:n käytettävyyttä.

Ensin voisi pohtia sodankäynnin luonnetta. Näitä voisi hahmottaa esimerkiksi oheisella nelikentällä (saa tehdä monimutkaisemmankin mallin, mutta nelikentänkin käsittely alkaa olla nettikeskustelussa työlästä. Tilanne, jossa jouduttaisiin talvisodan hengessä puolustautumaan yksin suurvaltavihollista vastaan, on toivottavasti aika harvinainen. Jos näin käy, Suomen omat rahkeet riittänevät taas 105 kunnianpäivään tai vastaavaan. (Toisaalta 2. maailmansodassa Suomen osalta toteutui ensin tämä, sen jälkeen laajamittainen hyökkäys osana liittoumaa, asemasota ja kova torjuntataistelu liittolaisen avustamana sekä lopuksi hyökkäys suurvaltavihollista vastaan pohjoiseen - kuka olisi voinut arvata rauhanaikaisia suunnitelmia laatiessaan 1930-luvulla.)

Katso liite: 9022
Totaalinen sota yksin mahdollistaa vastustajalle parhaiden voimiensa keskittämisen pelkästään Suomea vastaan. Tällöinkin on huomioitava vastustajan kaluston määrän rajoitteet, jotka @Einomies1 toi hyvin esille. Lisäksi tällainen sota olisi vastustajallekin ajallisesti kriittinen, tavoitteet tulisi saavuttaa nopeasti tai muuten riskit kasvavat, että jollain toisella rajalla alkaa tapahtua vastustajan kannalta ikäviä asioita...

Totaalisessa sodassa Suomi olisi helpointa saada polvilleen riittävällä määrällä ydinaseita. Toivottavasti näihin kuitenkin liittyy niin suuret poliittiset pidäkkeet, ettei Suomen realistisesti tarvitse varautua niihin.

Ilmasodassa yksinäänkin on valtava määrä muuttujia, jotka tulisi huomioida edes joltain osin realistiseen tarkasteluun. Tässä on pieni lista, ei varmasti kattava, asioista, jotka tulisi huomioida:
1) oman lentokaluston määrä ja laatu
2) vastustajan Suomen suuntaan käytettävissä olevan lentokaluston määrä ja laatu
3) Suomen ilmavoimien tukeutumiskyky, käytössä olevat tukikohdat, niiden sijainti ja palvelut
4) vastustajan ilmavoimien tukeutumiskyky, käytössä olevat tukikohdat, niiden sijainti ja palvelut
5) suomalaisten koneiden lentomatka toiminta-alueelle, toiminta-aika kohdealueella, lentosuoritusten määrä toiminta-alueelle
6) vastustajan koneiden lentomatka toiminta-alueelle, toiminta-aika kohdealueella, lentosuoritusten määrä toiminta-alueelle
7) oma ilmatorjunta ja sen vaikutus toiminta-alueella
8) vastustajan Suomen suuntaan käytettävissä oleva ilmatorjunta ja sen vaikutus toiminta-alueella
9) Suomen kyky toimia vastustajan ilmatorjuntaa vastaan ilma-aseella, maavoimilla, merivoimilla
10) Vastustajan kyky toimia Suomen ilmatorjuntaa vastaan ilma-aseella, maavoimilla, merivoimilla
11) Suomen kyky elektroniseen sodankäyntiin, häirintä ja sen väistäminen
12) vastustajan kyky elektroniseen sodankäyntiin, häirintä ja sen väistäminen
13) suomalaisten tekemät valelaitteet ja harhauttaminen
14 vastustajan tekemät valelaitteet ja harhauttaminen
15) puolueettomat ja kolmannet osapuolet ja niiden toiminta

Näiden muuttujien pohjalta voisi alkaa hahmottaa ilmasotaa kussakin nelikentän mukaisessa eri sodankäynnin mallissa! Täytyy katsoa, jos itsellä aika riittäisi tällä viikolla ensimmäiseen teoreettiseen harjoitukseen...

