Ilmatorjunta

[Huhta]

Juu... mutta huomaa että kaikki mainitsemasi esimerkit ovat Ruotsin omaa valmistetta.

Näitä kyllä, mutta Patriotit ovat Ruotsille vähän samaa kuin K-9:t Suomelle. Uusinta uutta ja lisää saa vain rahalla eikä silläkään nopeasti. Antaisitko niitä Ukrainaan yhtään miettimättä?

Mitä väliä sillä on, missä tavaraa valmistetaan? Fakta on, että tehtaiden linjastot eivät ehdi mukaan ennen kuin vuoden tai useamman kuluttua. Aika pitkään pitää sotia sillä kamalla, mikä on jo omilla ja toimitushalukkaiden kaverien varikoilla. Ja tämä on ongelma jenkkejä myöten, kun tavara alkaa käydä vähiin. Eikä meilläkään taida olla vielä korvattu Ukrainaan menneitä Paseja bräniköillä 6X6:lla (tai sitten ne on tilattu ja valmistettu hyvin salamyhkäisesti eikä asialla ole retosteltu edes yhden lehdistötiedotteen vertaa...), vaikka kotimaassa tavaraa valmistetaankin.

Käytin täällä mainittuja pinta-aloja ja ympyrän pinta-alan kaavaa. Pyöristin vielä ylöspäin jotta en vahingossa aliarvioisi patterin kykyjä. Käsittääkseni tuon alueen ulkopuolelle putoavan ohjuksen kohdalla Pk laskee niin matalaksi, että on mielekkäämpää käyttää arvoa "probability of miss." Ilmeisesti PAC-3 ei ehdi tuota kauemmas menevien ohjusten kohdalla liikehtimään torjunnan kannalta hyvään asemaan. Sehän haluaa osua ohjusmaaliin suoraan edestä.

Siis alapuolisia? Tuossa pätkässä ei kyllä mainita mitään PAC-3:sta, ainoastaan on juttua PAC-2:een päivittämisestä ja kyvystä hajauttaa laukaismet jopa 10 kilometrin päähän tutkasta. Tämä viisinkertaisti suojatun pinta-alan (ohjuspäivitys vai laukaisimien hajautusko tämän sai aikaan?).

Following the PAC-1 deployment, the Army embarked on a second upgrade program, PAC-2, which involved modifications to the missile fuze, warhead, and guidance to engage more capable ballistic missiles like the Soviet OTR-23.4 In 1993, the Army upgraded Patriot to a support remote launch capability, allowing launchers to be deployed up to 10km from the radar.5 This reportedly quintupled the system’s defended area from 10-20 square kilometers to roughly 50-100 square kilometers.6 Successive upgrades to the system’s Patriot Advanced Capability-2 (PAC-2) missiles and radar achieved further improvements in performance.

 

[BarrelNut]

V: Taas siirsit maalitolppia. Ei ollut aiemmin puhe sensoritiedon jakamisesta kaikille tuliyksiköille vaan siitä pystyykö yksi operaattori laukaisemaan valtakunnan kaikki ohjukset.

Lainaan itseäni:

Varmaan, mutta pystyykö mahdollisen Barak MX hankinnan jälkeen Barak MX operaattori ampumaan NASAMS laukaisimesta AMRAAM:in mikäli laukaisin olisi sopivassa paikassa? Tai voiko NASAMS operaattori laukaista Barak MX ohjuksen siten että näkee omalla näytöllään sekä NASAMS:in Sentinel tutkien että Barak MX:n tutkien sensorifuusioidut trackit?

Kyse oli nimeomaan siitä voidaanko tulenjohtamiseen käytettävä sensoritieto jakaa.

Esimerkiksi tilanteessa jossa risteilyohjus lähestyy Barak MX järjestelmän tutkan osalta katveessa, mutta paikassa jossa Sentinel näkee lähestyvän risteilyohjuksen? Voidaanko Barak MX ohjus laukaista torjumaan risteilyohjusta? Epäilen että ei.

Tässä amerikan mallissa missä LTADMS + Sentinel A4 tutkat ovat kytketty samaan verkkoon mihin laukaisuyksikötkin ovat, niin voidaan tehdä. Ja kaikkea tulta johdetaan samasta paikasta.

