hessukessu kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Ilmatorjunnalla ei voida kuitenkaan:
- Torjua vastapuolen koneita satojen kilometrien etäisyyksiltä
Ei voida hävittäjilläkään. Hornettien ohjukset kantavat paljon huonommin kuin vaikkapa SA-10 patterin ohjukset.
Ai ei voi vai? Ei niitä Horneteja ole pultattu minkään tolpan nokkaan, vaan ne lentävät sinne missä maaleja on ja ampuvat ohjuksensa maaleihinsa. Tämä riippumatta maalin lentokorkeudesta, toisin kuin it-järjestelmillä. Se SA-10 pystyy ampumaan 100 km päästä vain yli 500 m korkeudella lentäviä maaleja ja 200 km päästä yli 2000 m korkeudella lentäviä maaleja. Aivan pinnoissa lentäviä maaleja se pystyy tulittamaan vain n. 15-20 km päästä.
Sitäpaitsi nuo ohjusten maksimikantamat ovat aina mahdottomia tositilanteessa. Valmistajan mukaan esim. SAMP/T:n Aster 30 ohjusten maksimikantama on 120 km, mutta isoja valvonta- ja häirintäkoneitakin vastaan ilmoitettu maksimikantama on 80 km. Hävittäjiä ja rynnäkkökoneita vastaan kantamaksi kerrotaan 30-50 km riippuen maalista. Samat lait pätevät kaikista ilmansuunnista tuleviin järjestelmiin.
- Keskittää minuuteissa suurta voimaa minne tahansa koko toiminta-alueella
Tarkoitat varmaankin, että siirtää painopistettä nopeasti minne tahansa? No joo, TEORIASSA näin on ilmavoimien osalta. Käytännössä tuollainen painopisteen siirto voi tarkoittaa massiivisia omia menetyksiä, kun koneet ammutaan alas.
No en vaan nimenomaan voiman keskittämistä (eli lyhytaikaista toimintaa) eli koska lentokoneet pystyvät liikkumaan nopeasti paikasta toiseen, niin ne pystyvät myös keskittämään voimansa hyvin nopeasti ympäri valtakuntaa. Esim. jos vastapuolen rynnäkkökonelautta havaitaan tulevan kohti ilmatilaa hypoteettisesti vaikka Kuhmon korkeudella, niin Hornetit niin Rovaniemeltä, Kuopiosta kuin muiltakin kentiltä (ja ilmasta) voivat lentää niitä vastaan ja ampua ohjuksensa niihin.
- Iskeä tehokkaasti maa- ja merimaaleihin
"Tehokkaasti" laitan lainausmerkkeihin. Kustannustehokkaampaa on ampua tykistö- ja meritorjuntaohjuksia.
Vain tiettyjä maaleja vastaan riittävän lyhyellä etäisyydellä. Lentokoneet pystyvät vaikuttamaan kauemmas, saattamaan suuremman määrän ja/tai suurempia tst-latauksia kerralla maaleihin kuin tykistöohjukset. Lisäksi lentokoneiden laukaisemat pommit ja ohjukset pystyvät osumaan maaleihin muutenkin kuin jyrkistä kulmista toisin kuin tykistöohjukset. Tämä on oleellista tiettyjä maaleja (kuten sillat, bunkkerit, raskaat lentokonesuojat).
- Tiedustella maa- ja meritilannetta
Tämä homma hoituu paljon kustannustehokkaammin lennokein, sensorein ja vaikka 2.lk potkurikonearmadalla.
Ihanko totta? Mikä lennokki tai 2.lk potkurikone kykenee esim. luomaan tarkkoja tutkakuvia vaikka 100 km päästä vihollisen puolelta? Miten se selviytyy hengissä tässä tehtävässä? Paljonko sellaiset maksavat? Vastaus on, että paljon.
Mielestäni molempia tarvitaan ehdottomasti. Muuten jää liian isoja aukkoja, joita vastapuoli voi hyödyntää.
Massa vs. massa -ajattelua. Siinä me hävitään aina naapurille.
Suomen kannattaisi ehdottomasti panostaa hävittäjien osalta pieneen määrään edullisia kapistuksia ja sotatilanteessa käyttää niitä "ohjuslavetteina". Miehittämättömät lennokit ohjuksin voisivat myös olla kova sana. Tämmöinen pelleily lentokonein ei hyödytä. Tasavertaisina kilpaillen emme pärjää. Ikinä.
No ei todellakaan ole massa vs. massa-ajattelua, se tarkoittaisi panostusta määrään laadun kustannuksella.
Kerropa mikä miehittämätön lennokki on varustettu mitenkään järkevillä ilmataisteluohjuksilla, joilla tekee tositilanteessa yhtään mitään? Ne sinun edulliset kapistuksesi ammutaan nopsaan alas ilman, että ne saavuttavat yhtään mitään. Halvimmatkaan koneet, joilla kyettäisiin oikeasti taistelemaan, eivät ole mitenkään edullisia. Kun tehdään kone, jolla on riittävät lento-ominaisuudet että se pystyy suorittamaan vaaditut asiat ja asennetaan siihen tarvittavat sensorit ja asejärjestelmät, niin lopputulos on aina melkoisen kallis. Sama pätee ilmatorjunta-aseisiin.