No niin, innostuinkin pohtimaan ilmasodan kokonaisuutta jo tänä iltana. Saanen esitellä mallin "Ilmasodan kokonaiskuva M/2016 HANSKI". Näissä kuvissa on oma kuvitelma vahvuuksista ja heikkouksista jaettuna tämän aikaisemman postauksen mukaiseen nelikenttään.
Tätä katsella ei tarvitse ihmetellä, miksi haluaisin, että Suomi hakisi NATOn jäsenyyttä mahdollisimman pian...

(paikka täällä ilmatorjuntaketjussa on pikkuisen väärä, @Samses tai muut modet voivat siirtää tarvittaessa)





EDIT: lisäsin nämä kuvat myös PDF-tiedostona, Excelin resoluutio ei tässä oikein riittänyt.

 

[Huhta]

Kuka Suomeen on siis hyökkäämässä ja milloin? Konflikti on mahdollinen, mutta ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että sellainen olisi todennäköinen.

Lähden siitä, että todennäköisyyksien kanssa pelaaminen ei toimi vakavissa, katastrofaalisissa asioissa. Tässäkin voi käyttää palovakuutusta esimerkkinä: todennäköisyys tulipalolle on hyvin pieni, ja vakuutuksen ottaminen on matemaattisesti järjetöntä (vakuutusyhtiön katteen ja kulujen vuoksi), mutta silti moni suomalainen pientalo on vakuutettu. Miksi? Koska seuraukset, jos tulipalo tapahtuisi, olisivat ilman sitä katastrofaaliset. Maanpuolustus on sama kansallisessa mittakaavassa: vituttaa maksaa, mutta kyllä helpottaa, jos sota sittenkin tulee.

Historialliset seikat ovat osoittaneet sen, että kauas ei voi ennustaa. Sinä et näe konfliktia kovin todennäköisenä. OK, en lähde väittelemään, sillä erästä toista foorumilaista lainatakseni se on kuin väittelisi lestadiolaisen kanssa ehkäisystä. Voimmeko kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että konfliktin todennäköisyys on kasvanut 10 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna? Eikö jo tämä edellyttäisi lisäpanostusta maanpuolustukseen verrattuna tuohon aikaan? Sen sijaan Suomessa on keskitytty lähinnä leikkaamaan...

Ei varautuminen tarkoita sitä, että puolustusmenot pitäisi viisinkertaistaa, vaan sitä, että niitä korotetaan uhkatason kohotessa vastaamaan uuteen uhkatasoon. Joskus minusta tuntuu, että ihmisillä on maanpuolustukseen panostamisessa kaksi vaihdetta: kaikki tai ei mitään, vaikka todellisuudessa kyse on paljon sulavammin liukuvasta asiasta.

 

[Slammer]

Eikö jo tämä edellyttäisi lisäpanostusta maanpuolustukseen verrattuna tuohon aikaan?

Vaihdoit aihetta kesken keskustelun. Kyse oli siitä kuinka paljon ohjuksia kannattaa ostaa varastoon ja argumentoin, että jos/kun konfliktia ei ole näkyvissä niin ohjukset eivät ole paras kohde rahoille. Se, miten tilanteen muuttumisen pitäisi vaikuttaa puolustusmäärärahoihin yleisemmin, on kokonaan oma aiheensa ja sille lienee myös oma ketjunsa. En nyt lähde tähän kokonaan uuteen aiheeseen kun halusin vain sanoa, että ohjusten määrä on nykyisessä tilanteessa ihan hyväksyttävä.

 

[BlackFox]

Venäjällä tosiaan on se ongelma että läheskään kaikkea kalustoa ei voi keskittää suomen vastaiselle rintamalla.
Venäjällä on 3 asiaa. 1) Maata 2)toisilta varastettua maata 3) vihamiehiä.

Sota suomea vastaan myös edellyttäisi pelottelu joukkoja balttian rajalle, puolakin siellä varttuu tilaisuutta, ukraina ja krim tilanne on auki ja ukrainalle olisi tuhannen taalan paikka palauttaa maat jos venäjän pääjoukot sidottuna pohjoiseen. Georgia,lähi-itä missä moni haluaa omansa takaisin. Sitten on viellä kiina prkl ja maan sisäiset ongelmat

 

[Raveni]

Venäjällä tosiaan on se ongelma että läheskään kaikkea kalustoa ei voi keskittää suomen vastaiselle rintamalla.
Venäjällä on 3 asiaa. 1) Maata 2)toisilta varastettua maata 3) vihamiehiä.

