Kerrotko meille, jotka emme ole ilmavoimien vakinaisia kenraaleja, myös, miksi ei voida ja miksi on hankalaa?
Nojatuoli-varailmamarsalkkana pohdin vihollisen painopistesuunnan voimakasta ilmapuolustusta, ei ainoastaan aina mainittuja S-300/ S-400 järjestelmiä vaan myös alemman tason järjestelmä. Kuinka paljon lentosuoritteita kuluu siihen, että painopistealueella ja tärkeimpiä huoltoreittejä voidaan suojata CAP:lla tai riittävän nopeasti reagoivalla lentoonlähtövalmiudella?
Jos oletetaan (toki vihulainen voi tulla muualtakin) että vihulainen on tulossa lyhintä reittiä, eli Salpausselän eteläpuolta, on tutkahorisontin alapuolella oleva alue siellä n. 100 metrin korkeudessa. Pääkaupunkiseudun osalta toimintaa hankaloittaa se, että päästäkseen vihollisen tutkahorisontin alapuolelle tulee koneen lentää n. 100m korkeudessa. Aina lentäessään tätä korkeammalla vihollinen voi jo käytännössä tutkalukituksellaan vaikuttaa omien hävittäjiemme toimintaan.
Vihulaisen AEW-koneiden käyttö muuttaa tilannetta meille epäedullisemmaksi.
Joka ikinen torjuntatehtävä pääkaupunkiseudulle tai Salpausselän eteläpuolelle on matka vihollisen voimakkaan ilmapuolustuksen piiriin. Epäilemättä mahdollinen, mutta samalla tulee huomioida että merkittävä osa hävittäjäkoneiden resursseista menee jo oman toiminnan suojaamiseen.
Koska näillä alueilla lentokorkeus lienee käytännön syistä matala, eivät koneiden tärkeimmät ominaisuudet eli pitkän kantaman tutka ja tutkaohjukset oikein pääse oikeuksiinsa.
Hävittäjäkoneiden paras käyttö Suomessa ilmapuolustukseen olisi oman nojatuolivarailmamarsalkka-analyysini perusteella
a) pakottamassa vihollisen ottamaan oma ilmatoimintamme huomioon
b) muodostamassa ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuja painopisteitä
c) toimiminen ilmapuolustuksessa vähemmän tärkeillä alueilla sekä karkeasti Helsinki-Mikkeli-Kajaani-Rovaniemi -alueen länsipuolella
Mutta, koska HX-tulee ja sillä on vahva poliittinen tuki on tämä analyysi toki tarpeeton ja toivottavasti väärä.