Ilmatorjunta
- Viestiketjun aloittaja Raveni
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmatorjunta
Einomies1
Respected Leader
kunnas kirjoitti:
Ei se sodankäynti ole noin yksinkertaista. Tyhmää on lähettää koneet haravoimaan sokkona erämaita kun käytössä on koko joukko UAV:ta, sensoreita, tutkakoneita ja kenties maatiedusteluakin. Ei koneen tarvitse tulla enää näkyviin ja tyrkylle, ehei!
F-35 tai muut monitoimikoneet voivat pommittaa 10+ km:n korkeudelta tarkasti SAR-tutkan ja /tai vaikka Litening-maalinosoituspodin avulla. SAR-tutka läpäisee myös pilvet ja etäisyys voi olla kymmeniä kilometrejä.
Esimerkiksi AARGM-ohjuksen kantama on yli 100 km ja Stealth-kone voi havaita maatutkan kauempaa ja laukaista ohjuksen ennenkuin tutka on saanut koneen jyvälle.
Uudet täsmäpommit omaavat myös stealth-kykyä ja kantavat 100 km korkealta pudotettuna. Jos mukaan liitetään moottori kantama kasvaa satoihin kilometreihin.
F-35 pystyy myös tehokkaaseen ELSOon AESA-tutkan avulla jolla se sokaisee It-tutkan.
BUK on vanhentunut ohjusjärjestelmä jonka yksi tutka on helppo vaimentaa häirinnällä. Lisäksi tutkan tuhoaminen pimentää koko patterin mikäli lähellä ei ole toista tutkaa jota se vois käyttää. BUKin heikkoudet selviytymiskyvyssä on tiedossa nykyaikaisella taistelukentällä ja siksi meillekkin valittiin selviytymiskykyisempi, verkostokeskeinen NASAMS.
It-järjestelmän tulee myös nykyään olla huomaamaton ja "hiljainen" ollakseen selviytymiskykyinen taistelukentällä. AN/MPQ-64 F1 Sentinel on kuiskaava Pencil-Beam tutka joka käyttää elektronista keilausta. Myös tiheä, useiden lyhyemmän kantaman tutkien verkko on parempi vaihtoehto kuin 1-2 suurtehotutkan jotka loistavat kuin joulukuusi pimeässä. Näin ainakin meidän tapauksessamme.
SAR-tutka soveltuu paremmin suurien maalien tiedusteluun. SAR-tutkan erottelukyky ei riitä tankin erottamisesta kuorma-autosta tai kivestä.Einomies1 kirjoitti:
Litening-maalinosoituspodi toimii lämpökameraalla ja lämppärillä näkee hävittäjän selvästi kauempaa kuin hävittäjä näkee esim. tankin.
Tutkia ei pidetä kokoaikaa päällä. Hävittäjän pitää lentää riittävän lähelle tutkaa jotta AARGM-ohjuksen hakupää kerää tarpeeksi tutkasäteilyä. ITO-05:n HARD tutkan kantama on 20 km mutta hävittäjän pitää lentää alle seitsemän kilometrin päähän jotta se saisi lukittua tutkaan hakeutuvan ohjuksen.
Noihin 100+ km kantavien interia/gps pommien kuljettamiseen kelpaa vaikka potkurikone jossa on pommin laukaisuvalmius, ei siihen vaadita 200 miljoonaa maksavaa F-35 hävittäjää.
hessukessu kirjoitti:
Samalla logiikalla ilmatorjunta tuhotaan saman tien kun siellä laitetaan tutkat päälle.
hessukessu kirjoitti:
Mitä me tehdään sitten ilmatorjunnallakaan kun se ei yltä noihin rynnäkkökoneisiin ja sitten kun yltää, niin sekin tuhotaan tutkantuhoojaohjuksilla ennen kuin pystyvät tekemään mitään noille rynnäkkökoneille.
hessukessu kirjoitti:
Hornetin ei tarvitse kuin nousta kentältä ilmaan ja ampua ohjuksensa kauemmas kuin mihin MLRS pystyy. Sen ei tosiaan tarvitse lentää 300 km yhtään mihinkään tuota varten, mutta pystyy siltikin. Serbitkin pystyivät lentämään rikkinäisillä koneillaan tuollaisia matkoja NATO:a vastaan vuonna 1999, joten kenellähän on realiteetit hukassa? Lääkityksen suosittelu ei muuten ole kovinkaan hedelmällinen keskustelutapa, eikä mielestäni ole hyvien käytöstapojen mukaista muutenkaan.
