Ilmatorjunta

Tässä pitää muistaa myös se että Ukrainalle on luvattu toimittaa NASAMS-järjestelmiä seuraavasti:
  • USA: on luvannut toimittaa 8 kpl alkaen marraskuusta 2022. Tilannut 6 kpl Raytheonilta. Ilmeisesti 2 kpl toimitettu.
  • Norja luvannut maaliskuussa 2023 toimittaa 2 kpl yhdessä USA:n kanssa
  • Kanada: luvannut tammikuussa 2023 toimittaa 1 kpl
Nämä ovat kiireellisempiä kuin Norjaan toimitettavat. Toisin kuin Norja, Ukraina olisi tarvinnut noita ”viime vuonna”.

Asejärjestelmien toimittajien tuotantokapasiteettia ei ole olemassa ylimäärin, eli se on suunniteltu ennen Ukrainan sodan tilannetta, eikä sen kasvattaminen käy käden käänteessä.

Uudempien parempien GaN Multi-Mission -tutkien, kuten Lockheed Martinin Sentinel A4, volyymitoimituksetkin alkavat suunitelmien mukaan vasta vuonna 2025 USA:n armeijalle. Tuon mainitaan olevan yhteensopiva NASAMS:in kanssa. Norja muuten valitsi viime vuonna Lockheed Martinilta ”TPY-4 next generation ground-based air surveillance ” –tutkan, joka perustuu samaan teknologiaan.
Käsittääkseni nuo on toimitettu omasta käytöstä ja nyt tehdään korvaavaa tilalle.
 
Käsittääkseni nuo on toimitettu omasta käytöstä ja nyt tehdään korvaavaa tilalle.
Tuon maintsemani lähteen mukaan (jota ei enää päivitetä), tilanne oli seuraava:

USA: 12 NASAMS Batteries [Delivered from November 2022 onwards]
Kanada: 1 NASAMS Battery [To be delivered]
Norja: 4 NASAMS Firing Units [To be delivered]
Liettua: 2 NASAMS Launchers [To be delivered]

Eli noita ei ole toimitettu kokonaisuudessaan. USA:lta on käsittääkseni edelleen vain 2 toimitettu.
 
Slovakia valitsi Barak MX-järjestelmän.

Ote:
Slovakia plans to implement one Mobile MRSAM battery in 2026 and two more in 2028, an addition two in 2029 and complemented by an addition two long range air defense in 2032 and 2035 respectively.

To that extend the Barak MX missile was the only one to offer 35, 70 and 150 Km versions according to experts, which can be fired from the same cannister, allowing a scalable grow-by-budget options for Slovakia. Another important point evaluated by the committee was the capability to integrate the ELM-2084 MMR radars already purchased by Slovakia. On that point only Rafael and IAI presented a proven integration.
 
Lueskelin vähän asiaan liittyviä tietoja.

Eli n. 25% Umkhontoa kevyempi ohjus kantaisi 50 - 60 % pidemmälle. Ei ikinä. Tuon käytännön torjuntaetäisyys on alle 10 vähänkään liikehtivään maaliin. Ballistinen lentorata voinee ehkä olla tuo 24 km.

On se jännä juttu, nämä markkinamiesten puheet...
Kannattaisi perehtyä analyyttisesti rakettiteknologian perusteisiin, kun käyttää tuollaista nimimerkkiä. Siihen kantamaan vaikuttaa  jokunen muukin juttu kuin pelkkä ohjuksen laukaisupaino...

Lähdetään vaikka siitä, että Umkhonton taistelukärki on 130% painavampi, 23kg vs 10kg. Aerodynamiikasta löytyy parikin muuttujaa, Umkhontossa on isot siivekkeet keskirungossa molemmista löytyvien pienten ohjaussiivekkeiden lisäksi. Umkhonton IP-hakupään tylppä nokka on myös isompi vastus CAMMin aktiivitutkahakupään terävään radomiin verrattuna. CAMM myös käyttää kylmälaukaisua, joten rakettimoottori syttyy vasta ohjuksen lennähdettyä taivaalle ja käännyttyä maalia kohti. Umkhonto "tuhlaa" osan kokonaisimpulssista siilosta ylös nousemiseen ja maalin suuntaan kääntymiseen.

Siinä oli ulospäin näkyvät tai muuten julkistetut faktiset erot. Sisällä voi olla lisää eroja, joita ei voi julkisista lähteistä löytää. Joten seuraava on sitten arvailua.

Kumman uskot pystyvän valmistamaan tarvittavan elektroniikan pienempään painoon, UK:n vai Etelä-Afrikan? Entä kumman kemianteollisuuden luulet osaavan valmistaa rakettipolttoaineen jonka spesifinen impulssi on suurempi?
Materiaaliteollisuuden valmistaa rakettimoottorin kuoren joka kestää suuremman kammiopaineen? Itse veikkaan kaikilla riveillä UK:ta. Toki näillä aloilla yleisesti saatavilla oleva taso on todennäköisesti kohtalaisen lähellä terävintä kärkeä. Onhan kyse kypsistä teknologian aloista joilla on runsaasti julkista tutkimustietoa ja teollista kapasiteettia kenen hyvänsä saatavilla.
 
Kannattaisi perehtyä analyyttisesti rakettiteknologian perusteisiin, kun käyttää tuollaista nimimerkkiä. Siihen kantamaan vaikuttaa  jokunen muukin juttu kuin pelkkä ohjuksen laukaisupaino...

