Ilmatorjunta

[aab]

Samat kuin hävittäjällä. + lisää alueellista kattavuutta, ja on toki vähän "ei kaikkia munia samaan koriin" tapaista varmistelua. Paljoa ei voi toki laittaa täydentävään järjestelmään.

"Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyky lisää aselajimme torjuntakykyä ja hävittäjätorjunnan toiminnanvapautta, toteaa ilmatorjunnan tarkastaja eversti Mikko Mäntynen Maavoimien esikunnasta."

Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti ilmatorjunnan korkeatorjunnan kehittämisen tarjouspyynnöt -

puolustusvoimat.fi

"Ilmatorjunnan tarkastajan, eversti Sami-Antti Takamaan mukaan torjuntakyvyn parantamisessa puhutaan noin 8–15 kilometrin korkeudesta. Kohteena ovat vastustajan ilma-alukset, esimerkiksi hävittäjä-pommittajat ja pommittajat.
Matalammalla lentävien risteilyohjusten torjuntaankin tullee "kylkiäisenä" lisää suorituskykyä, mutta ei ballististen ohjusten torjuntaan."

"Ilmatorjunnan kehittämisessä pyritään parantamaan myös sen alueellista kattavuutta. Tätä koskeva tietopyyntökierros toteutetaan loppuvuodesta.
Uudet ohjukset kantavat pidemmälle, mutta parantunut ulottuvuus ei merkittävästi lisää alueellista kattavuutta Suomen kokoisessa maassa.
– Kyllä se alueellisen kattavuuden luominen tarkoittaa sitä, että meillä on enemmän patteristoja käytössä – eli lukumäärää lisää, Renko sanoo."

Suomi haluaa korkeammalle yltävää ilmatorjuntaa Hornetien tueksi

Logistiikkalaitos lähetti tietopyynnöt kymmenkunnalle valmistajalle, ballististen ohjusten torjuta ei ole tavoitteena

www.ts.fi

Samat kuin hävittäjällä. + lisää alueellista kattavuutta, ja on toki vähän "ei kaikkia munia samaan koriin" tapaista varmistelua. Paljoa ei voi toki laittaa täydentävään järjestelmään.

"Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyky lisää aselajimme torjuntakykyä ja hävittäjätorjunnan toiminnanvapautta, toteaa ilmatorjunnan tarkastaja eversti Mikko Mäntynen Maavoimien esikunnasta."

Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti ilmatorjunnan korkeatorjunnan kehittämisen tarjouspyynnöt -

puolustusvoimat.fi

"Ilmatorjunnan tarkastajan, eversti Sami-Antti Takamaan mukaan torjuntakyvyn parantamisessa puhutaan noin 8–15 kilometrin korkeudesta. Kohteena ovat vastustajan ilma-alukset, esimerkiksi hävittäjä-pommittajat ja pommittajat.
Matalammalla lentävien risteilyohjusten torjuntaankin tullee "kylkiäisenä" lisää suorituskykyä, mutta ei ballististen ohjusten torjuntaan."

"Ilmatorjunnan kehittämisessä pyritään parantamaan myös sen alueellista kattavuutta. Tätä koskeva tietopyyntökierros toteutetaan loppuvuodesta.
Uudet ohjukset kantavat pidemmälle, mutta parantunut ulottuvuus ei merkittävästi lisää alueellista kattavuutta Suomen kokoisessa maassa.
– Kyllä se alueellisen kattavuuden luominen tarkoittaa sitä, että meillä on enemmän patteristoja käytössä – eli lukumäärää lisää, Renko sanoo."

Suomi haluaa korkeammalle yltävää ilmatorjuntaa Hornetien tueksi

Logistiikkalaitos lähetti tietopyynnöt kymmenkunnalle valmistajalle, ballististen ohjusten torjuta ei ole tavoitteena

www.ts.fi

Luettu on mutta mitkä on ne vihollisen hävittäjät/pommittajat joita ei omat hävittäjät pysty torjumaan tuolta korkeudelta?

Muutama pääkaupungin "suojeluun" hommattu korkeatorjuntaan kykenevä ohjuspatteri ei Suomen puolustusta paranna.

 

[aab]

Pystyy toki - jos ollaan vaikkapa Pohjanmaalla. Jos taas pitää torjua esimerkiksi maali Suomenlahden yllä korkealla pitäisi tunkeutua Venäjän ilmapuolustuksen sisälle - mikä tietenkin onnistuu mutta vaatii omat resurssinsa.