Sota suomea vastaan myös edellyttäisi pelottelu joukkoja balttian rajalle, puolakin siellä varttuu tilaisuutta, ukraina ja krim tilanne on auki ja ukrainalle olisi tuhannen taalan paikka palauttaa maat jos venäjän pääjoukot sidottuna pohjoiseen. Georgia,lähi-itä missä moni haluaa omansa takaisin. Sitten on viellä kiina prkl ja maan sisäiset ongelmat

Venäjä ei voi keskittää kaikkia joukkoja mutta mikä sitä estää keskittämästä uusinta kalustoa? Kuten sanoit venäjä on suuri maa ja sen valloittaminen taikka pitäminen on aika hankala paikka. Lisäksi venäjä on ydinasevalta. Venäjällä ei käsittääkseni ole niin hirveästi rajariitoja idempänä mitä nyt japanin kanssa

 

[BlackFox]

Ei ole, idässä on venäjän huoneiten pärjäävä "kunta". Kiinan kanssa ei käsittääkseni oöe suurempaa riitaa mutta suurvaltapolitiikassa ei riitaa välttämättä tarvita, riitää kuin saa hyvän mahdollisuuden. Kiina on myös ydinase valta. Tosin tuo kiina on erittäin marginaalinen riski mutta riski kumminkin.


Toki voi ja varmasti siirtääkin uutta kalustoa mutta esim moskovan suojana olevia kaikkia tuskin siirretään. Ilmatorjuntaa. Toin vain esille sitä että monesti kaikkea kalustoa ei voi siirtää. On ne sitten hävittäjiä tai maajoukkoja ja myös isojen joukkojen huolto kurmittaa esim keskivenäjän rautateitä mitkä olivat kuulemma aika tukossa jo pelkästään ukraina konfliktin alkuaikoina.

Kiinalla on varmasti kykyä pitää mutta esim ukraina voi vallata alueitaan takaisin jos venäjän pääjoukot ovat sidottuna ylös.

 

[Huhta]

Jatkan täällä, kun koskee ilmatorjuntaa.

Ei kyse ole tehosta vaan siitä, että tuossa vaiheessa todettiin ettei vihollisen IT:n vaikutusalueelle ole käytännössä mitään asiaa. Sama syy miksi hävittäjätiedustelusta ja todennäköisesti myös Hawkin raketeista luovuttiin.

Ok. Minulle nousee kuitenkin mieleen kysymys, oliko taustalla jokin muiden sotakokemuksista tehty havainto, joka osoitti omat käsitykset vääräksi, vihollisen ilmatorjunnan kehitys vai ennuste vihollisen ilmatorjunnan kehityksestä tulevaisuudessa? Kysyn, koska en näe mitään mullistavaa muutosta ilmatorjunta-aseiden kehityksessä 1970-luvun lopun (jolloin ensimmäiset Hawkit (ja arvatenkin niiden raketit) hankittiin) ja 1990-luvun alun (jolloin vihollisen ilmatorjunta oli liian vahva) välissä.

1970-luvun lopulla infrapunahakupäiset olkapääohjukset olivat laajassa käytössä. Kaikista suunnista lukittavat ohjukset oli osittain jo palveluskäytössä (Strela-3), osittain kehitteillä (Igla). Infrapunahakuisia ohjuksia käyttäviä ajoneuvosijoitteisia järjestelmiä vihollisella oli myöskin jo 1970-luvun lopussa. Tietysti joitakin parannuksia tuli 1980-luvulla, mutta tuliko mitään massiivista?

Ammusilmatorjunnassa oli monenlaista peliä. Oli Sergeitä ja Shilkaa. Mitään kovin merkittävää uutta ei tainnut tällä saralla tulla Neuvostoliitossa käyttöön, ehkä Tunguskaa lukuunottamatta, mutta en pitäisi sitäkään mitenkään vallankumouksellisena, parannuksena kylläkin.

