Eli MGM-29 Sergeant (10,5m / 0,8m / 4600kg / 1962) ja MGM-32 Pershing (10,5m / 1m / 4660kg / 1962) ovat ihan virallisen porukan menetelmillä saman kantaman ohjuksia? Okei, myönnän että tuo on ihan ok ensimmäisen arvauksen peruste, kun ei ole mitään muuta tietoa mistä lähteä kuin fyysinen koko. Huomaa vielä että valitsin vertailuun (a) saman valtion (b) saman ajankohdan (c) saman teknologian ohjukset erojen minimoimiseksi. Molemmat olivat USA:laisia ballistisia kiinteäpolttoaineisia ballistisia ohjuksia jotka tulivat käyttöön vuonna 1962. Silti Sergeantin kantama jäi 140km:iin kun Pershing lensi 740km. Fyysinen koko olikin aika paska ennustaja.
Totta kai tiedetyt ohjuksen tiedot otetaan huomioon, kun mallinnuksia tehdään. Mutta samanlaisen ohjuksen kohdalla koko on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos tiedetään esim ajomoottorin tyyppi ja ajoaine, voidaan lukemia tarkentaa. Tai jotain muuta.
Tähän toki löytyy iso selittävä tekijä. Sergeantin taistelukärki W52 painoi 430kg kun Pershingin W50 painoi vain 187kg. Mutta et voi väittää julkisia kantamalukuja paskaksi perusteella, jolle on olemassa pätevä vastaesimerkki. Paitsi jos vaihdat nimimerkiksesi "Poliitikko."
Kun niitä pieniä etuja on monta, niin ne kertautuvat ja lopullinen ero voi olla valtava ilman mitään yhtä dominoivaa selittävää tekijää. Yleensä toki isoihin eroihin on yksi tai muutama iso selittävä tekijä olemassa, mutta ei aina.
CAMM:n tutkahakupää antaa myös etäisyystiedon, jolloin ohjus voi laskea ennakkopisteen ja hyödyntää optimaalista lentorataa. Umkhonton IR-hakupää antaa vain suuntatiedon, joten ohjus joutuu lentämään suhteellisella menetelmällä suoraa lentorataa. Molemmissa on kyllä datalinkki, mutta se auttaa vain maalin lähelle pääsemiseen.
Umkhonton tärkein kantaman lisäys versioiden välillä perustui muistaakseni pääasiallisesti juuri lentoradan optimointiin. Se varmaan tapahtunee jo ennen laukaisua ohjelmoimalla ohjus parhaalle mahdolliselle radalla maalin sen hetkisen ennakkopisteen mukaan. Se takuulla tehdään parhaalla mahdollisella tavalla myös CAMM:lle.
Ei riitä että tietää miten optimaalinen seos valmistetaan. Siihen pitää myös pystyä ostamaan tai valmistamaan lähtöaineet ja valaa niistä kelvollinen ajoainelataus. Etelä-Afrikka oli pitkään tiukkojen kauppasaartojen kohteena, joten esim. vähän eksoottisempien seosaineiden saaminen on voinut olla mahdotonta.
Pessimisti ei pety, mutta ei sillä kavereitakaan saa. Ohjuskauppias joka optimistisesti mainostaa villisti liian isoja kantamalukemia taas on äkkiä entinen kauppias. Asevoimat ovat perinteisesti halunneet vähätellä oman kalustonsa suoritusarvoja, ei päinvastoin.
Katsotaan vielä pari lainausta
wikipediasta (lähde valitettavasti kateissa)
ja
Army Technology-saitilta
Alkaa kuulostaa siltä, että Umkhonton ja CAMM:n teoreettinen kinemaattinen suorituskyky on paljon lähempänä toisiaan kuin kantamanumero antaa ymmärtää, eikös? Etenkin tuo että tutkahakupäällä samalle ohjukselle uskalletaan luvata 33% lisää kantamaa on kiinnostava.