Nyt varmaan puhutaan eri asiasta, tuskin suomalaisen lentokoneen täytyy lentää Venäjän ilmapuolustuksen sisällä torjuakseen Suomenlahdella lentävän kohteen...

 

[jokuvaan]

Tuolla logiikalla Suomi ei enää tarvitse mitään maasta-ilmaan järjestelmiä koska Suomella on hävittäjiä.

 

[magitsu]

Niin, kerropa ne hävittäjäpainotteiset maat Ruotsin, Norjan, Kanadan ja Australian lisäksi? Ihan esimerkkejä kaipaisin...

Kaikki, joilla on varaa hävittäjiin ostavat ensiksi niitä. Sitten jos on vähän enemmän tulee mukaan Patriot, kuten Ruotsissa. Jos ei ole niin käy kuin Suomessa. Kukaan ei kuitenkaan hanki Patriotia ennen hävittäjiä.

Malesialla on ilmeisesti pelkkä shorad hävittäjien jatkoksi. Eli ikään kuin vain stingerit.

Malaysian Armed Forces Boosts Air Defence Capabilities with Thales

Together with its Malaysian partner, Global Komited, a member of the Weststar Group, Thales announces that the ForceSHIELD Ground-Based Air Defence system project has reached its final milestone with Full System Acceptance (FSA) occurring on October 2018.

www.thalesgroup.com

Starstreak - Wikipedia

en.wikipedia.org

Malaysian Armed Forces Conducts Starstreak Firing Trial Ahead of System's Service Entry

31 Maret 2016 The Global Komited GKM1 Starstreak LML-NG carrier prototype on static display at the Tanjung Logok Ground to Air Firing R...

defense-studies.blogspot.com

Toki ei ole juuri hävittäjiäkään.

List of aircraft of the Malaysian Armed Forces - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Shadowmon]

Niin, mikään muu maa ei ole Suomi, eli maalitolpat siirtyvät... Mutta mainitsepa maa Suomen ja Ruotsin lisäksi joka on valinnut omista lähtökohdistaan -mitkä ne sattuvat olemaankaan - Suomen tapaisen hyvin hävittäjäpainotteisen ratkaisun? Mieleen tulee lähinnä Kanada, Australia ja Etelä-Afrikka...

En tässä mitään maalitolppia siirtele, huomautin tuosta vertailusta. En ymmärrä miksi käyt tästä asiasta jotain tunteellista keskustelua ja luulet että muut "leikkivät" kanssasi?

 

[atanos]

Suomen valinta on kustannustehokuuden kannalta ainoa realistinen ratkaisu. Monitoimihävittäjät joilla ykköstehtävänä siivotaan ilmatila kaiken muun tukitoiminnan (maa- ja merivoimat) ohella. Ilmatorjunta tukee hävittäjiä ilmatilan siivoamisessa koska yhtään mihinkään muuhun it-järjestelmistä ei ole. Jos Suomi olisi öljyvaltio joilla on rahaa pistää useisiin asejärjestelmiin, niin kyllä meilläkin olisi Patriotista lähtien kaikki mahdolliset lelut ja härvelit. Mutta kun sitä rahaa ei ole, niin optimoidaan ilmasodankäynti monitoimihävittäjien varaan joita niitäkin on kyllä vähänlaisesti.

 

[StmSvejk]

Kaikki, joilla on varaa hävittäjiin ostavat ensiksi niitä. Sitten jos on vähän enemmän tulee mukaan Patriot, kuten Ruotsissa. Jos ei ole niin käy kuin Suomessa. Kukaan ei kuitenkaan hanki Patriotia ennen hävittäjiä.

Ei ole mitään "oikeaa" määrää hävittäjiä mikä pitäisi ostaa ennen ilmatorjuntaa sen enempää kuin toisin päin. On resursseja jota jaotellaan eri kohteisiin. Millään maalla ei ole kenraaliensa ja amiraaliensa mukaan riittävän suuret puolustusmenot, tai vastaavasti rauhanaktivistien mielestä riittävän pienet.

Suomi on Ruotsin tapaan panostanut erittäin vahvasti hävittäjiin, se tuo omia etujaan ja haittojaan mutta on toisaalta yleisestä linjasta poikkeava strateginen valinta mistä esimerkkejä ei juuri maailmalta löydy, Malesia, Etelä-Afrikka, Australia, Kanada ovat poikkeuksia Suomen ja Ruotsin suuntaan. Tosin Australialla ja Kanadalla on tulossa kauko-ito kykyisiä aluksia riviin.