hessukessu kirjoitti:
Nuo hinnat ovat ihan pikkuisen alakanttiin. MQ-1C version kappalehinta on yli 150 miljoonaa dollaria:
http://www.dod.gov/pubs/foi/logistics_material_readiness/acq_bud_fin/SARs/DEC%202011%20SAR/MQ-1C%20UAS%20GRAY%20EAGLE%20-%20SAR%20-%2031%20DEC%202011.pdf
MQ-9 Reaper on sekin n. 30 miljoonaa dollaria kappale:
http://www.dod.gov/pubs/foi/logistics_material_readiness/acq_bud_fin/SARs/DEC%202011%20SAR/MQ-9%20UAS%20REAPER%20-%20SAR%20-%2031%20DEC%202011.pdf
Jokun RQ-7 Shadow on verrannollinen meikäläiseen Rangeriin. Eli ei ihan Hornetin korvaajaksi sovi se.
hessukessu kirjoitti:
Ooh, ihan Sidewindereitä koneeseen joka maksaa noin puolet Hornetin hinnasta. Kyllä kannattaisi sitten ehdottomasti vaihtaa Hornetit tuollaisiin. Nehän kuljettavat jopa 1/6 Hornetin aselastistakin... Kyllä siinä olisivat Sukhoi-kuskit ihmeissään.
kunnas kirjoitti:
Kiinalla on S-300 ollut palveluskäytössä suurissa määrissä jo parikymmentä vuotta. He eivät tarvitse huoltojärjestelmää, varaosia, koulutusta tms. siihen joten hinta on heille paljon halvempi. He myös todennäköisesti kasaavat nuo itse, joten myyntihinta on halvempi. Hinta kiinalaisille on kuitenkin korkeampi, koska kyllä työ sielläkin maksaa.
kunnas kirjoitti:
Totta, mutta patterin suorituskyky putoaa melkoisesti jos tuo maalinosoitustutka on pois pelistä. Joka tapauksessa Buk oli aikanaan erittäin selviytymiskykyinen järjestelmä, eikä toki ole ihan huono vieläkään. Aika vaan alkaa pikkuhiljaa ajamaan sen ohitse.
Raveni
Greatest Leader
Tämä ei ilmatorjunta keskusteluun kuulu mutta ompa meillä tykistöohjuksia tai hornettien stand-off aseita niin Suomi pojan tiedustelu ei ulotu mitenkään 300km päähän... Mikäli maaleja, maalitetaan taas vihollisen hyökkäävää pumppua ja tämän tuki yksiköitä vastaan. Tiedustelumme saattaa auttavasti riittään. Ongelma on sama niin horneteilla kuin ballistisillakin.
Ainoa ero on että ballistinen järjestelmä on mielestäni Suomen kokoiselle maalle taistelukestävämpi ja pitkässä juoksussa kustannustehokkaampi
Mitä taas ilmatorjuntaan tulee niin lienee turha puida nykyhetkeä vaan kääntää katse tulevaisuuteen. Meillä on hornetit ja niistä luovutaan kun lentotunnit on täynnä tai Suomi konkurssissa
Hornettien tilalle hankitaan joko uusi hävittäjä sukupolvi tai sitten painopiste siirrettään maasta - ilmaan torjunnan suuntaan nykyistä vahvemmin. Molemmilla tavoilla toteuttaa ilmatorjunta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien pitäminen tasolla jolla voidaan oikeasti kiistää vihollisen ilmanherruus ja estää sitä pommittamasta katsomiaan strategisia kohteita kivikaudelle on mahdotonta. Sen tekee maahdottomaksi jo pelkästää rajallinen rahamäärä.
Jos hornetille mielitään seuraajaa on sen katsominen aloitettava viiden vuoden päästä ja hankinta päätös täytyisi tehdä kymmenisen vuodenpäästä jotta sitten noin viidentoista vuodenpäästä olisi uusikone täysimääräisesti rivissä. Ilmatorjunnassa hävittäjä on varmaankin vertaansa vailla koska kykenee nopeisiin siirtymisiin jolloin voidaan nopeasti keskittää suuri torjunta voima, pienelle alueelle vihollisen vaihdellessa painopistettä etsien läpimurto kohtaa. Tämä manooveri vaatii kuitenkin riittävän määrän hävittäjiä jotta torjunta voimasta saadaan uskottava! Onko 60 konetta sellainen? Saattaa olla. Onko 30 konetta sellainen? Empä usko. Jos ajatellaan koneiden käyttöä kriisitilanteessa ja oletaan että teknisenä laitteena sitä voisi verrata helikoptereihin niin noin 20-30% koneista olisi koko ajan poissa käytöstä, niiden ollessa joko huollettavana, lentäjän levätessä, odottaen uutta aseistusta, ollessa siirtymässä, tms. Eli todellinen taistelukone määrä saattaakin olla vain 70-80% ja tästä ei olla poistettu vakavasti vaurioituneita eikä pudonneita koneita eikä myöskään menetettyjä lentäjiä.