Lähdetään vaikka siitä, että Umkhonton taistelukärki on 130% painavampi, 23kg vs 10kg. Aerodynamiikasta löytyy parikin muuttujaa, Umkhontossa on isot siivekkeet keskirungossa molemmista löytyvien pienten ohjaussiivekkeiden lisäksi. Umkhonton IP-hakupään tylppä nokka on myös isompi vastus CAMMin aktiivitutkahakupään terävään radomiin verrattuna. CAMM myös käyttää kylmälaukaisua, joten rakettimoottori syttyy vasta ohjuksen lennähdettyä taivaalle ja käännyttyä maalia kohti. Umkhonto "tuhlaa" osan kokonaisimpulssista siilosta ylös nousemiseen ja maalin suuntaan kääntymiseen.

Siinä oli ulospäin näkyvät tai muuten julkistetut faktiset erot. Sisällä voi olla lisää eroja, joita ei voi julkisista lähteistä löytää. Joten seuraava on sitten arvailua.

Kumman uskot pystyvän valmistamaan tarvittavan elektroniikan pienempään painoon, UK:n vai Etelä-Afrikan? Entä kumman kemianteollisuuden luulet osaavan valmistaa rakettipolttoaineen jonka spesifinen impulssi on suurempi?
Materiaaliteollisuuden valmistaa rakettimoottorin kuoren joka kestää suuremman kammiopaineen? Itse veikkaan kaikilla riveillä UK:ta. Toki näillä aloilla yleisesti saatavilla oleva taso on todennäköisesti kohtalaisen lähellä terävintä kärkeä. Onhan kyse kypsistä teknologian aloista joilla on runsaasti julkista tutkimustietoa ja teollista kapasiteettia kenen hyvänsä saatavilla.
Pitkään kokemukseen nojaten sanon, että ohjuksen kantama korreloi aika hyvin sen fyysiseen kokoon. Myös ihan virallinen tiedustelu- ja analysointiporukka ympäri maailman toimii aika pitkälle sen varassa. En vain minä harrastelija.

Fysiikan ja kemian lakeja ei kukaan voi ohittaa. Kylmälaukaisu antaa pienen edun, mutta sanoisinpa, että se on alle kilometrin.

Elektroniikan koosta kun puhutaan, on päivänselvää, että CAMM:n tutkahakupää painaa enemmän kuin Umkhonton IR-hakupää. Siitä ei ole minkäänlaista epäilystä. Toinen sisältää lähettimen ja vastaanottimen RF-alueelle, toinen vain vastaanottimen IR-alueelle. Se muuten on varmasti syönyt sen latauksen koon 10 kg:aan. Siinä on myös semmoinen ongelma, että tutkahakupäällä on vaikeampi osua niin tarkasti kuin IR-hakupäällä, joten paukkua oikeastaan tarvittaisiin enemmän! Muun elektroniikan osalta puhutaan niin marginaalisista asioista, että ei merkitystä operatiivisen käytön kannalta.

Rakettipolttoaineiden impulssin erot ovat tietetenkin olemassa. Mutta emme tiedä kumman eduksi. Etelä-Afrkasta on tullut monta hyvää tuotetta, joiden kehittelyyn asevientikielto pakotti aikoinaan. En aliarvioisi yhtään sen maan valkoisen tiedemiehistön kykyjä. Varsinkaan vain mutu-tuntumalta.

Epäilemättä muutaman vuoden kuluttua tiedämme kuka oli oikeassa. Olen vain havainnut semmoisen jutun, että pessimisti ei pety.
 
Viimeksi muokattu:
Fysiikan ja kemian lakeja ei kukaan voi ohittaa. Kylmälaukaisu antaa pienen edun, mutta sanoisinpa, että se on alle kilometrin.
Ei varmaan olla vielä fysiikan lakeja kumoamassa jos uudemman teknologian ohjusten suorituskyky päihittää vanhemman. Eikös CAMM kehitys alkanut samoihin aikoihin kun umkontho tuli käyttöön. Voin puhua puutaheinää enkä jaksa tarkistaa mutta eikö juuri umkonthon itsensäkin torjuntaetäisyys kasvanut block 1 ja 2 välillä huomattavasti lähinnä pelkillä hakupään ja ohjauksen kehittämisellä?

MBDA itse ilmoittaa että kylmälaukaisu vähentää ohjuksen painoa 30%. Joku tutkimus simuloi 14% eron polttoaineen käytössä suoraa lentorataa käyttävän ja ensin ylös ampaisevan välillä.

Lisäksi tuo taistelukärjen painon ero ja vaikuttaisiko myös CAMM 14cm pienempi halkaisijakin, ehkäpä muukin aerodynamiikka. Tuskin se 25km mikään kuolemankupla on mutta tuskin puppuakaan. Helppoihin maaleihin mainittiin osutun jopa 60km päähän. Umkontho on mach 2 ohjus ja CAMM mach 3.
 
