Itse en näkisi kovin suurta aihetta rummun päristämiseen. Kysymyksessä on ilmavoimien komentajan haastattelu. Tarinaa oli kuljetettu niin, että syntyi mielikuva kattavasta otoksesta.
Tiettyjä johtopäätöksiä voidaan vetää viime vuosien tapahtumien ja nyt käynnistyneiden prosessien yhteyksistä.
-Rynnäkkölentorykmentit ovat hyvässä iskussa. Toisaalta nehän ovat olleet lähes kokoajan sotimassa vuodesta 1979. Taitoa ja tietoa on siis kertynyt ja tarpeellista konetyyppiä on sekä hankittu ja modernisoitu.
-Ilmakuljetusyksiköt ovat myös kohtuullisessa kuosissa. "Huolto sotii aina" ja myös näillä joukoilla on ollut runsaasti käyttöä vuosina 1979-2010.
-Maajoukkojen osalta KA-52 valinta on erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta. Ensimmäisessä tsetsenian sodassahan todettiin, että yksipaikkainen KA-50 oli vaikea lennettävä. KA-52:ssa on sitten lentäjän lisäksi asejärjestelmäupseeri. KA-50 ehti mennä asevoimien käyttöön vain pieniä määriä joten järjestelmän testaus pienessä likaisessa sodassa oli melko hyvä diili.
-Georgian sota toimi varmasti Venäjän sotilas- ja poliittisellejohdolle herätyksenä. Ilmavoimien suoriutuminen tehtävistään oli onnetonta poislukien maataistelukoneet, ilmakuljetukset ja tykistöohjukset. Nyt on vihdoinkin siirretty imperiumin perinnön fiksaamisesta ja saattohoidosta uusiin hankintoihin. Tässä näen jyrkän oppismiskäyrän jonka kaltainen nähtiin maavoimissa ensimmäisen tsetsenian sodan jälkeen.
-Mistä ei artikkelissa puhuttu? Voidaan suoraan sanoa, että tuosta taulusta jäi puolet maalamatta... Ei sanaakaan tykistöohjuksista (näistä meidän tulisi olla erittäin huolissaan), ei AWACseista, ei ilmavalvonta- ja komentojärjestelmistä tai edes tukikohtien tilasta. Erityisesti tuo vaikeneminen tykistöohjuksista on pahaenteistä vaikka samassa yhteydessä käsiteltiin myös maavoimien ilmailua. Toisaalta eihän yksikään todellinen peluri paljasta valttikorttiaan... AWACseista puhumatta jättäminen oli melkoinen pr-temppu Suomea jo Norjaa kohtaan kun ainakin vielä 10 vuotta sitten painopiste oli Kuolan alueella.
-Noin kymmenen vuoden aikajänteellä voidaan todeta, että Suomen ilmapuolustus on kokonaisuudessa korkeintaan keskinkertainen. Vihollisen parenmpi tilannekuva yhdistettynä, it-aseiden vähäiseen määrään sekä siihen, että huomattavaa osaa asevaikutuksesta ei pystytä torjumaan ollenkaan heikentää mahdollisuuksiamme selvitä voittajana mahdollisesta sodasta. Suurpoliittisessa mittakaavassa on otettava huomioon myös läntisten asevoimien aseriisunta ja keskittyminen siirtomaasotiin. Myös Suomen virheelliset ratkaisut ilmavoimien kehittämisessä sekä uusiin uhkakuviin varautumisessa tulevat kantamaan verisen sadon sodan syttyessä.
-S-400 Triumphia käsittelevä uutinen oli myös mielenkiintoista luettavaa. Järjestelmään on otettu vaikutteita lännestä esim. mahdollisuus käyttää muita uusia venäläisiä ohjuksia. Täytyy sanoa, että kun pitkänmatkan puikko saadaan valmiiksi ja käyttöön niin kysymyksessä on erittäin vaikuttava ja tappava järjestelmä joka pystyy vaikuttamaan lentokonemaalien ja tykistöohjuksien lisäksi keskimatkanohjuksiin ja jopa matalalla lentäviin satelliitteihin. Länsimailla ei tule olemaan käytössään mitään vastaavaa ainakaan kymmeneen vuoteen. Vähitellen S-400:sta tullaan näkemään myös Suomen lähialueelle Plesetskissä, Kuolassa ja Pietarissa.