Tutkaan perustuvien ohjusjärjestelmien osalta tapahtui ehkä jonkinlaista siirtymistä komento-ohjauksesta puoliaktiiviseen tutkahakeutumiseen, mutta saavutettiinko tuolla kovin merkittäviä suorituskykyetuja? Katveet ovat edelleen ongelma, ampujalla pitää olla esteetön linja maaliin.

Lähinnä ihmettelen sitä, että Hawkia hankittaessa pidettiin mahdollisena menestyksellistä rynnäköintiä harjoitushävittäjällä ilman minkäänlaisia omasuojajärjestelmiä. Sitten 10-15 vuotta myöhemmin rynnäköinti ei ollut mahdollista edes kattavilla omasuojajärjestelmillä varustetulla modernilla monitoimihävittäjällä. Mikä muutos tapahtui?

 

[Quixote]

Mietin kauan mitä varten ohjuskilpijärjestelmä on kehitetty ja miksi Venäjä vastusti sitä niin kovasti.
Selvästikään se ei kykene torjumaan massiivista ydinhyökkäystä.
Tulin siihen johtopäätökseen, että se on suunnattu venäläistä rajoitetun ydiniskun mallia vastaan.
Tässä konfliktia yritetään de-eskaloida ydinpelotteella, ampumalla pienempiä paukkuja joko taistelukentälle tai pelotemielessä isompia autiolle seudulle.
Jos käytössä on yksittäiset laukaukset tehokkaasti torjuva järjestelmä, ydinpelote on taas käyttökelvoton (paitsi ydinaseettomia liittoutumattomia maita vastaan).

http://www.lowyinterpreter.org/post...octrine-takes-an-alarming-step-backwards.aspx
https://www.rt.com/news/321434-us-missile-shield-putin/

 

[SJ]

Mietin kauan mitä varten ohjuskilpijärjestelmä on kehitetty ja miksi Venäjä vastusti sitä niin kovasti.
Selvästikään se ei kykene torjumaan massiivista ydinhyökkäystä.
Tulin siihen johtopäätökseen, että se on suunnattu venäläistä rajoitetun ydiniskun mallia vastaan.
Tässä konfliktia yritetään de-eskaloida ydinpelotteella, ampumalla pienempiä paukkuja joko taistelukentälle tai pelotemielessä isompia autiolle seudulle.
Jos käytössä on yksittäiset laukaukset tehokkaasti torjuva järjestelmä, ydinpelote on taas käyttökelvoton (paitsi ydinaseettomia liittoutumattomia maita vastaan).

http://www.lowyinterpreter.org/post...octrine-takes-an-alarming-step-backwards.aspx
https://www.rt.com/news/321434-us-missile-shield-putin/

Toinen lienee se, että putte haluaisi käyttää kolmansia maita hyväkseen, jos nämä maat siis kykenisivät uhkailemaan ydinaseilla esim. eurooppaa. Oli tämä sitten yrityksiä toimia "rauhanvälittäjänä" tai muita venäjän "suurvalta-aseman" pönkitysyrityksiä.

 

[Quixote]

Tätä konseptia ajatellen, myös amerikkalaisen Aegis -hävittäjän vierailu Helsingissä sai huomattavasti konkreettisemman merkityksen.

 

[scip10]

Mietin kauan mitä varten ohjuskilpijärjestelmä on kehitetty ja miksi Venäjä vastusti sitä niin kovasti.
Selvästikään se ei kykene torjumaan massiivista ydinhyökkäystä.
Tulin siihen johtopäätökseen, että se on suunnattu venäläistä rajoitetun ydiniskun mallia vastaan.
Tässä konfliktia yritetään de-eskaloida ydinpelotteella, ampumalla pienempiä paukkuja joko taistelukentälle tai pelotemielessä isompia autiolle seudulle.
Jos käytössä on yksittäiset laukaukset tehokkaasti torjuva järjestelmä, ydinpelote on taas käyttökelvoton (paitsi ydinaseettomia liittoutumattomia maita vastaan).

