Ilmatorjunta

Täällä nyt eräs kirjoittaja esittelee työnantajansa toiveita totuuksina.

RistoJ voi nyt katsoa peiliin ja kertoa meille kaikille miksi marsun kenttäkelpoiseksi saaminen kesti 10 vuotta. Kerro kun olit mukana tuota värkkäämässä - vai jouduitko lähtemään ennen kuin sait valmista? Ai niin Riston mielestä "järjestelmä oli hyvä" vaikka vaikka esim. useampi ilmatorjuntakoulua johtanut eversti noitui laitteen kenttäkelvottomaksi paskaksi...

Jos joku ihmettelee miksi Eisenhower varoitti "sotateollisesta kompleksista" niin Riston juttujen jälkeen en ihmettele - mies ei piittaa pätkääkään niistä miehistä jotka joutuvat taistelemaan tulevan sodan ala-arvoisilla välineillä. Tärkeintä on Riston edustaman yrityksen voitot...

Minä puhun nyt kouluttajien ja järjestelmän käyttäjien kokemuksista.
 
Välihuutona: mitäs pahaa on ilmavoimien tukikohtien suojaamisessa? Eivätkö Ilmavoimat ole juuri niitä "tärkeimpiä suomalaisia joukkoja"?

Millainen pala taivasta näkyy normi lämpökameralla esim. viiden kilometrin päässä? Millainen panorama siinä oikein on, onko se "laajakulma" vai supistaako etäisyys sektoria? Sanon ihan suoraan, että lontoontaidollani jää hieman aukkoja teknisistä teksteistä. Olen minä lämpökameralla kurkistellut, mutta eihän siellä taivaalla silloin ollut kuin lokkeja. Enkä muista lainkaan miten laajan näköalan se tarjoaa.
 
RistoJ kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Eli mitä tulee ItO-2005 järjestelmään niin ikävä kyllä se on parhaimmillaan kiinteiden ja puolikiinteiden maalien suojaamisessa. Eli tässä hankinnassa kävi samalla tavalla kuin Crotale NG kaupassa. Tietojeni mukaan ilmavoimat on kovasti lobannut, että ItO 2005 järjestelmän lisähankitoja jatkettaisiin, onneksi Puheloinen ei ole tähän suostunut ja ilmavoimat joutuukin ostamaan kenttien suojaamiseen käytettävät järjestelmät itse.

Ja senpä vuoksi ITO 05:t on laitettu suojaamaan ilmavoimien tukikohtia eikä maavoimien tärkeimpiä yksiköitä... Samaten Crotaleja ei tuon takia myöskään aikanaan laitettu suojaamana maavoimien joukkoja kuten panssariprikaateja... :-/
Ilmavoimilla on myös mahdollisuus ostaa ilmatorjuntaa maavoimen kautta itselleen. Just joo...

No niin kerro kuinka paljon ilma- ja merivoimat ovat maksaneet esim. Crotale NG hankinnoista? Ilmavoimat tarvitsee päätukikohtien suojaksi kolme patteria ja merivoimat laivastotukikohtien suojaksi kaksi. Se tekee yhteentä viisi patteria kymmenestä. Tuosta hankintasummasta ilmavoimat maksoi 0 mk. On se hienoa kun puolustat nykyistä puolustushaaraasi... Nyt puolustusvoimissa puhaltaa toiset tuulet ja ilmavoimat saa maksaa omasta pussistaan uudet ohjusjärjestelmät kenttien suojaksi. Yhteistyö tarkoittaa ilmavoimille rohmuamista ja resurssien omimista ilmaiseksi.

Crotalen NG ei todellakaan sovi taistelussa olevan prikaatin suojaamiseen. Tuo tosiseikka huomattiin it-upseereiden toimesta panssariprikaatin harjoituksissa. Se on fakta joka ei toiseksi muutu vaikka aliupseeri insinööri kuinka väittäisi muuta. Miksi Crotale pattereita ei ole laitettu melko liikkuvaa sodankäyntiä harjoittavien valmiusprikaatien suojaksi? Vastaus -koska ne eivät sovi siihen.

Toki ilmavoimat halusi rohmuta esim. Helsinkiä suojaavan SA-3 järjestelmän käyttöönsä 80-luvun alussa. Kun siihen ei suostuttu, niin asiasta loukkaantuneet ilmavoimat eivät tehneet minkäänlaista yhteistyötä asian tiimoilta. Edes yhtä värvättyä ohjushuoltoon erikoistunutta miestä ei saatu luennoimaan ohjusten huollosta it:n teknikoille - jointtia ilmavoimien tapaan...