Pitkään kokemukseen nojaten sanon, että ohjuksen kantama korreloi aika hyvin sen fyysiseen kokoon. Myös ihan virallinen tiedustelu- ja analysointiporukka ympäri maailman toimii aika pitkälle sen varassa. En vain minä harrastelija.
Eli MGM-29 Sergeant (10,5m / 0,8m / 4600kg / 1962) ja MGM-32 Pershing (10,5m / 1m / 4660kg / 1962) ovat ihan virallisen porukan menetelmillä saman kantaman ohjuksia? Okei, myönnän että tuo on ihan ok ensimmäisen arvauksen peruste, kun ei ole mitään muuta tietoa mistä lähteä kuin fyysinen koko. Huomaa vielä että valitsin vertailuun (a) saman valtion (b) saman ajankohdan (c) saman teknologian ohjukset erojen minimoimiseksi. Molemmat olivat USA:laisia ballistisia kiinteäpolttoaineisia ballistisia ohjuksia jotka tulivat käyttöön vuonna 1962. Silti Sergeantin kantama jäi 140km:iin kun Pershing lensi 740km. Fyysinen koko olikin aika paska ennustaja.

Tähän toki löytyy iso selittävä tekijä. Sergeantin taistelukärki W52 painoi 430kg kun Pershingin W50 painoi vain 187kg. Mutta et voi väittää julkisia kantamalukuja paskaksi perusteella, jolle on olemassa pätevä vastaesimerkki. Paitsi jos vaihdat nimimerkiksesi "Poliitikko."
Fysiikan ja kemian lakeja ei kukaan voi ohittaa. Kylmälaukaisu antaa pienen edun, mutta sanoisinpa, että se on alle kilometrin.
Kun niitä pieniä etuja on monta, niin ne kertautuvat ja lopullinen ero voi olla valtava ilman mitään yhtä dominoivaa selittävää tekijää. Yleensä toki isoihin eroihin on yksi tai muutama iso selittävä tekijä olemassa, mutta ei aina.
Elektroniikan koosta kun puhutaan, on päivänselvää, että CAMM:n tutkahakupää painaa enemmän kuin Umkhonton IR-hakupää. Siitä ei ole minkäänlaista epäilystä. Toinen sisältää lähettimen ja vastaanottimen RF-alueelle, toinen vain vastaanottimen IR-alueelle. Se muuten on varmasti syönyt sen latauksen koon 10 kg:aan. Siinä on myös semmoinen ongelma, että tutkahakupäällä on vaikeampi osua niin tarkasti kuin IR-hakupäällä, joten paukkua oikeastaan tarvittaisiin enemmän! Muun elektroniikan osalta puhutaan niin marginaalisista asioista, että ei merkitystä operatiivisen käytön kannalta.
CAMM:n tutkahakupää antaa myös etäisyystiedon, jolloin ohjus voi laskea ennakkopisteen ja hyödyntää optimaalista lentorataa. Umkhonton IR-hakupää antaa vain suuntatiedon, joten ohjus joutuu lentämään suhteellisella menetelmällä suoraa lentorataa. Molemmissa on kyllä datalinkki, mutta se auttaa vain maalin lähelle pääsemiseen.
Rakettipolttoaineiden impulssin erot ovat tietetenkin olemassa. Mutta emme tiedä kumman eduksi. Etelä-Afrkasta on tullut monta hyvää tuotetta, joiden kehittelyyn asevientikielto pakotti aikoinaan. En aliarvioisi yhtään sen maan valkoisen tiedemiehistön kykyjä. Varsinkaan vain mutu-tuntumalta.
Ei riitä että tietää miten optimaalinen seos valmistetaan. Siihen pitää myös pystyä ostamaan tai valmistamaan lähtöaineet ja valaa niistä kelvollinen ajoainelataus. Etelä-Afrikka oli pitkään tiukkojen kauppasaartojen kohteena, joten esim. vähän eksoottisempien seosaineiden saaminen on voinut olla mahdotonta.
Epäilemättä muutaman vuoden kuluttua tiedämme kuka oli oikeassa. Olen vain havainnut semmoisen jutun, että pessimisti ei pety.
Pessimisti ei pety, mutta ei sillä kavereitakaan saa. Ohjuskauppias joka optimistisesti mainostaa villisti liian isoja kantamalukemia taas on äkkiä entinen kauppias. Asevoimat ovat perinteisesti halunneet vähätellä oman kalustonsa suoritusarvoja, ei päinvastoin.

Katsotaan vielä pari lainausta wikipediasta (lähde valitettavasti kateissa)
After successful coastal tests in July 2005, further land trials were carried out over two days in October 2013 with a modified version of the Umkhonto-IR Block II. Undertaken at the Denel Overberg Test Range, live fire exercises saw three missiles successfully intercept and destroy low-cost aerial target systems (LOCATS): two at 15km range and one at 20km.
ja Army Technology-saitilta
The Umkhonto-R has a maximum range of 20km, while the Umkhonto-IR MkII offers a range of 15km.
Alkaa kuulostaa siltä, että Umkhonton ja CAMM:n teoreettinen kinemaattinen suorituskyky on paljon lähempänä toisiaan kuin kantamanumero antaa ymmärtää, eikös? Etenkin tuo että tutkahakupäällä samalle ohjukselle uskalletaan luvata 33% lisää kantamaa on kiinnostava.
 
Eli MGM-29 Sergeant (10,5m / 0,8m / 4600kg / 1962) ja MGM-32 Pershing (10,5m / 1m / 4660kg / 1962) ovat ihan virallisen porukan menetelmillä saman kantaman ohjuksia? Okei, myönnän että tuo on ihan ok ensimmäisen arvauksen peruste, kun ei ole mitään muuta tietoa mistä lähteä kuin fyysinen koko. Huomaa vielä että valitsin vertailuun (a) saman valtion (b) saman ajankohdan (c) saman teknologian ohjukset erojen minimoimiseksi. Molemmat olivat USA:laisia ballistisia kiinteäpolttoaineisia ballistisia ohjuksia jotka tulivat käyttöön vuonna 1962. Silti Sergeantin kantama jäi 140km:iin kun Pershing lensi 740km. Fyysinen koko olikin aika paska ennustaja.

