Ilmatorjunta


srael has launched a new early-warning aerostat, a type of unmanned tethered airship, described as one of the largest of its kind in the world. Developed by Israeli industry with U.S. assistance, the High Availability Aerostat System, or HAAS, will be expected to provide advance warning of low-flying threats, such as cruise missiles, weaponized drones, and other aerial threats. The general concept is well established in Israel, where the successful deployment of surveillance balloons of this kind to track low-flying threats, in particular, is in stark contrast to the U.S. Joint Land Attack Cruise Missile Defense Elevated Netted Sensor System, or JLENS, a multibillion-dollar program that was ignominiously canceled in 2017.
 
Ilmaherruus on tyypillisesti ajallista ja paikallista. Se tarkoittaa, että vallitsevassa tilanteessa vihollinen ei kykene onnistuneesti suorittamaan tehtäviä ilmassa eikä estämään omien tehtävien suorittamista. Ilmaylivoimaisuus tarkoittaa, että vihollinen ei kykene tehokkaasti vaikuttamaan omiin ilmaoperaatioihin.

Suurvallan doktriinista, jota meilläkin on luettu omien ohjeiden pohjaksi:
Air Superiority is that degree of control of the air by one force that permits the conduct of its operations at a given time and place without prohibitive interference from air and missile threats. Historically, air superiority has proven to be a prerequisite to success for an operation/campaign. Prevents enemy air and missile threats from interfering with operations of friendly air, land, maritime, space, and special operations forces, thus facilitating freedom of action and movement. Air Supremacy is that degree of control of the air wherein the opposing force is incapable of effective interference within the operational area using air and missile threats
 

Länsimaiden yhteinen ohjuspuolustus (?) on osittainen ratkaisu - erinomainen lisävakuutus - ehkä Pohjois-Korean, Iranin ja Pakistanin ohjusuhkiin. Tosin Euroopassa tuskin Suomi on maalilistan ykkösenä näille kuitenkaan.

Suomen osalta liittoutuneenakin BMD voisi konkretisoitua ehkä tilanteena jossa vaikkapa Porin tai Vaasan satamaa + lentokenttää tms. liittouman logistista noodia olisi puolustamassa PAC-3 yksikkö maalla ja Aegis/SM-3 varustettu alus merellä.
 
Lapin ohjuspuolustusepistola on kihahtanut Nurmella hattuun.

Kaksi perustelematonta väitettä:
"Uskottavan ohjuspuolustuksen merkitys on Itämerellä ratkaisevan tärkeä"
"ohjuspuolustus on Suomen heikkous"

Niitä ei suhteessa Lapin sanomaan "Ohjusten torjuminen olisi mahdollista moderneilla torjuntaohjuksilla, joita meillä ei ole. Mutta vaikka olisikin, kaikkien kohteiden suojaamiseen ei riitä resursseja" arvioida.

Toki jos halu on vain myydä liittoutumista tällä perusteella...
 
Melkein vois vannoa että Nurmella on lävähtänyt siemenet pulttuun, kun on käynyt Burkea satamassa kattomassa.
 
Meillä on kaksi lentokonetta, jotka pystyvät valvomaan ilmatilaa 360km säteellä ympärillään. Se ei ole niiden päätehtävä, ne ovat vihreä-valko-oransseja ja kaipaavat kipeästi uusimista. Mutta ne ovat olemassa.

Dornierin Seaspray 5000E ei ole varsinainen AEW-tutka, mutta siinä on ilmamaalien havaintomoodi. Kone on muutenkin ominaisuuksiltaan heikko varsinaiseen AWACS-käyttöön, joten niitä ei varsinaiselle taistelualueelle ehkä viitsisi viedä. Hawkien usuttamiseen varsinaisen torjuntalinjan läpi puskeneiden pehmeiden maalien kimppuun se kuitenkin kelpaisi. Yhteensopiva datalinkki todennäköisesti puuttuu, joten sellainen pitäisi asentaa tai torjunnat hoitaa puheohjauksella. Siinä tapauksessa jokunen henkilö pitäisi kouluttaa sekä Seasprayn operointiin että ilmavoimien taistelunjohtoon kykeneväksi.

Tutkassa on muuten myös liikkuvien maamaalien etsintämoodi. Sille voisi olla kysyntää harmaassa vaiheessa itärajaa pitkin lentämässä, tarkastelemassa minkälaista liikettä rajan toisella puolella tapahtuu. Monipuolisia kapistuksia, ja mitä ilmeisemmin kovassa käytössä olleet.