On aika järkkyä huomata millaista peliä RistoJ pelaa tässä asiassa. Kenttäarmeijan miesten henki ei paina shakkinappulaa enemmän - kunhan vain saadaan sellaisia it-järjestelmiä jotka sopivat ilmavoimien tarpeisiin? Nyt koko aselaji pitäisi sitten luovuttaa ilmavoimien hoidettavaksi... Voi kysyä onko kyseisellä kirjoittajalla moraalia ollenkaan?
 
baikal kirjoitti:
Välihuutona: mitäs pahaa on ilmavoimien tukikohtien suojaamisessa? Eivätkö Ilmavoimat ole juuri niitä "tärkeimpiä suomalaisia joukkoja"?

Millainen pala taivasta näkyy normi lämpökameralla esim. viiden kilometrin päässä? Millainen panorama siinä oikein on, onko se "laajakulma" vai supistaako etäisyys sektoria? Sanon ihan suoraan, että lontoontaidollani jää hieman aukkoja teknisistä teksteistä. Olen minä lämpökameralla kurkistellut, mutta eihän siellä taivaalla silloin ollut kuin lokkeja. Enkä muista lainkaan miten laajan näköalan se tarjoaa.

Erään sotilas lämpökameravalmistaja lupaa 25x19 asteen kentän ilman zoomia. Eli 5 km:n päästä lämpökamera kattaa maksimissaan 2217 km:n kaistaleen. Ongelma on että lämpökameran matriisi on yleensä 640x480 pikseliä, eli yksi pikseli vastaa 3.5 metriä 5 km päässä.

Edit:
http://www.flir.com/uploadedFiles/ENG_01_howfar.pdf

5 km:ä näyttäisi olevan aivan maksimi 140 mm linssillä varustetulle lämpökameralle havaita ajoneuvo. Joku Dozor 600 UAV on varmaan yhtä hankala havaittava.

Edit 2: Löytyhän sentään kunnon lämppäri.
http://www.flir.com/uploadedfiles/Eurasia/MMC/Comm_sec/SS_0023_EN.pdf

Sivu 14. Suuremmat lämpökamerat tuskin mahtuu Bolide järjestelmään.
 
baikal kirjoitti:
Välihuutona: mitäs pahaa on ilmavoimien tukikohtien suojaamisessa? Eivätkö Ilmavoimat ole juuri niitä "tärkeimpiä suomalaisia joukkoja"?

Jep, jos ilmavoimat tuhotaan kentille ei mikään maavoimienkaan operaatio toteudu, ei edes joukkojen keskitys.
 
Ylli kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Välihuutona: mitäs pahaa on ilmavoimien tukikohtien suojaamisessa? Eivätkö Ilmavoimat ole juuri niitä "tärkeimpiä suomalaisia joukkoja"?

Jep, jos ilmavoimat tuhotaan kentille ei mikään maavoimienkaan operaatio toteudu, ei edes joukkojen keskitys.

Oho Ylli se on sitten päättänyt ryhtyä ilmasodankäynnin opettajaksi? Kertookos Ylli nyt ihan tosissaan, että maavoimat ei tarvitse kunnolllista ilmatorjuntaa? Että kaikki tehokas it-kalusto nyt vaan ilmavoimia suojelemaan?

Ilmavoimilla olisi ihan tarpeeksi tekemistä jos ne hoitaisivat kotiseudun ilmapuolustusta (mihin ne aikaisemmin keskittyivätkin). Nyt ilmavoimat sitten hoitaa kotimaan ilmapuolustuksen (mikä sen syytä hoitaakin sillä PKS:ää lukuunottamatta millään muulla paikkakunnalla ei ole ilmatorjuntaa), sitten ilmavoimat vielä iskee uusilla täsmäaseillaan syvälle vihollisen alueelle ja nyt sitten vielä Ylli lupaa, että ilmavoimat suojaa taistelevia joukkoja?

Kertookos Ylli sitten millä lihaksilla se tehdään? Oikeastaan ainoa ilmavoima joka on antanut tuollaisen lupauksen on Yhdysvaltojen ilmavoimat. Yhdysvaltojen ilmavoimat on kuitenkin luvannut, että se takaa ettei lentokoneita pääse merkittävissä määrin hätyyttämään US Armyn taistelujoukkoja. Tosin tykistöohjusten, hekojen ja "satunnaisten lentokoneiden" torjuntaan maavoimien pitää vielä varautua ja kyllä sitä Stinger & Pariot kalustoa onkin ihan kiitettävästi käytössä.
 
Mosuri kirjoitti:
On aika järkkyä huomata millaista peliä RistoJ pelaa tässä asiassa. Kenttäarmeijan miesten henki ei paina shakkinappulaa enemmän - kunhan vain saadaan sellaisia it-järjestelmiä jotka sopivat ilmavoimien tarpeisiin? Nyt koko aselaji pitäisi sitten luovuttaa ilmavoimien hoidettavaksi... Voi kysyä onko kyseisellä kirjoittajalla moraalia ollenkaan?