Totta kai tiedetyt ohjuksen tiedot otetaan huomioon, kun mallinnuksia tehdään. Mutta samanlaisen ohjuksen kohdalla koko on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos tiedetään esim ajomoottorin tyyppi ja ajoaine, voidaan lukemia tarkentaa. Tai jotain muuta.
Tähän toki löytyy iso selittävä tekijä. Sergeantin taistelukärki W52 painoi 430kg kun Pershingin W50 painoi vain 187kg. Mutta et voi väittää julkisia kantamalukuja paskaksi perusteella, jolle on olemassa pätevä vastaesimerkki. Paitsi jos vaihdat nimimerkiksesi "Poliitikko."

Kun niitä pieniä etuja on monta, niin ne kertautuvat ja lopullinen ero voi olla valtava ilman mitään yhtä dominoivaa selittävää tekijää. Yleensä toki isoihin eroihin on yksi tai muutama iso selittävä tekijä olemassa, mutta ei aina.

CAMM:n tutkahakupää antaa myös etäisyystiedon, jolloin ohjus voi laskea ennakkopisteen ja hyödyntää optimaalista lentorataa. Umkhonton IR-hakupää antaa vain suuntatiedon, joten ohjus joutuu lentämään suhteellisella menetelmällä suoraa lentorataa. Molemmissa on kyllä datalinkki, mutta se auttaa vain maalin lähelle pääsemiseen.
Umkhonton tärkein kantaman lisäys versioiden välillä perustui muistaakseni pääasiallisesti juuri lentoradan optimointiin. Se varmaan tapahtunee jo ennen laukaisua ohjelmoimalla ohjus parhaalle mahdolliselle radalla maalin sen hetkisen ennakkopisteen mukaan. Se takuulla tehdään parhaalla mahdollisella tavalla myös CAMM:lle.
Ei riitä että tietää miten optimaalinen seos valmistetaan. Siihen pitää myös pystyä ostamaan tai valmistamaan lähtöaineet ja valaa niistä kelvollinen ajoainelataus. Etelä-Afrikka oli pitkään tiukkojen kauppasaartojen kohteena, joten esim. vähän eksoottisempien seosaineiden saaminen on voinut olla mahdotonta.

Pessimisti ei pety, mutta ei sillä kavereitakaan saa. Ohjuskauppias joka optimistisesti mainostaa villisti liian isoja kantamalukemia taas on äkkiä entinen kauppias. Asevoimat ovat perinteisesti halunneet vähätellä oman kalustonsa suoritusarvoja, ei päinvastoin.

Katsotaan vielä pari lainausta wikipediasta (lähde valitettavasti kateissa)

ja Army Technology-saitilta

Alkaa kuulostaa siltä, että Umkhonton ja CAMM:n teoreettinen kinemaattinen suorituskyky on paljon lähempänä toisiaan kuin kantamanumero antaa ymmärtää, eikös? Etenkin tuo että tutkahakupäällä samalle ohjukselle uskalletaan luvata 33% lisää kantamaa on kiinnostava.
Emme tiedä asiasta, ainakaan minä, yhtään mitään. Mitä aineita on saatu, mitä käytetään ja mitä onnistuttiin tekemään.
Välttämättä nämä kauppiaan antamat luvut eivät ole suoraa valetta. Mutta julkisuudessa saatetaan esittää, että mikä tahansa maali voidaan max amet:lla törjua, kun sen täytyy olla paikallaan leijuva helikopteri, että niin käy. Liiketekijöillä tai vielä väistöliikkeitä tekevän maalin suhteen tilanne on aivan toinen.

Hyvä esimerkki on olkapääohjukset, n. 2 m ja 20 kg. Lähes kaikissa sanotaan kantamaksi 5 - xx km. Todellisuudessa ne pitää ampua mielellään alle 2,5 km lentomatkalle, jos mielii oikeasti osua.

Valitettavasti en pysty sanomaan niitä lukuja, jotka joidenkin tuotteiden kohdalla tiedän tarkasti. Ne kun ovat varmaan suuria sotasalaisuuksia vaikka kyllä asiantuntijat tietenkin vastapuolellakin tietävät millaiseen suorituskykyyn maksimissaan päästään milläkin ohjuksella.
Minulla on kyllä havaintoja myös aivan päinvastaisesta kuin oman kaluston vähättelystä (mitä kyllä tietenkin on pääosin), kalustoluettelossa mainitaan juuri tuo suurimman mahdollisen kantaman lukema, vaikka hyvin tiedetään, että lukema kentällä oikeaan maaliin on jotain paljon vähemmän. Tästäkään en ikävä kyllä voi sanoa esimerkkiä julkisuuteen, en edes maata tai järjestelmää.

Sitähän minä koitin juuri sanoa, ettei CAMM mitenkään voi olla niin paljon tehokkaampi ohjus (netissä: Umkhonto IR B1 max tst etäisyys 12 km vs. CAMM 25 km, eli tuplat) vaan pikemminkin samaa luokkaa. Umhonton parannettu versio sitten 15 km (nettitieto) ja se tutkaversio +35. Mutta muistelen, että sen sanottiin olevan noin 90 cm pidempi kuin IR-versio. Eli todella iso boosteri oli siihen laitettu verrattuna pieneen "lähtömoottoriin" mikä IR:ssä on. Joissakin kuvissa on kaksi erillistä boosteria kyljissä (ehkä jonkun laivan siiloihin ei olisi pidempää sopinut, mutta levyssuunnassa tilaa oli?)