Kysympä uudestaan onko 60 konetta paljon ja riittääkö 30? Koneiden hinnat ovat moninkertaistuneet sitten hornettien hankinnan ja itse koneet monimutkaisempia ja herkempiä häiriöille. Riittääkö rahat? Ja jos riittää moneenko koneeseen? 10, 20, 30...kpl?
Sen sijaan jos painopiste siirrettäisiin ilmasta maalle ja koneita hankittaisiin vain tunnistuslentoja varten johon kelpaisi itseasiassa jopa hornettiakin malliltaan vanhempi hävittäjä ja tämän lisäksi kaukovaikuttamiseen hankittaisiin ballistinen ohjusjärjestelmä jonka kohde tiedustelu ei eroa hävittäjien vaatimuksesta sekä hankittaisiin nykyistä ulottuvampi ilmatorjunta ohjus järjestelmä sekä automaattinen lähi-it ammusilmatorjunta järjestelmä uskoisin että saataisiin taistelun kestävämpi, käyttökustannuksiltaan halvempi, sekä myös taistelutilanteessa tehokkaampi joskin raskaammin liikkuva järjestelmä jonka puutetta paikattaisiin useammalla järjestelmällä.
Ainoa ero on että ballistinen järjestelmä on mielestäni Suomen kokoiselle maalle taistelukestävämpi ja pitkässä juoksussa kustannustehokkaampi
Mitä taas ilmatorjuntaan tulee niin lienee turha puida nykyhetkeä vaan kääntää katse tulevaisuuteen. Meillä on hornetit ja niistä luovutaan kun lentotunnit on täynnä tai Suomi konkurssissa
Hornettien tilalle hankitaan joko uusi hävittäjä sukupolvi tai sitten painopiste siirrettään maasta - ilmaan torjunnan suuntaan nykyistä vahvemmin. Molemmilla tavoilla toteuttaa ilmatorjunta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien pitäminen tasolla jolla voidaan oikeasti kiistää vihollisen ilmanherruus ja estää sitä pommittamasta katsomiaan strategisia kohteita kivikaudelle on mahdotonta. Sen tekee maahdottomaksi jo pelkästää rajallinen rahamäärä.
Jos hornetille mielitään seuraajaa on sen katsominen aloitettava viiden vuoden päästä ja hankinta päätös täytyisi tehdä kymmenisen vuodenpäästä jotta sitten noin viidentoista vuodenpäästä olisi uusikone täysimääräisesti rivissä. Ilmatorjunnassa hävittäjä on varmaankin vertaansa vailla koska kykenee nopeisiin siirtymisiin jolloin voidaan nopeasti keskittää suuri torjunta voima, pienelle alueelle vihollisen vaihdellessa painopistettä etsien läpimurto kohtaa. Tämä manooveri vaatii kuitenkin riittävän määrän hävittäjiä jotta torjunta voimasta saadaan uskottava! Onko 60 konetta sellainen? Saattaa olla. Onko 30 konetta sellainen? Empä usko. Jos ajatellaan koneiden käyttöä kriisitilanteessa ja oletaan että teknisenä laitteena sitä voisi verrata helikoptereihin niin noin 20-30% koneista olisi koko ajan poissa käytöstä, niiden ollessa joko huollettavana, lentäjän levätessä, odottaen uutta aseistusta, ollessa siirtymässä, tms. Eli todellinen taistelukone määrä saattaakin olla vain 70-80% ja tästä ei olla poistettu vakavasti vaurioituneita eikä pudonneita koneita eikä myöskään menetettyjä lentäjiä.
Kysympä uudestaan onko 60 konetta paljon ja riittääkö 30? Koneiden hinnat ovat moninkertaistuneet sitten hornettien hankinnan ja itse koneet monimutkaisempia ja herkempiä häiriöille. Riittääkö rahat? Ja jos riittää moneenko koneeseen? 10, 20, 30...kpl?
