Kyllä Ukrainan sota selvästi osoittaa, etteivät nuo "teräskuplat" oikeasti pidä paikkaansa. Siellähän Ukraina edelleen jatkuvasti lentää lähes neuvostoaikaisella kalustolla S-400 ja muiden venäläisten ilmatorjuntajärjestelmien maksimikantaman sisällä.
Teräskuplaa on vaikeaa, jopa mahdoton muodostaa vain ilmatorjunnalla. Luettuani sekä Siivet- lehden kirjoituksen " Vuosi Ilmasotaa Ukrainassa"(P.Perttula) ja Suomen Sotilas- samannimisen kirjoituksen (Everstiluutnantti Inka Niskanen, ilmasotaopin pääopettaja / MpKK), voin kommentoida niiden perusteella että Mig-31 ei näytellyt merkittävää roolia ilmasodankäynnissä Ukrainassa. Venäjän paras kalusto on ollut Su-30SM ja SU-35S hävittäjät ja niiden käyttämät R-77-1 ohjukset. Ukraina on menettänyt sodan alkuvaiheessa eniten koneitaan ilmasodassa näitä konetyyppejä vastaan.
Ukrainan vastaava ilmataisteluohjus on R-27R/ER, joka on kantamastaan huolimatta puoliaktiivista tai IR-hakua käyttävä ohjustyyppi(hakupää vaihdettavissa). Ukrainan Su-27 ja Mig-29 hävittäjät eivät kyenneet näkemään vastustajiaan tai taistelemaan venäjän kehittyneimpiä koneita vastaan BVR-etäisyyksillä. Lisäksi Ukrainan hävittäjät joutuivat kohtaamaan ilmassa jopa 7- kertaisen ylivoiman. Venäjällä oli haasteita ilmaoperaatiossaan alkumenestyksestä huolimatta, koska he olivat varanneet kyllä 360 taistelukonetta operaatioon, mutta lentäjiä oli vain n. 100. Syyksi epäillään salailu eli varmaankin pilotteja oli lomilla tai vapailla kun rähinä alkoi varoittamatta.
Ukrainan taistelutaktiikka ilmassa vaihtui muutaman päivän jälkeen matalalennoilla tehtäviin yllätysiskuihin, koska venäjän ilmatorjunnan(S-400, Buk-M2?) ja ilmavoimien uhka oli niin suuri. Tämä johti menestyksiin ja myös omiin tappiohin kun lennettiin pinnoissa, tutkilta piilossa. Ukrainan ilmavoimat joutui uhraamaan paljon koneita ja pilotteja suuren riskin taktiikan ja huonon kaluston vuoksi, eikä sillä olisi enää varaa samanlaisiin tappiohin. Samalla kolmannen sotapäivän jälkeen venäjän ilmavoimat siirtyi lentämään yli 8km korkeudella, Ukrainan matalatorjunnan ja it-ohjusten uhkan kasvettua.
Ukrainan kyettyä säilyttämään ilmatilan hallinnan, venäjä ei ole kyennyt siirtymään massapommituksiin rintamalla tai syvemmällä ukrainassa. Ainoastaan Azovstalin terästehdasta pommitti 16 kpl Tu-22M3 pommittajaa. Muuten syyriassa nähtyjä pommituksia ei ole voitu tehdä. Venäjällä on myös rajoitettu pimeätoimintakyky helikoptereilla ja hävittäjillä, johtuen koneiden- ja koulutettujen pilottien määrästä. Ukraina on saanut tätäkin tasoitettua lähi-it:n saatua pimeätoimintavälineitä.
Nähdäkseni Ukrainan sota lähinnä validoi oikeaksi linjaksi Puolustusvoimien valitun toimintaperiaatteen panostaa hävittäjätorjuntaan ja siinä erityisesti näköetäisyyden ulkopuolella tapahtuvaan BVR-taistelukyvyn kehittämiseen. F-35 vie nämäkin kyvyt uudelle tasolle häiveominaisuuksien ja sensorifuusion avulla.
Ukrainan kokemukset kertovat sen että suomen tavoittelema järjestelmä on puolustajalle oikea. Korkealla lentäminen tehdään vaarallisemmaksi, joka pakottaa vastapuolen lentämään matalammalla ja näin joutumalla meidän tehokkaan lähi-ilmatorjunnan kantamalle. Myös tehokas johtamiskyky ja pimeätoimintakyky on meillä kunnossa. Pitkän kantaman ohjusaseet ovat merkittävä kyky ja siksi olisi hyvä että suomeen hankittaisiin suuri määrä JASSM-ER ohjuksia. Niillä saadaan vaikutusta syvälle vastapuolen alueelle eri maaleihin (ilmatorjunta, tutkat, tykistö, ohjuslavetit ja lentokentät, johto sekä logistiikka)
Ilmatorjunnan rooliksi jää sitten lähinnä matalalla lentävien kohteiden kuten risteilyohjusten ja droonien torjunta. Mahdollisesti myös hyvin rajoitetusti ballististen ohjusten torjunta tulevaisuudessa.
Ilmatorjunnan on kyettävä torjumaan myös matalalla lentäviä helikoptereita sekä rynnäkkö-ja hävittäjäkoneita. Niistä ei voi tinkiä. Lähi-it:n vaatimusten rajaaminen vie pois merkittävän pelotteen vastustajan ilmavoimien käytöstä, jota se edelleen voi hyödyntää. Dronet eivät maineestaan huolimatta ole kyenneet ratkaisemaan sotaa, vaikka niillä on merkitystä. Bayraktar TB2 on kadonnut alun jälkeen otsikoista, koska se ei selviä keskikokoisena venäjän ilmapuolustuksen piirissä.
Olennaisemmat ilmavoimien kyvyt ovat:
-kaukovaikuttaminen
- oma ilmatilanhallinta ja vihollisen täyden ilmaherruuden kiistäminen
- hajautettu tukikohtarakenne
- keskitetty johtaminen
- riittävät a-tarvikevarastot ja niiden toimitukset
- osaava henkilöstö ja riittävä määrä pilotteja
Ukrainassa myös hävittäjät ovat osallistuneet risteilyohjusten torjuntaan ja sitä voidaan pitää tärkeänä osana kokonaisilmapuolustusta. Lisäksi ilmasta-maahan tuki omille joukoille on tärkeä lisä meilläkin, vaikka ei näyttele sellaista roolia kuin tykistö ja raketinheittimet. Nyt NATO-maana ei pitäisi olla enää hädänpäivää materiaalituen osana, joka on iso helpotus.