 

[Einomies1]

PAC-3 MSE torjuntakyvyistä sen varran että vuonna 2017 testissä käytettävä maaliohjus laukaistiin Wake Islandilta kohti Kwajaleinin atollia jossa Meckin saarella olevalla ABM laukaisualustalla oleva PAC-3 MSE torjui maaliohjuksen.

Newsroom

news.northropgrumman.com

Google Earthista katsottuna etäisyys Wake Islandilta tuonne Meckin ABM saitille on n. 1150 km.

Eli enää ei puhuta ihan lyhyen matkan ballististen ohjusten torjuntakyvystä.

Kyllä puhutaan. PAC-3MSE on edelleenkin TBM-ohjustentorjuntaan suunniteltu eli sijoitus ns.taistelualueella ja joukkojen suojana. PAC-3 kykenee torjumaan TBM-ohjukset, joita kutsutaan SRBM-ohjuksiksi ja joiden kantama on noin 1000km. MSE tuo parannuksen suorituskykyyn 2-pulssimoottorin, kehittyneemmän ohjausjärjestelmän sekä suurempien siivekkeiden ansiosta, mutta ei se tee järjestelmästä THAAD:n veroista.

Key Features​

Combat proven during Operation Iraqi Freedom, the PAC-3 missile is a mobile, high-velocity interceptor with long-range, medium to high-altitude, all-weather capabilities that uses hit-to-kill technology to intercept a variety of incoming threats, such as tactical ballistic missiles, cruise missiles and aircraft.

PAC-3 family of interceptors provide tactical air and missile defense capabilities as part of the country’s missile defense architecture. In addition to their solid propellant rocket motors, the PAC-3 family of missiles are equipped with aerodynamic controls and inertial navigation guidance systems.https://www.rocket.com/defense/missile-defense/pac-3-mse

Fact Sheet: An Introduction to Ballistic Missile Defense​

Theater defense systems, such as Patriot, Terminal High Altitude Area Defense (THAAD) and Aegis, are intended to defend against short-, medium- and intermediate-range missiles. They have been deployed in the Middle East, Europe, and East Asia to protect U.S. troops and allies in regional conflicts.
https://armscontrolcenter.org/fact-sheet-introduction-ballistic-missile-defense/

Patriot ja uusin PAC-3MSE ohjus kykenevät torjumaan siis max.1000 km kantaman TBM-maaleja jollakin prosentille, olettaen että järjestelmälle on tilannetietoisuus ja target-hand off pitkän kantaman tutkilta ja satelliiteilta. NATOn BMD-järjestelmä on kykenevä rajoitettuun TBM-maalien torjuntaan tietyillä alueilla, koska AEGIS Ashore -tutkia on sijoitettu NATOn ulkorajalle ja US satelliitit antavat ennakkovaroitusta. Se järjestelmä ei kuitenkaan kykene torjumaan mitään suurempaa ja koordinoidumpaa iskua, varsinkaan kaikkiin eruroopan kaupunkeihin tai tärkeisiin kohteisiin.

THAAD on sitten kykenevämpi järjestelmä, jolla on torjuntakykyä ilmakehän ulkopuolellakin. Silti THAAD kykenee max. 5500 km kantaman IRBM-ohjusten torjuntaan niiden lentoradan loppuvaiheessa. THAAD on ollut ainakin testeissä erittäin kyvykäs, jos siitä jotakin viitettä voi vetää karkeasti todelliseen tilanteeseen.
https://www.rocket.com/defense/missile-defense/thaad

Laivaston käyttämät Aegis-järjestelmät kykenevät nekin keskimatkan ballististien ohjusten torjuntaan, mutta vain loppulähestymisessä. Tässä on kuitenkin ongelmia muun kuin pelkän tarkkuuden osalta. Ballistiset ohjukset ja Aero-ballistiset ohjukset kykenevät liikehtimään ja tuottamaan häirintäheitteitä, jotka sotkevat torjuntaa.