Sen sijaan jos painopiste siirrettäisiin ilmasta maalle ja koneita hankittaisiin vain tunnistuslentoja varten johon kelpaisi itseasiassa jopa hornettiakin malliltaan vanhempi hävittäjä ja tämän lisäksi kaukovaikuttamiseen hankittaisiin ballistinen ohjusjärjestelmä jonka kohde tiedustelu ei eroa hävittäjien vaatimuksesta sekä hankittaisiin nykyistä ulottuvampi ilmatorjunta ohjus järjestelmä sekä automaattinen lähi-it ammusilmatorjunta järjestelmä uskoisin että saataisiin taistelun kestävämpi, käyttökustannuksiltaan halvempi, sekä myös taistelutilanteessa tehokkaampi joskin raskaammin liikkuva järjestelmä jonka puutetta paikattaisiin useammalla järjestelmällä.
Ravenin postiin: tästä tiedustelun tarpeesta, määrästä ja tosiaikaisuudesta tosiaan kertoili minulle laveasti hlö, joka toisessa länsinaapurissa on MLRS-järjestelmään perehtynyt kaiketi varsin kohtuullisesti. Maasta maahan-järjestelmässä on puolensa ja ilmasta maahan omansa. On varmaan oikeasti niin, että käytössä saisivat olla molemmat, se tuo ulottuvuutta, mahdollisuuksia keskittämiseen ja jos käytössä on tunkeutumiskykyinen lentotiedustelu niin aina paree.
Tietynlainen kehittämisen painopiste on ilmasta maahan- aseissa, onko järkeä pysyä siitä syrjässä sittenkään? Voi olla sittenkin hyvä pelikortti.
Tietynlainen kehittämisen painopiste on ilmasta maahan- aseissa, onko järkeä pysyä siitä syrjässä sittenkään? Voi olla sittenkin hyvä pelikortti.
Raveni kirjoitti:
Tämä onnistui jo Jatkosodassa esim. kaukopartioiden toimesta, joten en sulkisi sitä pois nykypäivänäkään. Lisäksi tekniset mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat nykypäivänä, eikä tarvita mitään satelliittejakaan. Toinen asia on, että vaikka aseen maksimikantama olisi 300 km, niin ei sillä tarvitse aina ampua sinne maksimietäisyydelle vaan tavanomaisemmat etäisyydet voivat olla esim. 100-200 km. Lisäksi ampuvat aseet on yleensä pidettävä vähän kauempana omien joukkojen takana, joten kantamasta ei ole haittaa senkään puolesta. Muutenkaan ei voida olettaa aselavettien olevan aina optimaalisessa paikassa reagoimaan vastustajan toimenpiteisiin.
Raveni kirjoitti:Mitä taas ilmatorjuntaan tulee niin lienee turha puida nykyhetkeä vaan kääntää katse tulevaisuuteen. Meillä on hornetit ja niistä luovutaan kun lentotunnit on täynnä tai Suomi konkurssissa
Hornettien tilalle hankitaan joko uusi hävittäjä sukupolvi tai sitten painopiste siirrettään maasta - ilmaan torjunnan suuntaan nykyistä vahvemmin. Molemmilla tavoilla toteuttaa ilmatorjunta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien pitäminen tasolla jolla voidaan oikeasti kiistää vihollisen ilmanherruus ja estää sitä pommittamasta katsomiaan strategisia kohteita kivikaudelle on mahdotonta. Sen tekee maahdottomaksi jo pelkästää rajallinen rahamäärä.
Jos hornetille mielitään seuraajaa on sen katsominen aloitettava viiden vuoden päästä ja hankinta päätös täytyisi tehdä kymmenisen vuodenpäästä jotta sitten noin viidentoista vuodenpäästä olisi uusikone täysimääräisesti rivissä. Ilmatorjunnassa hävittäjä on varmaankin vertaansa vailla koska kykenee nopeisiin siirtymisiin jolloin voidaan nopeasti keskittää suuri torjunta voima, pienelle alueelle vihollisen vaihdellessa painopistettä etsien läpimurto kohtaa. Tämä manooveri vaatii kuitenkin riittävän määrän hävittäjiä jotta torjunta voimasta saadaan uskottava! Onko 60 konetta sellainen? Saattaa olla. Onko 30 konetta sellainen? Empä usko. Jos ajatellaan koneiden käyttöä kriisitilanteessa ja oletaan että teknisenä laitteena sitä voisi verrata helikoptereihin niin noin 20-30% koneista olisi koko ajan poissa käytöstä, niiden ollessa joko huollettavana, lentäjän levätessä, odottaen uutta aseistusta, ollessa siirtymässä, tms. Eli todellinen taistelukone määrä saattaakin olla vain 70-80% ja tästä ei olla poistettu vakavasti vaurioituneita eikä pudonneita koneita eikä myöskään menetettyjä lentäjiä.
