Corto
Alikersantti
Hyvää pohdintaa. Tulee mieleen että voiko omilla ja liittolaisten ilmavoimilla hallita riittävästi miehittämättömien halpojen alusten ja ammusten riskiä. Mielestäni ei. Sitten seuraa vaikea kysymys, odottaakko kypsiä ratkaisuja ja ostaa kallista priimaa tod. näk. niukasti vai ratkoako saman tien ajatuksella että on edes jotakin tehty. Maalien väheneminen ja muuttuminen arvokkaammaksi ja suorituskykyisemmäksi vei ilmatorjunnan tehtävää tuhoamisen suuntaan, mutta mielestäni nyt taas maalit runsastuvat ja halpenevat ja suojaaminen nousee valokeilaan.Mitään tietämättä, sanoisin että Suomen ja liittolaisten vahvojen ilmavoimien ansiosta Oerlikonit
Ei pidä ymmärtää väärin, ilmatorjunta on kyllä erittäin tärkeää, eikä meidän pidä vain olettaa liittolaisten taistelevan puolestamme. Yleisesti ottaen oikeastaan sanoisin että logistiikan yms jälkeen on sodassa tärkeintä pitää huolta että vihollinen ei saa ilmaylivoimaa (mikä on eri asia kuin oman ilmaylivoiman saavuttaminen, mikä on erittäin kallista ja pienille maille yleensä mahdotonta tai rahan tuhlausta).
Mutta sen sijaan että mennään tällä hetkellä parantelemaan meidän vanhoja systeemejä, säästetään rahat isompaan ostokseen uudempaa kalustoa. Sen verran voidaan nykyisessä tilanteessa luottaa liittolaisiin ja Venäjän kyvyttömyyteen.
Olen skeptinen että Suomella on varaa ostaa uusia ensiluokan lyhyenkantaman järjestelmiä suuria määriä (laserit ja 35mm airburst). Lähtisin hakemaan ratkaisua lisäämällä stingereitä, bolideja ja vähintäänkin kevyesti modernisoimalla massoittain sergeitä.
Passiiviset lämpökamerat ovat kehittyneet ja halventuneet valtavasti viime vuosina ja laskentaan pystyvät laitteet vievät vähän tilaa ja virtaa.
Ammus on vaikeampi kysymys. 23mm on hankala modernisoida. Ajastuksen ohjelmointi mahdollisuuksien rajoissa, 25mm ammukseen on se ainakin konseptina tehtykin. Venäläiset ilmeisesti suunnittelevat tätä.
Herätesytytintä en tiedä 23mm koossa tehdyn eikä se lie kustannustehokasta. Mielestäni kannattaisi kokeilla niitä Bularmasin kiinteästi ajastettuja antidronepanoksia. Olen silmä kovana kytännyt olisiko niiden käytöstä viitteitä Ukrainassa. Olen myös miettinyt voisiko sirpaleammuksiin vaihtaa ajastetut sytyttimet?
Kustannusten hillitsemiseksi tinkisin sähköisestä suuntauksesta. Pieniä matalalla lentäviä kohteita tunnistavat kevyet tutkat ja optiset valvontajörjesteömät olisivat tärkeitä. Sama järjestelmä kai voisi tuottaa tilannetietoisuutta kaikille järjestelmille, toimia vastatykistötutkina, jopa ohjata tykkien tulta?
Missähän tällaisten hinnat pyörivät?
Olen yrittänyt ottaa selkoa tuosta Intian sergei-projektista. Siinä oli testiohjelma jonka ainoana valmistajana läpäisi Punj Lloyd moniala konglomeraatti. Heidän modista on hyvin vähän tietoja,mutta saattaa ilmeisesti perustua tsekki/slovakki projektiin mitä on esitelty sergei-ketjussa.
Firma on tehnyt myös yhteistyötä serbien Yugo importin kanssa. En tiedä onko homma käytännössä edennyt, taitaa olla taloudellisissa vaikeuksissa firma. Joka tapauksessa puolen tuhatta tykkiä heidän piti modata.