Sitä tutkaversiota ei sitten tainnut lopulta tulla ollenkaan, en ainakaan ole missään havainnut. Ei vielä olisi ollut BUK 9M38 tai 9M317 -ohjusten kokoinen, 550 cm ja 690 kg. Ja sen on tehnyt maa, joka on käyttänyt valtavat rahalliset ja henkiset resurssit it-ohjuksiin. Jotka ovatkin itse ohjuksen analogisen osan osalta maailman huippua, osin myös hakupäänkin osalta. Kuten esimerkkini 9M -sarja, josta minusta tuntuu, että ilmoitetut luvut oli lähellä todellisuutta.

Vaikka koko ei ole se ainoa seikka eikä se tarkka kantaman arvo, on sillä asiassa suuri merkitys. Sen näkee itse asiassa ihan vaikka sokea Reetta kun katsoo ohjusten dataa. Siis karkeasti yleistäen voidaan sanoa it-ohjuksista: mitä suurempi ohjus, sitä pidemmälle lentää. Voit haukkua minua (jos se tyydytystä antaa) ja etsiä verukkeita vaikka loppuelämäsi, mutta se on tosiasia mikä pysyy.

Jos täällä on joku ohjustutkija, niin olisi kiva kuulla kommentti asiaan. Minä kun kuitenkin olen vain tälläinen tämän alan harrastelija.
 
Samanlainen amatööri täälläkin on ihmetellyt CAMM:ille, pienimmille IRIS-T ja muillekin kevyile moderneille IT-ohjuksille ilmoitettuja isoja kantamia. Erityisesti matalalla ohjuksen aerodynamiikalla vaikuttaa olevan iso merkitys moottorin impulssin ja painon (ilman ajoainetta) lisäksi. Esim. IRIS-T käyttää aerodynaamista suojaa tylpän IR-hakupään edessä. Toinen esimerkki ilmataisteluohjuspuolelta on AIM-9, jonka kantama suuruusluokkaa tuplaantui 9M versiosta 9X Block I:een mentäessä, vaikka massa ja rakettimoottori ovat samat (tai oikeastaan rakettimoottori on huonompi, koska suunnattava suihkusuutin pienentää 9X:n työntövoimaa). 9X:ssä vastusta on pienennetty monin tavoin ja tästä kantamaeron täytyy tulla, Block I kun ei vielä osaa sen kummemmin ennakkopisteeseen hakeutua. Block II:ssa tämä kyky sitten on (ja LOAL sen hyödyntämiseen näköetäisyyden ulkopuolella) ja taas tuli kantamaa merkittävästi lisää. ASRAAM:ista olen myös kuullut tehtaan edustajien kehuvan, kuinka ohjuksen minimalistiset siivet/siivekkeet mahdollistavat poikkeuksellisen kantaman.

Hakeutumisen suhteen en usko Umkontho - CAMM -kokoluokassa olevan kinemaattista kantamaeroa IR:n ja aktiivisen tutkan välillä. Molemmat lentävät reittivaiheen inertialla ja datalinkkipäivityksillä. Hakupään aktivoiduttua ollaan jo niin lähellä, että etäisyystiedolla ei enää paljoa voida tehdä lentoradan optimoimiseksi.

Lentoprofiililla voidaan vaikuttaa kantamaan melko paljon ja rakettimoottorin työntövoimaprofiilia ja siten nopeutta säätelemällä jonkun verran. Jos halutaan ohjus, joka on nopeasti kohteessa, valitaan suuren työntövoiman alusta loppuun antava moottori, joka antaa ohjukselle suuren alkunopeuden sekä melko suora lentorata. Jos halutaan päästä pitkälle, valitaan Boost-Sustain tyylinen rakettimoottori, jolla huippunopeus ja siten vastus jää pienemmäksi ja ammutaan ohjus erittäin korkealle lentoradalle. Nopeammin kohteessa oleva ohjus osuu todennäköisemmin liikehtivään maaliin.

Itse olen joutunut todellisen tiedon puutteessa hyväksymään sen, että insinööri saa nykyän pienemmänkin ohjuksen lentämään pidemmälle.
 
Harpooneja voi myös verrata jos haluaa lisää mysteeriä koko vs. kantama välillä. Esim. se "ER"+ mitä tarjottiin Gabrielia vastaan.
 
Harpooneja voi myös verrata jos haluaa lisää mysteeriä koko vs. kantama välillä. Esim. se "ER"+ mitä tarjottiin Gabrielia vastaan.
Näissä se on ihan eri juttu. Matkamoottori toimii koko lennon ajan ja oikeastaan kyse on vain polttoaineen ja muun "hyötykuorman" välisestä suhteesta. Styx oli helvetin iso ohjus, silti lensi vain sen 40 - 80 km versiosta riippuen. Siinä oli rakettimoottori, kun taas Harpoon ja muut nykyaikaiset lentää suihkuturbiinilla.

It-ohjus tyypillisesti saa lähtömoottorin jälkeen vain rakettimoottorista lyhyen pulssin ja sen jälkeen se liitää. No, Stunner esim saa lisäpotkua sitten lopussa 3.vaiheesta.
 