Vaatimattomaksihan tuo suorituskyky jäisi. Mutta vaikka ne torjuisivat vain 10% takalinjaan tulevista ohjuksista, se on kuitenkin sen 10% vähemmän tuhoa. Sodassa ei pärjää kaikki-tai-ei-mitään-mentaliteetilla, vaan on oltava valmis ottamaan osumaakin. Edit: Tämä vaatimaton suorituskyky meillä on kuitenkin olemassa käytännössä nollainvestoinnilla, vain jyvittämällä kalustoa ja henkilöstöä sopivasti.

Lähteenä olevat PDF-esitteet ovat hyppineet julki ja piiloon netissä vuosien varrella. Onneksi on wayback machine: https://web.archive.org/web/2017061.../Seaspray_5000E_LQ_mm07775_.pdf?download_file
Vaikuttava tai ei, Dornierit ovat poistumassa ja HX:ä tullaan vaatimaan huomattavasti lisää ilmatilanvalvontakykyä ja ominaisuuksia. Lienee selvää että mikä konetyyppi tähän vastaa parhaiten.

Siitä en ole samaa mieltä että 10% torjuntakyky on hyvä ominaisuus ja sitä varten Dornierin uhraaminen vaarallisessa ympäristössä, johon konetta ei ole suunniteltu alunperin, on turhan riskialtista miehistölle. Merivalvontakoneella on järkevämpää valvoa meri- ja saaristoalueita sodanaikana, jolloin pysytään poissa liian riskialttiista ympäristöstä. Uusiin koneisiin tulee toivottavasti ohjusvaroitus- ja muut omasuojajärjestelmät sekä datalinkit. Nämä lisäävät järjestelmän kykyä toimia kohtuullisen uhkaympäristön alueella. Kunhan saataisiin ne rahat ensin varmistettua ensin.

Sen lentotukikohdan tms.henkilöstö tuskin heittelee ylävitosia siitä että maaliin osui "vain" 8 ohjusta 10 mahdollisesta. On parempi turvautua liikkuvuuteen ja harhautukseen kuin nojata johonkin noin ohkaiseen suorituskykyyn.
 
Melkein vois vannoa että Nurmella on lävähtänyt siemenet pulttuun, kun on käynyt Burkea satamassa kattomassa.

Ja kiirehtii heti kirjoittamaan, kuinka hävittäjät eivät ole vastaus siihen. Ei yksin olekaan vaan Laivue 2020 ja ITSUKO nyt siinä määrin kuin niiden resurssit ohjustorjuntaan edes riittävät. Muutenkin melkoista rauhanase-henkistä argumentaatiota, hävittäjät ovat hyökkäysaseita ja ilmatorjunta on puolustusase. Ahti Lappia siteerataan laajalti, yllätys.


Suomen uudet taisteluhävittäjät aseistetaan risteilyohjuksilla, joiden kantama ulottuu vähintään 500 kilometrin päähän.

Ilmavoimien hävittäjät ovat tehokas vastahyökkäysase, mutta niistä ei ole laukaisemaan suuria määriä ohjuksia eikä varsinkaan torjumaan vastapuolen ohjuksia.

Luokan alukset voivat tehdä ilmapuolustustehtäviä, sukellusveneen torjuntaa, merimaalien torjuntaa, ballististen ohjusten puolustustehtäviäTaka- ja etukansilla näkyvät ohjuksien laukaisuluukut ovat kuin joulukalenterin luukkuja: se on salaisuus, mitä niiden alta löytyy.Oletettavaa on, että kannen alta löytyy moderneja torjuntaohjuksia.

Siinä missä IT-ohjus torjuu vihollisen ohjuksia, niin risteilyohjus hyökkää ohjuksia ampuvaan lavettiin. Hämärä on logiikka. Tekstistä "unohtuu" hävittäjien torjunnallinen rooli kokonaan. Voisi sen kääntää niinkin päin, että hävittäjät torjuvat mahdollisuuden käyttää ilma-asetta meitä vastaan ja IT-ohjus taas hyökkää vihollisen ilma-aluksiin niiden tullessa kantaman alueelle.

Kokonaisuudessaan Nurmen kirjoitus on anti-HX -kirjoitus eikä mitään muuta.
 