Öö... Tämä on nettikeskustelu. Mikään täällä sanottu, sinun, minun, tai RistoJ:n, kirjoittama, ei vaikuta kenttäarmejan miesten hengenmenoon.

Itse en ilmapuolustuksesta paljon tiedä, mutta kuvittelisin senkin olevan järjestelmä, jossa on monia osia, ilmatorjunta niistä yksi. Siksi voisi olla hyödyllistä, että kaikki sen osat olisivat yhden johdon alla. Silloin se olisi tietysti luonnollisesti ilmavoimat.

Toisaalta ihmettelen jos It-ohjus 05 ja Crotale ovat niin huonoja joukkojen suojaamiseen, miksei niitä voisi sijoittaa ilmavoimien suojaamiseen? Maavoimat ei ole siis hankiinut 30v aikana toimivaa ilmatorjuntaa joukoilleen? Jos edellä mainitut ovat huonoja järjestelmiä, miksi ne hankittiin? Ainakin Crotalea esitettiin tärkeiden kohteiden ja joukkojen suojaamiseen.

Kolmanneksi ihmettelen miksi sinun täytyy niin monessa keskustelussa mennä henkilökohtaisuuksiin? RistoJ loukkaaminen tai hänen motiiviensa epäily, ei ainakaan minun silmissäni kohota esittämääsi asiaa oikeammaksi, päinvastoin.
 
kimmo.j kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
On aika järkkyä huomata millaista peliä RistoJ pelaa tässä asiassa. Kenttäarmeijan miesten henki ei paina shakkinappulaa enemmän - kunhan vain saadaan sellaisia it-järjestelmiä jotka sopivat ilmavoimien tarpeisiin? Nyt koko aselaji pitäisi sitten luovuttaa ilmavoimien hoidettavaksi... Voi kysyä onko kyseisellä kirjoittajalla moraalia ollenkaan?

Tämä on nettikeskustelu. Mikään täällä sanottu, sinun, minun, tai RistoJ:n, kirjoittama, ei vaikuta kenttäarmejan miesten hengenmenoon.

Vai niin... Eli sinun mielestäsi esim. eräs dosentti desantti voi rauhassa vääristellä asioita ja väittää, että venäläis vähemmistöä vainotaan Suomessa? Ei haukku haavaa tee ja puolustusteollisuuden edustajan puffaus on ok?

kimmo.j kirjoitti:
Itse en ilmapuolustuksesta paljon tiedä,

Samaa mieltä 100 prosenttisesti.

kimmo.j kirjoitti:
mutta kuvittelisin senkin olevan järjestelmä, jossa on monia osia, ilmatorjunta niistä yksi. Siksi voisi olla hyödyllistä, että kaikki sen osat olisivat yhden johdon alla. Silloin se olisi tietysti luonnollisesti ilmavoimat.

Sinä voit kuvitella kaikessa rauhassa... Mikä mahtaa olla peruste sille, että esim. maavoimien prikaatin ilmatorjunnan pitäisi olla lennoston johdossa? Ehkä joku mutu siitä, että kaikki "ilmaan liittyvä" pitäisi kuulua ilmavoimiin - ehkä varikolla kuormurin renkaiden ilmanpaineen tarkastamisenkin pitäisi olla ilmavoimien vastuulla? Alkaa vähitellen vituttaa, että kaikenmaailman asioista tietämättömät spedet selostaa näkemyksiään ilmatorjunnan ja ilmavoimien johtamisjärjestelyistä vaikka eivät ole aiheeseen tutustuneet!

kimmo.j kirjoitti:
Toisaalta ihmettelen jos It-ohjus 05 ja Crotale ovat niin huonoja joukkojen suojaamiseen, miksei niitä voisi sijoittaa ilmavoimien suojaamiseen?

Edelleen tässä jää nyt hyvinkin epäselväksi miten maavoimien ilmatorjunta hoidetaan jos hankinnat tehdään ilmavoimien ehdoilla kuten Risto toivoo ja edellyttää?

kimmo.j kirjoitti:
Maavoimat ei ole siis hankiinut 30v aikana toimivaa ilmatorjuntaa joukoilleen?

Voi herran pieksut. Kannattaisiko asioihin peryhtyä edes wikipedia tasolla?

kimmo.j kirjoitti:
Jos edellä mainitut ovat huonoja järjestelmiä, miksi ne hankittiin? Ainakin Crotalea esitettiin tärkeiden kohteiden ja joukkojen suojaamiseen.

Jos olisit tutustunut alan kirjallisuuteen niin tietäisit vastauksen kumpaakin kysymykseen...

Crotale - mitkä olivat realistiset vaihtoehdot hankinta projektin aikana?