Samanlainen amatööri täälläkin on ihmetellyt CAMM:ille, pienimmille IRIS-T ja muillekin kevyile moderneille IT-ohjuksille ilmoitettuja isoja kantamia. Erityisesti matalalla ohjuksen aerodynamiikalla vaikuttaa olevan iso merkitys moottorin impulssin ja painon (ilman ajoainetta) lisäksi. Esim. IRIS-T käyttää aerodynaamista suojaa tylpän IR-hakupään edessä. Toinen esimerkki ilmataisteluohjuspuolelta on AIM-9, jonka kantama suuruusluokkaa tuplaantui 9M versiosta 9X Block I:een mentäessä, vaikka massa ja rakettimoottori ovat samat (tai oikeastaan rakettimoottori on huonompi, koska suunnattava suihkusuutin pienentää 9X:n työntövoimaa). 9X:ssä vastusta on pienennetty monin tavoin ja tästä kantamaeron täytyy tulla, Block I kun ei vielä osaa sen kummemmin ennakkopisteeseen hakeutua. Block II:ssa tämä kyky sitten on (ja LOAL sen hyödyntämiseen näköetäisyyden ulkopuolella) ja taas tuli kantamaa merkittävästi lisää. ASRAAM:ista olen myös kuullut tehtaan edustajien kehuvan, kuinka ohjuksen minimalistiset siivet/siivekkeet mahdollistavat poikkeuksellisen kantaman.

Hakeutumisen suhteen en usko Umkontho - CAMM -kokoluokassa olevan kinemaattista kantamaeroa IR:n ja aktiivisen tutkan välillä. Molemmat lentävät reittivaiheen inertialla ja datalinkkipäivityksillä. Hakupään aktivoiduttua ollaan jo niin lähellä, että etäisyystiedolla ei enää paljoa voida tehdä lentoradan optimoimiseksi.

Lentoprofiililla voidaan vaikuttaa kantamaan melko paljon ja rakettimoottorin työntövoimaprofiilia ja siten nopeutta säätelemällä jonkun verran. Jos halutaan ohjus, joka on nopeasti kohteessa, valitaan suuren työntövoiman alusta loppuun antava moottori, joka antaa ohjukselle suuren alkunopeuden sekä melko suora lentorata. Jos halutaan päästä pitkälle, valitaan Boost-Sustain tyylinen rakettimoottori, jolla huippunopeus ja siten vastus jää pienemmäksi ja ammutaan ohjus erittäin korkealle lentoradalle. Nopeammin kohteessa oleva ohjus osuu todennäköisemmin liikehtivään maaliin.

Itse olen joutunut todellisen tiedon puutteessa hyväksymään sen, että insinööri saa nykyän pienemmänkin ohjuksen lentämään pidemmälle.
Kyllä, mutta tuskin kertaluokkaa pidemmälle.
Veikkaan, että ilmoitetut kantamat on siihen todella helppoon maaliin ja esim rynnäkkökoneelle/vast, luku on noin kolmannes.
 
Romanialta lähti tarjouspyyntö viime perjantaina lyhyenkantaman ilmatorjuntajärjestelmistä arvoltaan lähes 2 miljardia euroa.

Tarjoukset tulee lähettää 8.1.2024 mennessä.

Romaniahan päätti hankkia 7 Patriot-järjestelmää v. 2017, joiden potentiaalisen yhteishinnan sanottiin olevan $3.9 miljardia.

Nyt on tarkoitus täydentää Romanian ilmatorjuntaa lyhyemmän kantaman järjestelmillä.

Ote (editoitu):

Romania launches a tender of around 2 billion euros for short and very short range anti-aircraft systems
The intended systems are:
  • 6 integrated SHORAD - VSHORAD weapon systems for the Air Force
  • 6 SHORAD systems and
  • 6 VSHORAD systems for the Land Forces
The short and very short range systems complement the Patriot system designed for long range protection.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä se ilmatorjunta taas vaikuttaa niin halvalta ja kyvykkäältä, että ei hävittäjiä enää kannata kenenkään ostaa.

Eli Romania aikoo hankkia yhdelle prikaatille pienen määrään jotain ASRAD:in tai Stingerin kaltaista IT:tä sekä jotain NASAMS:in tasoista tuotetta 2-3:lle lentotukikohdalle muutama järjestelmä ja sama määrä "ylijohdon reseviin". Ja hinta 20% HX-hankkeesta, Patriotin kanssa jopa 60%.
 
Kyllä se ilmatorjunta taas vaikuttaa niin halvalta ja kyvykkäältä, että ei hävittäjiä enää kannata kenenkään ostaa.

Eli Romania aikoo hankkia yhdelle prikaatille pienen määrään jotain ASRAD:in tai Stingerin kaltaista IT:tä sekä jotain NASAMS:in tasoista tuotetta 2-3:lle lentotukikohdalle muutama järjestelmä ja sama määrä "ylijohdon reseviin". Ja hinta 20% HX-hankkeesta, Patriotin kanssa jopa 60%.
Ihmisiltä menee hävittäjien ja ilmatorjunnan roolit sekaisin. Vain hävittäjillä voitetaan ilmasota.
 
