Ilmatorjunta

Nimenomaan. Ja teoreettinen amet voi olla korkealla aika suurikin, mutta käytännössä niihin lukuihin ei ylletä monestakaan syystä. Mutta kyllä yli 100 km on vaarallista aluetta tuon järjestelmän ympärillä..
Tuossa ajatuksena myös että jos F-35 tutkat keilaa ilmatilaa niin maalinosoitus saadaan maan kaarevuutta (maasta katsoen) kauempaa. Jolloin linko voinee viskata Stunnerin maksimietäisyydeltä joka on sitten jotain oletettavasti 100-300km välillä?
 
Mainospuheet ovat ihan eri asia kuin fysiikan lakien muodostama reaalimaailma. Jo nämä käsitteet, maalinosoitus jne ovat täällä hukassa. Puhumattakaan, että ymmärrettäisiin ohjuksien kinematiikan kylmät tosiasiat, tiedonsiirtomahdollisuuksien todellisuus ja sää- ja maasto-olosuhteiden vaikutus.
Israel ehkä pystyy AWACS-koneidensa avulla tuohon. Mutta sekin vaatii aivan erityisiä järjestelyjä ja erittäin kehittyneitä järjestelmiä sekä pienen, suhteellisen tasaisen valtion maasto-olosuhteiden hyödyntämistä. Osumatodennäköisyys laskee
joka tapauksessa jyrkästi ohjuksen kinematiikan loppuessa (kaksoismoottorilla tätä voi vähän auttaa). Ne elokuvien kohtaukset, joissa it-ohjus mutkailee minuuttikaupalla lentokoneen perässä ovat aivan kuvitelmaa. Se on kertaohitus 600 (300) - 2000 m/s nopeudella eikä toista tule. Mutta jos tosiaan noihin "teräskupliin" uskotte, se on hyvä. Mutta minä en usko.

Kyllä Ukrainan sota selvästi osoittaa, etteivät nuo "teräskuplat" oikeasti pidä paikkaansa. Siellähän Ukraina edelleen jatkuvasti lentää lähes neuvostoaikaisella kalustolla S-400 ja muiden venäläisten ilmatorjuntajärjestelmien maksimikantaman sisällä.

Käsittääkseni pahimmat tappiot ilmassa Ukrainalle ovat tuottaneet Mig-31 tyyppiset hävittäjät mitkä ovat ilmasta käsin kovaa ja korkealla lentäessään laukoneet pitkän kantaman ilmataisteluohjuksia kuten esimerkiksi R-37M.

Nähdäkseni Ukrainan sota lähinnä validoi oikeaksi linjaksi Puolustusvoimien valitun toimintaperiaatteen panostaa hävittäjätorjuntaan ja siinä erityisesti näköetäisyyden ulkopuolella tapahtuvaan BVR-taistelukyvyn kehittämiseen. F-35 vie nämäkin kyvyt uudelle tasolle häiveominaisuuksien ja sensorifuusion avulla.


Ilmatorjunnan rooliksi jää sitten lähinnä matalalla lentävien kohteiden kuten risteilyohjusten ja droonien torjunta. Mahdollisesti myös hyvin rajoitetusti ballististen ohjusten torjunta tulevaisuudessa.
 
Kyllä Ukrainan sota selvästi osoittaa, etteivät nuo "teräskuplat" oikeasti pidä paikkaansa. Siellähän Ukraina edelleen jatkuvasti lentää lähes neuvostoaikaisella kalustolla S-400 ja muiden venäläisten ilmatorjuntajärjestelmien maksimikantaman sisällä.

Käsittääkseni pahimmat tappiot ilmassa Ukrainalle ovat tuottaneet Mig-31 tyyppiset hävittäjät mitkä ovat ilmasta käsin kovaa ja korkealla lentäessään laukoneet pitkän kantaman ilmataisteluohjuksia kuten esimerkiksi R-37M.

Nähdäkseni Ukrainan sota lähinnä validoi oikeaksi linjaksi Puolustusvoimien valitun toimintaperiaatteen panostaa hävittäjätorjuntaan ja siinä erityisesti näköetäisyyden ulkopuolella tapahtuvaan BVR-taistelukyvyn kehittämiseen. F-35 vie nämäkin kyvyt uudelle tasolle häiveominaisuuksien ja sensorifuusion avulla.