ItO 2005 - mihin käyttöön järjestelmä hankittiin? Onko se todellakin sellainen "hopealuoti" kuin eräät tarkoitushakuisesti antavat ymmärtää?

kimmo.j kirjoitti:
Kolmanneksi ihmettelen miksi sinun täytyy niin monessa keskustelussa mennä henkilökohtaisuuksiin? RistoJ loukkaaminen tai hänen motiiviensa epäily, ei ainakaan minun silmissäni kohota esittämääsi asiaa oikeammaksi, päinvastoin.

No kuka sen dissaamisen aloitti tässäkin ketjussa vain muutama tunti sitten?

"Sillä tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat. Ei se pääse korrelle, laiho ei tuota jauhoja; ja minkä ehkä tuottaa, sen muukalaiset nielevät."
 
veffeade kirjoitti:
Ilmatorjuntaohjus (05M)-yksiköitä käytetään valmiusyhtymien taisteluun liittyen tuottamaan tappiota ilmaviholliselle ja suojaamaan yhtymän iskevää osaa, panssarijääkäripataljoonia.

Vähän OT, mutta eikö nuilla olekaan tukena kissoja?. Jos ei, niin ohrasesti käy kun kohdataan ...:a-cry:

Karjalan prikaatin tuottamien sodanajan panssarijääkäripataljoonien vahvuuteen kuuluu yksi panssarivaunukomppania pataljoonaa kohden. Mekanisoiduissa taisteluosastoissa (eli pansssaripataljoona +) panssarijääkärikomppanioita ja panssarivaunukomppanioita on molempia kaksi kappaletta. Noilla kahdella panssaripataljoonalla taas ei ole muta it-aseita kuin Sergeit ja itkot. Vai vieläkö it-psv kulkee vahvuuksissa? Vai onko noihin liitetty ITO05 porukkaa?
Jokatapauksessa molempien mekanisoitujen ilmatorjunta on ulkoistettu ja täysin riippuvainen sen valmiusyhtymän ilmatorjunnasta, jonka kanssa ne toimivat eli käytännössä "Karjalan Jääkäriprikaatista".

Ilmatorjunta on minulle muuten ”vähän” vierasta aluetta rajoittuen omasuoja-ammuntaan ja ilmatorjuntakonekivääriin…
 
OT
Pitäiskö sun Mosuri lyyä pää jääsankkoon ja päästellä ne pahimmat höyryt sinne?
Meinaan v*tuttaa lukea palstaa,jossa kokoajan mennään henkilökohtaisuuksiin ja turhaan typerään vittuiluun :a-angry:
 
En ole pitkään aikaan kirjoittanut tähän ketjuun, eikä olisi pitänyt kirjoittaa tänäänkään.

Oikeastaan minun ja RistoJ:n väännöt on aselajin sisäisiä asioita jotka ei kuulu kenellekkään.

En usko, että mitään sivistynyttä keskustelua voidaan käydä ja noihin "vittu minä olen eversti" juttuihin ei ole syytä foorumilla mennä.

Näkemyserot ovat liian suuret ja oikeat vastauksen tiedämme varmasti vasta sodan jälkeen. Ne näkemyserot ovat todellisuutta ja raaka taistelu resursseista puolustushaarojen välillä on myös ikävä kyllä totta.

"Mielipiteet on kuin persreiät, oma on paras ja kaikkien muiden haisee..."

Ilmatorjunta on minulle taisteleva aselaji ja sen tulisi myös elää sen periaatteen mukaisesti. Jos jollain on toinen mielipide niin se ei minun sodanaikaiseen tehtävääni vaikuta millään tavalla.

 
Last edited by a moderator:
Omasta mielestäni ilmatorjunta on tänäpäivänä niin tärkeä osa jokaisen joukon toimintaa ja suojausta että ilmatorjunnan ei tulisi kuulua minkään joukon tai osan alle vaan olla itsenäinen toimija jonka osia tarpeen vaatiessa alistetaan jonkin joukon alle. Eli tarkoitan että puolustusvoimien tulisi koostua ilmavoimista, merivoimista, maavoimista sekä ilmatorjunnasta. Tämä siksi että aiemmat kolme puolustushaaraa tarvitsevat kaikki ilmatorjuntaa mutta millään niistä se ei oikein tunnu toimivan hyvin ja määrät jäävät väistämättä pieniksi. Ilmatorjunta on kuitenkin tänäpäivänä se aselaji joka takaa osittaisen toimintavapauden kaikille puolustushaaroille. Ilman sitä ei tankit siirry, laivat pysyvät satamassa ja lentokoneet bunkkereissa.

Edellämainitusta johtuen ilmatorjunna tärkeys ja kehittäminen täytyisikin nostaa puolustusvoimissa ykkös prioriteetiksi siksi kunnes se saadaan sihen kuosiin että se pystyy suorittamaan sille annetut tehtävät ja takamaan puolustusvoimien toimintavapauden vihollisen ilmauhan alla ainakin paikallisesti ja painopistealueella.