Mainitsemassani Romaniaa koskevassa artikkelissa mainitaan seuraavat järjestelmät:
  • VL Mica - Mistral 3
  • NASAMS system with AIM-120 AMRAAM and AIM-9x Sidewinder missiles
  • IRIS-T SLS (short range) and IRIS-T SLM (medium range) variant
  • SPYDER System with Python 5 (Infra Red) short-range and I Derby (radar) medium-range missiles
Jostain syystä Barak MX-järjestelmää ei ole mainittu kilpailijoiden joukossa. Slovakia valitsi sen juuri äsken ja eräänä perusteena oli se että yhdellä järjestelmällä voidaan kattaa heidän tarpeensa, johon muut järjestelmät eivät joko kyenneet tai olivat kalliimpia.

Artikkelin mukaan 2030-luvulle on suunniteltu toinen vaihe suuruudeltaan hieman yli 2 miljardia euroa.

Romania on ollut jo pitkään Naton jäsen, joten he ovat voineet perustella hankintaa esim. seuraavasti:
  • Natolla on Euroopassa merkittävä määrä hävittäjiä, jotka saadaan nopeasti siirrettyä maasta toiseen
  • sen sijaan ilmatorjuntajärjestelmiä on Nato-mailla Euroopassa hyvin ohuesti (vrt. Ukraina)
  • tämän perusteella he ovat päättäneet panostaa ilmatorjuntaan
  • Patriot-järjestelmä lienee valittu sen perusteella että tarvittaessa siihen saa USA:lta lisää ohjuksia: Romania hankki itse vain 168 kappaletta PAC-3 MSE ja 56 kappaletta PAC-2 GEM-T –ohjuksia. Jo näiden yhteishinta ylittänee 1 miljardia dollaria. Rafael/Raytheonin Skyceptor-ohjukset voivat olla suunniteltu halvempi vaihtoehto. Niitähän on suunniteltu valmistettavaksi Romaniassa. Teollisuuspolitiikkaakin voi siis olla mukana.
  • tällä hetkellä Romanialle on toimitettu 4 Patriot-järjestelmää: 3 kappaletta on vielä tulossa. Jos laskee tähänastisen hankinnan kustannukset jaettuna 5:lle vuodella, tulee siitä n. 450 M$/vuosi.
Wikipedian mukaan Romanialla on
  • 14 F-16 hävittäjää
  • tilattuna 32 kappaletta käytettyjä F-16 koneita Norjasta
Hävittäjien merkityksestä Ukrainan sodassa Rand corporation’in Michael Bohnert mainitsee 3.10.2023 päivätyssä blogikirjoituksessaan otsikolla ” F-16s Are No Magic Bullet for Ukraine, but They Are a Game Changer with the Right Munitions”:

Will F-16s win the war for Ukraine? No. Only ground victories and unacceptable Russian losses will force Putin to negotiate. The most important support to Ukraine is still artillery, medical equipment, infantry weapons, ground vehicles, and drones. However, a long-term commitment to supporting a well-equipped, sizable F-16 force will improve the likelihood of Ukrainian success even if an F-16 never shoots a Russian fighter. [approximately 60 F-16s promised]”
 
Viimeksi muokattu:
Eli n. 25% Umkhontoa kevyempi ohjus kantaisi 50 - 60 % pidemmälle. Ei ikinä. Tuon käytännön torjuntaetäisyys on alle 10 vähänkään liikehtivään maaliin. Ballistinen lentorata voinee ehkä olla tuo 24 km.
Mitä tarkoitat tuolla ballistisella lentoradalla? Että ballistinen lentorata yltää 10km korkeuteen 24km päässä? Vai että puikko tippuu maahan sillä etäisyydellä? Vai jotain muuta?

Hämmästyttävän voimakkaita nämä modernit komposiittiajoaineet. Jos haluaa vähän haarukoida pelkistetyllä ballistisella esimerkillä mikä ero ajoaineen ja puikon kärjen aerodynamiikan erolla saavutetaan, niin hyvä esimerkki on nuo 122mm raketit. Jos vanhan liiton grad ampui 20km päähän, Serbialainen edepro g-2000 puhaltaa tuplasti kauemmas vaikka raketin koko ja ajoaineen määrä on suunnilleen sama. Edit: ihan orkkis gradissa on painavampi runko ja 7kg vähemmän ajoainetta, kokonaispaino aikalailla sama.


