Riippuu monesta asiasta, ensinnäkin:
- mitä alueita tai kohteita halutaan uudella järjestelmällä suojata? PK-seutua puolustaa nyt NASAMS II ja hajautettunakin sen kantama on riittämätön.
- onko NASAMSille nyt tarjota riittävästi ohjuksia vai paikataanko vajetta hankinnalla?
- minkälaisia ohjusmaaleja halutaan torjuttavan? ABM-kykyä ei saada mutta 2020-luvulla ja jo nyt vastapuolella on 3-5 machia kulkevia ohjuksia. Riittääkö AMRAAM-ER:n äärikantaman liikehtimiskyky?
- paljonko rahaa on käytettävissä ilmapuolustuksen kehittämishankkeessa ilmatorjuntaan? Mitä muuta tarvitaan 2030-luvulla?
Suomalainen ratkaisu olisi hankkia lisää ohjuksia nykyisille laveteille, mutta suorituskyky ratkaisee myös. Jos verrataan AMRAAM-ER:ä ja ASTER 30 Block I NT ohjusta/tai niiden järjestelmiä puhutaan eri tason suorituskyvystä tyystin. ASTER 30 kykenee 20 maksimikorkeuteen ja ohjuksen nopeus on mach 4.5. Torjuntaetäisyys maaleihin on maksimissaan yli 100 km jos kohteen korkeus on yli 3000m.
AMRAAM-ER on ESSM:n mooottorilla ja maksimikantama ei varmaan ole meriversiota parempi eli 50 km luokkaa. Korkeus ei ole tiedossa.
Jos tavoitteena on parantaa pääkaupungin ja sitä ympäröivän alueen (mm. suomenlahti) ilmasuojaa uudelle tasolle ottaisin SAMP/T:n. Asterissa on pif-paf ja siksi se kykenee osumaan erittäin nopeisiin maaleihin ABM-torjuntakyvyn vuoksi. Venäjän uudet risteilyohjukset lienevät yhä useammin loppuvaiheessa supersoonisia ja jopa hypersoonisia. Tämä edellyttää myös kantamaa, joka antaa aikaa reagoida.
Jos tavoitteena taas on lisätä valtakunnan laajuudella ilmatorjuntaohjusten määrää ja ulottumaa, valinta olisi AMRAAM-ER.
Niin se varmaankin menee. Jos hankitaan joku SAMP/T:n kaltainen kallis järjestelmä niin paukkuja riittää yhdelle suunnalle kerrallaan. Amraam-ER mahdollistaisi sitten korkeatorjunnan useammalla suunnalla yhtaikaa. Lisäksi pitää paikata Crotalen ja tykkien poistuma joten jotain muutakin tarvitaan.