Toivottavasti valinta on oikea, en itse usko siihen, mutta näillä mennään. On kuitenkin itsepetosta ollakseen näkemättä että me olemme maailmanmittakaavasssa tässä asiassa se erilainen nuori verrattuna muihin.

(Jos aikoinaan vaikkapa SA-2 hankintojen myötä olisi lähdetty 1960-luvun alusta ilmatorjuntapainotteiselle linjalle äärimmäisyyksiin asti, puolusteltaisiin sitä äärimmäisyyksiin asti... )

 

[mechanicus]

Jos aikoinaan vaikkapa SA-2 hankintojen myötä olisi lähdetty 1960-luvun alusta ilmatorjuntapainotteiselle linjalle äärimmäisyyksiin asti, puolusteltaisiin sitä äärimmäisyyksiin asti...

Tässä on se vissi tosi, että toimivan ilmavoiman luomiseen menee vuosikymmeniä. Jos olisimme erittäin it-painotteinen valtio, olisi suuremmat perusteet jatkaa samalla linjalla, koska hävittäjiin pitäisi sijoittaa paljon enemmän kokonaisjärjestelmän kehittämiseksi toimivaksi ja tuloksia saisi odotella ehkä seuraavan kalustoon asti. Onneksi meillä kuitenkin on maailmanluokan osaaminen ja kokonaisjärjestelmäkin on erittäin toimiva.

Hävittäjämaaksi ryhtyminen vaatii suuren panostuksen ja edes silti ei voi olla varma tuleeko lentokerho vai ilmavoimat. Tämä tulee pitämään jatkossakin tehokkaalla ilmavoimalla varustettujen valtioiden määrän rajallisena. Ei 10 miljardilla Suomeenkaan luotaisi ilmavoimia tyhjästä. Luettele @StmSvejk ne valtiot, jotka ovat siirtyneet hävittäjäpainoisesta ilmapuilustuksesta it-painotteiseen. (Valtiot joilla on ulkoinen uhka ja jotka samalla kustannuksella olisivat voineet jatkaa hävittäjä-linjalla)

 

[StmSvejk]

Tässä on se vissi tosi, että toimivan ilmavoiman luomiseen menee vuosikymmeniä. Jos olisimme erittäin it-painotteinen valtio, olisi suuremmat perusteet jatkaa samalla linjalla, koska hävittäjiin pitäisi sijoittaa paljon enemmän kokonaisjärjestelmän kehittämiseksi toimivaksi ja tuloksia saisi odotella ehkä seuraavan kalustoon asti. Onneksi meillä kuitenkin on maailmanluokan osaaminen ja kokonaisjärjestelmäkin on erittäin toimiva.

Hävittäjämaaksi ryhtyminen vaatii suuren panostuksen ja edes silti ei voi olla varma tuleeko lentokerho vai ilmavoimat. Tämä tulee pitämään jatkossakin tehokkaalla ilmavoimalla varustettujen valtioiden määrän rajallisena. Ei 10 miljardilla Suomeenkaan luotaisi ilmavoimia tyhjästä. Luettele @StmSvejk ne valtiot, jotka ovat siirtyneet hävittäjäpainoisesta ilmapuilustuksesta it-painotteiseen. (Valtiot joilla on ulkoinen uhka ja jotka samalla kustannuksella olisivat voineet jatkaa hävittäjä-linjalla)

No, jos meille olisikin luotu kylmän sodan aikana eri painotteiset ilmavoimat, vaikkapa Bloodhoundien ja Thunderbirdien hankinnan tms. myötä hävittäjien jäädessä vähemmän vahvaan johtorooliin (2 laivuetta vs 3 tms) olisi meille varmastikin silloinkin luotu sinänsä toimiva järjestelmä.

Esimerkiksi sellainen lentokerho kuin US Navy on organisoinut itseään jatkuvasti 1950-luvulta lähtien jatkuvasti enemmän ilmatorjuntapainotteiseksi ja vähentänyt torjuntahävittäjien roolia. Ilmapuolustus it:lle, iskutehtävät hävittäjille, pitkän kantaman iskukyky pinta/suve laukaistuille risteilyohjuksille, näin karkeasti jaoteltuna.