Jottei menisi ihan Nurmen leikkuuksi (heh!) niin onhan toki Nurmi tietyssä mielessä oikean asian äärellä. Jos Suomea halutaan mahdollisimman tehokkaasti puolustaa, pitäisi olla reippaasti sekä ilmatorjuntaa että hävittäjiä. Samoin hyökkäyskyvyn soisi nojautuvan niin pinnalta kuin ilmasta laukaistaviin ohjuksiin - molemmilla kun on etunsa. Koska rahaa molempiin ei ole, on Suomessa tehty ratkaisu hyvin hävittäjäpainotteisesta ratkaisusta - syteen tai saveen.

Ainoastaan liittoutumalla voisi saada enemmän molemmista. Käytännössä jos Suomi olisi Naton jäsen jo nyt, voisi ilmapuolustus olla reilusti ilmatorjuntapainotteisempi koska Suomeen taskattaisiin varmasti erinäisiä liittolaisten hävittäjäyksiköitä. Toisaalta liittoutuneella Suomella myös merivoimien rakenne voisi olla hiukan erilainen. Kuitenkin koska liittoutuneita emme ole ei päätöksiä voi rakentaa sen varaan.
 
Jottei menisi ihan Nurmen leikkuuksi (heh!) niin onhan toki Nurmi tietyssä mielessä oikean asian äärellä. Jos Suomea halutaan mahdollisimman tehokkaasti puolustaa, pitäisi olla reippaasti sekä ilmatorjuntaa että hävittäjiä. Samoin hyökkäyskyvyn soisi nojautuvan niin pinnalta kuin ilmasta laukaistaviin ohjuksiin - molemmilla kun on etunsa. Koska rahaa molempiin ei ole, on Suomessa tehty ratkaisu hyvin hävittäjäpainotteisesta ratkaisusta - syteen tai saveen.

Ainoastaan liittoutumalla voisi saada enemmän molemmista. Käytännössä jos Suomi olisi Naton jäsen jo nyt, voisi ilmapuolustus olla reilusti ilmatorjuntapainotteisempi koska Suomeen taskattaisiin varmasti erinäisiä liittolaisten hävittäjäyksiköitä. Toisaalta liittoutuneella Suomella myös merivoimien rakenne voisi olla hiukan erilainen. Kuitenkin koska liittoutuneita emme ole ei päätöksiä voi rakentaa sen varaan.
Valitsemalla F-35 voidaan tulevaisuudessa mahdollisesti saada jonkinlainen kyky ballististen ohjusten alas ampumiseen. Jenkeissä tutkitaan asiaa. Se edellyttäisi kyllä sitä, että F-35 on ilmassa sopivan torjuntaohjuksen kanssa ja laukaisee sen vastapuolen ohjuksen kiihdytysvaiheessa.

The Pentagon’s Missile Defense Review (MDR) states that, “the F-35 Lightning II, can track and destroy adversary cruise missiles today and, in the future, can be equipped with a new or modified interceptor capable of shooting down adversary ballistic missiles in their boost phase.” This mission would require F-35s to be within sensor range of a launching missile threat, while equipped with advanced air-launched interceptors capable of tracking, engaging and defeating a ballistic missile. We look forward to working with the Pentagon to identify the technology roadmap and concept of operations to deliver this critical capability.


