Kaksisataa laukaisulaitetta?
Ilmatorjunta
- Viestiketjun aloittaja Raveni
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmatorjunta
Kaksisataa laukaisulaitetta?
Eikös se vientilupa jonka kokonaishinnaksi arvioitiin 300 miljoonaa, ollut 110 laitteelle?
Vientilupa oli 330 miljoonaa taalaa sisältäen 110 ampumalaitetta ja 600 ohjuslaukausta sekä ison kasan muuta tilpehööriä. Jenkkien kanssa tehty kauppa oli lopulta 123 miljoonaa dollaria. Tanskasta saatiin lisäksi ainakin vanhoja ohjuslaukauksia ja koulutusvälineitä.
Einomies1
Respected Leader
Tästä on väännetty jos jonkin kerran täällä mutta olen edelleen osittain eri mieltä. Nykyiset sotakokemukset esim. Ukrainasta kertovat UAV:n vaarallisuudesta tiedustelussa vastapuolelle. Lennokkijärjestelmät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti niin puolustusteollisuudessa kuin siviilimaailmassakin samalla kun valmistajia on nykyään lähes joka maassa. Hintojen putoaminen varsinkin mini-, ja mikro-UAV:n osalta johtaa niiden lisääntymiseen. Niiden torjunta on vaikeata tällä hetkellä.
Suuremmat UAV:t ovat edelleen kallita ja ne lentävät korkealla koska ne voivat tuottaa tilannekuvaa kehittyneillä sensoreilla myös korkealta, lähi-it:n ulottumattomista. Lennokkien torjuntaan tulee kiinnittää huomiota ja ne on havaittava ja tuhottava nopeasti mikäli ei haluta kranaattimyrskyä tai ilmapommitusta omien niskaan lyhyellä varoitusajalla. 23 mm tai 35mm kaliiperin it tykit eivät riitä enää korkealla lentävien UAV:n torjuntaan. Lisäksi tykkien pitäisi olla itseliikkuvia jotta ne voisivat väistää vastustajan vaikutusta ja liikkua nopeasti vahventamaan puolustusta. Päivitetty Avenger olisi hyvä vaihtoehto (voi ampua mm. AIM-9x ohjusta).
Taisteluhelikopterien merkitys ei tule vielä vähenemään, siitä kertoo USA:n ja Venäjän merkittävä panostus niiden kehittämiseen. AH-64E Apache Guardian voi lisäksi ohjata UAV:a tiedustelemaan edessä olevia uhkia ja maaleja sensijaan että lentäisi sokkona vihollisen ilmatorjunnan keskelle. Apache Block III Guardian kykenee lisäksi havaitsemaan automaattisilla sensoreilla välittömästi maasta tulevan tulituksen. On ajan kysymys koska myös itänaapuri saa moiset kyvyt koneisiinsa. Myös maataistelukoneet (SU-25 ja A-10) lentelevät vielä jonkin aikaa, SU-25 variantit ehkä pidempään kuin Warthog.
The AH-64E Guardian Block III (AB3) is the helicopter’s next big step forward. It incorporates 26 key new-technology insertions that cover flight performance, maintenance costs, sensors & electronics, and even the ability to control UAVs as part of manned-unmanned teaming (MUT). In July 2006, Boeing and U.S. Army officials signed the initial development contract for Block III upgrades to the current and future Apache fleet, via a virtual signing ceremony. By November 2011, the 1st production helicopter had been delivered. So… how many helicopters will be modified under the AH-64 Block III program, what do these modifications include, how is the program structured, and what has been happening since that 2006 award? The short answer is: a lot, including export interest and sales.https://www.defenseindustrydaily.com/apache-block-iii-program-kicks-off-as-contract-signed-02480/
Ilmatorjunnan haasteet kasvavat samalla kun miehittämättömien maalien määrä kasvaa. Riittävätkö tykit tai ohjukset tähän yksinään? Tuskin ainakaan kustannustehokkaasti ja lasertorjunta on vielä kehitteillä. Ongelma on moninainen. Samalla kun taistelukenttä vaatii lisää liikkuvuutta ja häivettä laveteilta, tarvitaan myös kiinteiden kohteiden puolustusta. Sen voivat kyllä perinteiset tykitkin päivitettyinä hoitaa yhdessä ohjustorjunnan kanssa. Liikkuvat joukot tarvitsevat riittävästi liikkuvia ja keveitä it-järjestelmiä ja niiden suojaamiseen vanhat ja vedettävät tykit sopivat huonosti. MANPADit ja olalta laukaistavat järjestelmät yhdistettynä ajantasaiseen tilannekuvaan on paras ratkaisu monipuoliseen haasteeseen. Näin ainakin uskon itse meidän tapauksessamme, niillä on parempi kantama ja hyvä tarkkuus liikkuvuuden lisäksi. RBS-70 ja FIM-92 ovat hyvä yhdistelmä suomelle lähi-ilmatorjuntaan.