Kysympä uudestaan onko 60 konetta paljon ja riittääkö 30? Koneiden hinnat ovat moninkertaistuneet sitten hornettien hankinnan ja itse koneet monimutkaisempia ja herkempiä häiriöille. Riittääkö rahat? Ja jos riittää moneenko koneeseen? 10, 20, 30...kpl?
Sen sijaan jos painopiste siirrettäisiin ilmasta maalle ja koneita hankittaisiin vain tunnistuslentoja varten johon kelpaisi itseasiassa jopa hornettiakin malliltaan vanhempi hävittäjä ja tämän lisäksi kaukovaikuttamiseen hankittaisiin ballistinen ohjusjärjestelmä jonka kohde tiedustelu ei eroa hävittäjien vaatimuksesta sekä hankittaisiin nykyistä ulottuvampi ilmatorjunta ohjus järjestelmä sekä automaattinen lähi-it ammusilmatorjunta järjestelmä uskoisin että saataisiin taistelun kestävämpi, käyttökustannuksiltaan halvempi, sekä myös taistelutilanteessa tehokkaampi joskin raskaammin liikkuva järjestelmä jonka puutetta paikattaisiin useammalla järjestelmällä.
No ei tuokaan ratkaisu halpa olisi ja lisäksi menetettäisiin paljon reagointikykyä ja tulen keskittämiskykyä.
Onko 20 konetta jotenkin huonompi jos vastustajalla on vaikka 400 konetta kuin 60 omaa konetta jos vastustajalla on 2000 konetta?
Sótatilanteissa muuten uudella länsikalustolla on hyvinkin tyypillisesti ollut käytettävyysprosentti luokkaa 90-95%. Rauhan aikana se on ollut alhaisempi, koska kalustoa huolletaan enempi varman päälle (ovat enemmän pois käytöstä) ja henkilöstöä on vähemmän käytössä eli ei ole henkilöstöä tarpeeksi pitämään kaikkia koneita jatkuvasti iskussa.
Maailmalla on nytkin paljon ilmavoimia, joiden hävittäjäkalusto on luokkaa 10-30 konetta. Näitä ovat esim. Itävalta, Etelä-Afrikka, Tsekki ja Unkari. Tulevaisuudessa niitä on paljon lisää, koska koneiden hinnat nousevat jälleen uuden sukupolven koneiden myötä. Tosin suuremmatkin ilmavoimat pienenevät jatkossa samassa suhteessa samasta syystä.
Raveni
Greatest Leader
RistoJ kirjoitti:Raveni kirjoitti:
Tämä onnistui jo Jatkosodassa esim. kaukopartioiden toimesta, joten en sulkisi sitä pois nykypäivänäkään. Lisäksi tekniset mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat nykypäivänä, eikä tarvita mitään satelliittejakaan. Toinen asia on, että vaikka aseen maksimikantama olisi 300 km, niin ei sillä tarvitse aina ampua sinne maksimietäisyydelle vaan tavanomaisemmat etäisyydet voivat olla esim. 100-200 km. Lisäksi ampuvat aseet on yleensä pidettävä vähän kauempana omien joukkojen takana, joten kantamasta ei ole haittaa senkään puolesta. Muutenkaan ei voida olettaa aselavettien olevan aina optimaalisessa paikassa reagoimaan vastustajan toimenpiteisiin.
Raveni kirjoitti:Mitä taas ilmatorjuntaan tulee niin lienee turha puida nykyhetkeä vaan kääntää katse tulevaisuuteen. Meillä on hornetit ja niistä luovutaan kun lentotunnit on täynnä tai Suomi konkurssissa
Hornettien tilalle hankitaan joko uusi hävittäjä sukupolvi tai sitten painopiste siirrettään maasta - ilmaan torjunnan suuntaan nykyistä vahvemmin. Molemmilla tavoilla toteuttaa ilmatorjunta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien pitäminen tasolla jolla voidaan oikeasti kiistää vihollisen ilmanherruus ja estää sitä pommittamasta katsomiaan strategisia kohteita kivikaudelle on mahdotonta. Sen tekee maahdottomaksi jo pelkästää rajallinen rahamäärä.