Se, että Suomella ei ollut useimpien muiden maiden tapaan vahvoja ilmatorjuntaperinteitä kylmän sodan ajalta johtui lähinnä kylmän sodan ajan tilanteemme erikoisuudesta - läntisiä ohjuksia ei Suomelle myyty, eikä idänkään suorituskykyisempiä. Tämän vuoksi Suomessa painotus oli anakronistisen vahvasti hävittäjäpainotteinen. Tämä perinne on sitten kantanut nykypäivään asti.

Hävittäjiähän Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessakin. Niillä pitäisi olla selkeä panostuksen johtorooli. Nyt vain Suomi panostaa niihin kansainvälisessä katsannossa merkittävän paljon ilmatorjunnan rooliin verrattuna. Se ei ole mikään pakko tai luonnonlaki, se on valinta.

 

[magitsu]

toisaalta yleisestä linjasta poikkeava strateginen valinta mistä esimerkkejä ei juuri maailmalta löydy,

Suuta soukemmalle poikkeavista linjoista jos et löydä siihen esimerkkejä tueksi. Poikkeuksina pitämiesi lista on sen sijaan jo huomiota herättävän pitkä. Ettei vain olisi normaali ja se johon vaikeampi löytää poikkeus...

USN:lla vaikuttaa ABM ja se, että tarvitaan omasuojaa. Vain tukialus voi luottaa hävittäjiin ja muihin. Ilmapuolustus on kerroksittaista. Meillä loppuu rahat eikä ilmatorjuntaa ole vara ajatella käytettävän ABM:iin ja muihin kotkotuksiin. Silti nuo hävittäjät vaikuttaisi olevan hyvin keskeisessä roolissa. Niihin ja niiden tarvitsemiin tukialuksiin menee edelleen päähuomio. Carrier strike group on diplomatian ja valmiuden perustyökalu. Niin kuin wikipedia sanoo "Strike groups comprise a principal element of U.S. power projection capability".

Carrier strike group - Wikipedia

en.wikipedia.org

Ilmatorjuntahan on noin reilusti ilmaylivoimaisella jäänyt hieman lapsenkenkiin. Kannattaa katsoa mieluummin US Armya, joka kertoo tarinaa kuinka ei ole tapahtunut juuri mitään. On sullottu rahaa superkalliiseen THAADiin, mutta sitten morteille on jäänyt suurin piirtein vain Avenger. https://en.wikipedia.org/wiki/AN/TWQ-1_Avenger

Liiassa hävittäjäpainossa on kritisoimista lähinnä niitä maita, jotka aikovat osallistua kaukaisiin operaatioihin. Silloin niiden pitäisi ostaa myös tankkauskykyä ja ehkä AEW/C:ta eikä vain maksimimäärää hävittäjärunkoja. Meidän osalta tasapainoa punnitaan Growlerin ja GlobalEyen kanssa, tosin motiivina ei ole osallistuminen kaukaisiin operaatioihin.

Suomi panostaa hävittäjiin, koska niillä on ilmatorjunnan eksoottisia kykyä parempi panos-tuotossuhde.

 

[Einomies1]

Tässä vielä kertauksena puolustusvoimien sivuilta kattava kirjoitus vuodelta 2017 ABM-kyvyn vaatimuksista ja sen rajoituksista: https://puolustusvoimat.fi/-/ohjusjarjestelmat-ja-puolust-1

Muutama nosto ABM-kykyä havitteleville:

1. Torjuntajärjestelmien omat sensorit muodostavat ennakkovaroitus- ja valvontajärjestelmän viimeisen kerroksen. Näillä sensoreilla täydennetään tarvittaessa torjuntajärjestelmien tilannekuvaa ja tuotetaan maalinosoitus käytettävälle asejärjestelmälle. Ballististen ohjusten hakeutumisvaiheen lyhyen keston ja ohjusten käyttämien suurten nopeuksien vuoksi torjuntajärjestelmien (Patriot ja SAMP/T) omien sensoreiden käyttö ennakkovaroitukseen ja valvontaan on lähes mahdotonta.

2. Sensoreiden käyttö edellyttää käytännössä ennakkovaroista joltain ulomman kerroksen järjestelmältä. Tyypillisesti näitä järjestelmiä käytetään lyhyen matkan ballististen ohjusten torjuntaan niiden hakeutumisvaiheessa. Torjuntajärjestelmien omien sensoreiden havaintoetäisyydet ovat noin 100 km.