Lisäksi tarvitaan pystylaukaistavia, pidemmälle kantavia ohjusjärjestelmiä jotka on helpompi piilottaa ja joilla voidaan tulittaa katveiden takaa ja metsien/rakennusten suojasta. Järjestelmien pitää kyetä tuhoamaan nopeasti monta maalia eri suunnissa ja yhtäaikaisesti. Lisäksi ohjusten tulee olla kohtuuhintaisia jotta niitä voidaan hankkia riittävästi. Tässä sitä haastetta riittää.
Huhta
Greatest Leader
Jes, taas täällä jauhetaan Stingereistä!
Olen itse ihmetellyt tuota Tanska-kuviota siinä mielessä, että sieltä ei ole kerrottu tulleen laukaisulaitteita. Miksi, kun heikäläiset ovat mitä ilmeisimmin järjestelmästä luopuneet? Ovatko ne kiertäneet takaisin emämaahan Yhdysvaltoihin peruskunnostettaviksi ennen toimitusta Suomelle, jolloin niistä on tullut "amerikkalaista ylijäämää"? Vai onko Tanskan laukaisulaitteet toimitettu Suomeen "koulutusvälineinä", ja sitten Yhdysvalloista on tullut vielä erikseen peruskunnostetut laukaisulaitteet?
Pohdin muistaakseni aiemmin sitä mahdollisuutta, että Tanska olisi jättänyt itselleen laukaisimet varastoon pahaa päivää varten, jos järjestelmä päätetäänkin reaktivoida. Mutta sikäli kuin Suomi on saanut Tanskalta myös koulutusvälineet/-välineitä vanhentuvien ohjusten lisäksi, tämä vaihtoehto tuntuu aika epätodennäköiseltä. Ajatuksia edellisestä?
Entä onko lisätilaus yhä tulossa? Nykyiset Stinger-toimitukset Suomelle päättyvät 2017, jos Lentopostiin on uskominen. Voisi kuvitella, että lähikuukausina tai viimeistään vuodenvaihteessa pitäisi saada uutta tilausta sisään, jottei linjasto katkea. Tilanne on huolestuttava sikälikin, että jenkkien omat päivitykset jatkuvat vain kuluvan vuoden (2016) loppuun saakka. Onko puolustusvoimilla rahaa?
En tarkoittanut, että taisteluhelikopterit sinällään katoaisivat. Sen sijaan niiden käyttö tulee muuttumaan, kuten itsekin tuossa ilmaiset. Taisteluhelikopterit eivät enää lennä järin korkealla saati tee rakettirynnäkköjä, vaan ne käyttävät aseistustaan (mm. pst-ohjuksia) kaukaa ja matalalta. Näin ollen taisteluhelikopterit ovat tulevaisuudessa vaikeita torjuttavia tykkiaseistuksella. Niitä vastaan toimii paremmin ohjusaseistus, joka on helpompi saada hyvään tuliasemaan (esim. Stingerin tapauksessa nostolavalle mäen huipulle).
Viimeksi muokattu:
BlackFox
Ylipäällikkö
Tälläinen tarina tuli vastaan Ukrainasta.
Why the S-300 complexes isn't a significant problem for the West
Jul 12, 2016
The S-300 air defense system isn't an very effective set of anti-aircraft defense, its more of an tool for intimidation of Russia's neighbors and other states.
This is some of the reasons why the S-300 isn't an significant threat for the West and NATO:
A total of 30 launches were conducted by missile launchers of the tactical system 8K14. Despite the synchronization of launch times between 8K14 and the S-300 air defense system, not one missile from the S-300 was able to bring down the rockets from the 8K14. Despite the fact that the 9K72 has a straight ballistic trajectory and is not capable of counter-measures. Even with the complete failure of every attempt to use the S-300 in means of missile defense, Russia, continued to state that the system is able to cope with such tasks.