Jos hornetille mielitään seuraajaa on sen katsominen aloitettava viiden vuoden päästä ja hankinta päätös täytyisi tehdä kymmenisen vuodenpäästä jotta sitten noin viidentoista vuodenpäästä olisi uusikone täysimääräisesti rivissä. Ilmatorjunnassa hävittäjä on varmaankin vertaansa vailla koska kykenee nopeisiin siirtymisiin jolloin voidaan nopeasti keskittää suuri torjunta voima, pienelle alueelle vihollisen vaihdellessa painopistettä etsien läpimurto kohtaa. Tämä manooveri vaatii kuitenkin riittävän määrän hävittäjiä jotta torjunta voimasta saadaan uskottava! Onko 60 konetta sellainen? Saattaa olla. Onko 30 konetta sellainen? Empä usko. Jos ajatellaan koneiden käyttöä kriisitilanteessa ja oletaan että teknisenä laitteena sitä voisi verrata helikoptereihin niin noin 20-30% koneista olisi koko ajan poissa käytöstä, niiden ollessa joko huollettavana, lentäjän levätessä, odottaen uutta aseistusta, ollessa siirtymässä, tms. Eli todellinen taistelukone määrä saattaakin olla vain 70-80% ja tästä ei olla poistettu vakavasti vaurioituneita eikä pudonneita koneita eikä myöskään menetettyjä lentäjiä.
Kysympä uudestaan onko 60 konetta paljon ja riittääkö 30? Koneiden hinnat ovat moninkertaistuneet sitten hornettien hankinnan ja itse koneet monimutkaisempia ja herkempiä häiriöille. Riittääkö rahat? Ja jos riittää moneenko koneeseen? 10, 20, 30...kpl?
Sen sijaan jos painopiste siirrettäisiin ilmasta maalle ja koneita hankittaisiin vain tunnistuslentoja varten johon kelpaisi itseasiassa jopa hornettiakin malliltaan vanhempi hävittäjä ja tämän lisäksi kaukovaikuttamiseen hankittaisiin ballistinen ohjusjärjestelmä jonka kohde tiedustelu ei eroa hävittäjien vaatimuksesta sekä hankittaisiin nykyistä ulottuvampi ilmatorjunta ohjus järjestelmä sekä automaattinen lähi-it ammusilmatorjunta järjestelmä uskoisin että saataisiin taistelun kestävämpi, käyttökustannuksiltaan halvempi, sekä myös taistelutilanteessa tehokkaampi joskin raskaammin liikkuva järjestelmä jonka puutetta paikattaisiin useammalla järjestelmällä.
No ei tuokaan ratkaisu halpa olisi ja lisäksi menetettäisiin paljon reagointikykyä ja tulen keskittämiskykyä.
Onko 20 konetta jotenkin huonompi jos vastustajalla on vaikka 400 konetta kuin 60 omaa konetta jos vastustajalla on 2000 konetta?
Sótatilanteissa muuten uudella länsikalustolla on hyvinkin tyypillisesti ollut käytettävyysprosentti luokkaa 90-95%. Rauhan aikana se on ollut alhaisempi, koska kalustoa huolletaan enempi varman päälle (ovat enemmän pois käytöstä) ja henkilöstöä on vähemmän käytössä eli ei ole henkilöstöä tarpeeksi pitämään kaikkia koneita jatkuvasti iskussa.
Maailmalla on nytkin paljon ilmavoimia, joiden hävittäjäkalusto on luokkaa 10-30 konetta. Näitä ovat esim. Itävalta, Etelä-Afrikka, Tsekki ja Unkari. Tulevaisuudessa niitä on paljon lisää, koska koneiden hinnat nousevat jälleen uuden sukupolven koneiden myötä. Tosin suuremmatkin ilmavoimat pienenevät jatkossa samassa suhteessa samasta syystä.
Varmasti kaukopartio toimintaa suoritettaisiin nykyäänkin niin kuin WW2:ssa ja kieltämättä tekninen, passiivinen tiedustelu on kehittynyt.
Mutta ikävä kyllä tekniikan ja sensoreiden kehittyminen on myös helpottanut vastustajan keinovalikoimaa, löytää ne puskissa kykkivät sissit.
Me tarvitsisimme tiedustelua joka on pitkilläkin etäisyyksillä tarkkaa ja kykenee myös tunnistamaan maalin, koska todennäköisesti tavoitteena on iskeä vastustajan syvyyteen. Millainen tämä köyhän miehen tiedustelujärjestelmä on sitä en tiedä...