http://www.lowyinterpreter.org/post...octrine-takes-an-alarming-step-backwards.aspx
https://www.rt.com/news/321434-us-missile-shield-putin/

Jälkikäteen on selvää, että Venäjällä on koko ajan verrattu omia voimavaroja suhteessa länteen, ja ohjuskilven vastustus kumpuaa tästä. Rajoitetun, ns. "de-eskaloivan" ydiniskun mahdollinen torjuminen on varmasti eräs syy. Strategisessa mielessä koko de-eskalaation käsite on keksitty kun on yritetty kehittää keinoja joilla Venäjä voi vastata lännen ylivoimaan. Ohjuspuolustus osuu kahteen harvoista valteista joita Venäjällä on, eli ydinaseisiin ja ballistisiin ohjuksiin.

 

[scip10]

Jatkan täällä, kun koskee ilmatorjuntaa.



Ok. Minulle nousee kuitenkin mieleen kysymys, oliko taustalla jokin muiden sotakokemuksista tehty havainto, joka osoitti omat käsitykset vääräksi, vihollisen ilmatorjunnan kehitys vai ennuste vihollisen ilmatorjunnan kehityksestä tulevaisuudessa? Kysyn, koska en näe mitään mullistavaa muutosta ilmatorjunta-aseiden kehityksessä 1970-luvun lopun (jolloin ensimmäiset Hawkit (ja arvatenkin niiden raketit) hankittiin) ja 1990-luvun alun (jolloin vihollisen ilmatorjunta oli liian vahva) välissä.

1970-luvun lopulla infrapunahakupäiset olkapääohjukset olivat laajassa käytössä. Kaikista suunnista lukittavat ohjukset oli osittain jo palveluskäytössä (Strela-3), osittain kehitteillä (Igla). Infrapunahakuisia ohjuksia käyttäviä ajoneuvosijoitteisia järjestelmiä vihollisella oli myöskin jo 1970-luvun lopussa. Tietysti joitakin parannuksia tuli 1980-luvulla, mutta tuliko mitään massiivista?

Ammusilmatorjunnassa oli monenlaista peliä. Oli Sergeitä ja Shilkaa. Mitään kovin merkittävää uutta ei tainnut tällä saralla tulla Neuvostoliitossa käyttöön, ehkä Tunguskaa lukuunottamatta, mutta en pitäisi sitäkään mitenkään vallankumouksellisena, parannuksena kylläkin.

Tutkaan perustuvien ohjusjärjestelmien osalta tapahtui ehkä jonkinlaista siirtymistä komento-ohjauksesta puoliaktiiviseen tutkahakeutumiseen, mutta saavutettiinko tuolla kovin merkittäviä suorituskykyetuja? Katveet ovat edelleen ongelma, ampujalla pitää olla esteetön linja maaliin.

Lähinnä ihmettelen sitä, että Hawkia hankittaessa pidettiin mahdollisena menestyksellistä rynnäköintiä harjoitushävittäjällä ilman minkäänlaisia omasuojajärjestelmiä. Sitten 10-15 vuotta myöhemmin rynnäköinti ei ollut mahdollista edes kattavilla omasuojajärjestelmillä varustetulla modernilla monitoimihävittäjällä. Mikä muutos tapahtui?

Ainoa tuohon aikaväliin mahtuva tapahtuma on Afganistanin sota ja Stingerin teho siellä.

 

[Raveni]

Jälkikäteen on selvää, että Venäjällä on koko ajan verrattu omia voimavaroja suhteessa länteen, ja ohjuskilven vastustus kumpuaa tästä. Rajoitetun, ns. "de-eskaloivan" ydiniskun mahdollinen torjuminen on varmasti eräs syy. Strategisessa mielessä koko de-eskalaation käsite on keksitty kun on yritetty kehittää keinoja joilla Venäjä voi vastata lännen ylivoimaan. Ohjuspuolustus osuu kahteen harvoista valteista joita Venäjällä on, eli ydinaseisiin ja ballistisiin ohjuksiin.