Other BMD systems, such as Patriot and THAAD, attempt to intercept incoming missiles during the terminal phase. The terminal phase is very short, and although the warheads are slowed down by air resistance, they still travel extremely fast. Atmospheric re-entry strips debris and decoys deployed in space from the warhead, but adversaries can use other countermeasures, such as chaff, to confuse defense systems.
Finally, the Aegis system is intended to intercept incoming missiles in the midcourse or terminal phase.https://armscontrolcenter.org/fact-sheet-introduction-ballistic-missile-defense/

GMD-ohjukset (44 kpl USA-NORAD) ovat sitten kallein järjestelmä, jolla voidaan yrittää (huom!) torjua keski- ja pitkänmatkan ballistisia ohjuksia niiden reittilentovaiheessa. GMD-ohjusjärjestelmä on huikean kallis ja epävarma. Ilmakehän ulkopuoliset torjunnat ovat enemmän epäonnistuneet testeissä jo 20 vuoden aikana, eikä suorituskykyä ole saatu merkittävästi parannettua. GMD-järjestelmän kehitys on maksanut tähän mennessä yli 40 miljardia USD ja nousee.

Tässä vielä linkki ballististen ohjusten luokitteluun kantaman perusteella: https://armscontrolcenter.org/wp-co.../Ballistic-vs.-Cruise-Missiles-Fact-Sheet.pdf

Eli kun unelmoidaan jostakin TBM-maalien torjuntakyvystä edes rajallisesti ja uskottavasti, täytyy tutkia pintaa syvemmältä asiaa, eikä tyytyä mainosmiesten esitteisiin. Edes ruotsin Patriot ei tarjoa TBM-kykyä varsinkaan jos se ei ole linkittynyt NATOn ABM-torjuntajärjestelmään. Siltikään PAC-3MSE ohjuksilla ei saada suurta torjuntaprosenttia varsinkin jos torjuttavia maaleja on useita. Ei ole hyötyä edes 50% torjuntakyvystä, jos kohteeseen osuu 10 maalista 5 kpl. Kapasiteetillaan hyökkäjä voi kyllästää torjunnan ja ampua niin suuren volyymin ohjuksia että maali tuhoutuu varmasti.

Myös puolustusvoimat on julkaissut hyvin selkeän ja perustellun kirjoituksen TBM-torjunnan vaatimuksista ja ne eivät ole muuttuneet viime vuosina. Tässä se vielä kerran linkkinä:

Ohjusjärjestelmät ja -puolustus​

Puolustusvoimat
Julkaisuajankohta 29.11.2017
https://puolustusvoimat.fi/-/ohjusjarjestelmat-ja-puolust-1

 

[Jukkis]

Mitä väliä sillä on, missä tavaraa valmistetaan? Fakta on, että tehtaiden linjastot eivät ehdi mukaan ennen kuin vuoden tai useamman kuluttua. Aika pitkään pitää sotia sillä kamalla, mikä on jo omilla ja toimitushalukkaiden kaverien varikoilla. Ja tämä on ongelma jenkkejä myöten, kun tavara alkaa käydä vähiin. Eikä meilläkään taida olla vielä korvattu Ukrainaan menneitä Paseja bräniköillä 6X6:lla (tai sitten ne on tilattu ja valmistettu hyvin salamyhkäisesti eikä asialla ole retosteltu edes yhden lehdistötiedotteen vertaa...), vaikka kotimaassa tavaraa valmistetaankin.

Sillä on sen verran väliä, että miten Ruotsi voi luottaa saavansa korvaavaa tavaraa varastoon. Patriot-ohjukset pitää tilata jenkeistä, ja jenkit voivat vielä päättää että ne ohjukset on tärkeämpää lähettää jonnekin muualle kunhan valmistuvat. Omien tuotteidensa kanssa Ruotsi voi tehdä tuon saman, eli pitää valmistuvan tuotannon itsellään Suomeen lähetettyjen korvaamiseksi. Harmistuneille ostajille sitten vain osoitellaan sitä pientä pränttiä sopimuksen alareunassa...

Miksikäs muuten sinne Ukrainaan lähetettiin Paseja eikä BMP-2:a? Jälkimmäisille heillä olisi ollut kaikki huolto-ohjelmat ja kouluttajat valmiina. Olisiko kyse tosiaankin siitä, että Pasien korvaajat me voimme valmistaa itse, kun bemareiden korvaamiseksi pitäisi tilata ulkomailta? Eli Pasit saadaan varmasti korvattua ennustettavassa ajassa, BMP:n kanssa olisi paljon epävarmuuksia.

Siis alapuolisia? Tuossa pätkässä ei kyllä mainita mitään PAC-3:sta, ainoastaan on juttua PAC-2:een päivittämisestä ja kyvystä hajauttaa laukaismet jopa 10 kilometrin päähän tutkasta. Tämä viisinkertaisti suojatun pinta-alan (ohjuspäivitys vai laukaisimien hajautusko tämän sai aikaan?).