Emme tiedä asiasta, ainakaan minä, yhtään mitään. Mitä aineita on saatu, mitä käytetään ja mitä onnistuttiin tekemään.
Välttämättä nämä kauppiaan antamat luvut eivät ole suoraa valetta. Mutta julkisuudessa saatetaan esittää, että mikä tahansa maali voidaan max amet:lla törjua, kun sen täytyy olla paikallaan leijuva helikopteri, että niin käy. Liiketekijöillä tai vielä väistöliikkeitä tekevän maalin suhteen tilanne on aivan toinen.
Hyvä esimerkki on olkapääohjukset, n. 2 m ja 20 kg. Lähes kaikissa sanotaan kantamaksi 5 - xx km. Todellisuudessa ne pitää ampua mielellään alle 2,5 km lentomatkalle, jos mielii oikeasti osua.
Valitettavasti en pysty sanomaan niitä lukuja, jotka joidenkin tuotteiden kohdalla tiedän tarkasti. Ne kun ovat varmaan suuria sotasalaisuuksia vaikka kyllä asiantuntijat tietenkin vastapuolellakin tietävät millaiseen suorituskykyyn maksimissaan päästään milläkin ohjuksella.
Minulla on kyllä havaintoja myös aivan päinvastaisesta kuin oman kaluston vähättelystä (mitä kyllä tietenkin on pääosin), kalustoluettelossa mainitaan juuri tuo suurimman mahdollisen kantaman lukema, vaikka hyvin tiedetään, että lukema kentällä oikeaan maaliin on jotain paljon vähemmän. Tästäkään en ikävä kyllä voi sanoa esimerkkiä julkisuuteen, en edes maata tai järjestelmää.
Sitähän minä koitin juuri sanoa, ettei CAMM mitenkään voi olla niin paljon tehokkaampi ohjus (netissä: Umkhonto IR B1 max tst etäisyys 12 km vs. CAMM 25 km, eli tuplat) vaan pikemminkin samaa luokkaa. Umhonton parannettu versio sitten 15 km (nettitieto) ja se tutkaversio +35. Mutta muistelen, että sen sanottiin olevan noin 90 cm pidempi kuin IR-versio. Eli todella iso boosteri oli siihen laitettu verrattuna pieneen "lähtömoottoriin" mikä IR:ssä on. Joissakin kuvissa on kaksi erillistä boosteria kyljissä (ehkä jonkun laivan siiloihin ei olisi pidempää sopinut, mutta levyssuunnassa tilaa oli?)
Sitä tutkaversiota ei sitten tainnut lopulta tulla ollenkaan, en ainakaan ole missään havainnut. Ei vielä olisi ollut BUK 9M38 tai 9M317 -ohjusten kokoinen, 550 cm ja 690 kg. Ja sen on tehnyt maa, joka on käyttänyt valtavat rahalliset ja henkiset resurssit it-ohjuksiin. Jotka ovatkin itse ohjuksen analogisen osan osalta maailman huippua, osin myös hakupäänkin osalta. Kuten esimerkkini 9M -sarja, josta minusta tuntuu, että ilmoitetut luvut oli lähellä todellisuutta.
Vaikka koko ei ole se ainoa seikka eikä se tarkka kantaman arvo, on sillä asiassa suuri merkitys. Sen näkee itse asiassa ihan vaikka sokea Reetta kun katsoo ohjusten dataa. Siis karkeasti yleistäen voidaan sanoa it-ohjuksista: mitä suurempi ohjus, sitä pidemmälle lentää. Voit haukkua minua (jos se tyydytystä antaa) ja etsiä verukkeita vaikka loppuelämäsi, mutta se on tosiasia mikä pysyy.
Jos täällä on joku ohjustutkija, niin olisi kiva kuulla kommentti asiaan. Minä kun kuitenkin olen vain tälläinen tämän alan harrastelija.