Varmaankin näin. Ballistiset ohjuksethan täytyisi pyrkiä torjumaan jo nousu vaiheessa eli mahdollisimman lähellä. Siitä syystä naapuri ei niitä halua kovin lähelle rajojansa. Suomeen sijoitettuna tuollainen järjestelmä olisi varmaankin aika vittumainen.

 

[Slammer]

Ok. Minulle nousee kuitenkin mieleen kysymys, oliko taustalla jokin muiden sotakokemuksista tehty havainto, joka osoitti omat käsitykset vääräksi, vihollisen ilmatorjunnan kehitys vai ennuste vihollisen ilmatorjunnan kehityksestä tulevaisuudessa? Kysyn, koska en näe mitään mullistavaa muutosta ilmatorjunta-aseiden kehityksessä 1970-luvun lopun (jolloin ensimmäiset Hawkit (ja arvatenkin niiden raketit) hankittiin) ja 1990-luvun alun (jolloin vihollisen ilmatorjunta oli liian vahva) välissä.

En osaa antaa tähän vastausta, mutta pitää muistaa tarkastella teknisen kehityksen lisäksi myös keltaisen käytössä olevaa kalustoa. Eli vaikka jotain kalustoa olisi ollut olemassa 70-luvulta lähtien, ei se ole vielä erityisen kiinnostavaa jos se ei ole tullut yleiseen käyttöön ennen 80-lukua.

Lähinnä ihmettelen sitä, että Hawkia hankittaessa pidettiin mahdollisena menestyksellistä rynnäköintiä harjoitushävittäjällä ilman minkäänlaisia omasuojajärjestelmiä. Sitten 10-15 vuotta myöhemmin rynnäköinti ei ollut mahdollista edes kattavilla omasuojajärjestelmillä varustetulla modernilla monitoimihävittäjällä. Mikä muutos tapahtui?

Toinen mahdollisuus on, että se mikä on muuttunut onkin täkäläinen ajattelu. Ehkä aiemmin on ajateltu, että toiminta on järkevää vaikka tappioita tuleekin ja sittemmin toiminta on katsottu kannattamattomaksi. Tai sitten on ajateltu, että rynnäköintiä pitää vähintäänkin harjoitella, mutta sitäkään ei enää nähdä kustannustehokkaaksi. Faktahan se on, että raketeilla yms. tapahtuva rynnäköinti ei enää ole samassa asemassa kuin ennen.

 

[SJ]

Toinen mahdollisuus on, että se mikä on muuttunut onkin täkäläinen ajattelu. Ehkä aiemmin on ajateltu, että toiminta on järkevää vaikka tappioita tuleekin ja sittemmin toiminta on katsottu kannattamattomaksi. Tai sitten on ajateltu, että rynnäköintiä pitää vähintäänkin harjoitella, mutta sitäkään ei enää nähdä kustannustehokkaaksi. Faktahan se on, että raketeilla yms. tapahtuva rynnäköinti ei enää ole samassa asemassa kuin ennen.

Joskus mainittiin, että raketit olisi ammuttu loppuun, joten niillä harjoittelu loppui siitä syystä.

Nykyään on käytössä vähintäänkin JDAM joten meillä ei ole syytä lähirynnäköidä vaikka HAWK ei niitä kykenisi kantamaankaan.

Toisaalta veikkaan, että naapuri tulisi edelleenkin käyttämään raketteja.

 

[Slammer]

Joskus mainittiin, että raketit olisi ammuttu loppuun, joten niillä harjoittelu loppui siitä syystä.

Sehän ei ole selitys vaan pohjustaa jatkokysymyksen, että miksei niitä hankittu lisää Jokin päätöshän siinä on tehty.

 

[SJ]

Sehän ei ole selitys vaan pohjustaa jatkokysymyksen, että miksei niitä hankittu lisää Jokin päätöshän siinä on tehty.

Olisiko kyseessä ollut raha?

 

[Old Boy]

en näe mitään mullistavaa muutosta ilmatorjunta-aseiden kehityksessä 1970-luvun lopun (jolloin ensimmäiset Hawkit (ja arvatenkin niiden raketit) hankittiin) ja 1990-luvun alun (jolloin vihollisen ilmatorjunta oli liian vahva) välissä.