Nyt se ei siihen kykene kuin auttavasti lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla ja lyhyilläkin matkoilla jää heitteet torjumatta jotka tänäpäivänä muodostavat yhä suuremman uhan koska lentokoneet toimivat lähinnä lavetteina täsmäaseille, kyllä myös venäjällä tähdätään tähän muun maailman vanavedessä.
 
Raveni kirjoitti:
Omasta mielestäni ilmatorjunta on tänäpäivänä niin tärkeä osa jokaisen joukon toimintaa ja suojausta että ilmatorjunnan ei tulisi kuulua minkään joukon tai osan alle vaan olla itsenäinen toimija jonka osia tarpeen vaatiessa alistetaan jonkin joukon alle. Eli tarkoitan että puolustusvoimien tulisi koostua ilmavoimista, merivoimista, maavoimista sekä ilmatorjunnasta. Tämä siksi että aiemmat kolme puolustushaaraa tarvitsevat kaikki ilmatorjuntaa mutta millään niistä se ei oikein tunnu toimivan hyvin ja määrät jäävät väistämättä pieniksi. Ilmatorjunta on kuitenkin tänäpäivänä se aselaji joka takaa osittaisen toimintavapauden kaikille puolustushaaroille. Ilman sitä ei tankit siirry, laivat pysyvät satamassa ja lentokoneet bunkkereissa.

Edellämainitusta johtuen ilmatorjunna tärkeys ja kehittäminen täytyisikin nostaa puolustusvoimissa ykkös prioriteetiksi siksi kunnes se saadaan sihen kuosiin että se pystyy suorittamaan sille annetut tehtävät ja takamaan puolustusvoimien toimintavapauden vihollisen ilmauhan alla ainakin paikallisesti ja painopistealueella.

Nyt se ei siihen kykene kuin auttavasti lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla ja lyhyilläkin matkoilla jää heitteet torjumatta jotka tänäpäivänä muodostavat yhä suuremman uhan koska lentokoneet toimivat lähinnä lavetteina täsmäaseille, kyllä myös venäjällä tähdätään tähän muun maailman vanavedessä.

Näistä olen samaa mieltä. Lisäksi pitäisi panostaa voimakkaaseen ilmatorjunnan hetkelliseen keskittämiseen ja ryhmityksen muutoksiin jopa suurta uhkapeliä pelaten. Ei siis yritetä suojata kaikkea, vaan lykätään lähes koko tulivoima hetkeksi suppealle alueelle, johon oletetaan vihollisen iskevän ilma-aseella. Tällainen taktiikka vaikeuttaisi vihollisen toimintaa, koska vastassa olevasta ilmatorjunnasta ei olisi koskaan selvyyttä. Hyökkääjä joutuisi huomioimaan useiden erilaisten ohjus- ja ammusaseiden mahdollisen olemassaolon kohteen tuntumassa, vaikka kohteena olisi vain huru-ukkojen muodostama jalkaväkipataljoona. Useasta järjestelmästä koottu ja määrältään runsaslukuinen ilmatorjunta kykenisi todennäköisesti murtamaan vihollisen SEAD-operaation. Varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa vihollisen koneet päästetään syvälle ilmatorjunnan tulialueelle ennen tulen avaamista.

Viimeisten vuosikymmenien aikana nähtyyn kaavamaiseen ilmatorjuntaan ei pitäisi sortua. Lähes kaikissa sodissa hyökkääjän ilma-ase on saanut nakertaa puolustajan ilmapuolustuksen pala kerrallaan muruiksi, kun aloite on ollut täydellisesti hyökkääjällä. Tällaisen tilanteen välttämiseksi tulisi unohtaa ajatus yksittäisten kohteiden suojaamisesta, vaikka ne olisivat tärkeitäkin, ja keskittyä koneiden pudottamiseen juonimalla.
 
JOKO kirjoitti:
Raveni kirjoitti:
Omasta mielestäni ilmatorjunta on tänäpäivänä niin tärkeä osa jokaisen joukon toimintaa ja suojausta että ilmatorjunnan ei tulisi kuulua minkään joukon tai osan alle vaan olla itsenäinen toimija jonka osia tarpeen vaatiessa alistetaan jonkin joukon alle. Eli tarkoitan että puolustusvoimien tulisi koostua ilmavoimista, merivoimista, maavoimista sekä ilmatorjunnasta. Tämä siksi että aiemmat kolme puolustushaaraa tarvitsevat kaikki ilmatorjuntaa mutta millään niistä se ei oikein tunnu toimivan hyvin ja määrät jäävät väistämättä pieniksi. Ilmatorjunta on kuitenkin tänäpäivänä se aselaji joka takaa osittaisen toimintavapauden kaikille puolustushaaroille. Ilman sitä ei tankit siirry, laivat pysyvät satamassa ja lentokoneet bunkkereissa.