Ilmatorjunnan rooliksi jää sitten lähinnä matalalla lentävien kohteiden kuten risteilyohjusten ja droonien torjunta. Mahdollisesti myös hyvin rajoitetusti ballististen ohjusten torjunta tulevaisuudessa.
Korkeatorjunnassa se kupla on lähempänä totuutta, kuin matalalla lentäviä maaleja vastaan, mutta vahvasti liioiteltujahan nuo kehät ja kuvut ovat. Ilmatorjunta tekee tuoltakin osin omaa työtään, eli tuottaa tappioita. Kaikkea ei pystytä jatkossakaan torjumaan, mmutta tilanne paranee huomattavasti etenkin valmiuden näkökulmasta.
 
tilanne voisi ryssän s-400 pattereiden osalta olla eri jos ne saisi maalinosoitustietoja a-50 koneilta ilmasta. S-400 vaan ei taida olla verkottuva
 
Varmaan 100 kertaa tästä on puhuttu foorumilla, mutta kertauksen vuoksi se usein mainittu 300km kyseisen ohjuksen kantaman yhteydessä tarkoittaa kykyä torjua tuon kantaman ballistisia ohjuksia. Vähän vaikea uskoa fysiikan lakien puitteissa, että tuon kokoisen puikon oma torjuntaetäisyys olisi lähelläkään tuota luokkaa.
 
Mainospuheet ovat ihan eri asia kuin fysiikan lakien muodostama reaalimaailma. Jo nämä käsitteet, maalinosoitus jne ovat täällä hukassa. Puhumattakaan, että ymmärrettäisiin ohjuksien kinematiikan kylmät tosiasiat, tiedonsiirtomahdollisuuksien todellisuus ja sää- ja maasto-olosuhteiden vaikutus.
Israel ehkä pystyy AWACS-koneidensa avulla tuohon. Mutta sekin vaatii aivan erityisiä järjestelyjä ja erittäin kehittyneitä järjestelmiä sekä pienen, suhteellisen tasaisen valtion maasto-olosuhteiden hyödyntämistä. Osumatodennäköisyys laskee joka tapauksessa jyrkästi ohjuksen kinematiikan loppuessa (kaksoismoottorilla tätä voi vähän auttaa). Ne elokuvien kohtaukset, joissa it-ohjus mutkailee minuuttikaupalla lentokoneen perässä ovat aivan kuvitelmaa. Se on kertaohitus 600 (300) - 2000 m/s nopeudella eikä toista tule. Mutta jos tosiaan noihin "teräskupliin" uskotte, se on hyvä. Mutta minä en usko.
Israelin osalta täytyy myös huomioida heidän valtava panostuksensa maa-asenteisiin strategisiin ennakkovaroitustutkiin/kaukovalvontatutkiin, jotka lienevät ihan maailman huippua.
Kaikki meidän tutkamme kalpenevat niiden massiivisten tutkainstallaatioiden rinnalla, joita Israelilla on. Esim. ELM-290 on aika vaikuttavan kokoinen jo yhtenä järjestelmänä:

Tuo kineettinen taistelukärki tosiaan vähän epäilyttää. Mitä etua sillä saadaan herätesytyttimelliseen sirpaletaistelukärkeen nähden, joka kuitenkin antaa jonkun metrin anteeksi osumatarkkuudessa?
Eiköhän siinä saavuteta kantamahyötyä, kun ei tarvitse olla erillistä taistelukärkeä. Daavidin lingossa selvästi on loppuvaiheessa oma boosterinsa, jolla ohjus kiihdyttää maaliin iskeytymistä varten, jolloin se lisää loppuvaiheen liikehdintäkykyä ja mahdollistaa kohteen tuhoamisen inertialla.
 
Jos oikein laskin niin jos tuo ohjus painaisi 100kg (todellisuudessa enemmän) ja nopeutta on se 7,5 Mach niin sen isku energia olisi 312 MJ. Tuo vastaisi 75 kiloa dynamiittia.
 
