Boldasin tärkeimmän kohdan. Eli jos jokainen tutkan lähettämä pulssi on jotenkin erilainen kuin edelliset, ei häirintälaite pysty ennustamaan seuraavan pulssin muotoa ja siten häiritsemään tutkaa tehokkaasti.
Hitsin hyvän linkin PDF:n alussa heti Abstract:ssa:
"It concatenates a
short random noise pulse, with frequency components very close to the Nyquist rate, to the radar pulse. Due to incoherent sampling, the DRFM slightly distorts the random noise pulse when digitized. An EP processor on the radar, using a matched filter, is able to detect this slight distortion, and therefore discriminate between DRFM and skin returns."
-Ralli-englannilla sanoisin saman yksinkertaistettuna: Lähetyspulssiin lisätään satunnainen, kohinankaltainen miniatyyrinen taajuuskomponetti.
Kopio-jammerilla on omassa päässään tavaton kiire tehdä vastaanotetusta pulssista kopio, ja se joudutaan samplaamaan sen verran kiireellä ja karheasti ettei tuo lähetykseen ikään kuin piilotettu kohinakomponentti enää samplaamisdatassa esiinny. Kun kopiojammeri lähettää samplauksen datasta luodun, sinänsä laadukkaan kopion takaisin, siitä puuttuu kuitenkin tuo alkuperäiseen lähetyspulssiin lisätty kohinainen miniatyyrinen taajuuskomponetti. Se antaa siis alkuperäiselle tutkalle mahdollisuuden erotella kopiojammerin ja aidon paluupulssin kesken.
-Asia on etäistä sukua kiistalle isienne nuoruudessa, kun käytiin vääntöä siitä onko CD-levylle samplattu ja digitoitu musiikki mistään kotoisin.
Kieltämättä, jotain digitoinnissa melkein aina häviää; toisinaan sillä ei ole merkitystä ja joskus, kuten tässä näyttäisi olevan.
-Näyttäisi sille ettei tuon "ensimmäisen kukkuun" seuraaminen ole kuitenkaan kaikki kaikessa, ainakaan kuten yllä kuvatussa tapauksessa.
>>Pulse Diversity Radar systems using pulse diversity as an EP technique vary their transmitted pulses to force the jammer to analyse and record each incoming pulse. In [19] such a technique is proposed for Synthetic Aperture Radars (SAR)
with the assumption that the jammer is always one pulse behind the radar. <<
-Tuolla oletuksella jammeri häviää siis aina; aika rankka oletus mielestäni heti alkuun?
-Linkki mainitsee että parhaimmillaan kopioitu häirintäpulssi kyetään lähettämään takaisin 25ns:ssa eli kopio seuraa oikeaa kaikua noin 7 metriä
perässä. Miksiköhän oletetaan, että kopiojammeri olisi aina noin yhden pulssin perässä, eli yhden PRF:n askeleen verran(-ko?)
"However, the most common shortcoming is in the determination of whether or not the second return is actually from a jammer.
-Eli asiaan, pelkästään "ensimmäisen kukkuun" seurantaan liittyy kyllä valtavia epävarmuustekijöitä.
"However, aircraft are able to fly in formation, only meters apart, and can have significant variations in RCS while maneuvering, which can cause changes in amplitude. Misidentifying an enemy aircraft as a jammer and filtering out its return could have disastrous effects."
Tätä rataa voisi jatkaa 123 sivuisen tekstin loppuun. Ainakin itselle PDF ”deloyer-exploitingincoherentsamplingtoprovideelectronic” avasi valtavasti DRFM:n toiminnasta.
"DRFMs most commonly used jamming techniques are RGPO, VGPO and cross-eye. A DRFM type jammer is not a prerequisite for these jamming techniques but the use of a DRFM greatly increases their effectiveness."
-En voi mitenkään edes koskaan olleeni suoraisesti ajan hermolla mitä tutkiin tulee. DRFM näyttää kuitenkin olevan satasella monessa mukana vaikkei olisikaan “uusinta hottia shittiä”. Toisaalta, kenenkäs varastossa sitten ihan oikeasti sitä on muka.
” A DRFM type jammer is not a prerequisite for these jamming techniques but the use of a DRFM greatly increases their effectiveness”
Kyseinen artikkeli on siis julkaistu vuonna 2012 ja käsittääkseni kenttäkäytössä olevaa kalustoa vasten tarkasteltuna hyvinkin validi. Hiukan ihmetyttää tällä foorumilla keskustelun vähättelevä tyyli DRFM osalta, kun vertaa samaa jenkkiartikkelien maailmanlopun ennustuksiin; lisärahoitustako yrittävät tällä?