Täsmäaseita käytettäessä hyökkäys syvyys olisi varmaankin niin kuin sanoit 100-200km välissä. Eli tuohon väliin täytyisi tiedustelun päästä. Sillä ei ole merkitystä missä raja kulkee vaan missä vihollinen on. Tuollainen kaukovaikutteinen ase järjestelmä sijaitsee kuitenkin aina (toivon mukaan) sen verta kaukana vihollisesta että ei ainakaan tykistön kolhimaksi tule.
Halpaa se ei ole ja alku hankinta maksaisi hyvinkin paljon kaikki täytyisi luoda alusta. Pitkällä tähtäimellä (+10v) uskoisin että tulisi halvemmaksi ylläpitää koska hävittäjät tarvitsevat aikamoisen tukiorganisaation niin rauhan kuin sodankin aikana.
Tuo oli uutta minulle että käyttö prosentti olisi noin korkea kuin 90-95% taisteluun osallistuvilla yksiköillä? Tosin täytyy ottaa huomioon että vastutaja on ollut enemmän ja vähemmän kehitysmaa ja suoritukset ovat lähteneet hyvin varustelluilta kentiltä tai lentotukialuksilta. Ei ole paljon ollut pelkoa että vastuja olisi päässyt iskemään kenttiä ja huolto-organisaatiota vastaan. Suomi ei ikävä kyllä pääsisi edellämainituista herkuista nauttimaan vaan lentueet olisivat enemmän ja vähemmän (nykyisilläkin konemäärillä) sidottuna taisteluun ja siirtoihin. Suomella ei ole myöskään sitä luksusta että voisi sotatilassa lepsuilla vähillä koneilla huollon kanssa. Tekniikka ehkä luo tehoa mutta massa luo kestävyyttä. Meillä on sitä tekniikkaa. Suurvalloilla on sekä että.
Mitä kone määriin tulee niin johan sen jo järkikin sanoo että jos ilmavoimien täytyy käytännössä hoitaa ilmatorjunta, pystyä kiistämään paikallisesti vihollisen ilman herruus ja vielä kyettävä vaikuttamaan maa kohteisiin ja näin tukea maavoimien taistelua niin kyllä siinä on ylityöllistetty joku muukin kuin kyseisen poppoon johto. Jos kone määrää tuosta vielä taloudellisista syistä johtuen jouduttaisiin pudottamaan niin ihmettelen jos joku pystyy kirkkain silmin sanomaan että taistelu teho pysyy samalla tasolla vaikka koneista löytyisikin kaikenmaailman stealthit, ecm:t, jassmit, etc...
Näistä maista joista mainitsit, millä on pienehkökone määrä niin pystyy jo karttaan katsomalla kertomaan että ehkäpä tarve ei myöskään ole niin suuri. vähän sama kuin sveitsin laivaston kanssa, ei paljon laivoja tarvita.
Ruotsihan on jännä jäänne menneisyydestä noiden koneidensa kanssa että mikään järjellinen uhkakuva ei puolla ruotsin ilmavoimien kokoa. Ruotsi pärjäisi suomenkokoisilla ilmavoimilla. Mutta mikäli katsotaan suomen uhkakuvia niin suomella olisi taas syytä olla ruotsin kokoiset ilmavoimat.
Ilmavoimat ehkä pienenevät suurillakin mailla mutta samalla kaukovaikuttamis kykyä kasvatetaan muilla keinoilla esim ballistisilla, vaikeasti torjuttavilla ohjuksilla. Toinen on että näillä on pienenemisen jälkeenkin sen verran suuren ilmavoimat että aika harva varmaankaan haluaa lähteä vielä pienemmillä tai samankokoisilla ilmavoimilla kokeilemaan miten käy.
Uudemmat Buk:t pystyvät ampumaan alas tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia. Osumatodennäköisyys 0,5-0,7.RistoJ kirjoitti:
Yksi BUK-M2E-patteri(kolme lavettia) pystyy torjumaan 12 maalia yhtäaikaa. Se on enemmän kuin vaikka SAMP/T pystyy. Ei siksi että se olisi maailman olennaisin ominaisuus it-ohjuksissa.