 
Vaikuttava tai ei, Dornierit ovat poistumassa ja HX:ä tullaan vaatimaan huomattavasti lisää ilmatilanvalvontakykyä ja ominaisuuksia. Lienee selvää että mikä konetyyppi tähän vastaa parhaiten.
Dornierit tosiaan ovat poistumassa, mutta en usko että seuraajiin tulee ainakaan heikommilla ominaisuuksilla varustettua tutkaa. Toki jos ne ovat niin hyviä että sodassa ottavat AWACSin roolin niin silloin niitä ei muualle kannata toivoa. HX:n kanssa ottaisin mieluusti toki pari ilmavalvontakonetta harmaaksi maalattunakin, oli itse HX mikä valinta hyvänsä.
Siitä en ole samaa mieltä että 10% torjuntakyky on hyvä ominaisuus ja sitä varten Dornierin uhraaminen vaarallisessa ympäristössä, johon konetta ei ole suunniteltu alunperin, on turhan riskialtista miehistölle. Merivalvontakoneella on järkevämpää valvoa meri- ja saaristoalueita sodanaikana, jolloin pysytään poissa liian riskialttiista ympäristöstä. Uusiin koneisiin tulee toivottavasti ohjusvaroitus- ja muut omasuojajärjestelmät sekä datalinkit. Nämä lisäävät järjestelmän kykyä toimia kohtuullisen uhkaympäristön alueella. Kunhan saataisiin ne rahat ensin varmistettua ensin.
Olisiko liikaa pyytää harjoittaa vähän luetun ymmärtämistä? Samaahan minä sanoin Dornierista ja riskaabelimmista ympäristöistä. Sodassa nyt vaan täysin turvallista paikkaa ei ole, ja kalustoa on pakko riskeerata jos haluaa vihollisen pysäyttää. Huomasitko myös että tuo 10% tulisi täysin ilmaiseksi olemassaolevaa kalustoa ja henkilöstöä käyttämällä? Se vaihtoehto on siis 0%, ei 100% tai edes 50%. Lisäksi tuo 10% tulee varsinaisen ilmapuolustuksen läpipäässeistä, ei koko hyökkäyksestä. Se olisi pelkkä lisävakuutus, ei koko doktriini.
Sen lentotukikohdan tms.henkilöstö tuskin heittelee ylävitosia siitä että maaliin osui "vain" 8 ohjusta 10 mahdollisesta. On parempi turvautua liikkuvuuteen ja harhautukseen kuin nojata johonkin noin ohkaiseen suorituskykyyn.
Ei ne niitä ylävitosia heittele vaikka ei tulisi yhtäkään ohjusta. Sota on raakaa ja jatkuvaa vaaraa. Kyse on matematiikasta, kauanko kalustoa ja miehiä riittää taistelemaan vihollista vastaan. Jokainen pudotettu ohjus on vähennys omiin tappioihin ja pidennys aikaan joka meillä on neuvotella ulkomaiden apua ja väliintuloa.
 
Olisiko liikaa pyytää harjoittaa vähän luetun ymmärtämistä? Samaahan minä sanoin Dornierista ja riskaabelimmista ympäristöistä. Sodassa nyt vaan täysin turvallista paikkaa ei ole, ja kalustoa on pakko riskeerata jos haluaa vihollisen pysäyttää. Huomasitko myös että tuo 10% tulisi täysin ilmaiseksi olemassaolevaa kalustoa ja henkilöstöä käyttämällä? Se vaihtoehto on siis 0%, ei 100% tai edes 50%. Lisäksi tuo 10% tulee varsinaisen ilmapuolustuksen läpipäässeistä, ei koko hyökkäyksestä. Se olisi pelkkä lisävakuutus, ei koko doktriini.
Noniin, luin uudelleen ja pyydän anteeksi huolimattomuuttani. Eli kyse oli Hawkien "omasta AEW-koneesta" a`la Rvl? Mielenkiintoinen pointti.

En tiedä Seasprayn ominaisuuksista tarkalleen sotilaalliseen käyttöön( eccm, sivukaiut, havaittavuus jne.), mutta ehkä voisi toimia jossain määrin. Ehkä on suunnitelmakin sen käytölle?
Dornier on toki väistyvä ja siinä ei ole nykysodalle riittäviä ominaisuuksia johtamisen ja viestinnän kannalta, jotka toivottavasti ja oletettavasti korjataan uudessa MVX-hankkeessa. Tosin Link-16 puuttuu Hawkeistakin ja siinä oleva Haw-link on moodattu vanhoista Hornettien radioista. Vaikea sanoa että tukevatko Link-16 protokollaa, vai pitääkö olla MIDS-terminaali + AN/ARC-210. Ehkä eivät, koska uudet radiot ja datalinkki tulivat MLU-vaiheessa.

Jos oikein haaveilee kosteita niin Link-16 lisääminen + kryptattu uusi digitaaliradio lisäisivät Hawkien selviytyvyyttä jonkin verran lisää ilmasodassa. HX ( toivottavasti F-35) voisi jakaa merkittävän tilannekuvan Link-16 / MADL solmun kautta (maassa) myös Hawkeille. Olettaen siis että Hawkien näyttöjä pitäisi päivittää edelleenkin vähintään Link-16 näytöllä.