The above mentioned and the tendency to self-destruction due to flawed electronics and the lack of possibility to produce a modern computing system has led to the fact that further attempts to modernize S-300 have been cancelled.
During a very short period of time from 1995 to 2003, Russia went thru an unique situation where they openly admitted to having flawed Soviet military technology in comparison to the west. During this time S-300 was openly criticized within the army and MoD. However, this period ended in 2004 and we saw the birth of the "Victory Parade" in 2005 and a completely new era started, where Russia now claimed "All our military equipment has no parallel in the west and it is the best in the world!”
Something western journalists- and media outlets swallowed without any actual fact checking.
Why the S-300 complexes isn't a significant problem for the West
Jul 12, 2016
- 625 views
- 0 Comments
The S-300 air defense system isn't an very effective set of anti-aircraft defense, its more of an tool for intimidation of Russia's neighbors and other states.
This is some of the reasons why the S-300 isn't an significant threat for the West and NATO:
- The S-300 air defense system was adopted in 1978. During that time (from 1978 to 2016), for 38 years of operation, this system had never confirmed its high-declared characteristics in real battlefield conditions, and it have also never faced the opposition of the US and NATO electronic warfare systems. Meanwhile, full battle tests of this system, could have been conducted in 1999 in Serbia, but the Russian MoD refused to do so.
- Russia lacks the plants for production of modern electronic components and are dependent on external sources to produce the S-300 and for modern air defense systems this is a crucial detail. Parts of the plants where located in Ukraine and was dissembled during the siege of Debaltseve and is up until today not producing parts for the S-300.
- The complete absence of production technologies such as modernized automatic assemble makes production slow and unable to keep up with the demand an actual war would have.
- Funding for engineering prototypes are often stolen by the corrupted elit, making modernizations weak and often not very effective.
- This complex have never been used under real conditions, which has led to the fact that staff doesn't have the know-how to perform complexed technical- and tactical procedures under actual conditions of the 2000s. And therefor have to base their know-how on the Soviet air defense doctrine from the 1970s.
A total of 30 launches were conducted by missile launchers of the tactical system 8K14. Despite the synchronization of launch times between 8K14 and the S-300 air defense system, not one missile from the S-300 was able to bring down the rockets from the 8K14. Despite the fact that the 9K72 has a straight ballistic trajectory and is not capable of counter-measures. Even with the complete failure of every attempt to use the S-300 in means of missile defense, Russia, continued to state that the system is able to cope with such tasks.
The above mentioned and the tendency to self-destruction due to flawed electronics and the lack of possibility to produce a modern computing system has led to the fact that further attempts to modernize S-300 have been cancelled.
During a very short period of time from 1995 to 2003, Russia went thru an unique situation where they openly admitted to having flawed Soviet military technology in comparison to the west. During this time S-300 was openly criticized within the army and MoD. However, this period ended in 2004 and we saw the birth of the "Victory Parade" in 2005 and a completely new era started, where Russia now claimed "All our military equipment has no parallel in the west and it is the best in the world!”
Something western journalists- and media outlets swallowed without any actual fact checking.
Jes, taas täällä jauhetaan Stingereistä!
Olen itse ihmetellyt tuota Tanska-kuviota siinä mielessä, että sieltä ei ole kerrottu tulleen laukaisulaitteita. Miksi, kun heikäläiset ovat mitä ilmeisimmin järjestelmästä luopuneet? Ovatko ne kiertäneet takaisin emämaahan Yhdysvaltoihin peruskunnostettaviksi ennen toimitusta Suomelle, jolloin niistä on tullut "amerikkalaista ylijäämää"? Vai onko Tanskan laukaisulaitteet toimitettu Suomeen "koulutusvälineinä", ja sitten Yhdysvalloista on tullut vielä erikseen peruskunnostetut laukaisulaitteet?
Mut oletettuun hankintamäärään en puuttunut sanallakaan. Enkä puutu
Se on tullut selväksi että kukaan ei tuosta asiasta tiedä mutta moni olettaa jotakin ja näkemyserot ovat melkoiset.Olkapääohjuksen kustannukset muodostuivat ainakin Igla-aikana 90-prosenttisesti ohjuslaukauksista. Yhden ohjuslaukauksen hinnalla sai muistaakseni viisi 86M-ampumalaitetta. Stingerissä ampumalaite lienee toki suhteessa hiukan kalliimpi. Voisiko olla niin että ehdimme saada jenkeistä riittävän määrän ampumalaitteita jotka eivät käytännössä kulu käytössä. Tanskalaisten varastoissa olleet värkit eivät olisi tuoneet meille mitään lisäarvoa. Olisivat ehkä olleet myös jollain olennaisella tavalla erilaisia kuin meikäkäiset ja soveltuneet ainoastaan A-Stingerin ampumiseen? ( ihan mutulla mennään niin kuin aina )
Jes, taas täällä jauhetaan Stingereistä!