Hmm... pitäisi varmaan nukkua enemmän ja lukea paremmin...

 

[Huhta]

Sillä on sen verran väliä, että miten Ruotsi voi luottaa saavansa korvaavaa tavaraa varastoon. Patriot-ohjukset pitää tilata jenkeistä, ja jenkit voivat vielä päättää että ne ohjukset on tärkeämpää lähettää jonnekin muualle kunhan valmistuvat. Omien tuotteidensa kanssa Ruotsi voi tehdä tuon saman, eli pitää valmistuvan tuotannon itsellään Suomeen lähetettyjen korvaamiseksi. Harmistuneille ostajille sitten vain osoitellaan sitä pientä pränttiä sopimuksen alareunassa...

Olettaen, että tuotantolinja on käynnissä ja että siellä on riittävästi sosialisoitavaa. Esim. NLAW-tuotanto oli seis jossakin vaiheessa (asiasta oli juttua olikohan Sveitsin kaupan yhteydessä, linkitin sen foorumille). Torped 45:ttä ei varmaan ole tehty pitkään aikaan, Ruotsille ja Pakistanille tehtiin aikanaan, ja silti oli lainata torpedoa Suomelle stop-gap-ratkaisuksi odoteltaessa Torped 47:n kehitystä ja tuotantoon saattamista. RBS-15 tuotannossakin on varmaan ollut taukoja. Lieköhän Bolideakaan on tehty ihan jatkuvalla syötöllä, Ruotsi itsehän kai löi hanskat tiskiin järjestelmän suhteen aikaa sitten ja 2010-luvun vientikauppoja on kai ollut vähän hintsusti.

Miksikäs muuten sinne Ukrainaan lähetettiin Paseja eikä BMP-2:a? Jälkimmäisille heillä olisi ollut kaikki huolto-ohjelmat ja kouluttajat valmiina. Olisiko kyse tosiaankin siitä, että Pasien korvaajat me voimme valmistaa itse, kun bemareiden korvaamiseksi pitäisi tilata ulkomailta? Eli Pasit saadaan varmasti korvattua ennustettavassa ajassa, BMP:n kanssa olisi paljon epävarmuuksia.

Tai sitten asia liittyy hankalampaan järjestelmäkokonaisuuteen? 6X6:tta osannee ajaa kuka hyvänsä Pasi-kuski parin tunnin perehdytyksellä ja huoltokin onnistunee miltei jokaiselta raskaan kaluston asentajalta, kun vähän lukee dokumentaatiota. Rynnäkköpanssarivaunu saattaa olla eri juttu kaikkine konetykkeineen, ammunnanhallintoineen, sensoreineen ja telapyörästöineen? Muutoinhan ne varmaan olisivatkin vaihtuneet esim. Bradleyhin.

 

[mechanicus]

Lainaan itseäni:



Kyse oli nimeomaan siitä voidaanko tulenjohtamiseen käytettävä sensoritieto jakaa.

Esimerkiksi tilanteessa jossa risteilyohjus lähestyy Barak MX järjestelmän tutkan osalta katveessa, mutta paikassa jossa Sentinel näkee lähestyvän risteilyohjuksen? Voidaanko Barak MX ohjus laukaista torjumaan risteilyohjusta? Epäilen että ei.

Tässä amerikan mallissa missä LTADMS + Sentinel A4 tutkat ovat kytketty samaan verkkoon mihin laukaisuyksikötkin ovat, niin voidaan tehdä. Ja kaikkea tulta johdetaan samasta paikasta.

Selvästikin tässä nyt on enimmäkseen kysymys siitä, että ymmärrämme termit eri tavalla.

Esimerkissäsi on olemassa kaksi vaihtoehtoa toteuttaa kyseinen ammunta:

1) Barak MX:n tulenjohtokeskus saa NASAMS:in sensoritiedon ja toteuttaa sen perusteella ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

2) NASAMS-johtokeskus näkee kohteen omalla sensorillaan ja toteuttaa ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

Vaihtoehto 2, jota sinä kirjaimellisesti omassa lainauksessasi kysyit, on kuitenkin selvästi haastavampi toteuttaa, varsinkin jos tällä tavalla verkotettujen yksiköiden määrä ja maantieteellinen levinneisyys on suuri. Myös eri tyyppisten yksiköiden yhteen kytkeminen vaihtoehdon 2 mukaisesti on haastavampaa.