Tutkakone ei olisi huono, mutta ennemmin ottaisin sitä ilmatankkauskykyä ja strategista ilmakuljetuskykyä. Ruotsin kanssa on jo tiiviit suhteet ja Argus-100B on lennellyt useasti täällä harjoituksissa. Nyt swedut ovat hankkimassa uusia Globaleye-koneitakin itselleen. Mitä hyötyä siis tässä tilanteessa olisi hankkia pari konetta lahden tälle puolen? Niiden operatiivinen toiminta olisi rajoittunutta pienen määrän vuoksi. Ei siis huono juttu muuten, mutta ehkä saamme palvelun muutenkin ja voimme keskittyä ydintehtävään.
Ei ne niitä ylävitosia heittele vaikka ei tulisi yhtäkään ohjusta. Sota on raakaa ja jatkuvaa vaaraa. Kyse on matematiikasta, kauanko kalustoa ja miehiä riittää taistelemaan vihollista vastaan. Jokainen pudotettu ohjus on vähennys omiin tappioihin ja pidennys aikaan joka meillä on neuvotella ulkomaiden apua ja väliintuloa.
Olen jokseenkin eri mieltä. Jos katselee Persianlahdelta saakka tapahtuneita kriisejä niin on huomattavaa että ilmatorjunnan kyky pudottaa maaleja pitää olla jotakin muuta kuin 10% tai 25%. Israelissa 1991 ei varmaan paljon vaikutusta ollut väestön suojautumiseen sillä että it ampui alas yhden tai kaksi ohjusta. Sotilaallista vaikutusta niillä ei ollut, mutta Israelin päättäjille se oli melkoinen nöyryytys ja tuska joka aiheutti merkittävän ongelma pr-osastolla sekä ulkomaan suhteissa. USA joutui myös rakentamaan historian suurimman SEAD-operaation luoteis-Irakin ylle, Scud-gardenin alueelle.

Gazasta ammutut raketit taas kyetään nykypäivänä torjumaan huomattavan paljon suuremmalla prosentilla, joka antaa politiikoille melkoisen puskurin ja mahdollistaa yhteiskunnan suhteellisen normaalin toiminnan. Nyt Israelin It kykenee torjumaan jopa 80-90% torjuntaa vaativista raketeista ja osahan päästetään torjunnan lävitse, jotka eivät aiheuta vaaraa asutuskeskuksille. Se vanha sanontahan on että "joka puolustaa kaikkea, ei puolusta mitään".

Sitten risteilyohjuksista: 30 vuoden konfliktien aikana lähinnä USA on laukaissut jokaista kohdetta vastaan kymmeniä risteilyohjuksia. Syyriassa yli 60 ohjusta lentotukikohtaan ja samaten Irakissa molemmilla kerroilla sekä Afganistanissa 2001. Siinä on raakaa matematiikkaa kyllä että tulivoimaa laitetaan niin paljon että osa ohjuksista voi lentää harhaan tai tulla torjutuksi ja silti kohde tasataan suurella varmuudella. On fiksumpaa väistää, harhauttaa ja pysyä liikkeessä, kuin yrittää torjua kaiken mahdollisen.

Se että voisimme torjua tehokkaasti risteilyohjuksia tietyissä paikoissa ja lennokkeja sekä lentokoneita ja hekoja kattavammin, lienee mahdollisuuksien rajoissa oleva tilanne. Siihen kannattaa panostaa hyvän tilannekuvan lisäksi.
 
En tiedä Seasprayn ominaisuuksista tarkalleen sotilaalliseen käyttöön( eccm, sivukaiut, havaittavuus jne.), mutta ehkä voisi toimia jossain määrin. Ehkä on suunnitelmakin sen käytölle?
Dornier on toki väistyvä ja siinä ei ole nykysodalle riittäviä ominaisuuksia johtamisen ja viestinnän kannalta, jotka toivottavasti ja oletettavasti korjataan uudessa MVX-hankkeessa. Tosin Link-16 puuttuu Hawkeistakin ja siinä oleva Haw-link on moodattu vanhoista Hornettien radioista. Vaikea sanoa että tukevatko Link-16 protokollaa, vai pitääkö olla MIDS-terminaali + AN/ARC-210. Ehkä eivät, koska uudet radiot ja datalinkki tulivat MLU-vaiheessa.