Entä onko lisätilaus yhä tulossa? Nykyiset Stinger-toimitukset Suomelle päättyvät 2017, jos Lentopostiin on uskominen. Voisi kuvitella, että lähikuukausina tai viimeistään vuodenvaihteessa pitäisi saada uutta tilausta sisään, jottei linjasto katkea. Tilanne on huolestuttava sikälikin, että jenkkien omat päivitykset jatkuvat vain kuluvan vuoden (2016) loppuun saakka. Onko puolustusvoimilla rahaa?
Yhdysvaltain armeijalla on pelkästään 11 500 ohjuksen varastot (USMC tähän päälle), joten jos pitävät Stinger-kykyä yllä niin homma jatkuu aivan varmasti 2016 jälkeenkin.
http://www.ngaus.org/sites/default/files/pdf/Stinger SLEP Fact Sheet FY13.pdf
Tuolla ne jenkkien hinta-arviotkin vielä eli 50 k$ pelkkä kunnostus ja 81 k$ kunnostus+herätesytytin.
Huhta
Greatest Leader
Mut oletettuun hankintamäärään en puuttunut sanallakaan. Enkä puutu
Joo, määristä kun puhutaan, niin liikutaan vaarallisilla vesillä. Vaikkei vihollinen kuuntelisi, aiheuttaa se turhaa hajaannusta omissa...
Stingerissä ampumalaite lienee tosiaan hiukan Iglaa kalliimpi mm. lämpötähtäimen ja omatunnuskyselijän takia... Hatusta heittäisin, että laukaisin on ainakin ohjuksen hintainen.
Mitä tulee yhteensopivuuksiin, niin minä mutuilen, että Tanskan Stingerit eivät suinkaan olleet mitään A-mallia, vaan paljon uudempaa, joko C-, D- tai E-mallia. LA Timesin mukaan Yhdysvallat tarjosi Stingeriä Tanskalle 1986, ja Siprin mukaan deali tehtiin 1991 ja toimitukset 1994-1996. Ohjusten yhteensopivuuden kannalta keskeisin ero tullee Reprogrammable Micro-Processor -ominaisuudesta, joka siis mahdollistaa tuoreimman ohjelmiston päivittämisen ohjukseen laukaisulaitteen kautta juuri ennen laukaisua. Mitä ilmeisimmin tämä ominaisuus on vaatinut muutoksia paitsi ohjukseen niin myös laukaisulaitteeseen. Kuitenkin jo C-mallissa tulee mukaan RMP-ominaisuus, ja C-malli tuli valmistukseen 1980-luvun lopulla. Vaikea uskoa, että Nato-liittolaiselle olisi myyty vielä 1990-luvulla jotakin kakkoslaatua... ja jos Tanskakin olisi ostanut ohjuksensa "käytettyinä", niin tuskin niistä olisi meille enää iloa harjoituskäytössäkään.
Löysin kuvia Tanskan Stingereistä. Mielenkiintoista on, että joukossa on myös jalustallisia malleja, joissa ainakin näyttäisi olevan melkoinen tähtäin. Laitan tähän nyt pari kuvaa, loput on linkin takana:
http://www.primeportal.net/trucks/ulrich_wrede/unimog/index.php?Page=1
Wikipediasta löytyi myös kuva tanskalaisesta sotilaasta Stingerin kanssa. Takapäässä näyttäisi olevan omatunnuskyselijä, ja ilmeisesti tuossa on myös lämpötähtäin, mutta lämpötähtäimestä nyt en kyllä uskalla mennä vannomaan.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/37/Danish_soldier_with_a_Stinger_MANPAD.JPEG
@Huhta omatunnuskyselijä tulee laukaisulaitteeseen (kahvaan) kiinni eli etupäähän. Jos sen antenni menee kasaan niin näyttäisi että ampuja pitää juuri IFF-antennin kohdalta kiinni (sinun jälkimmäinen kuva). Aseessa ei ole lämpökameraa vaan normaali Stingerin tähtäin.