 

[BarrelNut]

Kyllä puhutaan. PAC-3MSE on edelleenkin TBM-ohjustentorjuntaan suunniteltu eli sijoitus ns.taistelualueella ja joukkojen suojana. PAC-3 kykenee torjumaan TBM-ohjukset, joita kutsutaan SRBM-ohjuksiksi ja joiden kantama on noin 1000km. MSE tuo parannuksen suorituskykyyn 2-pulssimoottorin, kehittyneemmän ohjausjärjestelmän sekä suurempien siivekkeiden ansiosta, mutta ei se tee järjestelmästä THAAD:n veroista.

PAC-3 pystyy torjumaan, ihan lentoradan loppuvaiheessa toki, TBM ohjukset tuonne n. 3000 km luokkaan saakka.

 

[BarrelNut]

Selvästikin tässä nyt on enimmäkseen kysymys siitä, että ymmärrämme termit eri tavalla.

Esimerkissäsi on olemassa kaksi vaihtoehtoa toteuttaa kyseinen ammunta:

1) Barak MX:n tulenjohtokeskus saa NASAMS:in sensoritiedon ja toteuttaa sen perusteella ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

2) NASAMS-johtokeskus näkee kohteen omalla sensorillaan ja toteuttaa ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

Vaihtoehto 2, jota sinä kirjaimellisesti omassa lainauksessasi kysyit, on kuitenkin selvästi haastavampi toteuttaa, varsinkin jos tällä tavalla verkotettujen yksiköiden määrä ja maantieteellinen levinneisyys on suuri. Myös eri tyyppisten yksiköiden yhteen kytkeminen vaihtoehdon 2 mukaisesti on haastavampaa.

Lähinnähän tuo koko kysymyksen asettelu yllä kuvaa haasteellista tilannetta josta jenkit haluavat eroon. Siis tilanteesta jossa ylipäätään on useita järjestelmiä samalla alueella ja jotka eivät jaa resursseja. Ja kritisoinkin sitä että Suomi aikoo jatkaa samalla polulla, hankkimalla hyvin NASAMS:in kaltaisen uuden järjestelmän jossa kaikki komponentit kuitenkin ovat NASAMS:ista poikkeavia, ja joissa kummassakin (NASAMS + BARAK MX/Iron Dome) on oma tulenjohtokeskus!

Ratkaisu ei ole se että integroidaan järjestelmät paremmin keskenään, vaan se että rakennetaan yksi järjestelmä jossa voi olla monelaisia sensoreita ja asejärjestelmiä, mutta jossa tulta johdetaan vain yhdestä tulenjohtokeskuksesta.

Eli niinkuin USA tekee.

 

[Jukkis]

Olettaen, että tuotantolinja on käynnissä ja että siellä on riittävästi sosialisoitavaa. Esim. NLAW-tuotanto oli seis jossakin vaiheessa (asiasta oli juttua olikohan Sveitsin kaupan yhteydessä, linkitin sen foorumille). Torped 45:ttä ei varmaan ole tehty pitkään aikaan, Ruotsille ja Pakistanille tehtiin aikanaan, ja silti oli lainata torpedoa Suomelle stop-gap-ratkaisuksi odoteltaessa Torped 47:n kehitystä ja tuotantoon saattamista. RBS-15 tuotannossakin on varmaan ollut taukoja. Lieköhän Bolideakaan on tehty ihan jatkuvalla syötöllä, Ruotsi itsehän kai löi hanskat tiskiin järjestelmän suhteen aikaa sitten ja 2010-luvun vientikauppoja on kai ollut vähän hintsusti.

Oleellista on kuitenkin se, että noiden kanssa Ruotsilla on mahdollista nostaa linjat pystyyn ja tuottaa itse korvaava kalusto. Patriotin ohjuksia ei.

Tai sitten asia liittyy hankalampaan järjestelmäkokonaisuuteen? 6X6:tta osannee ajaa kuka hyvänsä Pasi-kuski parin tunnin perehdytyksellä ja huoltokin onnistunee miltei jokaiselta raskaan kaluston asentajalta, kun vähän lukee dokumentaatiota. Rynnäkköpanssarivaunu saattaa olla eri juttu kaikkine konetykkeineen, ammunnanhallintoineen, sensoreineen ja telapyörästöineen? Muutoinhan ne varmaan olisivatkin vaihtuneet esim. Bradleyhin.