Varmaan 100 kertaa tästä on puhuttu foorumilla, mutta kertauksen vuoksi se usein mainittu 300km kyseisen ohjuksen kantaman yhteydessä tarkoittaa kykyä torjua tuon kantaman ballistisia ohjuksia. Vähän vaikea uskoa fysiikan lakien puitteissa, että tuon kokoisen puikon oma torjuntaetäisyys olisi lähelläkään tuota luokkaa.
Ei tietenkään ole. Ohjuksen kantaman voi melko tarkasti mallintaa sen koosta. Sen kyky osua on melko tarkasti myös suhteessa lopussa käytettävissä olevasta kinematiikasta. Sitä kaksoismoottori voi hiukan auttaa.
Maalinosoitus ja tulenjohto on kaksi eri asiaa. Maalinosoituksella osoitetaan jollekin järjestelmälle maali, jonka se sitten ottaa seurantaansa. Maalinosoituksessa ei välttämättä maalitieto ole aivan milliradiaani- ja millisekuntiluokkaa. Ohjuksen tulenjohdossa se taas on. Aktiivinen ohjuskin kykenee etsimään oikeasti pienellä ja heikolla tutkallaan hyvin rajoitetulta alueelta. Hyvin rajoitetulta. Puoliaktiivisen etsintäsektori voi ehkä olla hiukan suurempi. Jos päivitetään maalin paikkaa ohjukselle kyseessä ei ole maalinosoitus, vaan tulenjohto. Sen tarkkuus on oltava todella tarkkaa ja reaaliaikaista, sitä tarkempaa, mitä kauempana maali on. Jo hyvinkin vähäinen väistöliike maalilta voi pitkillä ammuntaetäisyyksiltä viedä ohjukselta edellytykset osua. Se kun on matkalla ennakkopisteeseen, joka on KAUKANA maalista (koska amet on suuri). Kun se heilahtaa esim 100 km johonkin suuntaan, se oli siinä. Ohjuksella ei ole energiaa enää päästä siihen uuteen ennakkopisteeseen. Siksi nämä satojen kilometrien kantamapuheet it-ohjuksissa on aivan mainospuheita - fysiikan lakeja ei vaan voi ohittaa.
 
Ei tietenkään ole. Ohjuksen kantaman voi melko tarkasti mallintaa sen koosta. Sen kyky osua on melko tarkasti myös suhteessa lopussa käytettävissä olevasta kinematiikasta. Sitä kaksoismoottori voi hiukan auttaa.
Maalinosoitus ja tulenjohto on kaksi eri asiaa. Maalinosoituksella osoitetaan jollekin järjestelmälle maali, jonka se sitten ottaa seurantaansa. Maalinosoituksessa ei välttämättä maalitieto ole aivan milliradiaani- ja millisekuntiluokkaa. Ohjuksen tulenjohdossa se taas on. Aktiivinen ohjuskin kykenee etsimään oikeasti pienellä ja heikolla tutkallaan hyvin rajoitetulta alueelta. Hyvin rajoitetulta. Puoliaktiivisen etsintäsektori voi ehkä olla hiukan suurempi. Jos päivitetään maalin paikkaa ohjukselle kyseessä ei ole maalinosoitus, vaan tulenjohto. Sen tarkkuus on oltava todella tarkkaa ja reaaliaikaista, sitä tarkempaa, mitä kauempana maali on. Jo hyvinkin vähäinen väistöliike maalilta voi pitkillä ammuntaetäisyyksiltä viedä ohjukselta edellytykset osua. Se kun on matkalla ennakkopisteeseen, joka on KAUKANA maalista (koska amet on suuri). Kun se heilahtaa esim 100 km johonkin suuntaan, se oli siinä. Ohjuksella ei ole energiaa enää päästä siihen uuteen ennakkopisteeseen. Siksi nämä satojen kilometrien kantamapuheet it-ohjuksissa on aivan mainospuheita - fysiikan lakeja ei vaan voi ohittaa.
Olen samaa mieltä mutta toisaalta tekniikan kehittyessä myös fysiikanlaitkin muuttuvat tai vaikka lain alaisuudesta pysyisivät samana niin niiden vaikutusta voidaan muokata.

Tosiasiassa ei meillä ole tietoa millainen hakupäivä ohjuksessa on kuin pää piirteittäin. Eikä sitä millainen moottori siinä tarkalleen on. Mistä kantama ammennetaan.
 