Edellämainitusta johtuen ilmatorjunna tärkeys ja kehittäminen täytyisikin nostaa puolustusvoimissa ykkös prioriteetiksi siksi kunnes se saadaan sihen kuosiin että se pystyy suorittamaan sille annetut tehtävät ja takamaan puolustusvoimien toimintavapauden vihollisen ilmauhan alla ainakin paikallisesti ja painopistealueella.

Nyt se ei siihen kykene kuin auttavasti lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla ja lyhyilläkin matkoilla jää heitteet torjumatta jotka tänäpäivänä muodostavat yhä suuremman uhan koska lentokoneet toimivat lähinnä lavetteina täsmäaseille, kyllä myös venäjällä tähdätään tähän muun maailman vanavedessä.

Näistä olen samaa mieltä. Lisäksi pitäisi panostaa voimakkaaseen ilmatorjunnan hetkelliseen keskittämiseen ja ryhmityksen muutoksiin jopa suurta uhkapeliä pelaten. Ei siis yritetä suojata kaikkea, vaan lykätään lähes koko tulivoima hetkeksi suppealle alueelle, johon oletetaan vihollisen iskevän ilma-aseella. Tällainen taktiikka vaikeuttaisi vihollisen toimintaa, koska vastassa olevasta ilmatorjunnasta ei olisi koskaan selvyyttä. Hyökkääjä joutuisi huomioimaan useiden erilaisten ohjus- ja ammusaseiden mahdollisen olemassaolon kohteen tuntumassa, vaikka kohteena olisi vain huru-ukkojen muodostama jalkaväkipataljoona. Useasta järjestelmästä koottu ja määrältään runsaslukuinen ilmatorjunta kykenisi todennäköisesti murtamaan vihollisen SEAD-operaation. Varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa vihollisen koneet päästetään syvälle ilmatorjunnan tulialueelle ennen tulen avaamista.

Viimeisten vuosikymmenien aikana nähtyyn kaavamaiseen ilmatorjuntaan ei pitäisi sortua. Lähes kaikissa sodissa hyökkääjän ilma-ase on saanut nakertaa puolustajan ilmapuolustuksen pala kerrallaan muruiksi, kun aloite on ollut täydellisesti hyökkääjällä. Tällaisen tilanteen välttämiseksi tulisi unohtaa ajatus yksittäisten kohteiden suojaamisesta, vaikka ne olisivat tärkeitäkin, ja keskittyä koneiden pudottamiseen juonimalla.

Ahem. Uskoisin, että ei aleta olettamaan mitä vihollinen aikoo, vaan toimitaan siellä missä vihollisen ei haluta onnistuvan (tai mikäli se ei ole mahdollista, niin sitten siellä, missä itse pystytään onnistumaan). Itseasiassa mikäli tieto ryssän taktiikoista pitää paikkansa, niin se oikeastaan auttaa asiaa, koska ilmatuki keskitetään yhteen paikkaan, eli ennalta arvattavasti. Mutta tämä tietenkin tulee kuvaan vasta, kun ilmasota on jatkunut jo jonkin aikaa ja maaoperaatiot alkavat.

Valitettavasti vaan minulla on sellainen kutina, että tuo ylläoleva taktiikka on jo käytössä, lähinnä vain siksi, että kalustoa ei ole muuhun (pl. Sergeit ja Itkot).
 
Minusta kurkoitatte liikaa "kulutussodan teemaan", ehdottomasti. Ei Suomen Ilmavoimat ole mikään kulutussodan mausoleumi vaan Ilmavoimilla on keskeinen rooli SIETO-tapahtumissa. Jos tuon päälle saadaan ammennettua plussaa se on hyvä. Olen suht varma, että suomalainen ilmasotadoktriini on rakennettu siten, että sen lamauttaminen ja tuhoaminen? on tehty halvatun hankalaksi. Ja että tuo mainio lamauttamisen yrittäjä joutuu pistämään todella viheliäisen panoksen, jotta voisi päästä tuohon päämäärään. Hintalappu on siis messevä.

Jos ja kuten uskon, kun tähän on päästy, olen tyytyväinen tuloksiin.
 
Mosuri kirjoitti:
Ilmatorjunta on minulle taisteleva aselaji ja sen tulisi myös elää sen periaatteen mukaisesti.

Tukeva aselaji siis. Tai näin minulle on opetettu.

Maavoimien ainoa taisteleva aselaji on jalkaväki ja muut aselajit tukevat sen taistelua. Se ei tee ilmatorjunnasta, kenttätykistöstä, pioneereista, viestistä tai huollosta sen "huonompaa" tai vähäarvoisempaa, vaan noita kaikkia tarvitaan sen yhteisen päämäärään saavuttamiseksi ja kaikilla on oma tehtävänsä osana suurempaa kokonaisuutta.

