Juu Saabin valikoimiin viittasin. En suoraan sanottuna kyennyt edes kuvittelemaan, että Ruotsi kykenisi ostamaan Patrioteihin tarpeeksi ohjuksia että niitä liikenisi sodan pohjolaan iskiessä antaa ainokaistakaan kaverille.
Eikös Ruotsista täydentäminen ole ollut jo pitkään yksi Suomen puolustuksen kulmakivistä? Draken, RBS-15, Bolide, Torped 47... Varasto-Drakeneistahan käytiin aikanaan keskusteluakin virkamiestasolla.
Vaan eipä siinä. Minä kuvittelin vielä vuosi sitten, että Suomi tarvitsee kaikki Sergeinsä, 155 mm ampumatarvikkeensa, kranaatinheittimensä, kessinsä ja Pasinsa ihan itse. Nyt minun käsitykseni on kylläkin muuttunut, kun olen nähnyt tuota materiaalia Twitterissä... Mutta sitä suuremmalla syyllä voi kysyä, miten ruotsalaiset pitäisivät jostakin kiinni kynsin ja hampain, jos edes me emme tee niin?
Vaan kun se oikeasti riittävä suoja ballistisilta maksaa liikaa. Yksi Patriot-patteri pystyy suojaamaan ballistisilta max. jotain 12km halkaisijaltaan olevaa aluetta. (PAC-3 - ohjukset käytössä, vanhemmilla ohjuksilla jotain 4km halkaisija.) Eli tarvitaan minimissään yksi patteri per suojattava kaupunki tai muu kohde (tukikohta, satama, tärkeä teollisuuslaitos, ...) Sittenkin yksi patteri voi torjua vain määränsä kerrallaan eli saturaatiohyökkäys pääsee läpi. Joten pattereita tarvitaan useampia ainakin tärkeimpiin kohteisiin.
Samaa mieltä tuosta "maksaa liikaa" -ongelmasta. Useampia pattereita olisi hyvä olla jo sen puolesta, että voidaan tarvittaessa vaihtaa asemia eikä suojausta tarvitse laskea siksi aikaa. Plus sitten ne sadat (tai mieluummin tuhannet) torjuntaohjukset, joiden hintaa en edes halua ajatella.
Mutta teknisellä tasolla ihmettelen, miten päädyt tuohon 12 km halkaisijaan (6 km säteeseen)? Ohjuksen (PAC-3, PAC-3 MSE) kantamanhan kerrotaan olevan selkeästi pidempi, ja toisaalta maaliohjuksen torjunta luulisi aloitettavan heti maksimikantamalta (ja ensimmäiset torjuntaohjukset ammuttavan ennen maaliohjuksen saapumista sille, sikäli kun vain maaliohjus on tutkaseurannassa), jotta sitä ehditään ampua tarvittaessa useampi kerta. Toisaalta on tietysti totta, että mitä lähempänä yksiköt ovat suojattavaa kohdetta, niin sen parempi tuhoamistodennäköisyys.
Ohjuksia (PAC-3) itsessään pitäisi mahtua laukaisulavetille 16, eli ainakaan se ei tule ihan heti torjuttavien kohteiden määrän tielle, varsinkaan, kun ohjuslavetteja voidaan ilmeisesti kytkeä melkoinen määrä pelaamaan yhteen. Tutkan/Johtokeskuksen kyvyt voi olla sitten toinen kysymys yhtä aikaa ilmassa olevien ohjusten suhteen, mutta tutkan väitetään kykenevän seuraamaan 100 maalia samanaikaisesti ja PAC-3 MSE käyttää loppuhakeutumisessaan aktiivista tutkahakupäätä, joten luulisi, että tämäkään ei olisi rajoittava tekijä.
No, kun foorumilla on jo opeteltu käyttämään erinäisiä venäläisiä asejärjestelmiä, niin opetellaan nyt sitten läntisiäkin. Jos sattuisi niin, että joku istuttaisi Patriotin johtokeskukseen...
Place batteries as close to protected assets as possible. The rule of
thumb is that the closer the battery is to the TBM ground impact
point (GIP), the higher the Pk.
Overlap TBM coverage. Do this for mutual support between batteries
and to thicken the defense by sharing assets between batteries. When
possible, batteries should be placed within 20 kilometers of another
battery to ease the planning process of sharing assets.
Remote Launch -kyvyistä on kerrottu, että laukaisuasemat (LS, Launching Station) voidaan sijoittaa jopa 10 km päähän niitä ohjaavasta johtokeskuksesta (ECS, engagement control station). Useamman laukaisuaseman muodostama laukaisuryhmä voidaan sijoittaa jopa 30 km päähän tutka-asemasta (RS, radar station). Tämän jälkimmäisen myös huomautetaan sopivan lähinnä TBM-torjuntaan, ilma-aluksia vastaan se ei juurikaan lisää torjuntatehoa.
5-41. During the conduct of offensive, defensive, or stability operations and
support operations, Patriot’s remote launch capability may be employed to
increase defensive coverage, improve flexibility in defense designs, or
maintain fire power in situations where critical equipment becomes lost or
inoperable. Patriot’s phase-one remo te launch (RL-1) capability allows
launching stations (LSs) to be emplac ed up to 10 km from the controlling
ECS, while Patriot’s phase-three remo te launch (RL-3) capability allows
5-13
Operations
launcher groups (two or more LSs) to be emplaced up to 30 km from an
associated RS.
5-42. Patriot RL3 capability allows th e ECS to control one local and three
remote launcher groups. It also allows the control of remote launcher groups
to be transferred from one ECS to another in situations where an ECS has
sustained equipment losses. A battery employing both RL-1 and RL-3
capabilities is shown in Figure 5-5.
REMOTE LAUNCH EMPLOYMENT
5-43. The decision to employ remote launch capability is based on METT-TC.
RL capability may be needed when assets requiring protection are widely
dispersed, but it can be employed only if terrain allows LOS communications
to be established.
5-44. In the PAC-3 system, the launche rs must be within the surveillance
sector. The following guidelines must be considered in planning RL
operations−
• RL-3 capabilities are normally used only for TBM defenses. Defended
area varies with threat. Defense planners should recognize that the
size of the “footprint” (area around a launcher in which assets can be
defended) varies with TBM type, characteristics, and launch profile.
The defense design process should ensure that the final design is
balanced in order to be effective against the most likely as well as the
most stressing threat.
• RL should be employed only if local launchers cannot accomplish the
mission. An RL operation significantly increases manpower,
logistical, and security requirements. RL should be employed only
after making every effort to meet requirements with locally deployed
launcher platoons and taking advantage of upper-tier systems to
protect widely dispersed assets from TBMs.
• Remote launchers must be sited with in the radar surveillance sector,
and should be within the maximum remote launch distance of the
greatest number of battery fire control sets (ECS and RS) that
defense requirements and terrain will allow. This will maximize the
availability of firepower and the ability to dynamically reconstitute.
• The remoting of launchers for air threat protection is not
recommended due to extended dead zones. When an ECS assumes
control over another FU’s launcher sections that are protecting assets
from airthreats, the extended low altitude dead zone may not allow
adequate protection. The dead zone surrounding an LS is relative to
its emplacement range from the radar and expands from the LS out
to a given distance along the LS emplacement azimuth. The dead
zone is not a discriminating factor for TBM defense.
• RL-3 provides a marginal improvement from the RL-1 in the ability
to engage medium-to-high altitude , high-speed aircraft at maximum
effective ranges.
defbrief.com
