Yliviivaus minun. Jos käytettäisiin korkeatorjunnan ~miljardi C-RAM -tykkeihin, niitä saataisiin ehkä sata. Se olisi tietysti hieno lisä puolustuskykyyn, mutta silti jäljelle jäisi tuhansia kohteita, joita ne eivät suojaisi. Silloin tullaan sen kysymyksen eteen, olisiko miljardi ollut paremmin käytetty siihen korkeatorjuntaan tai vaikkapa yhden operatiivisen prikaatin varustamiseen.
www.thedrive.com
www.thedrive.com
Täytyy sanoa, että hyvin puolustusvoimien poijat osasivat valita järjestelmän, venäjän viimeaikaiset ohjusiskut Ukrainaan osoittavat että NASAMS II on juuri oikea järjestelmä niitä vastaan, vois vain hankkia muutaman patterin lisää.
Jotenkin pitäisi pystyä varmistamaan ohjusten saatavuus sotatilanteessa. Sen vuoksi jättäytyminen pelkästään Israelilaisen valmistajan varaan ei ole hyvä ratkaisu. Eikä NASAMS ole tähän mikään riittävä ratkaisu, koska sotatilanteessa tarvitaan kaikkien ilmatorjuntajärjestelmien kykyä täysimääräisesti.
www.hs.fi
Sopimuksilla voidaan pienentää riskiä mutta varmaa ei tietysti ole kuin oma tuotanto ja järjestelmän täydellinen hallinta. Tilannehan poikkeaa Ukrainasta siinä että siellä ei käsittääkseni ollut ennestään israelilaisia järjestelmiä? Eikä ilmatorjunta kokonaisuutena onneksi ole yhden toimittajan varassa.
Ikävä totuus on se, että IT-järjestelmien tarkoitus on auttaa Suomea ja armeijaa säilyttämään toimintakyky ja siinä mietitään onko toiminnan kannalta tärkeämpää suojata esimerkiksi valtionjohto, satamat, voimalaitokset, armeijan laitokset jne vai jonkin lähiön siviilit. Tietenkin puheissa siviilit on ne tärkeimmät ja heitä pitää suojella, mutta kylmä totuus on se, että siihen ei kyetä vaikka budjetti olisi satakertainen.
Normaalisti siviilit eivät olisi edes lähtökohtaisesti vihollisen toiminnan kohde. Venäjän ollessa kyseessä niin emme pääsisi nauttimaan siitä luksuksesta että siviilit olisivat vain tärkeämmän kohteen ohjeisvahinkoja.
Ahti Lapin kirjoissa seikkailevat 60-luvulla kaavaillut ilmatorjuntaohjushankinnat oli ajateltu tuolla tavalla. 1-2 patteria per suurempi kaupunkikeskus. Ongelmahan ratkesi sitten niin että jätettiin ohjukset kokonaan hankkimatta ja reilu vuosikymmen myöhemmin suojattiin Helsinki ITO79-järjestelmällä. Pääkaupungin ohella on tuoreempien hankintapäätösten yhteydessä nostettu esiin sotilaallisen toiminnan suojaaminen ja sekin hyvin rajoitetusti. Esim. NASAMSiin päätyneen hankkeen tavoitetilana oli suojata pk-seutu ja yksi sotilaskohde ( Meri- tai Ilmavoimien tukikohta ).
Niinpä, F-35:n tulo muuttaa pelin Suomen osalta ja jo JASSM hankinta osaltaan muutti tilannetta. M270 ER-puikkojen osalta myöskin. Viimeistään F-35 +JASSM-ER vaikeuttaa terrori-iskujen tekemistä olennaisella tavalla ja muutamaa kertaluokkaa tehokkaammin kuin staattinen it, yhtään väheksymättä sen merkitystä.
Perinteisellä ilmatorjunnalla on paikkansa ja sitäkin voidaan käyttää aktiivisesti. Toki järjestelmästä riippuen.
Ei kannata alkaa palauttamaan rahaa, jota on vasta pyytänyt tiettyyn tarkoitukseen. Menee jatkossa pyydöt ohi korvien.