Tässä hyvä video jossa näkyy kaikki. Myös se lämpökamera sekä IFF.
Huhta
Greatest Leader
Ok, lämpökameraa kuvassa ei ole. Mutta mikä tuolla peräpäässä on kiinni? IFF-palikka oli paras arvaukseni, mutta onko kyseessä kenties harjoitusase (Tracking Head Trainer)?
http://www.globalsecurity.org/military/library/policy/army/fm/3-01-11/ch7.htm (Global Securityllä on muutenkin aika hyvin tuosta Stingeristä manuaali-tason tietoa, kannattaa katsoa, jos kiinnostaa.)
Joo, määristä kun puhutaan, niin liikutaan vaarallisilla vesillä. Vaikkei vihollinen kuuntelisi, aiheuttaa se turhaa hajaannusta omissa...
Stingerissä ampumalaite lienee tosiaan hiukan Iglaa kalliimpi mm. lämpötähtäimen ja omatunnuskyselijän takia... Hatusta heittäisin, että laukaisin on ainakin ohjuksen hintainen.
Mitä tulee yhteensopivuuksiin, niin minä mutuilen, että Tanskan Stingerit eivät suinkaan olleet mitään A-mallia, vaan paljon uudempaa, joko C-, D- tai E-mallia. LA Timesin mukaan Yhdysvallat tarjosi Stingeriä Tanskalle 1986, ja Siprin mukaan deali tehtiin 1991 ja toimitukset 1994-1996. Ohjusten yhteensopivuuden kannalta keskeisin ero tullee Reprogrammable Micro-Processor -ominaisuudesta, joka siis mahdollistaa tuoreimman ohjelmiston päivittämisen ohjukseen laukaisulaitteen kautta juuri ennen laukaisua. Mitä ilmeisimmin tämä ominaisuus on vaatinut muutoksia paitsi ohjukseen niin myös laukaisulaitteeseen. Kuitenkin jo C-mallissa tulee mukaan RMP-ominaisuus, ja C-malli tuli valmistukseen 1980-luvun lopulla. Vaikea uskoa, että Nato-liittolaiselle olisi myyty vielä 1990-luvulla jotakin kakkoslaatua... ja jos Tanskakin olisi ostanut ohjuksensa "käytettyinä", niin tuskin niistä olisi meille enää iloa harjoituskäytössäkään.
Löysin kuvia Tanskan Stingereistä. Mielenkiintoista on, että joukossa on myös jalustallisia malleja, joissa ainakin näyttäisi olevan melkoinen tähtäin. Laitan tähän nyt pari kuvaa, loput on linkin takana:
http://www.primeportal.net/trucks/ulrich_wrede/unimog/index.php?Page=1
Wikipediasta löytyi myös kuva tanskalaisesta sotilaasta Stingerin kanssa. Takapäässä näyttäisi olevan omatunnuskyselijä, ja ilmeisesti tuossa on myös lämpötähtäin, mutta lämpötähtäimestä nyt en kyllä uskalla mennä vannomaan.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/37/Danish_soldier_with_a_Stinger_MANPAD.JPEG
En tiedä enkä edes muista olenko joskus tiennyt mitä alatyyppiä Tanskan Stingerit olivat. Ajatus oli joka tapauksessa se että ne eivät mahdollisesti olleet ns. ylöspäin yhteensopivia meille hankitun uusimman ohjustyypin kanssa. Parempi?
Jes, taas täällä jauhetaan Stingereistä!
Olen itse ihmetellyt tuota Tanska-kuviota siinä mielessä, että sieltä ei ole kerrottu tulleen laukaisulaitteita. Miksi, kun heikäläiset ovat mitä ilmeisimmin järjestelmästä luopuneet? Ovatko ne kiertäneet takaisin emämaahan Yhdysvaltoihin peruskunnostettaviksi ennen toimitusta Suomelle, jolloin niistä on tullut "amerikkalaista ylijäämää"? Vai onko Tanskan laukaisulaitteet toimitettu Suomeen "koulutusvälineinä", ja sitten Yhdysvalloista on tullut vielä erikseen peruskunnostetut laukaisulaitteet?