Ei ole sattumaan, että vanhoissa koulutushaaramerkeissäkin jalkaväen ja taistelupioneerien koulutushaaratunnukset erosivat reunoiltaan muista. Jalkaväki on aina kantanut raskaimman taakan ja niin tulee meidän erityisoloissamme tapahtumaan jatkossakin.
Mikään muu aselaji tai muuhun aselajiin kuuluva sotilas ei joudu samalla tavalla pahoihin paikkoihin ja yhtä vittumaisiin olosuhteisiin kuin jalkaväen taistelija. Pahoja paikkoja tulee tietysti kaikille, mutta jalkaväkimiehelle se on "normaali ympäristö".

Ilmatorjuntakin tottakai taistelee, mutta sen taistelu on luonteeltaan hyvin erilaista kuin jalkaväen, joka kohtaa vihollisen ihan silmästä silmään. Minusta on kuitenkin mukavaa, että joku ampuu naapurin koneita alas, etteivät ne pudota kaikenlaista ikävää niskaan. Samoin on mukavaa, että joku tuo ruokaa ja ampumatarvikkeita, tukee tykistöammunnoin ja tekee vaikkapa siltoja. Ja viestiäkin tarvitaan, jotta nuo muut pystyvät yhteistoimintaan.
Kuitenkin tuo kaikki tukee jalkaväen taistelua ja se on lopunviimein se millä sodat ja taistelut ratkeavat. Lentsikoilla ja tykeillä voidaan ampua kaikki rikki, mutta jalkaväki on ainoa, joka pystyy pitämään aluetta hallussaan tai valloittamaan paikkoja.
 
pstsika kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Ilmatorjunta on minulle taisteleva aselaji ja sen tulisi myös elää sen periaatteen mukaisesti.

Tukeva aselaji siis. Tai näin minulle on opetettu.

Maavoimien ainoa taisteleva aselaji on jalkaväki ja muut aselajit tukevat sen taistelua. Se ei tee ilmatorjunnasta, kenttätykistöstä, pioneereista, viestistä tai huollosta sen "huonompaa" tai vähäarvoisempaa, vaan noita kaikkia tarvitaan sen yhteisen päämäärään saavuttamiseksi ja kaikilla on oma tehtävänsä osana suurempaa kokonaisuutta.

Ei ole sattumaan, että vanhoissa koulutushaaramerkeissäkin jalkaväen ja taistelupioneerien koulutushaaratunnukset erosivat reunoiltaan muista. Jalkaväki on aina kantanut raskaimman taakan ja niin tulee meidän erityisoloissamme tapahtumaan jatkossakin.
Mikään muu aselaji tai muuhun aselajiin kuuluva sotilas ei joudu samalla tavalla pahoihin paikkoihin ja yhtä vittumaisiin olosuhteisiin kuin jalkaväen taistelija. Pahoja paikkoja tulee tietysti kaikille, mutta jalkaväkimiehelle se on "normaali ympäristö".

Ilmatorjuntakin tottakai taistelee, mutta sen taistelu on luonteeltaan hyvin erilaista kuin jalkaväen, joka kohtaa vihollisen ihan silmästä silmään. Minusta on kuitenkin mukavaa, että joku ampuu naapurin koneita alas, etteivät ne pudota kaikenlaista ikävää niskaan. Samoin on mukavaa, että joku tuo ruokaa ja ampumatarvikkeita, tukee tykistöammunnoin ja tekee vaikkapa siltoja. Ja viestiäkin tarvitaan, jotta nuo muut pystyvät yhteistoimintaan.
Kuitenkin tuo kaikki tukee jalkaväen taistelua ja se on lopunviimein se millä sodat ja taistelut ratkeavat. Lentsikoilla ja tykeillä voidaan ampua kaikki rikki, mutta jalkaväki on ainoa, joka pystyy pitämään aluetta hallussaan tai valloittamaan paikkoja.

Aamen. Hyvin sanottu pst-sialta. Ei mitään lisättävää.
 
Merivoimat, ilmavoimat, ohjusjoukot yleensä ja erikseen ydinaseita kuljettavat puolustushaarat/aselajit taitavat myös olla taistelevia. Erityisesti nykyisten konfliktien kirjossa.

Maavoimien osalta nostan kyllä jimmyille hatun korkealle, siellä tahdon pitää voittaa pelko ihan toisella tasolla ja useampaa taistelijaa koskien kuin muissa tehtävissä. "Rynnäkköön..."
 