Tietysti näinkin, mutta ei vähääkään kumoa ym. pointtiani Pasien korvattavuuden varmuudesta kotimaisin kyvyin.

 

[mechanicus]

Ratkaisu ei ole se että integroidaan järjestelmät paremmin keskenään, vaan se että rakennetaan yksi järjestelmä jossa voi olla monelaisia sensoreita ja asejärjestelmiä, mutta jossa tulta johdetaan vain yhdestä tulenjohtokeskuksesta.

Ymmärrän pointin, mutta kyllä itsenäiseen toimintaan kykenevät patterit/patteristot, joita johdetaan kesitetysti digitaalisesti on myös hyvä vaihtoehto. Sillä saavutetaan (lähes) samat hyödyt kuin keskittämällä kaikki johtaminen yhteen johtokeskukseen (ja sen varajohtokeskukseen), mutta lisäksi pattereilla säilyy kyky itsenäiseen tai saarekkeiseen toimintaan, mikäli keskusjohto tai viestiyhteydet menetetään.

 

[fulcrum]

PAC-3 pystyy torjumaan, ihan lentoradan loppuvaiheessa toki, TBM ohjukset tuonne n. 3000 km luokkaan saakka.

Ohjuksen ominaisuuksien puolesta voi onnistuakin, tutka taitaa olla eri juttu. Pitkän matkan ballististen ohjusten havaitseminen ei tuppaa onnistumaan tavanomaisilla valvonta/tulenjohtotutkilla. Tämä tuli esimerkiksi Bukillakin vastaan, ohjushan olisi yltänyt yli 20 kilsan korkeuteen, mutta järjestelmän tutka ei pystynyt havaitsemaan kuin ihan lyhytkantamaisia (=suht matalalla lentäviä) ballistisia ohjuksia.

 

[Tykinruokaa]

Ymmärrän pointin, mutta kyllä itsenäiseen toimintaan kykenevät patterit/patteristot, joita johdetaan kesitetysti digitaalisesti on myös hyvä vaihtoehto. Sillä saavutetaan (lähes) samat hyödyt kuin keskittämällä kaikki johtaminen yhteen johtokeskukseen (ja sen varajohtokeskukseen), mutta lisäksi pattereilla säilyy kyky itsenäiseen tai saarekkeiseen toimintaan, mikäli keskusjohto tai viestiyhteydet menetetään.

Tuossa ongelmaksi muodostuu se, että hukataan resursseja, jos useampi järjestelmä toimii samalla alueella, eikä kykene toimimaan optimaalisesti esim. ampumaan pitkänkantaman torjuntaohjuksia vain niihin maaleihin, joihin kalliita puikkoja todella tarvitaan. Tai useampi erillisesti toimiva järjestelmä ampuu samaa maalia ja taas menetetään resursseja.

 

[mechanicus]

Tuossa ongelmaksi muodostuu se, että hukataan resursseja, jos useampi järjestelmä toimii samalla alueella, eikä kykene toimimaan optimaalisesti esim. ampumaan pitkänkantaman torjuntaohjuksia niihin maaleihin, joihin kalliita puikkoja todella tarvitaan. Tai useampi erillisesti toimiva järjestelmä ampuu samaa maalia ja taas menetetään resursseja.

Miten nyt epäonnistun saamaan viestiäni läpi? Ehkä nykyaikaisten järjestelmien periaatteita ja mahdollisuuksia on vaikea ymmärtää, koska niitä ei oikein missään pääse näkemään. Ei noita ongelmia synny, jos itsenäiseen toimintaa kykenevät patterit ovat yhteisen reaaliaikaisen digitalisoidun johtamisen piirissä.

Vaikka meillä hävittäjätorjunnan johtaminen on keskitetty IOK:hon, ei liipaisinta vedetä eikä edes lopullista ampumapäätöstä tehdä IOK:ssa vaan ketjun loppupäässä (parven johtaja, yksittäisen kokeen ohjaaja). Silti maalit pystytään jakamaan ampujien kesken optimaalisesti ja sensoreita käytetään toisten tukemiseen.

 

[Jopuni]

Selvästikin tässä nyt on enimmäkseen kysymys siitä, että ymmärrämme termit eri tavalla.