Ei pidä katsoa pelkkää ilmatorjuntapotentiaalia vaan itäsuunnasta tulevan laajamittaisen hyökkäyksen todennäköisyyttä.
Meidän ilmataisteluopit tulivat Ruotsista, joten ehkä ajatus oli käyttää lentorynnäköitä myös maihinnousun torjunnassa.
Kun Hawkit saivat rahoituksen (siis ne 50 kpl) Ilmavoimat ilmoitti kokonaistarpeen olevan sata. Ne olisivat olleet rynnäk-
kötehtäviin. Lentäjiähän meillä koulutetiin yli tarpeen. Jatkotilaus jäi tekemättä. Koska asiaa ei julkisuudessa ole käsitelty
ei syytä voi sanoa. Mahdollisesti jotain osviittaa voisi löytyä puolustuskomiteoiden työpapereista, jos niitä on jossain
tallessa.

Joskus mainittiin, että raketit olisi ammuttu loppuun, joten niillä harjoittelu loppui siitä syystä.

90-luvun alussa Nliiton romahdettua laajamittaisen hyökkäyksen todennäköisyys pieneni ja ilmavoimien annettiin keskittyä ainoastaan hävittäjätorjuntaan. Tiedustelukoneistakin luovuttiin, jolloin meillä on varmaan maailman suurin maa-armeija,
jonka käytössä ei ole kunnollista tiedustelukykyä. Lisähankinnat olivat siten tarpeettomia kun tehtävääkään ei enää ollut.
Hawkit olivat varattuna ilmataistelutehtäviin, mutta tästäkin luovuttiin joskus vuosituhannen vaihteessa.

Nykyinen maataistelukyky on taas osa resurssitaistelua eikä sillä ole tekemistä näiden vanhempien vaiheiden kanssa.

 

[Rannari]

Ei pidä katsoa pelkkää ilmatorjuntapotentiaalia vaan itäsuunnasta tulevan laajamittaisen hyökkäyksen todennäköisyyttä.
Meidän ilmataisteluopit tulivat Ruotsista, joten ehkä ajatus oli käyttää lentorynnäköitä myös maihinnousun torjunnassa.
Kun Hawkit saivat rahoituksen (siis ne 50 kpl) Ilmavoimat ilmoitti kokonaistarpeen olevan sata. Ne olisivat olleet rynnäk-
kötehtäviin. Lentäjiähän meillä koulutetiin yli tarpeen. Jatkotilaus jäi tekemättä. Koska asiaa ei julkisuudessa ole käsitelty
ei syytä voi sanoa. Mahdollisesti jotain osviittaa voisi löytyä puolustuskomiteoiden työpapereista, jos niitä on jossain
tallessa.



90-luvun alussa Nliiton romahdettua laajamittaisen hyökkäyksen todennäköisyys pieneni ja ilmavoimien annettiin keskittyä ainoastaan hävittäjätorjuntaan. Tiedustelukoneistakin luovuttiin, jolloin meillä on varmaan maailman suurin maa-armeija,
jonka käytössä ei ole kunnollista tiedustelukykyä. Lisähankinnat olivaty siten tarpeettomia kun tehtävääkään ei enää ollut.
Hawkit olivat varattuna ilmataistelutehtäviin, mutta tästäkin luovuttiin joskus vuosituhannen vaihteessa.

Nykyinen maataistelukyky on taas osa resurssitaistelua eikä sillä ole tekemistä näiden vanhempien vaiheiden kanssa.

Saksastahan oli meininki hankkia ne 7+2 kpl Fittereitä ilmeisenä käyttötarkoituksena juuri tiedustelu. Ei sitten kuitenkaan hankittu vaikka koneyksilötkin oli jo valittu. Näin ainakin Air Forces Monthly -lehden mukaan.

 

[Old Boy]

Tästä en ollutkaan kuullut. Olisiko sulla lehden numero/vuosi tiedossa niin käyn joskus katsomassa.