3. Tyypillisesti onnistunut torjunta edellyttää laukaisuhavaintoa, jonka jälkeen kohdennetaan lisää sensoreita ohjuksen seuraamiseksi ja maalinosoituksen tuottamiseksi. Torjuntaohjus hakeutuu laukaisun jälkeen saamansa maalitiedon perusteella kohti ennakkopistettä ja avaa oman hakupäänsä. Torjuntatapahtuma perustuu suoraan osumaan ja kineettisen energian tuottamaan tuhovaikutukseen.

4. Loppuhakeutumisvaiheen torjuntoihin kykeneviä järjestelmiä käytetään kerrostuneen järjestelmän sisimpänä kerroksena. Näiden järjestelmien (Patriot ja SAMP/T) kantama ballistisia ohjuksia vastaan on tyypillisesti vain kymmeniä kilometrejä, eikä niillä kyetä tuottamaan ajallisesti ja alueellisesti kattavaa suojaa. Loppuhakeutumisvaiheen torjuntajärjestelmiä voidaan käyttää vain lyhyen matkan ballistisia ohjuksia vastaan. Järjestelmien tehokas käyttö edellyttää ulkopuolisen järjestelmän tuottamaan ennakkovaroitusta ja omien sensoreiden kohentamista osoitettuun uhkasuuntaan.

Tämän ovat todenneet myös ruotsalaiset, jotka omaa ilmapuolustusta kehittäessään ovat tarkastelleet Patriot-järjestelmän suorituskykyä ballistisia ohjuksia vastaan. Ruotsalaisten mietinnössä korostetaan verkottunutta kokonaisjärjestelmää, joka mahdollistaa riittävän reaaliaikaisen reagoinnin. Tämä tekee kokonaisjärjestelmän kehittämisestä ballistisia ohjuksia vastaan kallista.

5. Järjestelmät kykenevät tuottamaan vain hyvin rajallisen suojan lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia vastaan, sillä niissä käytettävien ohjuksien tehokas vaikutusetäisyys ballistisia ohjuksia vastaan on vain 15–22 km. Hakeutumisvaiheen torjuntajärjestelmien kohdentaminen ballististen ohjusten torjuntaan jättää ne haavoittuviksi muita ilmauhkan tekijöitä vastaan.

Eli Ruotsin tekemien Patriot-kauppojen lisäksi voitaneen odottaa ennakkovaroituskyvyn hankintaa tutkien ja/tai satelliittijärjestelmien tietovuosopimuksen osalta. Pelkkä Patriot ei riitä ABM-kykyyn edes paikallisesti.

Puolustusvoimien suhteellisen ajanmukainen tutkimus tästä asiasta nostaa edelleenkin outoon valoon Ahti Lapin haikailut ABM-kyvystä ja sen hankkimisesta. Väitteet että BUK M1 olisi pystynyt itsenäisesti aikanaan ohjustorjuntaan on pelkkää satua ja haikailua. Järjestelmä itsekseen ei olisi riittänyt eikä Suomi koskaan edes kyennyt varmistamaan tätä missään harjoituksessa. Kyseessä on siis selvästi katkeruus toista aselajia kohtaan ja resurssipulaan. "Aika kultaa muistot" sanotaan...

 

[StmSvejk]

Suuta soukemmalle poikkeavista linjoista jos et löydä siihen esimerkkejä tueksi. Poikkeuksina pitämiesi lista on sen sijaan jo huomiota herättävän pitkä. Ettei vain olisi normaali ja se johon vaikeampi löytää poikkeus...

USN:lla vaikuttaa ABM ja se, että tarvitaan omasuojaa. Vain tukialus voi luottaa hävittäjiin ja muihin. Ilmapuolustus on kerroksittaista. Meillä loppuu rahat eikä ilmatorjuntaa ole vara ajatella käytettävän ABM:iin ja muihin kotkotuksiin. Silti nuo hävittäjät vaikuttaisi olevan hyvin keskeisessä roolissa. Niihin ja niiden tarvitsemiin tukialuksiin menee edelleen päähuomio. Carrier strike group on diplomatian ja valmiuden perustyökalu. Niin kuin wikipedia sanoo "Strike groups comprise a principal element of U.S. power projection capability".