Jos oikein haaveilee kosteita niin Link-16 lisääminen + kryptattu uusi digitaaliradio lisäisivät Hawkien selviytyvyyttä jonkin verran lisää ilmasodassa. HX ( toivottavasti F-35) voisi jakaa merkittävän tilannekuvan Link-16 / MADL solmun kautta (maassa) myös Hawkeille. Olettaen siis että Hawkien näyttöjä pitäisi päivittää edelleenkin vähintään Link-16 näytöllä.
Epäilenpä että uusi linkkikalusto ei parantaisi Hawkin selvitymiskykyä hintansa edestä, joten rahat kannattaisi suunnata muualle. Muutenkin pääajatuksenani on ottaa Hawkeista ne tehot mitä saadaan ilman rahallista investointia, ei maksimoida Hawkin tehoja. Pieni tekijä se yksinänsä on, mutta pienistä puroista jne... Siksihän meillä roikkuu mustit ja sergeit myös riveissä, eivät ne ole enää hyviä mihinkään mutta ovat vielä olemassa. Ostetaan laatua kun ostetaan mutta käytetään silti myös vanhat loppuun.
Tutkakone ei olisi huono, mutta ennemmin ottaisin sitä ilmatankkauskykyä ja strategista ilmakuljetuskykyä. Ruotsin kanssa on jo tiiviit suhteet ja Argus-100B on lennellyt useasti täällä harjoituksissa. Nyt swedut ovat hankkimassa uusia Globaleye-koneitakin itselleen. Mitä hyötyä siis tässä tilanteessa olisi hankkia pari konetta lahden tälle puolen? Niiden operatiivinen toiminta olisi rajoittunutta pienen määrän vuoksi. Ei siis huono juttu muuten, mutta ehkä saamme palvelun muutenkin ja voimme keskittyä ydintehtävään.
No se hyöty että ne olisivat varmasti meidän käytettävissämme. Ei sillä että epäilisin ruotsalaisten halua puolustaa maataan Suomen asevoimilla mutta ulkomainen apu on aina vähän epävarmaa. Ehditäänkö esimerkiksi siellä päätöksiä tekemään ennen kuin ratkaisevimmat hetket ovat ohi?
Olen jokseenkin eri mieltä. Jos katselee Persianlahdelta saakka tapahtuneita kriisejä niin on huomattavaa että ilmatorjunnan kyky pudottaa maaleja pitää olla jotakin muuta kuin 10% tai 25%. Israelissa 1991 ei varmaan paljon vaikutusta ollut väestön suojautumiseen sillä että it ampui alas yhden tai kaksi ohjusta. Sotilaallista vaikutusta niillä ei ollut, mutta Israelin päättäjille se oli melkoinen nöyryytys ja tuska joka aiheutti merkittävän ongelma pr-osastolla sekä ulkomaan suhteissa. USA joutui myös rakentamaan historian suurimman SEAD-operaation luoteis-Irakin ylle, Scud-gardenin alueelle.
Ilmapuolustus on kuitenkin verkottunut ja kerrostunut järjestelmä. Sen yksi osa voi olla tuon 10% koko järjestelmän tehon kärsimättä. Varsinkin jos kyseinen 10% on kerros, jota muuten ei olisi laisinkaan siinä välissä.
Gazasta ammutut raketit taas kyetään nykypäivänä torjumaan huomattavan paljon suuremmalla prosentilla, joka antaa politiikoille melkoisen puskurin ja mahdollistaa yhteiskunnan suhteellisen normaalin toiminnan. Nyt Israelin It kykenee torjumaan jopa 80-90% torjuntaa vaativista raketeista ja osahan päästetään torjunnan lävitse, jotka eivät aiheuta vaaraa asutuskeskuksille. Se vanha sanontahan on että "joka puolustaa kaikkea, ei puolusta mitään".

Sitten risteilyohjuksista: 30 vuoden konfliktien aikana lähinnä USA on laukaissut jokaista kohdetta vastaan kymmeniä risteilyohjuksia. Syyriassa yli 60 ohjusta lentotukikohtaan ja samaten Irakissa molemmilla kerroilla sekä Afganistanissa 2001. Siinä on raakaa matematiikkaa kyllä että tulivoimaa laitetaan niin paljon että osa ohjuksista voi lentää harhaan tai tulla torjutuksi ja silti kohde tasataan suurella varmuudella. On fiksumpaa väistää, harhauttaa ja pysyä liikkeessä, kuin yrittää torjua kaiken mahdollisen.
Esimerkiksi satama ei väistä, harhauta tai liiku yhtään mihinkään. Silti ne ovat meidän puolustuksemme kannalta erittäin merkittäviä kohteita. Niille torjunta ja vauroiden korjaaminen ovat ainoat käytettävissä olevat selviytymiskeinot. Vastustajan tuntien jotain pääsee aina läpi, mutta mitä vähemmän korjattavaa on, sitä nopeammin tavarat liikkuvat taas. Eikä Hawkien ollut tarkoituskaan pudottaa kaikkia 60 ohjusta, vaan mahdollisimman monta niistä jotka ovat tulleet ohi etulinjan ilmatorjunnasta ja oikeista hävittäjistä. Itse satamiinkin voidaan sijoittaa vielä joku ohjuslavetti viimeiseksi kehäksi, jos niitä riittää. Jos ei riitä, niin sitten muutama sergei ja foorumin veteraanit pistämään pystyyn tulitus joka pysäyttää jumalatkin. 😁
Se että voisimme torjua tehokkaasti risteilyohjuksia tietyissä paikoissa ja lennokkeja sekä lentokoneita ja hekoja kattavammin, lienee mahdollisuuksien rajoissa oleva tilanne. Siihen kannattaa panostaa hyvän tilannekuvan lisäksi.
Eli Hawkit+Dornierit, jos niitä käytetään tähän, pitäisi keskittää rajatun alueen suojaamiseen? Esim. tärkeimmät länsirannikon kauppasatamat? Niin kuin yritin esittää? Tilannekuvan tärkeyttä taas ei tosiaan voi liiaksi korostaa. Historiasta näkee, miten hyvällä tilannekuvalla varustettu osapuoli on ylivoimainen huonolla tilannekuvalla pelaavaa vastaan.
 