Raveni
Greatest Leader
Mutta jos mennään itse asiaan eli hornettien korvaamiseen ja oletetaan että rahat ei nyt riitä kuin 20 koneeseen niin tulisiko sitten mielummin jättää kauppa tekemättä ja panostaa pitkän ja keskimatkan ilmatorjunta ohjuksiin? Tuolla 20 koneen hinnalla saisi aika mukavan määrän it ohjuksia ja lähi ilmatorjuntaa (esim skyshield). Elinkaari kustannus pienempi kuin ilmavoimilla ja taistelukestävyys parempi? Liikkuvuus on iso miinus mutta vastaavasti pattereiden määrää kasvattamalla ja sijoittelua miettimällä ehkä kestettävissä oleva asia. Kaukovaikuttamis kyky hankittaisiin liikkuvilla panssari haupitseillä, mrls:llä (tykistöohjukset), sekä ballistisella ohjusjärjestelmällä. Tunnistus lentoihin käytettäisiin huomattavasti pienempää määrää nykyistä kalustua tai hankittaisiin uusi halvempi järjestelmä ylä pitää ja operoida joka sijoitettaisiin nykyisten liikenne kenttien yhteyteen. Maantiekenttä järjestelmästä luovuttaisiin ja ilmavoimien massiivinen tuki organisaatio ajettaisiin pääosin alas.
Tiedustelua siirrettäisiin enenevissä määrin maavoimien lennokeille sekä muille järjestelmille.
Miltä kuulostaa?
Tiedustelua siirrettäisiin enenevissä määrin maavoimien lennokeille sekä muille järjestelmille.
Miltä kuulostaa?
Deeiii
Eversti
Raveni kirjoitti:
Mitenkähän pelkkään ilmatorjuntaan perustuva systeemi vastaisi matalalla lentävien koneiden uhkaan? Kai noillakin järjestelmillä jonkinlaiset alakatveet on, ja varmaan käytännön torjuntaetäisyys matalalla tulevaa konetta vastaan olisi pakosti jo tutkahorisontin vuoksi pienempi? Eikä sitä matalalla lentelijöitä korkeammalle häätävää ammus-IT:täkään varmaan ihan joka notkoon riitä.
Eli sitä vaan ihmettelen, että miten paljon pelkällä IT:llä kyetään vihollisen lentelyä rajoittamaan. Näin nojatuolista asiaa katsovana kun tuntuu, että IT:n voima on samalla tavalla aseiden ja aselajien yhteispelissä kuin vaikka jääkärikomppanialla: konekiväärit niittävät niitä, jotka näkyvät, krh:t niitä, jotka eivät näy, ja kiväärikulit kantavat nuolia
.
Raveni
Greatest Leader
Deeiii kirjoitti:
Kuten sanottu riippuu sijoittelusta. Matalalla lentelyyn en näe oikein mitään syytä? Miksi vihollinen tekisi niin? Suihkuhävittäjän lentely puun latvojen tasalla on aika itsemurha peliä. Korkeudesta ei pysty kunnolla tiedustelemaan, peitteisessä maastossa ei pysty käyttämään kunnolla aseistusta. Yleisesti ottaen siihen ei oikein ole syytä muuta kuin tutkan välttäminen siirtymien aikana mikä sekään ei 100% onnistu.
Miksi ihmeessä vihollinen ottaisi riskin lentää alhaalla? jugoslaviassa juuri ilmatorjunta pakotti hävittäjät lentämään korkealla.
Matalalla lentelyä hillitsee varmaankin myös jo pelkästään se että silloin ollaan ammusilmatorjunnan vaikutuspiirissä samoin kuin keveiden ja halpojen ilmatorjunta ohjusten vaikutus piirissä.
Totta että it:tä ei voi olla joka paikassa mutta juju onkin siinä että vihollinen ei voi tai ainakaan ei pitäisi voida tietää missä sitä ei ole. Sama ongelma koskisi myös hävittäjiä eli silloin voisi olettaa että myös hävittäjien sijainnit pystyttäisiin tiedustelemaan ja näin ne tuhottaisiin kentille.
Deeiii
Eversti
Raveni kirjoitti:
OK, hyvä vastaus. Muistelin vaan jotain männävuosina lukemaani kirjallisuutta ensimmäisestä Persianlahden sodasta, jossa ammus-IT pakotti käsittääkseni Keski-Euroopan ohjus-IT-ympäristöön taktiikkansa hioneet Tornado-kuskit matalalennosta paljon korkeammalle. Siitä sitten ryhdyin pohtimaan, että jos maa on iso, onko mahdollista koota IT:stä sellaista pakettia, että vastustajan ilma-aseen käyttö hankaloituu olennaisesti. Kun kai matalalentokin kuuluu vielä esim. Su-25-kaluston temppuvalikoimaan?
Toki nuo uudemmat olkapääohjukset tekevät varmasti matalalennosta vielä riskialttiimpaa kuin vanhat Sergeit...