Screenshot_20231120_113957_Chrome.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Totta kai tiedetyt ohjuksen tiedot otetaan huomioon, kun mallinnuksia tehdään. Mutta samanlaisen ohjuksen kohdalla koko on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos tiedetään esim ajomoottorin tyyppi ja ajoaine, voidaan lukemia tarkentaa. Tai jotain muuta.
No miten paljon samanlaisempia ne ohjukset voisivat viellä olla kuin
  • Sama valmistajavaltio
  • Sama suunnitteluajankohta
  • Sama valmistusajankohta
  • Sama polttoainetyyppi
  • Sama lentorata
  • Sama taistelukärjen tyyppi
  • Sama koko
  • Sama massa
Että voisit hyväksyä, että ulkoisesti täysin samanlaisilla ohjuksilla voi olla viisinkertainen ero kantamassa? Voit selitellä asiaa ihan miten paljon haluat, luetella yleensä-juttuja ja nyrkkisääntöjä, mutta alunperin väitit paljon pienempää eroa täydeksi mahdottomuudeksi. Tottakai saat olla vahva uskossasi, mutta minä uskon fysiikan lakeja tottelevien kappaleiden esimerkkiä, että ei ole mahdotonta.
Eli n. 25% Umkhontoa kevyempi ohjus kantaisi 50 - 60 % pidemmälle. Ei ikinä. Tuon käytännön torjuntaetäisyys on alle 10 vähänkään liikehtivään maaliin. Ballistinen lentorata voinee ehkä olla tuo 24 km.
Muuten, ihan mielenkiinnosta, ajattelitko tuota kirjoittaessa että Umkhonto IR block 2:n 15km olisi käytännön torjuntaetäisyys vähänkään liikehtivään maaliin? Eiköhän sekin ole melkein perille asti ballistinen kaari. Toivottavasti Umkhonto ei ollut yksi niistä järjestelmistä mistä sinulla on oikeaa tietoa, jottet tullut paljastaneeksi että sen käytännön torjuntaetäisyys on (10/24)*15=~6 kilometriä. 👿
Sitähän minä koitin juuri sanoa, ettei CAMM mitenkään voi olla niin paljon tehokkaampi ohjus (netissä: Umkhonto IR B1 max tst etäisyys 12 km vs. CAMM 25 km, eli tuplat) vaan pikemminkin samaa luokkaa. Umhonton parannettu versio sitten 15 km (nettitieto) ja se tutkaversio +35. Mutta muistelen, että sen sanottiin olevan noin 90 cm pidempi kuin IR-versio. Eli todella iso boosteri oli siihen laitettu verrattuna pieneen "lähtömoottoriin" mikä IR:ssä on. Joissakin kuvissa on kaksi erillistä boosteria kyljissä (ehkä jonkun laivan siiloihin ei olisi pidempää sopinut, mutta levyssuunnassa tilaa oli?)
Tuosta R-versiosta on tosiaan kovin vähän messumalleja parempaa kuvaa tai tietoa löytysällä. Liekö siitä koskaan lentävää IR-versiota vaihdetulla hakupäällä pidemmälle vietyä versiota tehty tai koeammuttu? Ainakin yhdessä lähteessä mainittiin koeammunnat tehdyn nimenomaan modifioidulla IR-ohjuksilla.
Kyllä, mutta tuskin kertaluokkaa pidemmälle.
Veikkaan, että ilmoitetut kantamat on siihen todella helppoon maaliin ja esim rynnäkkökoneelle/vast, luku on noin kolmannes.
15km ja 25km ovat sentään samaa kertaluokkaa olevat lukemat. Ymmärtäisin lyttäyksen jos joku alkaisi puhua 15km ja 150km kantamista samankokoisella ohjuksella.
 
No miten paljon samanlaisempia ne ohjukset voisivat viellä olla kuin
  • Sama valmistajavaltio
  • Sama suunnitteluajankohta
  • Sama valmistusajankohta
  • Sama polttoainetyyppi
  • Sama lentorata
  • Sama taistelukärjen tyyppi
  • Sama koko
  • Sama massa
Että voisit hyväksyä, että ulkoisesti täysin samanlaisilla ohjuksilla voi olla viisinkertainen ero kantamassa? Voit selitellä asiaa ihan miten paljon haluat, luetella yleensä-juttuja ja nyrkkisääntöjä, mutta alunperin väitit paljon pienempää eroa täydeksi mahdottomuudeksi. Tottakai saat olla vahva uskossasi, mutta minä uskon fysiikan lakeja tottelevien kappaleiden esimerkkiä, että ei ole mahdotonta.

Muuten, ihan mielenkiinnosta, ajattelitko tuota kirjoittaessa että Umkhonto IR block 2:n 15km olisi käytännön torjuntaetäisyys vähänkään liikehtivään maaliin? Eiköhän sekin ole melkein perille asti ballistinen kaari. Toivottavasti Umkhonto ei ollut yksi niistä järjestelmistä mistä sinulla on oikeaa tietoa, jottet tullut paljastaneeksi että sen käytännön torjuntaetäisyys on (10/24)*15=~6 kilometriä. 👿

Tuosta R-versiosta on tosiaan kovin vähän messumalleja parempaa kuvaa tai tietoa löytysällä. Liekö siitä koskaan lentävää IR-versiota vaihdetulla hakupäällä pidemmälle vietyä versiota tehty tai koeammuttu? Ainakin yhdessä lähteessä mainittiin koeammunnat tehdyn nimenomaan modifioidulla IR-ohjuksilla.

15km ja 25km ovat sentään samaa kertaluokkaa olevat lukemat. Ymmärtäisin lyttäyksen jos joku alkaisi puhua 15km ja 150km kantamista samankokoisella ohjuksella.
Puhuin Umkhontosta vain netissä olevat luvuista 12 km ja 15 km. Sitä mikä niiden oikea torjuntaetäisyys on ei siitä selviä millään kaavalla. Jos minä sanoisin tähän jonkun tarkan luvun, vaikkapa 6,1 km, se olisi täysin arvoton tieto siltikin (huomautettakoon, että tuo numero ei ole mikään oikea arvo mistään). Se sitä paitsi riippuu niin monesta asiasta, ettei sitä edes yhdellä luvulla voi ilmaista. Ohjukselle ei edes oikeasti ole olemassa mitään yhtä maksimitorjuntaetäisyyttä eikä sitä ilmaista ohjuslavetin sijainnin ympärille piirretystä ympyrällä. Vaikka se onkin yleinen harhaluulo ja niitä ympyröitä on täälläkin näkynyt.

Olet kuitenkin takuulla täydellisen oikeassa ihan kaikesta. Sovitaan niin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top