Epäilenpä että uusi linkkikalusto ei parantaisi Hawkin selvitymiskykyä hintansa edestä, joten rahat kannattaisi suunnata muualle. Muutenkin pääajatuksenani on ottaa Hawkeista ne tehot mitä saadaan ilman rahallista investointia, ei maksimoida Hawkin tehoja. Pieni tekijä se yksinänsä on, mutta pienistä puroista jne... Siksihän meillä roikkuu mustit ja sergeit myös riveissä, eivät ne ole enää hyviä mihinkään mutta ovat vielä olemassa. Ostetaan laatua kun ostetaan mutta käytetään silti myös vanhat loppuun.

No se hyöty että ne olisivat varmasti meidän käytettävissämme. Ei sillä että epäilisin ruotsalaisten halua puolustaa maataan Suomen asevoimilla mutta ulkomainen apu on aina vähän epävarmaa. Ehditäänkö esimerkiksi siellä päätöksiä tekemään ennen kuin ratkaisevimmat hetket ovat ohi?

Ilmapuolustus on kuitenkin verkottunut ja kerrostunut järjestelmä. Sen yksi osa voi olla tuon 10% koko järjestelmän tehon kärsimättä. Varsinkin jos kyseinen 10% on kerros, jota muuten ei olisi laisinkaan siinä välissä.

Esimerkiksi satama ei väistä, harhauta tai liiku yhtään mihinkään. Silti ne ovat meidän puolustuksemme kannalta erittäin merkittäviä kohteita. Niille torjunta ja vauroiden korjaaminen ovat ainoat käytettävissä olevat selviytymiskeinot. Vastustajan tuntien jotain pääsee aina läpi, mutta mitä vähemmän korjattavaa on, sitä nopeammin tavarat liikkuvat taas. Eikä Hawkien ollut tarkoituskaan pudottaa kaikkia 60 ohjusta, vaan mahdollisimman monta niistä jotka ovat tulleet ohi etulinjan ilmatorjunnasta ja oikeista hävittäjistä. Itse satamiinkin voidaan sijoittaa vielä joku ohjuslavetti viimeiseksi kehäksi, jos niitä riittää. Jos ei riitä, niin sitten muutama sergei ja foorumin veteraanit pistämään pystyyn tulitus joka pysäyttää jumalatkin. 😁

Eli Hawkit+Dornierit, jos niitä käytetään tähän, pitäisi keskittää rajatun alueen suojaamiseen? Esim. tärkeimmät länsirannikon kauppasatamat? Niin kuin yritin esittää? Tilannekuvan tärkeyttä taas ei tosiaan voi liiaksi korostaa. Historiasta näkee, miten hyvällä tilannekuvalla varustettu osapuoli on ylivoimainen huonolla tilannekuvalla pelaavaa vastaan.
Sen vielä sanon että varmasti ne ajatukset on uhrattu täysin Ilmavoimissa, miten olemassaolevista resursseista otetaan kaikki irti kustannustehokkaasti. Jos halutaan jotakin lisää, kuten toimiva ja tehokas lisä risteilyohjusten torjuntaan, se vaati ikävä kyllä rahaa lisää. Hawkit eivät ole olemassa tätä varten vaan kouluttamassa ilmavoimille lentäjiä.