Carrier strike group - Wikipedia

en.wikipedia.org

Ilmatorjuntahan on noin reilusti ilmaylivoimaisella jäänyt hieman lapsenkenkiin. Kannattaa katsoa mieluummin US Armya, joka kertoo tarinaa kuinka ei ole tapahtunut juuri mitään. On sullottu rahaa superkalliiseen THAADiin, mutta sitten morteille on jäänyt suurin piirtein vain Avenger. https://en.wikipedia.org/wiki/AN/TWQ-1_Avenger

Liiassa hävittäjäpainossa on kritisoimista lähinnä niitä maita, jotka aikovat osallistua kaukaisiin operaatioihin. Silloin niiden pitäisi ostaa myös tankkauskykyä ja ehkä AEW/C:ta eikä vain maksimimäärää hävittäjärunkoja. Meidän osalta tasapainoa punnitaan Growlerin ja GlobalEyen kanssa, tosin motiivina ei ole osallistuminen kaukaisiin operaatioihin.

Suomi panostaa hävittäjiin, koska niillä on ilmatorjunnan eksoottisia kykyä parempi panos-tuotossuhde.

USN alkoi panostamaan ilmatorjuntaan jo 1950-luvulla, uhkana olivat suihkupommittajat ja niiden standoff-aseet. Hävittäjien päärooli ei ole enää Tomcatien jälkeen ollut ilmapuolustuksessa vaan taktisessa iskukyvyssä. Itse asiassa jo 1980-luvun kulta-aikoina lähinnä Tomcateilla oli ilmapuolustusta tukeva rooli kaukotorjunnan tukena, pääpaino Aegis-järjestelmällä.

Kylmän sodan aikana US Armyn ja NATO:n Euroopan joukkojen moniportaiseen ilmatorjuntaan kuului sangen suuret resurssit aina lähi, kohde, alue ja kaukotorjunta-aseisiin. Kylmän sodan jälkeen monet maat vähensivät it-painotteisuuttaan kun Ikuinen Rauha koitti, nyt tilanne on muuttumassa, isona muutoksena myös kyvykkäät it-alukset jotka ovat astuneet monen maan palvelukseen.

Suomi on tosiaan poikkeus omalla hävittäjäpainotteisuudellaan ja sukua pikemmin maille jotka eivät odota taistelevansa kotitantereellaan. Kanada, Australia, Etelä-Afrikka ym.

 

[Commander]

Tässä vielä kertauksena puolustusvoimien sivuilta kattava kirjoitus vuodelta 2017 ABM-kyvyn vaatimuksista ja sen rajoituksista: https://puolustusvoimat.fi/-/ohjusjarjestelmat-ja-puolust-1

Muutama nosto ABM-kykyä havitteleville:

1. Torjuntajärjestelmien omat sensorit muodostavat ennakkovaroitus- ja valvontajärjestelmän viimeisen kerroksen. Näillä sensoreilla täydennetään tarvittaessa torjuntajärjestelmien tilannekuvaa ja tuotetaan maalinosoitus käytettävälle asejärjestelmälle. Ballististen ohjusten hakeutumisvaiheen lyhyen keston ja ohjusten käyttämien suurten nopeuksien vuoksi torjuntajärjestelmien (Patriot ja SAMP/T) omien sensoreiden käyttö ennakkovaroitukseen ja valvontaan on lähes mahdotonta.

2. Sensoreiden käyttö edellyttää käytännössä ennakkovaroista joltain ulomman kerroksen järjestelmältä. Tyypillisesti näitä järjestelmiä käytetään lyhyen matkan ballististen ohjusten torjuntaan niiden hakeutumisvaiheessa. Torjuntajärjestelmien omien sensoreiden havaintoetäisyydet ovat noin 100 km.

3. Tyypillisesti onnistunut torjunta edellyttää laukaisuhavaintoa, jonka jälkeen kohdennetaan lisää sensoreita ohjuksen seuraamiseksi ja maalinosoituksen tuottamiseksi. Torjuntaohjus hakeutuu laukaisun jälkeen saamansa maalitiedon perusteella kohti ennakkopistettä ja avaa oman hakupäänsä. Torjuntatapahtuma perustuu suoraan osumaan ja kineettisen energian tuottamaan tuhovaikutukseen.