Pohdin muistaakseni aiemmin sitä mahdollisuutta, että Tanska olisi jättänyt itselleen laukaisimet varastoon pahaa päivää varten, jos järjestelmä päätetäänkin reaktivoida. Mutta sikäli kuin Suomi on saanut Tanskalta myös koulutusvälineet/-välineitä vanhentuvien ohjusten lisäksi, tämä vaihtoehto tuntuu aika epätodennäköiseltä. Ajatuksia edellisestä?
Entä onko lisätilaus yhä tulossa? Nykyiset Stinger-toimitukset Suomelle päättyvät 2017, jos Lentopostiin on uskominen. Voisi kuvitella, että lähikuukausina tai viimeistään vuodenvaihteessa pitäisi saada uutta tilausta sisään, jottei linjasto katkea. Tilanne on huolestuttava sikälikin, että jenkkien omat päivitykset jatkuvat vain kuluvan vuoden (2016) loppuun saakka. Onko puolustusvoimilla rahaa?
En tarkoittanut, että taisteluhelikopterit sinällään katoaisivat. Sen sijaan niiden käyttö tulee muuttumaan, kuten itsekin tuossa ilmaiset. Taisteluhelikopterit eivät enää lennä järin korkealla saati tee rakettirynnäkköjä, vaan ne käyttävät aseistustaan (mm. pst-ohjuksia) kaukaa ja matalalta. Näin ollen taisteluhelikopterit ovat tulevaisuudessa vaikeita torjuttavia tykkiaseistuksella. Niitä vastaan toimii paremmin ohjusaseistus, joka on helpompi saada hyvään tuliasemaan (esim. Stingerin tapauksessa nostolavalle mäen huipulle).
Tämä Stinger kuvio on vain mielenkiintoinen
Jossain hoetaan 100 laukaisulaitetta ja jossain 200.
Kukaan ei ole käsittääkseni puhunut 200 laukaisulaitteesta.
Ensisijaisesti pitäisi puhua laukaisulaitteista ja sitten ohjuksista.
John Hilly
Ylipäällikkö
Tykkiaseistuksen osalta näin on, kuten sanot. Lämpöhakuisella ohjuksella voi ampua myös katveeseen mennyttä kopteria. Lasersuunnatulla (ITO 05) tämä ei onnistu.
Varmaan aika teoreettinen kyky. Esim Stinger lentää suoraan maalia kohden eli "line of sight" on melko sama maaliin katsotaan sitä sitten tuliasemasta tai ohjuksesta sen lennon aikana. Toki tietysti jos este on aivan tuliaseman vieressä niin sitten.
Jos ajatellaan ihan teoreettisesti niin tilanne on oikeastaan jopa päinvastoin. Lasersäteenseuraajalla on parempi ottaa ennakkoa tai ampua maalia joka laukaisuhetkellä esteen takana, koska niillähän ohjusta ei tarvitse "lukita" maaliin kuin vasta lennon loppuvaiheessa. Stingerillä ennakon ottaminen tarkoittaa joitain asteita koska hakupään kyky kääntyä on heikko.
Esimerkiksi tilanne jossa on tehty havaintoja maalista, mutta se ei näy kokoaikaa voidaan RBS-70 ampua ja ohjata ennakolla eteen ja mahdollisesti hiukan maalilinjan yläpuolelle ja sitten lennon aikana maaliin kun se tulee näkyviin. Vaikka Stingerin voisikin laukaista ilman etukäteistä lukitusta (mitä ei ilmeisesti voi) ei hakupää tule koskaan maalia omatoimisesti löytämään. RBS-70 on myös varustettu herätesytyttimellä joka taas antaa joitain metrejä (5-10 m?) liikkumavaraa lisää.
Esimerkiksi tilanne jossa on tehty havaintoja maalista, mutta se ei näy kokoaikaa voidaan RBS-70 ampua ja ohjata ennakolla eteen ja mahdollisesti hiukan maalilinjan yläpuolelle ja sitten lennon aikana maaliin kun se tulee näkyviin. Vaikka Stingerin voisikin laukaista ilman etukäteistä lukitusta (mitä ei ilmeisesti voi) ei hakupää tule koskaan maalia omatoimisesti löytämään. RBS-70 on myös varustettu herätesytyttimellä joka taas antaa joitain metrejä (5-10 m?) liikkumavaraa lisää.
Asia on nimenomaan päinvastoin kuin väität.