Olen samaa mieltä mutta toisaalta tekniikan kehittyessä myös fysiikanlaitkin muuttuvat tai vaikka lain alaisuudesta pysyisivät samana niin niiden vaikutusta voidaan muokata.

Tosiasiassa ei meillä ole tietoa millainen hakupäivä ohjuksessa on kuin pää piirteittäin. Eikä sitä millainen moottori siinä tarkalleen on. Mistä kantama ammennetaan.
Kun ohjuksen pituus ja läpimitta on tiedossa, molemmat asiat voidaan johtaa siitä. Hakupään antenni läpimitta on pienempi kuin se radomi. Tutkan antennin koko määrittää aika pitkälle tehon virtalähteen voimavarojen ohella. Ei kovinkaan ihmeellistä laskea nekin. Tutkasignaalin prosessoinnilla voidaan suorituskykyä lisätä hiukan, mutta nekin rajat on asiantuntijoilla tiedossa koko maailmassa. Jos on kaksoishakupää, samat lainalaisuudet koskee optistakin osaa.

Moottorin tilavuus voidaan laskea melko tarkasti. Kukaan ei ole keksinyt viimeiseen 50 vuoteen mitään dramaattisesti uutta ajoainetta, jolla moottorin impulssia voisi kasvattaa kertaluokkaa suuremmaksi. Pientä kehitystä epäilemättä tapahtuu, muttei mitään loikkaa eri suuruusluokkaan. Kantama ammentuu puhtaasti massan ja moottorin työntövoimasta suhteesta ja hiukan aerodynamiikasta.

Ei niitä fysiikan lakeja oikeasti voi muuttaa. Ne on mitkä on, ilmanvastus, ilmakehän vaimennus, maan vetovoima. Kaikki muuttumattomia joille ihminen ei minun elinaikana mahda yhtään mitään.
 
Israelin osalta täytyy myös huomioida heidän valtava panostuksensa maa-asenteisiin strategisiin ennakkovaroitustutkiin/kaukovalvontatutkiin, jotka lienevät ihan maailman huippua.
Kaikki meidän tutkamme kalpenevat niiden massiivisten tutkainstallaatioiden rinnalla, joita Israelilla on. Esim. ELM-290 on aika vaikuttavan kokoinen jo yhtenä järjestelmänä:


Eiköhän siinä saavuteta kantamahyötyä, kun ei tarvitse olla erillistä taistelukärkeä. Daavidin lingossa selvästi on loppuvaiheessa oma boosterinsa, jolla ohjus kiihdyttää maaliin iskeytymistä varten, jolloin se lisää loppuvaiheen liikehdintäkykyä ja mahdollistaa kohteen tuhoamisen inertialla.
Eihän sitä tiedä jos tuulivoimayhtiöt rahottais uudet hienot tutkat ;)
"Muuallekaan itärajan lähettyville ei ole rakennettu paljoa tuulivoimaloita puolustusvoimien vastustuksen vuoksi, sillä voimalat häiritsevät ilmavalvontatutkia.
Kolmen ministeriön asettama selvityshenkilö Arto Räty suositteli viime viikolla luovuttamassaan raportissa useita toimia solmun aukaisemiseksi.
Rädyn mukaan lakia tulisi muuttaa niin, että tuuliyhtiöt voisivat rahoittaa uusien tutkien rakentamista puolustusvoimille niin, ettei ilmavalvonta kärsi. Tällainen kompensaatiomalli luotiin jo vuosikymmen sitten Perämerelle ja Tuulialfan mukaan sellainen sopisi hyvin Itä-Lappiinkin."
 
Davidin lingon erikoisuus on, että torjunta tapahtuu suoralla osumalla eli ohjus tuhoaa kohteen kineettisesti. Normaalistihan ohjuksissa on räjähde, joka syttyy herätteestä ja tuhoaa kohteen sirpaleilla. Toivottavasti tarkkuus riittää esim. mutkitteleviin maaleihin.
Tuo on ainoa asia mikä minua mietityttää, osuuko aina. Ja sitten ohimennen ohjuksen maahan putoaminen tekee kaupungissa ilkeää järkeä, onko itsetuho mekanismiä.?
 