4. Loppuhakeutumisvaiheen torjuntoihin kykeneviä järjestelmiä käytetään kerrostuneen järjestelmän sisimpänä kerroksena. Näiden järjestelmien (Patriot ja SAMP/T) kantama ballistisia ohjuksia vastaan on tyypillisesti vain kymmeniä kilometrejä, eikä niillä kyetä tuottamaan ajallisesti ja alueellisesti kattavaa suojaa. Loppuhakeutumisvaiheen torjuntajärjestelmiä voidaan käyttää vain lyhyen matkan ballistisia ohjuksia vastaan. Järjestelmien tehokas käyttö edellyttää ulkopuolisen järjestelmän tuottamaan ennakkovaroitusta ja omien sensoreiden kohentamista osoitettuun uhkasuuntaan.

Tämän ovat todenneet myös ruotsalaiset, jotka omaa ilmapuolustusta kehittäessään ovat tarkastelleet Patriot-järjestelmän suorituskykyä ballistisia ohjuksia vastaan. Ruotsalaisten mietinnössä korostetaan verkottunutta kokonaisjärjestelmää, joka mahdollistaa riittävän reaaliaikaisen reagoinnin. Tämä tekee kokonaisjärjestelmän kehittämisestä ballistisia ohjuksia vastaan kallista.

5. Järjestelmät kykenevät tuottamaan vain hyvin rajallisen suojan lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia vastaan, sillä niissä käytettävien ohjuksien tehokas vaikutusetäisyys ballistisia ohjuksia vastaan on vain 15–22 km. Hakeutumisvaiheen torjuntajärjestelmien kohdentaminen ballististen ohjusten torjuntaan jättää ne haavoittuviksi muita ilmauhkan tekijöitä vastaan.

Eli Ruotsin tekemien Patriot-kauppojen lisäksi voitaneen odottaa ennakkovaroituskyvyn hankintaa tutkien ja/tai satelliittijärjestelmien tietovuosopimuksen osalta. Pelkkä Patriot ei riitä ABM-kykyyn edes paikallisesti.

Puolustusvoimien suhteellisen ajanmukainen tutkimus tästä asiasta nostaa edelleenkin outoon valoon Ahti Lapin haikailut ABM-kyvystä ja sen hankkimisesta. Väitteet että BUK M1 olisi pystynyt itsenäisesti aikanaan ohjustorjuntaan on pelkkää satua ja haikailua. Järjestelmä itsekseen ei olisi riittänyt eikä Suomi koskaan edes kyennyt varmistamaan tätä missään harjoituksessa. Kyseessä on siis selvästi katkeruus toista aselajia kohtaan ja resurssipulaan. "Aika kultaa muistot" sanotaan...

A Lapin haikailut ABM-torjuntaan liittynevät järjestelmän vastaanottokoulutukseen, ja sieltä saatuihin oppeihin. En yhtään epäile, etteikö BUK-yksikkö kykenisi, tai olisi kyennyt torjuntaan, mutta kyky ei synny hankkimalla esim kolme ohjustorjuntaan kykenevää patteria. Silloin vedetään aika monta mutkaa suoraksi.

Jos joku tosissaan väittää, että menetimme sen vähäisenkin ABM-torjuntakyvyn BUK-kalustosta luopumisen myötä, niin silloin on kyllä kyse jostain julkisuushakuisuudesta.

On mahdotonta menettää kykyä, jota ei ole koskaan ollutkaan. MOT.

 

[Commander]

Ei ole mitään "oikeaa" määrää hävittäjiä mikä pitäisi ostaa ennen ilmatorjuntaa sen enempää kuin toisin päin. On resursseja jota jaotellaan eri kohteisiin. Millään maalla ei ole kenraaliensa ja amiraaliensa mukaan riittävän suuret puolustusmenot, tai vastaavasti rauhanaktivistien mielestä riittävän pienet.

Suomi on Ruotsin tapaan panostanut erittäin vahvasti hävittäjiin, se tuo omia etujaan ja haittojaan mutta on toisaalta yleisestä linjasta poikkeava strateginen valinta mistä esimerkkejä ei juuri maailmalta löydy, Malesia, Etelä-Afrikka, Australia, Kanada ovat poikkeuksia Suomen ja Ruotsin suuntaan. Tosin Australialla ja Kanadalla on tulossa kauko-ito kykyisiä aluksia riviin.

Toivottavasti valinta on oikea, en itse usko siihen, mutta näillä mennään. On kuitenkin itsepetosta ollakseen näkemättä että me olemme maailmanmittakaavasssa tässä asiassa se erilainen nuori verrattuna muihin.

