Vanha juttu jo, mutta forumin nyt jo pitkäaikaiseen tapaan ei kukaan ole kommentoinut. Videoiden postaajat ei varmaan ite aina edes jaksa katsoa niitä loppuun. Nyt kyllä kannattaisi, sillä yhdessä jo julkaistun ekan (tekniikka)osan kanssa muodostuu ainutlaatuinen 50 min dokkari asejärjestelmän tekniikasta sekä ohjusilmapuolustuksen alkuvaiheista Suomessa. Tällä postauksella ei ole tarkoitus ruveta "besserwisseröimään" It-museoiden asiantuntijoiden tietämyksen kanssa, vaan mun kommentit voi lukea vaikka ajatuksella: Mitä vielä voisit haluta tietää SA-3 Goa ohjuksista? Tällä NATO n koodinimellä ne käyttöikänsä aikana meillä tunnettiin, kuten muukin neukkukalusto. S-125 Petshora nimityksen taisi tietää korkeintaan it-aselajin henkilöstö sekä PV:n tiedusteluväki.
3:50 Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun vidin kommenteista tulee mieleen kylmän sodan aikainen sanonta: "Turpoa on vaikea opettaa urpoille." Kuulijoille kerrotaan kyllä että asiat ovat monimutkaisia ja sekin tehtävän vaikeutta kuvaa, että varusmiehillekin näitä saloja kelpasivat luennoimaan ainoastaan kapteenikurssin käyneet upseerit. Jokainen vuosikymmen oli lisäksi erilainen eikä 1960-luvun alun Suomi todellakaan ollut suomettunut. Itsenäinen maa ei mitään lupia aseostoksiin tarvisi, mutta ohjukset olivat itä- ja länsiblokin hyväntahtoisuuden varassa. Molemmat oli saataava suostumaan rauhansopparin muuttamiseen. Olisihan voinut käydä niinkin, että päädyttäisiin pattitilanteeseen ja oltaisiin oltu ilman ohjuksia kylmän sodan loppuun.
4:00 Ahti Lapin viljelemä ja MpNetissäkin tuttu väittely: Hävittäjiä vai it-ohjuksia? päättyi yli 60 vuotta sitten ilmatorjunnan voittoon: Jenkit ei pitäny MiGejä uhkana pommikoneilleen vaan SA-2 ohjuksia!
06:10 II PPK ei ottanut kantaa ohjusten hankinnan ilmansuuntaan, mutta jenkkien Hawk olisi ollut liian kallis. Hintanumeroita ei ole käytettävissä, mutta rahat riitti ainoastaan itäkamoihin. Kun kauppaa ei maksettu rahalla vaan viennillä neukkulaan oli se ikäänkuin taloudellista kehitysapua meille. Suomessa ihmeteltiinkin 1980-luvulla: Meillä on maailman kallein bensa ja viinanhinta sekä (melkein) korkeimmat verot, mutta silti talous kasvaa kohisten!
06:30 SA-3 ohjuksia oli tarkoitus ostaa lisää myöhemmin, kunhan käyttö olis opittu. Normitapa on aina ollut jaksotella kalliit hankinnat pitkälle ajalle, jolloin rahat riittää paremmin. Vertaa K9 hankinta.
08:30 Tällainen parin tunnin täyteen sa-torjuntavalmiuteen pystyvä valmiusjoukko on tekniselle aselajille resurssisyöppö. Kärjistäen (ja liioitellen; ei ole tarkoitus väheksyä tärkeitä tehtäviä) henkilökunta juo kahvia, kun varusmiehet on oppitunnilla tai liikuntakoulutuksesa. On tietysti myös monenlaiset ylläpito- ja suunnittelutehtävätkin hoidettavana. Samanlainen resurssisyöppö oli meritorjuntaohjus MTO-85 patteri, joka myös oli sijoitettu Sandikseen. Ei siis ihme, ettei Miessaareen enää tehty toista tällaista "syöppöä" vaan sinne sijoitettu henkilöstö olisi hypänny veneisiin vasta valmiutta kohotettaessa. Nytkin nitisi it:n Sininen kirja (ra-henkilökunnan vahvuus- ja tehtäväluettelo) repeämäisillään. Reserviä syntyi myös "liikaa", 1-1,5 vuotta olisi riittänyt koulutukseen ja seuraava porukka 5 v päästä. Liika reservi mahdollisti kuitenkin lisäkaluston miehityksen, jos sitä olisi kriisitilanteessa saatu YYA-sopparin nojalla Nliitosta lisää.
09:40 Liikkuvan patterin toiminnasta olisi kannattanut kertoa enemmänkin.
10:00 Sikokallion harjoitteluasemat lienee alunperin tehty raskaan 88 ItK-kanuunan kiinteiksi tuliasemiksi.
10:40 Tässä kohdassa ei laiteta ohjuksia kuntoon vaan valmistaudutaan filmaamaan laukaisua.