Satamiin tuskin riittää meillä ilmatorjuntaa kattavasti, poikkeuksia lukuunottamatta. Keino on hajauttaa ja korjata vaurioita pääosin luulisin. Ainakaan kerrosteista ilmatorjuntaa ei saada mitenkään kauppasatamien päälle. Yksi Keijo on keskittää suojaus muutamiin paikkoihin, mutta se mahdollistaa vastapuolelta myös huomion ja tulivoima keskittämisen näihin paikkoihin eli suo siellä, vetelä täällä:).

Sitten on paljon kysymyksiä, joita emme tiedä. Kuten että miten vihollinen ensisijaisesti pyrkii vaikuttamaan meihin, missä ja milloin? Onko järkevämpää esim.suojata kauppalaivastoa kuin satama-infraa? Satamat on useiden km2 kokoisia ja sinne pitää kohdistaa melkoisesti tulivoimaa että kaikki laiturit, lastausinfra ja tiet saadaan kunnolla kyykkyyn. Tämä kerrottuna sitten satamien määrällä on huisisti. Sitten kun otetaan huomioon että niitä satamia korjataan ja jossain vaiheessa ohjusisku pitää uusia että satama pysyy suljettuna. Ehkä on kannattavampaa tuhota se Kuljetuskalusto, jota ilman satamilla ei tee mitään?

Meillä kummallakaan ei ole kompetenssia arvioida oikeasti Hawkeilla ja Dorniereilla tapahtuvaa risteilyohjusten torjuntaa, joten asia jää osittain hämärän peittoon. Se mitä kannattaa pohtia on että miten Vartiolentolaivue tuota harjoittelisi. Ei ole pienintäkään tiedonmurusta että näin olisi toimittu ja mistä siihen löytyy meillä harjoitusmaali? Lennokeistako? Sotilaallisesti suorituskyvyt on valmistajan myötä varmemmin todennettavissa ainakin testien osalta. Tuskin kuitenkaan Dornierin tutkaa hankittaessa vaatimuksiksi on mainittu ohjusten havaitseminen matalalla?

Risteilyohjusten torjuminen on haastavaa nykysukupolven sotilaskoneillakin, koska ohjukset ovat pieniä ja muuttavat reittiään usein. Ennakkopisteen laskeminen hävittäjän maalittamisen lisäksi vaatii hyvää tutkaverkostoa, laskentatehoa sekä torjuntakykyä ilmasta ja maasta. 5 gen koneet , kuten F-35 todennäköisesti kykenee merkittävästi tehostamaan tilannetietoisuutta ja torjuntakykyä koska sillä on erinomainen verkottuneisuus ja sensorikyky+pitkä lentoaika. Kone on myös selviytymiskykyinen ilmassa.

Täysin integroituneena ilmapuolustuksen kokonaisteho nousee enemmän kuin hävittäjien sijasta uusia ilmatorjuntajärjestelmiä hankkimalla. Tämä on asia jota Ahti Lappi fanit eivät kykene tai halua ymmärtää ohjustorjunnasta. Ohjustorjunnan osalta suorituskyky jossakin alueella on tai sitä ei ole. Puolustusvoimat katsoo kyvykkyyksiä järjestelmätasolähtöisesti, ei yksittäisten järjestelmien kohdalta.
 
Lappi ei halua myöntää ajatusta, että Bukin ohjustorjunta oli kyky, johon ei ollut todellisuudessa varaa.
Se tuli vahingossa käyttöön hetkeksi kun NL:n velkaa kuitattiin jollain. Hyvin rajallisena, ei todellakaan integroituneena kattavasti.
Lisäksi Lappi toistaa Bukin pystyvän ballististin ohjusten torjuntaan, mutta jättää mainitsematta että ilman ennakkovaroituskykyä järjestelmä ei siihen kykene.
 
Lisäksi Lappi toistaa Bukin pystyvän ballististin ohjusten torjuntaan, mutta jättää mainitsematta että ilman ennakkovaroituskykyä järjestelmä ei siihen kykene.
Onko meillä ollut siitä täällä kunnollista spekulaatiota, paljonko ennakkovaroitukseen kykenevän tutkajärjestelmän hankkiminen (ja ylläpito) maksaisi?
Israelilla ainakin on varsin massiivisia tutkainstallaatioita myynnissä IAI:lla, varmasti meille myisivät, jos haluaisimme ostaa:

Kalliit tutkainstallaatiot tosin voisivat sitten tarvitakin sen torjuntajärjestelmän suojakseen, tai muuten niistä olisi hyötyä vain sodan alussa.
 
Back
Top