Helikoptereiden pop-up hyökkäyksiä voidaan nimenomaan torjua tykeillä, joilla on ylättävissä tilanteissa aina nopeampi reagointiaika kuin lämpöhakuisilla ohjuksilla.
Lämpöhakuisten ohjusten kuten Iglan tai Stingerin käyttöä pikatilanteissa haittaa se, että niiden hakupää tarvitsee jäähdyttää. Itse asiassa noilla ohjuksilla pitää pystyä osumaan helikopteriin kun se vielä on näkyvillä. Ne eivät pysty seuraamaan maalia esteen taakse. Jos kuvitellaan, että pop-up tehdään vaikka 1500 metrin päässä niin lentoaikakin on reilusti yli viisi sekunttia. Taitava lentäjä pystyy suorittamaan pop-upin noin 10 sekunnissa, mikä tarkoittaa sitä, että ajoneuvoja suojaava olkapääohjusmies ei ehdi edes tulittaa kopteria. Ohjuksen hakupään pitäminen jatkuvasti jäähdytettynä ei ole mahdollista. Iglan patterista jäähdytysaine loppuu 15 sekunnissa.
Sen sijaan Marksman it-panssarivaunun tutka havaitsee vaikka havupuiden latvusten takana leijuvan kopterin ja puiden latvusten läpi tulittaminen on mahdollista ja panssariammuksia käyttäen se onnistuu helposti. Sergeillä tai CV:n konetykillä taas voidaan tulittaa suojaan laskeutuvaa kopteria kylmästi todennäköiselle leijuntalueelle.
Suomessa aika harvassa paikassa sellaista maastoa jossa todella pitkän kantaman pop-up onnistuisi. Jos taas kuvitellaan tilannetta, että vihollisen kopteri nyt tekisi pop-up hyökkäyksen 4500 metrin päästä, niin todennäköisesti siitä ei edes saataisi varoitusta, koska kopterin näkeminen paljain silmin noin kaukaa on vaikeaa. Sellaisia paikkoja Suomessa taas on vähän ja käytännössä tuollainen hyökkäys vaatisi yhteistyötä maassa olevan yhteysupseerin kanssa.
Rakettirynnäköt ja taisteluhekoista tapahtuva pommittaminen eivät ole mihinkään katoamassa, kuten vaikka Syyriasta huomaamme. Syyrian maaston luulisi suosivat pst-aseilla suoritettavaa pitkän matkan pop-upia, mutta niin vain kopterit suorittavat niitä rynnäkköjä joissa aseina on raketit, tykit ja konekivääri.
Kannattaa myös muistaa, että korkealta paikalta ammuttaessa on mahdollista, että pinnassa lentävä kopteri ei näy taivasta vasten, vaan taustalla maa, metsä tms. Silloin ohjuksen hakukärki joutuu koville koska kontrasti heikkenee voimakkaasti ja helikopterin tuottama lämpöjälki ei erotu maanpinnaan infrapunasäteilyä vastaan kunnolla. Syyrian videoissa osa hyökkävistä Hindeistä käyttä tuota taktiikkaa ja puolustajan asemista katsottuna ne lentävät lähes kokoajan niin, että taustalla näkyy kukkula. Kukkulalta laelta kopteri näkyy maata vasten.
Pop-up onkin hekotaktiikkana lähinnä puolustajan pst-helikoptereiden käyttämä tekniikka, jossa suojasta napsitaan vaunuja yksi kerrallaan. Parhaiten se sopii sinne, minne se on kehitettykin eli keskieuroopan tasangoille. Sen sijaan hyökkääjän kopterit tulevat isommalla porukalla matalennossa maanpinnan muotoja myötäillen. Suomen oloissa hyökkäysreitti voi olla vaikka peltokaistale, jokilaakso, valtatie yms. alue jolla kopterit kiitävät vain 10-20 metrin korkeudessa ja hyökkäys toteuteaan rakettirynnäkkönä ja jos ilmatorjuntatulta ei ole viimeinen kopteripari pommittaa kohdetta vielä termobaarisilla tai polttotaistelu pommeilla. Koptereiden hyökkäysreitit pyritään myös suunnittelemaan niin, että todennäköiset Stingerin tuliasemat kuten korkeat kalliot kierretään. Mahdollista on myös se, että todennäköisiä it-asemia kuten vaikka kukkuloita, kirkontorneja ja vesitorneja tulitetaan tykistöllä tai raketinheittimillä ilmahyökkäyksen aikana.