Minä jätän nyt Mosurin purkaukset omaan arvoonsa, koska hänet on näköjään pysyvästi bannattu. Jokainen voi keksiä päästään ikiomia "faktoja" ja käyttäjien kokemuksia. Joillekin olkapääohjukset tuntuvat olevan kuin uskonto, jonka kaikkivoipaisuuteen uskotaan sokeasti. Sitten tehdään henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä kun osaaminen ja tiedot loppuvat alkuunsa tosiasioiden edessä.

IP-hakuiset olkapääohjukset ovat parissa asiassa parempia kuin lasersäteen seuraajat. Tärkeimpänä asiana on helpompi koulutettavuus, jota ei meillä toki pidä väheksyä. Lasersäteen seuraajan ampujan tarvitsee harjoitella enemmän, jotta laite pysyy näpeissä erilaisissa ampumatilanteissa. Tämä on kiistatta totta. Olkapääohjukset ovat toki myös keveämpiä ja siten helpommin tuliasemaan saatavilla. Fakta kuitenkin on, että RBS 70/ITO 05M menee käden käänteessä osiin (jalusta, päivätähtäin, lämpötähtäin ja ohjus/ohjukset) ja kulkee muutaman miehen voimin helposti minne tahansa ja on nopeasti koottavissa ampumavalmiiksi. Olkapääohjuksella on tuossa etua, mutta vastineeksi RBS 70:llä pystyy olemaan ampumavalmiina jatkuvasti pitkiäkin aikoja yötä päivää, mikä ei olkapääohjuksella onnistu. Lisäksi olkapääohjusten etuna on fire-and-forget toiminta, mikä mahdollistaa periaatteessa nopeamman monien maalien peräkkäisen tulittamisen. Tosin vastapainona uudelleenlataus on hitaampaa, joka tasoittaa eroa.

Tuliasemien löytäminen on ehkä hivenen hankalampaa lasersäteen seuraajalla kuin IP-hakuisella olkapääohjuksella, mutta pari asiaa unohdetaan tai niitä ei ymmärretä kun tästä väitellään. Ensinnäkin ITO 05M:n ampuja on tuliasemassa koko ajan valmiina ampumaan, mikä olkapääohjukslla on mahdotonta. 18-19 kg painoista olkapääohjusta ei kukaan pidä olkapäällään tuntikausia siten, että pystyisi sillä vielä jotain ampumaan.

Jos molemmat kuitenkin tietävät maalin olevan tulossa ja ovat ampumavalmiina niin ITO 05M:n ampujalla on edelleen etua koska voi ampua ohjuksen saman tien kun saa maalin näkyviin. Olkapääohjuksen ampuja joutuu ensin jäähdyttämään ohjuksen hakupään, ennenkuin maalin pystyy lukitsemaan. Tähän menee noin viisi sekuntia ja sitä ei tehdä turhaan, koska jäähdytyspatteri kestää n. 30-45 sekuntia ohjuksesta ja olosuhteista riippuen ja on vaihdettava tuon ajan jälkeen koska prosessia ei voi keskeyttää. Tässä ajassa ITO 05M:n ohjus on jo parin kilometrin päässä, ennenkuin olkapääohjuksen hakupää on edes jäähtynyt tarpeeksi. Seuraavaksi olkapääohjuksen ampujan täytyy seurata maalia muutama sekunti, että hakupää lukittuu siihen. Vasta tämän jälkeen ohjuksen voi laukaista ja sittenkin menee vielä pieni hetki (1-2 sekuntia ohjuksesta riippuen) ennenkuin ohjus lähtee putkesta. Tässä kohtaa ITO 05M:n ohjus on parhaimmillaan jo noin 4-5 kilometrin päässä (jos ei ole jo tuhonnut maalia), koska sillä ei tarvitse tehdä mitään noista toimenpiteistä. Ohjuksessa ei ole hakupäätä jota tarvitsee jäähdyttää ja maalia ei tarvitse seurata ennen ammuntaa. Nämä faktat usein näppärästi unohdetaan kun järjestelmiä verrataan keskenään.

Lämpökameroiden suorituskykyyn eri olosuhteissa voi katsoa vaikka täältä:
Lämpökamera ja sumu

Kuten tuostakin näkyy, sumussa joissa näkyvän valon aallonpituudella näkee 1,2 km päähän niin ITO 05M:n tasoisilla lämpökameroilla näkee 6-10 km päähän ja sellaisessa sumussa jossa silmällä näkee 600 metrin päähän niin lämpökameralla näkee 2,4 km päähän. Sama pätee muihinkin vastaaviin yleisiin pienhiukkasiin kuten savuun, pölyyn ja kevyeen sateeseen. Tällaisissa olosuhteissa olkapääohjus on melko hyödytön, mutta lasersäteen seuraaja pystyy toiminaan vielä tehokkaasti. Lasersädekin kun läpäisee savun, sumun ja pölyn paremmin kuin näkyvä valo.
 
Back
Top