(Jos aikoinaan vaikkapa SA-2 hankintojen myötä olisi lähdetty 1960-luvun alusta ilmatorjuntapainotteiselle linjalle äärimmäisyyksiin asti, puolusteltaisiin sitä äärimmäisyyksiin asti... )

Pitäisikö lisätä Isobritannia vielä listaan? Bloodhound-jäejestelmästä luopuivat jo kylmän sodan päätyttyä, ja nykyisin on enää 6xType45-hävittäjää.

 

[Commander]

USN alkoi panostamaan ilmatorjuntaan jo 1950-luvulla, uhkana olivat suihkupommittajat ja niiden standoff-aseet. Hävittäjien päärooli ei ole enää Tomcatien jälkeen ollut ilmapuolustuksessa vaan taktisessa iskukyvyssä. Itse asiassa jo 1980-luvun kulta-aikoina lähinnä Tomcateilla oli ilmapuolustusta tukeva rooli kaukotorjunnan tukena, pääpaino Aegis-järjestelmällä.

Kylmän sodan aikana US Armyn ja NATO:n Euroopan joukkojen moniportaiseen ilmatorjuntaan kuului sangen suuret resurssit aina lähi, kohde, alue ja kaukotorjunta-aseisiin. Kylmän sodan jälkeen monet maat vähensivät it-painotteisuuttaan kun Ikuinen Rauha koitti, nyt tilanne on muuttumassa, isona muutoksena myös kyvykkäät it-alukset jotka ovat astuneet monen maan palvelukseen.

Suomi on tosiaan poikkeus omalla hävittäjäpainotteisuudellaan ja sukua pikemmin maille jotka eivät odota taistelevansa kotitantereellaan. Kanada, Australia, Etelä-Afrikka ym.

Olisiko maiden pinta-alalla mitään vaikutusta valintoihin?

 

[StmSvejk]

Pitäisikö lisätä Isobritannia vielä listaan? Bloodhound-jäejestelmästä luopuivat jo kylmän sodan päätyttyä, ja nykyisin on enää 6xType45-hävittäjää.

Totta, Iso-Britannia - kyllä, jälleen kerran maa joka pyrkii puolustautumaan kotimaan ulkopuolella.

 

[StmSvejk]

Olisiko maiden pinta-alalla mitään vaikutusta valintoihin?

Juu ja ei. Onhan Venäjälläkin voimakas ilmatorjunta vaikka maa on maailman suurin. Ei sitä varsinaisesti kärkipuolustettavaa aluetta ison pinta-alan maastakaan, kuten Suomi, ihan mahdottomasti löydy. Lähinnä tulee mieleen Suomesta a) Saimaan ja Suomenlahden välinen etenemistie Helsinkiin b) Pääkaupunkiseutu c) Porin seutu tms. alue jota kautta ulkomaan vahvistukset voivat tulla Suomeen.

En haikailisi siis Stingereitä joka kuntaan, NASAM:sia kuntayhtymälle ja ASTER:ia joka AVI:lle

 

[Commander]

Totta, Iso-Britannia - kyllä, jälleen kerran maa joka pyrkii puolustautumaan kotimaan ulkopuolella.

Juu ja ei. Kansalliset edut ja kotimaan puolustus ovat edelleen keskiössä. He vain hoitavat sen eri tavalla kuin me: puolustuksen ulkokehänä Nato ja oma voiman projisointi kaukana kotisaaresta.

 

[StmSvejk]

Juu ja ei. Kansalliset edut ja kotimaan puolustus ovat edelleen keskiössä. He vain hoitavat sen eri tavalla kuin me: puolustuksen ulkokehänä Nato ja oma voiman projisointi kaukana kotisaaresta.

Niinhän Suomikin toimisi jos voisi... vaikkapa Tanska voi...

 

[magitsu]

Suomi on tosiaan poikkeus omalla hävittäjäpainotteisuudellaan ja sukua pikemmin maille jotka eivät odota taistelevansa kotitantereellaan. Kanada, Australia, Etelä-Afrikka ym.

No katso nyt uudestaan minkä verran on it-järjestelmiä maavoimilla verrattuna muihin. ASRAD, Crotale, NASAMS, Marksman, (+Sergei ). Muilla on häthätää yksi, usein Hawk (tai siirrytty Nasamsiin) + Stinger (tai Igla/Mistral) ja joku konetykki.