11:00 Ainoa havaitsemani asiavirhe: henkilökuntaa ei koulutettu Odessassa v. 1999 vaan 1979. Neukut esitti aluksi 2 v koulutusaikaa venäjän kieli- sekä poliittisine koulutuksineen, kuten tekivät kaikissa koulututsta vaatineissa asekaupoissa. Neuvotteluissa suomalaiset esittivät tulkkien avulla tapahtuvaa opetusta (kuten aina) ja koulutusaika supistui kuukausiin.
12:40 Sama sähkötyömaa oli edessä, kun tykkimiehet sai raketinheittimiä sekä Nliitosta ja Tsekistä.
15:55 Analogiatekniikka eli kylmän sodan alkupuoliskon valtavirta it:ssä vaati omat "velhonsa" eikä silti läheskään aina toiminut. Joskus katastrofaalisistakin Lohtaja-tuloksista ei paljoa kuulunut aselajin ulkopuolelle; Pääesikuntaan leiriklertomukset tietysti menivät.
17:20 Myös Ruotsi oli kiinnostunut SA-3 kalustostamme. Signaalitiedustelukoneet mittailivat ammuntojen aikana Pohjanlahden omalla puolellaan. Heidän kannaltaan harmillisesti "sotataajuuksia" ei tietenkään rauhan aikana käytetty.
18:45 Videolla kerrotaan Kaamasen harjoituksesta, johon siirrettiin kalusto Hyrylästä. Sitä ei kerrota, että alunperin piti ostaa kaksi lisäpatteria, joille kouluttaisiin reserviä Rovaniemellä. Kun tähän ei rahaa riittänyt, niin käytiin kertaalleen "näyttämässä lippua" ajamalla sotavahvuinen ohjuspatteri kirjaimellisesti Suomen päästä päähän junalla ja autolla. Harjoitus tapahtui vuoden pimeimpänä aikana marraskuussa eikä it tuntenut Lapin olosuhteita tykkimiesten tavoin. Siirtymismarssi Misin asemalta Kaamaseen kesti vuorokauden eikä takaisin päästy ensin ollenkaan, vaan jäisten kapeiden teiden vuoksi marssi jouduttiin välillä keskeyttämään. Myöhemmin talvella harjoitusta ei olisi enää ennen vappua voitu pitää eikä siis sotaakaan käydä puuttuvan aurauskaluston takia.
19:45 ItO-79 oli aikoinaan maavoimien teknisesti monimutkaisin asejärjestelmä, sanotaan selostuksessa. Usein unohtuu, millainen 1970- ja 80-lukujen maavoimat oli henkilöstörakenteeltaan. Silloin esim asemestareina sinnitelivät vielä myös ainoastaan kansakoulun käyneet käytännön miehet koulut käyneiden teknikoiden rinnalla. Suurten ikäluokkien varusmiespalvelua varten rekrytoitiin toimiupseereita, joista jotkut olivat enemmän jotkut vähemmän lukumiehiä. Yleisesti yhteiskunnassa teknologiahyppäyksen käytännöt työt siirtyvät ihan uudenlaiset asiat jo koulunpenkilla oppineille. PV:ssä sama tapahtui, kuten vid kertoi, "työpaikakoulutuksena". Ilmavoimat olisikin halunnut ohjuspuolustuksen itselleen; heillehän monimutkainen tekniikka oli arkipäivää. 35 mm Oerlikon sekä 57 mm ItK 60 automaattipatterit toimivat it-miehille hyvänä harjoitteluna ja niistä kertyneiden kokemusten perusteella ItO 79 koulutus keskitettiin yksinomaan Hyrylään.
20:25 Vain kaksi ohjusta 40:stä meni ohi sanottiin. Maalitilanne Lohtajalla on edullinen kun tiedetään mistä, milloin ja mihin suuntaan maaliraketti lentää. Mutta kaikki pitää tehdä silti oikein, jotta tähän päästään.
22:10 Egyptille meni kerralla 50 patteria, kerrotaan. Samoin meillekin piti tulla kymmeniä pattereita, kun Noottikriisin aikana 1961 pantiin paperille, millainen puolustuskyky olisi riittävä. Kekkonen veti suunnitelmat vessasta alas, kun arveli pärjäävänsä neukkujen kanssa puhumalla. Näin rahat säästyi kepun (silloin maalaisliitto) kannatuksen turvaamisen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Forumin dinosaurukset muistavat 1960-luvun suuret maaltapaon vuodet.
Kerrassaan mainiot videot siis, joista riittää runsaasti uutta tietoa asiota jonkin verran tuntevillekin. Neukkutekniikka ei tietenkään yltänyt länkkäreiden tasolle eikä ollut tarkoituskaan. Se kuitenki toimii erilaisissa, olosuhteissa kuten Kaamasen harjoitskin osoitti. Kova ääni sekä savuttaminen ikäänkuin kuuluu asiaan; sehän on näissä videoissa välillä suorastaan viihteellistetty.
Alla vielä kuva uunituoreesta HelItR:n Historia 1999-2022 kirjasta. Siitä ilmenee, että tuliasemia pstyttiin jonkin verran hajauttamaan uusilla kaapeliratkaisuilla, mutta muistään BUK in verkottuneesta ryhmityksestä ei todellakaan voinut puhua.