Ruotuväessä ilmatorjunnan tarkastajan kommentteja. Ballististen ohjusten torjunta mainitaan ja liittyminen Naton integroituihin järjestelmiin.
– Se [torjunta] on paljon muutakin. Pitää olla avaruuteen sijoitettavia ennakkovaroitusjärjestelmiä (satelliitteja), merelle tai maalle sijoitettavia erittäin voimakkaita tutkia ja ohjusjärjestelmiä matkavaiheessa olevien ohjusten torjuntaan, kuten yhdysvaltalainen Aegis-järjestelmä.

Siinä missä hankittava järjestelmä pystyy itsessäänkin torjumaan ballistisia ohjuksia, korostaa Mäntynen kokonaisuuden tärkeyttä.

– Nyt kun Natossa ollaan, niin tullemme liittymään Naton integroituun ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään, mikä yhdessä Suomen hankkiman järjestelmän kanssa tuo keinoja torjuntaan.
 
Nimenomaan. Ja teoreettinen amet voi olla korkealla aika suurikin, mutta käytännössä niihin lukuihin ei ylletä monestakaan syystä. Mutta kyllä yli 100 km on vaarallista aluetta tuon järjestelmän ympärillä..
Olen nähnyt annettavan arvoiksi 15 km korkeus ja 160km vaaka ulottuvuus.
 
Se kun on matkalla ennakkopisteeseen, joka on KAUKANA maalista (koska amet on suuri). Kun se heilahtaa esim 100 km johonkin suuntaan, se oli siinä. Ohjuksella ei ole energiaa enää päästä siihen uuteen ennakkopisteeseen. Siksi nämä satojen kilometrien kantamapuheet it-ohjuksissa on aivan mainospuheita - fysiikan lakeja ei vaan voi ohittaa.
Kaiki riippuu ohjuksen kohteesta, hitaasti lentävä kuljetuskone/helikopteri/risteilyohjus voidaan tuhota kaukaakin helposti, väistelevä hävittäjä on sitten erijuttu. Toinen juttu on nuo katvealueet, emmehän tiedä kuinka hyvin David's Sling järjestelmä voi hyödyntää muiden tutkien antamaa tietoa. Jos kohde menee järjestelmän tulenjohtotutkan katveeseen nìin jokin toinen tutka voi nähdä kohteen ja verkostuneessa järjestelmässä välittää tiedon ampuneeĺle ohjusyksikölle joka korjaa kaksuuntaisen linkin avulla ohjuksen oikeaan paikkaan. Ja Stunnerin periaatteessa 3 vaiheinen moottori systeemi pitäisi antaa myös loppuvaiheessa hyvän likehtimis kyvyn. (1vaihe buusteri lähtökiihytykseen 2 vaihe matka moottori ja 3 vaihe loppukiihitys kun maali on lukittu ohjukseen) tuo loppuvaiheen kiihdytys voi hyvinkin tarkoittaa että Stunner pystyy torjumaan myös kaukana ja korkealla.
 
Tuo kineettinen taistelukärki tosiaan vähän epäilyttää. Mitä etua sillä saadaan herätesytyttimelliseen sirpaletaistelukärkeen nähden, joka kuitenkin antaa jonkun metrin anteeksi osumatarkkuudessa?

Ainakin yksi selitys on se, että useamman machin nopeudella kohti maata syöksyvä ballistinen ohjus ei välttämättä enää loppuvaiheessa lentoa vahingoitu tarpeeksi sirpaleista tai continuous rod -tyyppisestä taistelukärjestä vaan torjunta vaatii isompaa kineettistä voimaa.

Kyllähän tuossa puhutaan aivan käsittämättömän isoista kohtausnopeuksista ja marginaalit ovat äärimmäisen pienet. Toisaalta tekniikka on kehittynyt valtavan paljon esimerkiksi viimeisen 20 vuoden aikana - ehkäpä aika on vihdoin kypsä tuon kaltaisille asejärjetelmille.
 