Esimerkissäsi on olemassa kaksi vaihtoehtoa toteuttaa kyseinen ammunta:

1) Barak MX:n tulenjohtokeskus saa NASAMS:in sensoritiedon ja toteuttaa sen perusteella ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

2) NASAMS-johtokeskus näkee kohteen omalla sensorillaan ja toteuttaa ammunnan Barak MX:n ampumalavetilla.

Vaihtoehto 2, jota sinä kirjaimellisesti omassa lainauksessasi kysyit, on kuitenkin selvästi haastavampi toteuttaa, varsinkin jos tällä tavalla verkotettujen yksiköiden määrä ja maantieteellinen levinneisyys on suuri. Myös eri tyyppisten yksiköiden yhteen kytkeminen vaihtoehdon 2 mukaisesti on haastavampaa.

Entäs sellainen vaihtoehto että NASAMS johtokeskus näkee kohteen omalla sensorilla ja jakaa sen tiedon Barak MX:n johtokeskukselle joka suoritta torjunnan jaetun sensori tiedon avulla?

 

[mechanicus]

Entäs sellainen vaihtoehto että NASAMS johtokeskus näkee kohteen omalla sensorilla ja jakaa sen tiedon Barak MX:n johtokeskukselle joka suoritta torjunnan jaetun sensori tiedon avulla?

Tämä on se helpompi vaihtoehto 1, jota omassa viestissäni esitin. Jollain BUKin aikaisilla järjestelmillä hankalaa, nykyään melko arkipäiväistä, mutta ei ole mitää maailman standardia rajapintaa jota kaikki tukisivat 1:1.

 

[Tykinruokaa]

Tämä on se helpompi vaihtoehto 1, jota omassa viestissäni esitin. Jollain BUKin aikaisilla järjestelmillä hankalaa, nykyään melko arkipäiväistä, mutta ei ole mitää maailman standardia rajapintaa jota kaikki tukisivat 1:1.

Jenkeillä on todennäköisesti ratkaisu jo olemassa NASAMS ja Patriot järjestelmien integroimisesta samaan johtokeskukseen, koska molemmat järjestelmät on heillä itsellä käytössä. Barak MX on käytössä vain Israelilla, joten sen ja NASAMS:n yhteistoiminnassa voi tulla haasteita vastaan. Lisäksi kyseessä on uusi järjestelmä, jonka toimintavarmuus joissain haastavissa tilanteissa voi olla vielä kehitysvaiheessa ja aiheuttaa tiedon jakamisessa ongelmia, sen ja muiden järjestelmien välillä.

 

[Huhta]

Lähinnähän tuo koko kysymyksen asettelu yllä kuvaa haasteellista tilannetta josta jenkit haluavat eroon. Siis tilanteesta jossa ylipäätään on useita järjestelmiä samalla alueella ja jotka eivät jaa resursseja. Ja kritisoinkin sitä että Suomi aikoo jatkaa samalla polulla, hankkimalla hyvin NASAMS:in kaltaisen uuden järjestelmän jossa kaikki komponentit kuitenkin ovat NASAMS:ista poikkeavia, ja joissa kummassakin (NASAMS + BARAK MX/Iron Dome) on oma tulenjohtokeskus!

Ratkaisu ei ole se että integroidaan järjestelmät paremmin keskenään, vaan se että rakennetaan yksi järjestelmä jossa voi olla monelaisia sensoreita ja asejärjestelmiä, mutta jossa tulta johdetaan vain yhdestä tulenjohtokeskuksesta.

Eli niinkuin USA tekee.

Onko nyt varmaa, että näin on käymässä?

Ennen päätöstä uusista korkean kyvyn ohjuksista selvitetään, voidaanko ne liittää osaksi Nasams II -ilmapuolustusjärjestelmää, jolloin voitaisiin hyödyntää esimerkiksi nykyistä tulenjohtokykyä.

Suomi on hankkimassa uusia korkealle ulottuvia ohjuksia, hinta on auki – tiettävästi satoja miljoonia euroja

Suomi on hankkimassa arviolta sadoilla miljoonilla euroilla korkealle ulottuvan torjuntakyvyn ilmatorjuntaohjuksia, jotka tällä hetkellä puuttuvat.

www.iltalehti.fi

 

[Jopuni]

Onko nyt varmaa, että näin on käymässä?

Ennen päätöstä uusista korkean kyvyn ohjuksista selvitetään, voidaanko ne liittää osaksi Nasams II -ilmapuolustusjärjestelmää, jolloin voitaisiin hyödyntää esimerkiksi nykyistä tulenjohtokykyä.

Suomi on hankkimassa uusia korkealle ulottuvia ohjuksia, hinta on auki – tiettävästi satoja miljoonia euroja

Suomi on hankkimassa arviolta sadoilla miljoonilla euroilla korkealle ulottuvan torjuntakyvyn ilmatorjuntaohjuksia, jotka tällä hetkellä puuttuvat.

www.iltalehti.fi

Olisikin mielenkiintoista jos vaikka David's Slingin laukaisualustan voisi liittä NASAMS patteriin neljänneksi laukaisualustaksi, tarvittaisiin vain jotenkin liittää tehokkaampi tutka mukaan, olisko vaikka kahden patterin yhteinen tutka? Päivitettäs NASAMS johtokeskus keskustelemaan uusien komponentien kanssa.

 

[Huhta]

Myönnän tosin, että tuolla "liittämisellä" on voitu alkujaan hakea sitä mahdollisuutta, että olisi ostettu AMRAAM-ER:ää NASAMS:lle. Tuoreemmissa tiedoissahan kerrotaan järjestelmistä, ja osajärjestelmistä mainitaan ohjuslavetit, tutkat ja ohjukset... joskaan hankittavana osajärjestelmänä ei jostakin syystä mainita lainkaan johtokeskusta. Lisäksi kerrotaan hankittavan järjestelmän integraatiota, mikä ei tokikaan vielä tarkoita, ettäkö noita palikoita johdettaisiin NASAMS:n johtokeskuksesta.

Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn rakentaminen etenee -

maavoimat.fi

Hankkeessa rakennetaan ilmatorjunnalle nykyistä parempi korkeatorjuntakyky ja kasvatetaan merkittävästi ilmatorjunnan ulottuvuutta. Korkeatorjuntakyky rakennetaan hankkimalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka mahdollistaa torjunnat kaikilla korkeusalueilla. Hankittavia osajärjestelmiä ovat ohjuslavetti, tutka ja ohjukset, lisäksi hankintaan kuuluu järjestelmän integraatiota.

Kaikki tarjouskilpailussa mukana olleet yritykset jättivät alustavat tarjoukset. DIEHL tarjosi IRIS-T SLM -järjestelmää ja ohjusta Saab Giraffe -tutkalla, Kongsbergin tarjous perustui NASAMS-järjestelmän Extended Range -päivitykseen ja MBDA:n tarjous Land Ceptor -järjestelmään CAMM ER -ohjuksella ja Saab Giraffe -tutkalla. IAI:n tarjous perustui BARAK-MX-järjestelmään LRAD ER -ohjuksella ja ELTA:n tutkalla ja RAFAEL:n DAVID SLING-järjestelmään STUNNER-ohjuksella ja ELTA:n tutkalla.

- Olemme analysoineet alustavat tarjoukset yksityiskohtaisesti painottaen arvioinneissa erityisesti suorituskykyä. Jatkoon valitsemamme järjestelmät olivat ylivertaisia muihin tarjottuihin järjestelmiin verrattuna. Nämä järjestelmät ovat suorituskykyisiä, liitettävissä ilmapuolustuksen kokonaisuuteen, käytössä olevia ja tiukat vaatimuksemme täyttäviä tuotteita, toteaa ilmatorjunnan tarkastaja eversti Mikko Mäntynen Maavoimien esikunnasta.

 

[Tykinruokaa]

Myönnän tosin, että tuolla "liittämisellä" on voitu alkujaan hakea sitä mahdollisuutta, että olisi ostettu AMRAAM-ER:ää NASAMS:lle. Tuoreemmissa tiedoissahan kerrotaan järjestelmistä, ja osajärjestelmistä mainitaan ohjuslavetit, tutkat ja ohjukset... joskaan hankittavana osajärjestelmänä ei jostakin syystä mainita lainkaan johtokeskusta. Lisäksi kerrotaan hankittavan järjestelmän integraatiota, mikä ei tokikaan vielä tarkoita, ettäkö noita palikoita johdettaisiin NASAMS:n johtokeskuksesta.

Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn rakentaminen etenee -

maavoimat.fi

Jos ei ole varaa Patriot järjestelmää ostaa, niin kannattaisi laittaa rahat NASAMS järjestelmän päivittämiseen.