Juuri tuo suuri kohtausnopeus heikentää lähisytyttimellä varustetun taistelukärjen tehoa. Lentokonemaalia ammuttaessa riittää, että taistelukärki räjäytetään muutamia metrejä kohteen vieressä, jolloin sirpaleet iskevät kohteeseen kyljestä. Lähisytytin voi siis katsoa (lähes) suoraan sivulle. Muutamien millisekunttien virhe taistelulatauksen räjäytyksessä muuttaa sirpaleiden osumakohtaa senttejä tai kymmeniä senttejä kohteen kyljessä.

Ballistista ohjusta torjuttaessa, ohjusten kohtaamisnopeus on niin suuri, että torjuntaohjuksen taistelukärjen sirpaleiden leviämisnopeus on pienempi kuin ohjusten keskinäinen nopeus. Käytännössä sirpaleet pitää saada siis osumaan vastaan tulevan ohjuksen reitille juuri sillä hetkellä kun torjuttava ohjus lentää niistä lävitse. Osumapinta-ala on kulmasta johtuen paljon pienempi eli todennäköisyys osumaan on pienempi.

Edit: lentokonetta torjuttaessa lähisytytin toimii yksinkertaisesti havaitessaan kohteen tietyn etäisyyden sisällä. Ballistista ohjusta torjuttaessa lähisyttimen pitää ratkaista oikea räjäytyshetki neljässä dimensioissa. /Edit

Jättämällä sirpaloituva taistelukärki pois voidaan tämäkin massa ja tilavuus hyödyntää ajoaineelle.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä kysymys, nyt tosin vasta on 300milliä ilmeisesti kiinni. Kantomatka on jotain 150km ja 300km välillä. Yksikköhinta on protovaiheessa 150miljoonaa ja 250miljoonalla on saanut 2 patteria. Israelin koko on 400km päästä päähän ja kahdella patterilla katetaan koko maa. Ohjuksen yksikköhinnaksi uhotaan jopa 400keur/kpl tai alle.

Jos oletetaan 100miljoonaa per patteri ja niitä ostettaisiin 3, saataisiin suojattua koko maa helsingistä oulun tasalle. Vaihtoehtoisesti voitaisiin suojata koko viro + helsinki, Pirkkala+turku ja Oulu/Kemi+rovaniemen lennosto.
Muutama kommentti tuohon:
1. "suoja" ei ole kattava kaikkia maalityyppejä vastaan koskaan yhdellä järjestelmällä eli pitäisi puhua vaikutusalueesta tai maksimaalisesta kantamasta
2. kuten ilmavoimien sivuilta lainatussa kirjoituksessakin lukee, ilmatorjuntajärjestelmien vaikutus kantaman ääripäässä on rajoitettu. Näin myös Slingin kohdalla, joka ei ole wunderwaffe laadustaan huolimatta
3. suojattavan alueen halkaisija tai säde vaihtelee paljon eri maalityyppejä vastaan. Esimerkiksi järjestelmän kantama ja suorituskyky on aivan erilainen jos verrataan korkealla lentävää hävittäjää / lennokkia tai taktista, ballistista ohjusta

Puolustusvoimat on halunnut käsittääkseni hankkia ohjusilmatorjuntajärjestelmän, jota voidaan käyttää koko valtakunnan alueella. Tämä ei siis tarkoita automaattisesti sitä, että pk-seutu suojataan tuolla, vaan tätä järjestelmää käytetään suojaamaan ja puolustamaan tärkeitä alueita tai joukkoja koko suomen alueella. Pv ei ole koskaan sanonut tavoittelevansa mitään koko valtakunnan kattavaa kupolia ilmatorjunnalla. Siihen ei sitäpaitsi yksin Sling riitä, vaan pitäisi luoda 3-portainen järjestelmä kuten Israelissa tutkineen ja satelliitteineen. Sellaiseen ei yksinkertaisesti ole rahaa.

En koskaan uskonut puheisiin miljardi+ korkeatorjuntahankkeesta, vaikka rahoitusta on nyt enemmän kuin ITSUKO-hankkeen alkaessa. Oma veikkaus oli 300-500 miljoonan haarukkaan ja se näyttää toteutuvan. Hyvä tuote ja alku tälle ilmatorjunnan parantamiselle joka tapauksessa! Aina on varaa parantaa, mutta lennokkien torjunta tarvitsee myös paljon huomiota ja se on vähintään yhtä tärkeä hanke.
 
Back
Top